5.2.2015

Miksi kaikki jää kesken?

Onko lukijoissa muita projektien aloittelijoita? Jääkö kaikki kesken? Täällä ilmoittautuu yksi "mulle-kaikki-heti-nyt" -tyyppi. En saa koskaan mitään valmiiksi, ellei se toteudu yhdellä kertaa. Olen opiskellut vuoden esinesuunnittelun ja -valmistuksen artesaaniksi. Olin tosi hyvä suunnittelemaan, mutta jos en saanut samalla kertaa valmiiksi, jäi kurssi roikkumaan. Eli suunnilleen koko eka vuosi, joka oli ainut jonka kävin. Kun jätin sen koulun tosiaan kesken. Haahaa.

Parvekkeen kesäpuutarha ikuistettu marraskuussa. Odottelee edelleen ensi kesää...
En ymmärrä miten se onkin niin haastavaa tehdä asioita erissä. Kun aloitan jonkun homman, niin on ihan tajuton puhti ja inspiraatio päällä. Monet kerrat olen selkä väärällään vääntänyt jotain askarteluita ja muita DIY-juttuja yötä myöten, koska pitää saada valmiiksi. Sitten niistä tulee ihan juosten kustuja tai itku tulee jossain kohtaa ja on pakko lopettaa.

Oh, tukan rastoituksesta puhumattakaan. Kuinka monesti olenkaan ommellut jotain jatkoja päähäni vähän sinne päin, kunhan kaikki nyt vaan killuvat siellä tukassa nukkumaan mennessä. Sitten aamulla puolet tippuu kun on niin huonosti kiinni. Onneksi ei ole enää sitä tukkaa. Sen avaaminenkin oli yksi projekti muuten. Näin kaikkia hienoja kuvia, kuinka moni oli saanut takkupäänsä avattua pitkäjänteisesti niin, että tukkaa jäi päähänkin (kuten vaikka Demi täällä näin, haista home :D). Näin ei käynyt meinaan minulle. Avasin yhden takun (eli siis rastan, kuinka nyt haluakaan kutsua) pitkäjänteisesti ja loppuja revin minkä jaksoin ja lopulta leikkasin. Ei jäänyt kyllä sellaista tukkaa minulle, kuin niillä muilla niissä kuvissa. Ei yllättänyt.

Maalausprojekti... Onkohan toi maali jo kuivunut?
Tällä hetkellä keskeneräisiä projekteja löytyy lastenvaunujen myymisestä (kankaat pesty, pitäisi laittaa takaisin kiinni ja sitten vielä se muu työ) seinien maalaamiseen. Kaapista taitaa löytyä vieläkin pari vuotta sitten aloitettu kolmiohuivi, joka meni jotenkin pieleen, mutta en vaan jaksanut purkaa, kun sitä keskellä yötä näpersin. Ajattelin että huomenna, mutta sitten se jäi. Vai meniköhän se muutossa vinttiin? Aloitin sen tekemisen tosiaan ennen Aislan syntymää, hupsista.

Kaikki roikkuu. Ennen vanhaan roikkui muuten blogikin. Nyt olen skarpannut sentään tämän suhteen. Mitenhän saisin vietyä kaiken muunkin keskeneräisen loppuun?

Askarteluprojekti piilotettuna laatikkoon.. Tällä on määräaika!!
Onko muita hätähousuja ja keskenjättäjiä? Mikä teillä riippuu ja roikkuu? En kai ole ihan yksin näiden tunteiden kanssa?

8 kommenttia:

  1. Yksi keskeneräisyyksien mestari ilmoittautuu! Mahtavaa - olen myös ajatellut olevani yksin tällaisen ahkeran aloittamisen, mutta surkean loppuunviennin kanssa...Huojentavaa huomata, että meitä on enemmänkin. :)

    Aloittelen ahkerasti kaikenmaailman käsitöitä - nyt niitä sitten lojuu pitkin kaappeja ja asuntoa. Osa on ollut samassa vaiheessa jo muutaman vuoden, toiset vähän vähemmän aikaa. Hankin materiaaleja käsitöihin, kun saan mitä hienoimpia ideoita, mutta siellä ne ovat kaapissa, materiaalina vieläkin ja ideat päässä, vailla toteutusta.

    Saatan mennä lupautumaan, että teen tutuille sitä sun tätä (neuloen, ommellen jne.) moni näistä projekteista on vielä aloittamatta, vaikka aikaa on kulunut jo monta vuotta siitä, kun asiasta alunperin oli puhetta. Onneksi en useimmiten lupaile aikataulullisia juttuja, vaan sanon vain, että voin joo tehdä sitä mukaan, kun jaksan/ehdin/pystyn. En ole siis ilmeisesti kovinkaan hyvä jaksamaan/ehtimään/pystymään. Vaikka todellisuudessa aikaa minulla on enemmän kuin tarpeeksi, mutta käytän sen tehokkaasti johonkin epämääräiseen olemiseen...

    Moni projekti jää kesken siinä vaiheessa, kun eteen tulee jokin vastoinkäyminen/virhe. Sitten palaa pinna ja iskee turhautuminen ja hautaan projektin kaapin pohjalle odottamaan (ikään kuin se virhe korjautuisi siellä kaapissa itsekseen...).

    Vaatekaapin organisointi on myös aina kesken. Kun saan sen suunnilleen valmiiksi, tulee taas pyykkinarulta erä puhtaita vaatteita, joita en jaksakaan lajitella nätisti kaappiin, vaan survon vain miten sattuu - ja niin on taas hieno ajatus siististä vaatekaapista pilalla ja järjestely jatkuu jatkumistaan...

    Tämä ärsyttää ja häiritsee minua. Lähinnä ehkä sen takia, että tulee huono omatunto, kun en saa tehtyä projekteja, jotka ovat menossa jollekin muulle kuin itselle. Asia vaivaa minua ja huonosta omastatunnosta yms. tuleva stressi aiheuttaa sen, ettei pysty keskittymään tekemiseen niin, että saisi jotain aikaankin...Ja sitten kun on vielä tuska kaikesta aikaansaamattomuudesta ylipäätään.

    Voi kun saisin projektieni kanssa samanlaisia puuskia kuin siivoamisenkin kanssa - eilenkin sain siivottua koko asunnon tehokkaasti, kun alkoi kiukuttaa ja suututtaa yksi jos toinenkin asia, tartuin imuriin ja johan tuli siistiä. :D (Ja nyt on jo kirppiskamat iloisesti sikinsokin olkkarin lattialla - mutta ne kyllä siirtyvät siitä laatikkoihin, kunhan saan ne hinnoiteltua...jos saan...:D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi joo noista käsityöhommista olen suurimmaksi osaksi luopunut - onneksi. Ne ei tullee KOSKAAN valmiiksi :D Muutamia vain silloin tällöin aina. Kuulostaa nimittäin ihan miun touhulta tuo homma :D Ja siis vaatekaappi. JUST NOIN miulekin aina käy sen kanssa! Oon miettinyt että miten jengi pitää muka niitä siisteinä? Tai vaatehuoneita! Onneks meillä ei enää ole sellaista :D Tai toisaalta, sinne oli helppo piilottaa kaikki... :D Ja siis toi siivousjuttu, noin miekin siivoan aina, mutta en ikinä hyvällä tuulella ja vähän vaan sit paan oikeesti haiseen kun vituttaa :D Haha, aika samiksia ollaan!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Olalle taputus täältä! Kyllä se siitä XD

      Poista
  3. Et ole yksin. Täällä on kans yks. Minä.

    VastaaPoista
  4. Voi kuule! Vuosikaudet ollu minullakin tämä ongelma, mutta täältähän löytyi onneksi kohtalotoveri :) Käsitöitä on mukava tehdä, ja pieniä remonttiprojekteja, mutta auta armias kun "asiakkaana" olen minä itse, niin kyllä jää roikkumaan Useasta läjästä löytyy keskeneräisiä käsitöitä, paikattavia vaatteita, ja ideoita pilvin pimein. Niitäkin syntyy päässä kokoajan lisää. Muutama viikko sitten päätin neuloa itselleni kynsikkäät. Kaksi iltaa niitä väkersin, ja meinasi itku tulla kun langanpäätkin piti jaksaa vielä solmia, mutta siitä selvisin puhtaalla suomalaisella sisulla. Viikko sitten päätin korjata kasan vaatteita, kun alkoi käyttövaatteetkin loppumaan. Noo, jäihän niitä tietenkin muutama vielä. Ehkäpä joku päivä innostun ja saan loputkin tehtyä. Tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin, niin laiskaksi sitä on itsensä päästänyt :D Tsemppiä sinullekin projekteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, sait ne kynsikkäät valmiiksi! Sillä voi hurrata jo loppuvuoden :D Kun on saanut JOTAKIN tehtyä, haha :D Ja ehkä ne vaatteetkin sitten, kun alkaa käyttövaatteet taas loppumaan..... :D Pitisi varmaan vaan olla ylimääräinen HUONE näille kaikille pikkuprojekteille, jotka on kesken. Nykyisin olen tylysti laittanut niitä sitten vain pois, kun itsellä ei ole uskoa niiden loppuun saattamisesta eikä sen koommin kellään muullakaan. Oikeastaan Toni aika usein pilkkaa miun tekemättömillä jutuilla vaikka on ite ihan samanlainen huithapeli :D Mutta parasta just tässä bloggaamisessa on tää, kun löytää samanlaisia tyyppejä! En olekaan ainut, kiitos :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!