25.2.2015

Missä olisin ilman perhettäni?

Iinan tekstistä inspiroituneena aloin pohtimaan, että missähän sitä olisi itse ilman tätä kaikkea minne elämä on johdattanut. Ajatellaan vaikka missä olisin, jos en olisi tavannut Tonia?

Silloin kun tapasimme, olin vasta 17-vuotias, joten olen varmasti kasvanut kovasti koko meidän parisuhteen ajan. Toni on luonnollisesti ollut yksi syy siihen, miksi minusta on tullut juuri tällainen kuin olen. Olisin siis ihan eri ihminen ilman Tonin tapaamista. Siis niinkuin IHAN eri ihminen. Olin impulsiivinen, nuori ja villi. Tai näin ainakin koin itseni silloin. Olen rauhoittunut todella paljon meidän parisuhteen aikana ja etenkin Aislan syntymän jälkeen. Perhe-elämä on tehnyt minulle pelkästään hyvää. Toisinaan koen olevani jopa tyynen rauhallinen tilanteissa, joissa en olisi ennen ollut. (Vaan kyllä minulla edelleen on ne äkkipikaiset hetkeni toisinaan....)


Tavatessamme olin hyvin kiinnostunut olemaan humalassa ja tekemään ääliömäisiä juttuja. Sekoilemaan. Vähemmän olin kiinnostunut koulun käynnistä, joka on aina ollut hiukan haastavaa minulle. Epäilen, että Toni on ollut yksi syy, miksi olen koko kouluni ylipäätään saanut käytyä loppuun ja vieläpä hyvin arvosanoin (voisin sanoa jopa, että ERITTÄIN hyvin arvosanoin, haha). Olisin jatkanut ääliöintiä varmasti niin kauan, että olisin saanut fudua koulusta, jos en olisi sitä itse lopettanut kesken, kuten aiemman koulun. Sitten olisin varmasti jatkanut sitä vielä lisää. Ääliöintiä siis.

Jos en olisi tavannut Tonia, olisin siis todennäköisesti vailla ammattia ja ehdottomasti työtön, sillä niin laiska olin (ja olen). En voi tietenkään tietää, olisinko ryhdistäytynyt jotenkin itsekseni tai tavannut jonkun muun, joka olisi minua siinä auttanut. Pahimmassa tapauksessa olisin kuitenkin tavannut jonkun, joka olisi tehnyt päinvastaisen vaikutuksen minuun. Vienyt minut todella "pohjalle". Toni on niin ihanan kunnollinen. Isänä ja puolisona.


Lapsista salaa haaveilin kyllä jo 17 -vuotiaana, sitä en kehdannut silloin kenellekään kertoa, mutta olisi myös ollut mahdollisuus, että olisin lisääntynyt jonkun luuserin kanssa. Siis semmoisen miesluuserin, joka ei huolehdi omista lapsistaan ja täten olisin nyt yksinhuoltajaäiti. Onneksi en ole, se olisi rankkaa. Paljon mukavampaa jakaa vastuu jonkun kanssa. (Rispektiä siis kaikille jotka siinä tilanteessa ovat!) Tai vielä pahempi olisi, että en olisi tavannut koskaan ketään, kenen kanssa lisääntyä. Sitten olisin varmaan jäänyt lapsettomaksi ja muuttunut tosi katkeraksi.

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että pienten (alku)vaikeuksien jälkeen, elämäni paras tapahtumaketju on alkanut Tonin tapaamisesta ja ennen kaikkea Aislan syntymästä. Ennen masentelin tulevaa, nyt en malttaisi odottaa, mitä elämällä on minulle annettavana. Koen olevani todella onnekas, että olen päässyt tähän pisteeseen, jossa olen nyt. 

Missä te olisitte jos elämä olisikin mennyt toisin?

8 kommenttia:

  1. Onpa ihana postaus :) mäkin inspiroiduin tästä ja taidan toteuttaa myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva myös itse pohtia :) Tee ihmeessä!

      Poista
  2. Saako kysyä, että oliko Aisla yllätysvauva? Lueskelin joskus aiempia postauksiasi, ja niistä sai sen kuvan... Alkoholiakin taisi vilahdella kuvissa vielä silloinkin kun laskujeni mukaan voit jo hyvin paksusti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa kysyä tietysti :) Ja ei ollut ei. Varsinaisesti. Yllätys oli lähinnä se, kun tikkuun (vihdoin) tuli ne kaksi viivaa. Ja alkoholia on varmaan vilahdellu juu, mutta sepäs ei tarkoita sitä, että olisin sitä juopotellut ;)

      Poista
  3. Aijaa!
    Okei, ehkä se kaljanjuontikuva oli sitten vanhempi vaikka olikin siinä postauksessa tai jotain:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi olla, ainakin miula on tapana käyttää semmoisia vanhempiakin kuvia toisinaan :)

      Poista
  4. Hyvä postaus Paprika!
    Mä olen joskus miettinyt, että olisin varmasti kamalan katkeroitunut ja surullinen ihminen jos minusta ei olisi tullut äitiä tai jos minulla ei olisi Isimiestä. Tämän päivän postaukseni onkin omistettu Isimiehelle, tänään me ollaan "seukattu" 12 vuotta. ;) <3

    http://blogit.kaksplus.fi/blogi/kunaitikelaa/tama-postaus-on-sinulle-5/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Täytyy käydä lukemassa toi siun postaus :) Ja hui, 12 vuotta! Meillä on kasassa siitä puolet! :o

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!