6.2.2015

(V)ihastuttava yksityisautoilu!

Meillä on auto. Pidän sitä tietyissä piireissä aika nolona ja koen huonoa omatuntoa hiilijalanjäljestäni. Meillä on ollut auto siitä alkaen, kun minä sain ajokortin, eli vuosi taisi olla 2009 tai 2010. Aika kauan ja paljon on tullut ajeltua.

Silloin kun olin vielä pieni tamperelainen ajattelin aina, että minähän en koskaan autokoulua käy. Suurin kynnys taisi olla raha ja ajatus siitä, että en osaisi ajaa sitä autoa. Enkä muuten aluksi osannutkaan kovin hyvin, inssi meni vasta tokalla läpi. Silloin en muuten oikein osannut ajatella ekologisia arvoja vielä, joita tietenkin suosin mielelläni. Olin tottunut kulkemaan julkisella liikenteellä, joka on Tampereella tosi toimiva. Asuimme myös 4 km päässä ydinkeskustasta, eikä minun tarvinnut liikuttaa kuin itseäni.

Toni tulossa töistä kotiin vielä vanhan auton aikoihin..
Sain ajokortin ja auton kuitenkin syntymäpäivälahjaksi isältäni ja vaikka aluksi meinasin kieltäytyä, niin lopulta otin lahjan vastaan. Olen edelleen iloinen että sen tein. Me tykätään autoilla. Tehdä retkiä kotimaassa ja matkailla extempore. Ei muuten onnistu ilman autoa (tai hemmetin isoa rahatukkoa, jota meillä ei toistaiseksi ainakaan ole).

Yksi kesä oltiin Tonin kanssa kahdestaan autoreissulla, joka kulki matkan Kankaanpää-Turku-Lappeenranta-Joensuu-Kuopio-Kankaanpää, eli kartalla n. 1300km. Se oli hieno reissu se. Olisi ollut hippasen kallis VR:n hinnoilla. Niihin kaikkiin rämeikköihin, joissa matkalla käytiin, ei olisi edes junalla päässyt. Eikä itseasiassa bussillakaan.  Viime kesänä käytiin siellä saaristossa (siitä enemmän esim. täällä). Autolla. Extempore. Tämäkin reissu oli unohtumaton, se ensimmäinen "perhereissu". Näitä haluan tehdä jatkossakin, kun Aislakin alkaa muistaa asioita.

Matkalla!
Kauppareissutkin tuntuu haastavalta ajatukselta ilman autoa. Se onnistuu kyllä, moni elää niin, mutta itselle se tuntuu niin kovin vaikealta. Ilman autoa meidän aika ei riittäisi kaikkeen. Pitäisi karsia harrastuksia. Meillä on oikeastaan joka päivä jotain. Saattaa esimerkiksi olla sellainen päivä, jolloin Toni menee aamulla töihin autolla. Töiden jälkeen Toni menee kiipeämään ja me Aislan kanssa mennään sirkukseen, sitten mennään isoon kauppaan ja illalla menen vielä kuntosalille. Autolla. Ilman autoa tämmöisen päivän aikana ei kerittäisi kuin sinne Aislan harrastukseen, nyt kaikki kolme pääsevät harrastamaan ja saadaan ruokakaappikin täytettyä. Eri asia tietysti olisi, jos asuttaisiin edelleen 4 km päässä ydinkeskustasta Tampereella. Silloin voin uskoa, että aikataulutusongelmia ei niin paljoa tule.

Ystäviä meillä asuu pitkänkin matkan päässä, kun asumme Tampereen vastakkaisissa päissä lähikunnissa. Niin siis sellaisia ystäviä joita nähdään viikottain, toisissa lääneissäkin meillä on ystäviä, mutta heitä tapaamme harvemmin. Isäni asuu ihan korvessa, näin nätisti ilmaistuna. Tonin vanhemmat asuvat paikkakunnalla minne ei VR liiku. Reissu Joensuuhun kustantaa junalla koko perheelle reippaasti yli 200€, kun taas autolla sama hupi on yli puolet halvempi. Käydään nytkin harvoin, en viitsi edes ajatella kuinka harvoin tulisi sinne suunnalle liikuttua ilman autoa.

Reissufiiliksissä!
Autoton elämä tosiaan tuntuu ja kuulostaa niin haastavalta, mutta toisaalta koen yksityisautoilusta huonoa omatuntoa. On noloa ja itsekästä olla miettimättä tätä asiaa, mutta se on pääsääntöisesti ollut oma tyylini asian suhteen. Asioita tuli pohdittua todella paljon joulun alla, kun meillä vaihtui auto. Meinasi käydä niin, että olisi auto vaihtunut polkupyörään ja bussilippuun. Ihanien ihmisten ansiosta niin ei kuitenkaan käynyt. Jossain kolkuttelee edelleen se huono omatunto. En tiedä mitä sille pitäisi tässä elämäntilanteessa tehdä. Olkoon tämä synnintunnustukseni asiasta.

Onko lukijoissa autoilijoita vai pyöräilijöitä? Onko muilla samoja aatoksia?

14 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu autoilija henkeen ja vereen! Ei tulisi suoraan sanottuna edes mieleen että luovuttaisi autosta.. Kaikki sukulaiset ja suurin osa ystävistäkin asuu noin 200km päässä, käydään siis kyläilemässä suunnilleen kerran kuussa. Jos katsoo julkisen hintoja Jyväskylä-Lahti välillä plus siihen arkikulkeminen niin vararikko iskisi ilman autoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinpä. Tosinaan sitä kiroaa isoja vaakutusmaksuja, mutta sitten kun kurkkaa kerran VR:n tai matkahuollon puolelle, niin johan loppuu kiroaminen. En tajua miten ne on niin kalliita. Pitäisi olla opiskelijakortti että niillä kehtaisi matkustaa!

      Poista
  2. Autolla ! Pääsee näppärästi paikasta a paikkaan b. Täällä
    Busseja kulkee yli tunnin välein :/ ja kaikki ei ees oo matalalattiabusseja nii ihan p:stä vauvan kaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niinhän sillä pääsee :) Ja huh, me kuljetaan välillä bussilla myös, niin onneksi ei ole semmoisia korkeita busseja enää nykyään! Silloin oli kun olin itse lapsi :) Ja en kanssa kyllä tunnin välein kulkevilla busseilla jaksaisi mennä.

      Poista
  3. Meillä ei oo kummallakaan edes ajokorttia, mut syynä ei oo oikeastaan mikään kannanotto vaan ihan se, että asutaan pk-seudulla eli julkinen liikenne on niin hyvää, ettei tarvita autoa. Kun täytin 18 pyysin mun vanhemmilta ajokorttia lahjaksi, mut he ehdotti et ottaisin jotain fiksumpaa, asuttiin niin lähellä Helsingin keskustaa että ei sillä autolla olis oikeesti muuta tehnyt kun laiskistunut! :D ollaan kyllä useaan otteeseen mietitty että auto kyllä helpottaisi paljon, mutta siihen uppoaa niin paljon rahaa että tultiin siihen tulokseen, että näin hyvien julkisten äärellä ei tarvitse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei siellä päin kyllä varmasti tarviikaan välttämättä autoa tai korttia. Eri asia jos kävisi jossain pidemmällä töissä tmv. Ja ne lapsiperheen ruokakauppa käynnit on kyllä helpompia autoillessa! Mutta tosiaan, itse ainakin laiskistuin silloin ihan täysin aluksi kun kortin sain, nykyään olen onneksi taas reippaampi ja jaksan kävelläkin paikkoihin :D

      Poista
  4. Meillä on peräti kaksi autoa, toinen oma ja toinen firman. Tämä siksi, että asutaan paikassa johon kulkee vain koulubussit. Kannan tästä elämäntavasta kroonisesti pahaa omatuntoa, pk-seudulla kun voisi elää myös hyvien yhteyksien päässä... Mutta lähempää keskustaa ei meidän 160m2 asunnon hinnalla saisi kuin kolmion ja täällä maalla on lapsille iso piha, peltoa ja metsä lenkkipolkuineen tien toisella puolella. Sitten kun lapset muuttavat kotoa, mekin muutetaan miehen kanssa jonnekin kerrostaloon ja luovutaan (toisesta) autosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Mekin asutaan lähikunnassa, koska on halvempaa. Ihanaa kuitenkin kuulla, että en ole ainoa jolla on huono omatunto :) Ja vitsit olis ihanaa asua oikeesti maalla!

      Poista
  5. Onneks huonoa omaatuntoa kompensoivat arkipäivän realiteetit. Ja minun tapauksessani laiskuus ja läpipaistava teknokratian järjetön ihannointi (iha vähä vaa...).
    Kolmen suuren kaupungin lisäksi ei taida olla Suomessa muuta paikkaa, jossa on taloudellisesti järkevää olla ilman omaa autoa. Julkinen liikenne ei kertakaikkiaan toimi. Homma lienee oravanpyörä, jossa ei aloittajaa tiedä. Yksityisautoilun lisääntyessä julkisen liikenteen käyttö väheni ja julkisen liikenteen vähennyttyä yksityisautoilua tarvitsi lisätä. Onneksi nykytekniikalla on saatu autoista huomattavasti terveellisempiä kuin ennen vanhaan. Bensaa kuluu paljon vähemmän, pakoputki tuuppaa maailmaan vähemmän paskia kuin ennen...
    Pahempi juttu on se, että niillä, joiden auton tarve on suurin (lapsiperheet), harvemmin on varaa ostaa uutta ja vähän saastuttavaa autoa... rahalle on tärkeämpiäkin kohteita.
    Ei teidän kannata minusta olla ollenkaan pahoillanne omasta autoilustanne.
    Ajelkaa rauhassa ja turvallisesti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavista sanoista, mut luulen että tää on krooninen huono omatunto :D Ehkä pystyn kuitenkin elämään sen kanssa, kun on monesta suunnasta kuullut tätä samaa :) Ja on muuten nyt niin kiva auto, että kelpaa autoilla, kiitos!

      Poista
    2. ei autoilusta tarvitse kantaa huonoa omatuntoa, paitsi jos kulkee sillä kaikki matkat. Lyhyemmät voi aina mennä pyörällä :) toisen laihduttajan ja hiilijalanjäljestä murehtijan rakkain aarre on pyöräni, sillä taittuu kauppareissut, mihintahansa reissut ja koulumatka, sekin n. 15 km. Mutta toisaalta, liikutan vain juurikin itseäni ja olen pienestä saakka aina kulkenut matkat kävellen tai jalan, lapsiperheen arjessa auto varmasti on korvaamaton. Mutta esim. salille meno autolla kuulostaa vähän laiskalta :D

      Poista
    3. Hih, no mie en kyllä talvipyöräile. :D Vaarallista touhua semmoinen :D HAha. Ja kyllä me siis bussilla ja kävellen kuljetaan lisäksi, mutta hävettävän paljon autolla kuitenkin. Ja noh, mie menen toisinaan salille autolle kolmesta syystä: a) lähden salille yleensä kello yhdeksän jälkeen (koska kiire) ja sali menee klo 23 kiinni b) pelkään pimeää (:D) c) käyn toisinaan Tampereella asti (asutaan lähikunnassa) salilla. Haha, joo onhan nää kai vähän (teko)syitä laiskuudelle (?). Sitten mie kyllä pyöräilen kun lumet sulaa :)

      Poista
  6. Jep, keväällä ja kesällä pyöräily ihanaa liikuntaa, kuin terapiaa :) eikä se nyt niiiin vaarallista talvellakaan ole, eilenkää en kaatunut kun kerran ;D hohho

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha :D Uhkarohkeaa, ellen sanoisi! Kesällä on kyllä kivaa, kun saa lapsenkin kyytiin :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!