16.2.2015

Koulunpenkki ja päivähoito kutsuu, voi paska

Kirjoittelin vajaa vuosi sitten kauhunsekaisin tuntein ajatuksia kouluun palaamisesta ja Aislan viemisestä hoitoon (kohta 2. pitää edelleen paikkaansa hyvin vahvasti). Voin kertoa teille, että tilanne ei ole muuttunut. Olen siis vuoden ollut jumissa tässä samassa tilassa, joka odottaa kauhulla syksyä 2015. Tähän mennessä olen selaillut jo kaikkien lähipäiväkotien varhaiskasvatussuunnitelmat ja ajoittanut meidän pulkkailuretket jotenkin juuri niiden ohi sopivaan aikaan, kun kaikki päiväkodin lapset ovat pihalla taas. Ja voi paska sitä touhua, en yhtään tahdo lastani sinne sekaan.


En olisi ikinä koskaan arvannut raskaana ollessani (tai sitä ennen), että minusta tulee tämmöinen pieni takiainen. Varmaan koska en tiennyt lapsenikaan olevan takiainen. Olemme luultavasti toinen toisiamme ruokkineet siihen riippuvuuteen vanhemmasta, mikä on mielestäni tuon ikäiselle ihan fine. Se on mielestäni ihan fine vielä ensi syksynäkin ja pitkään sen jälkeen, mutta ei. Kouluun ja päiväkotiin on mentävä. Meidän tapauksessa en ole siis enää ajatellut perhepäivähoitajaa, koska kasvisruoka. En tiedä olisiko se mahdollista, mutta en usko, että kukaan kovin mielissään ainakaan semmoista valmistaisi meidän Aislalle. Vai onko jollain parempaa kokemusta?

Päällimäisenä mielessä päiväkodin ja koulun aloittamisessa on ollut ne aamut. Ne aamut jotka ovat hektisiä, ahdistavia ja itkunsekaisia. Olen melko varma, että se on juuri meidän lapsi joka jää huutamaan joka aamu äidin perään. Olen tähän mennessä jättänyt Aislan yhden kerran hoitoon ilman huutoa, kummitädilleen. Kaiketi itku on aika nopeasti aina kyläillessä kaikonnut, mutta pahalta se lähteminen tuntuu joka kerta. Nyt mielessäni onkin, että jos siitä tulee semmoista jokaisena aamuna.




Toni sanoo, ettei viihtynyt itse lapsena päiväkodissa. Itse viihdyin kyllä, mutta en ikinä vierastanutkaan oikein ketään. Nämä pelkoni ovat varmasti ihan luonnollisia tuntemuksia, mutta kuinka voisin olla ajattelematta niitä ensi syksyyn asti? Tai millä valikoisin meille sopivan päivähoitopaikan? Kunnallinen vai yksityinen? (Jos meillä nyt on mitään mahdollisuutta valita mitään, kun kaikkialla on aina niin täyttä.) Näihin pelkoihini ei helpota yhtään omat työkokemukset päiväkodeista. Hmmh..

Onko muiden lapset menossa ensi syksynä hoitoon? Entäs niiden, joiden lapset ovat jo hoidossa, kuinka alku on sujunut? Onko jollain hyviä vinkkejä päivähoitopaikan etsimiseen ja valintaan?

10 kommenttia:

  1. Voisko perhepäivähoitajalle viedä omat eväät mukaan? Tyyliin kerralla isomman satsin vaikka pakkaseen ja sieltä se sitten aina sulattaisi? Mä ite olin perhepäivähoidossa ja siellä yhelle moniallergisille lapselle tehtiin kys. tavalla.

    Mites sitten ryhmäperhepäiväkoti, voisko se olla yksi mahdollisuus? Ryhmiksissä yleensä on sellaset 12 lasta, ikähaarukaltaan 0-5 -vuotiaita, eli saman verran mitä pienten ryhmässä saa olla alle 3-vuotiaita (olettaen, että ryhmässä työskentelee 3 aikuista). Ryhmikset ei ole ihan niin päiväkotimaisia.

    Kannattaa käydä tutustumassa eri päiväkoteihin/ryhmiksiin, varsinkin sellasiin joihin voisi harkita lapsensa laittavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oon just kuullut, että jotkut on vieneet, mutta miusta tuntuisi itestä jotenkin pöhköltä. Tai tavallaan haluaisin, että jos sen päivähoitomaksun maksaa, niin lapsi saisi sen ruoan siihen hintaan :) Tai ei niinkään edes sitä ruokaa vaan sen ruoan laiton vaivan :D :D Ja päiväkodeissa tehdään kyllä erityisruokavaliot sitten myös :) Ja itseasiassa tykkäisin päiväkodista myös sillä ajatuksella, että siellä on moniammatillisempi ryhmä toimimassa! Ja laitoin tänään vähän kyselyitä tästä aiheesta eteenpäin itseasiassa, että pääsiskö tutustumaan jne. :) Toivotaan että hyvä paikka löytyy!

      Poista
  2. Samat fiilikset, meillä kaikki kolme menee syksyllä hoitoon ja tuntuu kauheelta. Nuorin on silloin vasta 11kk mutta ei oo vaihtoehtoja. Mies tosin ehkä pitää isäkuukauden syksyllä, jolloin ainaki nuorin saa olla vielä hetken kotona mutta silti. Kamalaa :( me haettii 1-5v sisarusryhmään, ois hyvä etenki nuorimman kannalta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo.. Tässä asiassa olen ensimmäisen kerran miettinyt, että kuinka ihanaa olisi, jos olisi kaksi samanikäistä lasta. Olisi sitten joku tuttu siellä hoidossa myös. Toivon niin paljon teidän puolesta, että kaikki pääsis samaan ryhmään teillä! :) Isäkuukausi olisi kyllä jees!

      Poista
  3. Severi oli pienen pieni takiainen kenelle ei kelvannut kukaan muu kuin äiti(ei edes isi) kun päiväkodin aloitti, menin kouluun. Ekan kuukauden protestoi, itki eikä tainnut juuri siellä syödäkkään. Onneks oli mahdollista aloittaa lyhyillä päivillä kiitos koulun ja viikko aiemmin aloitettiin harjoittelu ennen tosi toimia. Tuon jälkeen poika viihtynyt loistavasti ja mulla ei oo kuin hyvää sanottavaa päiväkodeista. Tällä hetkellä ihana vuoropäikky jossa otetaan jokainen yksilö huomioon omana itsenään, Severi esim. Menee hoitoon usein rokkimiehenä tai spidermanina ☺ ja oikein ihana paikka muutenkin. Kannattaa mennä tutustumaan lähi päikkyihin, saa kai niissä sisälläkin käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mie muistan. (Ainakin oletan, että tiedän kuka siellä kirjoittelee, hihii..) Kuukausi tuntuu hirmu pitkältä ajalta tuommoiseen! Toivon että miulakin olisi helppoja koulupäiviä alkuun sitten, että voisi olla lyhyempiä päivä jne. Kyllä asioilla on aina tapana tietysti järjestyä, mutta jotenkin ei vaan osaa olla huolimatta :) Ja laitoinkin tosiaan viestiä sellaiseen paikkaan, jonka pitäisi kai meidän kunnassa auttaa näissä asioissa? Tai käsitin, että niiden kautta pääsisi jotenkin tutustumaan. Jännittää, hui!

      Poista
  4. Kannattasko kysellä niiltä perhepäivähoitajilta tota ruoka-asiaa? Kumma oletus että kaikki heistä söisivät itse tai varsinkaan haluisivat valmistaa vaan liharuokia. Ja vaikka näin oiskin, niin niin iso päätös kuitenkin ja sua vaivaa niin omituista jos et viiti kysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se perhepäivähoitaja ei tosiaan ollut meidän ykkösvaihtoehto muutenkaan :) Kyllä mie vähän niitä olen itseasiassa selaillut, jotka julkisesti netistä löytyy ja äkkiseltään ei tästä lähiseudulta löytynyt kuin liharuokailijoita.. Mutta tosiaan, muutenkin kun ollaan nyt asioista Tonin kanssa keskusteltu, niin ollaan tultu siihen tulokseen, että todennäköisesti päiväkoti olisi muutenkin meidän valinta. Tai juuri vaikkapa tuon hoitajien moniammatillisuuden takia. Ja on muitakin syitä, joita en voi kertoa täällä, ikävä kyllä :) Katsotaan mitä käy, eihän sitä tiedä vaikka Aisla vielä löytäisi tiensä jollekin ihanalle pph:lle :)

      Poista
  5. Meidän tyttö alotti päiväkodin nyt tämän vuoden alussa, kun minunkin oli aika palata kouluun. Oli kyllä ahistava joulu, mietin teenköhän nyt varmasti oikein.. Lapset on kuitenkin sopeutuvaisia (hyvässä ja pahassa, heh) ja ollaan nyt ehditty jo tottua uuteen arkeen. Tytär itki pari ekaa viikkoa päiväkotiin jäädessään, mutta pyydettiin hoitajia laittamaan viesti sitten, kun rauhottuu ja se tuli aina tosi nopeasti perästä. Itkut unohtuu nopeesti, kun äiti häviää näköpiiristä ja kaikki uudet kaverit ja lelut saa mielen muualle. :)

    Tampereella asutaan ja täällä on aika huono päiväkotitilanne.. Me ei ainakaan saatu paikkaa sieltä mistä toivottiin, vaikka laitettiin hakemukset 4-5kk ennen hoidontarpeen alkamista. :/
    Me ei ees mietitty perhepäivähoitajaa, sillä haluaisin tuntea sen ihmisen entuudestaan ja hoitajan ollessa kipeenä lapsi pitäisi viedä johonkin vieraaseen ryhmään.. Mut oishan semmonen kodinomaisempi hoitopaikka ihana jos löytyisi joku hyvä ja luotettava ihminen.

    Tsemppiä teidän tulevaan syksyyn! Kyllä se menee hyvin, vaikka aluks onkin jännittävää kaikille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Lapset sopeutuu kyllä.. Mutta entäs äidit? ;) Ja juu, Tampereella on kyllä huono tilanne ollut koko miun eliniän. Asutaan tässä lähistöllä onneksi, joten toivon meidän kunnassa olevan vähän paremman tilanteen :) Ja sehän noissa pph:ssa just epäilyttää tätä äitiä, kun työskentelevät yksin, niin voivat tehdä ihan mitä lystää. Täytyisi olla joku tosi hyvä tyyppi kyllä sitten. Kiitos tsempeistä! Ihana kuulla, että teillä tuo itkuvaihe kesti "vain" pari viikkoa, luo toivoa meillekin...:D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!