3.1.2015

Haalaribileet

Miulahan on siis AMK-opinnot kesken. 2,5 vuotta jäljellä ja melkein koko ensimmäinen lukuvuosi meni maha pystyssä. En siis päässyt juuri bailaamaan. Enkä oikeestaan tahtonutkaan. Ryyppäsin jo koulun alkua edeltävänä kesänä hulluna ja oletin että syksyllä kunnostaudutaan.

Oikeastaan miula ei ollut mitään hajua mitä AMKissa tapahtuu ennen kuin menin sinne. Olen aina ollut surkea koulussa, niin en ole koskaan ajatellut kouluttautuvani edes niin pitkälle. En ole tiennyt mistään ainejärjestöistä tai approista. Ylläri olikin kun luokkakavereita tuntui kiinnostavan enemmän edellämainitut kuin opinnot itsessään. Odoteltiin jos jonkinmoisia haalaribileitä ja ne haalaritkin piti siis heti alkajaisiksi hommata. Olishan se kauheaa olla bileissä vaikkapa farkut jalassa.


Itse olin vähän kahden vaiheilla hommaanko ne haalarit vai enkö, kun oli halvat niin hommasin (niin tai siis niiden piti olla halvat). On lojuneet kaapissa siitä asti. Kävin mie kolmissa opiskelijabileissä lukuvuoden aikana. Tuntui että olin bailannut jo ihan tarpeeksi aiemmissa kouluissani ja nyt tulisi ottaa opiskelu vakavasti ja ryhdistäytyä. Tunsin itseni aika ulkopuoliseksi. Meillä ei koulussa varsinaisesti tutustuttu toisiimme, vaan tutustuminen tapahtui näissä iltamissa. Paitsi jos ei mennyt niihin.

Olisin tietenkin voinut käydä maha pystyssä haalarit jalassa bailuissa juomassa vettä, mutta ei tehnyt mieli änkeytyä ihmisjoukkoihin, kun teki mieli vaan peiton ja patjan väliin. Väsytti niin kamalasti ja viinan löyhkä oksetti. Olisi myös tuntunut älyttömältä jonotella vessaan, kun pissatti enemmän kuin niitä kaljan litkijöitä. Minun mielestäni on myös älytöntä että kaikki ryhmäytyminen jätetään tämmöisen varaan. Olin järkyttynyt kun ekalla kouluviikolla oli varmaan kolmet juhlat. 


Toisinaan kuitenkin katson näiden luokkatovereideni kuvia Facebookissa ja mietin että olisko ollut tuo valinta elämässä kivempi. Sitten katson niitä omia vanhoja bailukuviani ja tajuan että olihan se ihan kiva. Aisla kuitenkin vie tässä asiassa ihan 100-0. Ei kaikille sovi enää parinkympin isommalla puolella bailaaminen ja pelleily. Eikä tarviikkaan. 

Pelkään vähän mennä takaisin kouluun, koska menen todennäköisesti valmiiseen ryhmään, jonka tyypit käyvät myös haalaribileissä yhdessä. Voinhan miekin sitten joissain, mutta en kyllä ala koko ajan ravaamaan, kun aika (ja raha) on silloin kortilla varmaan muutenkin. Saankohan yhtään kaveria? Kuvissa bailuja. Tässä vielä viimeinen lähdössä Tursajaisiin. Se on TAMKin juhla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!