30.3.2015

Ensimmäistä kertaa virpomassa!

Onni on sen ikäinen pikkusisko, joka vielä "voi" virpoa (eli suostuu virpomaan). Voihan minun puolestani ihan kaiken ikäiset virpoa, mutta kyllä se tuntuu viimeistään tuolla yläasteella karistuvan pääsiäispuuhista. No mutta kuitenkin. Aisla pääsi jo vähän alle kaksi vuotiaana virpomispuuhiin, kun siskoni ja Toni hänet vei. Itse kun olin siellä töissä, josta jo aiemmin valitin.

Kaikki alkoi tietysi lauantai-iltana vitsojen koristelulla, jota taapero jaksoi ehkä puoli minuuttia. Sain kuitenkin mukavan kuvan, kuinka koko perheellä tässä askarrellaan. Melkein heti kuvan ottamisen jäkeen Aisla siirtyikin johonkin omiin puuhiinsa ja me Tonin kanssa kilpailtiin kumpi koristelee kauniimmin. Voittaja ei ratkennut.


Sitten sunnuntaina aamulla itse lähdin hyvissä ajoin heti aamupalapöydästä töihin. Taapero ja isi jäivät stailaamaan pientä pääsiäisnoitaa..tiikeriä. Käskin tietysti Tonia ottamaan paljon kuvia, koska olisin halunnut olla paikan päällä todistamassa virpomista, mutta velvollisuudet kutsuivat. Kyllä sydän suli pienelle tikrulle, kun kuvia katselin. Katsokaa nyt miten söpö!


Itse virpominen oli kuulemma mennyt yllättävän hyvin. Neljän naapurin ovella olivat käyneet. Tosin olivat he muitakin koputelleet, mutta ei oltu avattu. Oksia tehtiin kymmenen, joten oltiin aika optimistisia, kun kuusi taisi tosiaan kotiin tulla takaisin. Aisla ei ollut kyllä kaiketi kovasti puhellut, vaan oli täti saanut hoitaa se puolen, mutta munat oli kyllä noukkinut (kai) itse, kun oli tarjottu palkkaa. Alakerran naapuri oli oikein kuvan tahtonut ottaa, kun oli niin söpö virpoja.


Kotona sitten oli Toni antanut Aislan maistaa palkkioitaan, ihan oikeaa suklaata siis, ensimmäistä kertaa ja palaute oli ollut että "nam, lisää suklaata!". Yllättävää. Hhaha. Meillä on pöydällä edelleen aikamoinen kasa kaikkia virpojille tarkoitettuja herkkuja, koska yhtäkään trullia ei sitten käynyt meidän luona taaskaan, vaikka luulin että kävisi. No niitä neiti on nyt sitten kärkkynyt. Maistaa kuulemma pitäisi saada, mutta toistaiseksi ei ole herunut kuin rusinoita. 


Aika onnistunut ensimmäinen virpomiskerta siis. Ainakin niin kuin se minulle kerrottiin. Enää ei tunnu edes niin pahalta, että en saanut olla mukana, kun kaikki oli mennyt niin kivasti. Tonilla niitä ensimmäisiä kertoja on tainnut töiden takia enemmän jäädä väliin, joten kiva välillä näinkin päin. 

Ja vielä loppuun kuva neidin iltameikeistä, joita hän ehosti vielä itse hiukan lisää ennen nukkumaanmenoa....


27.3.2015

Jonkun muunkin koti puhtaaksi! sis. ARVONNAN! (Yhteistyössä Ole Hyvä!)

Kirjoittelin tuossa aiemmin Ole Hyvältä saamistani kodinpesuaineista, joista tykkäsin kyllä niin kympillä taas. Tahdoin tietenkin ilahduttaa myös teitä lukijoita, joten kysyin, jos saisin arpoa teillekin jotakin kivaa. Ja tämähän onnistui. Jes!

Sain luvan arpoa yhdelle teistä kaksi mieleistänne suihkutettavaa pesuainetta.

Esimerkiksi tämä kodin yleissuihke löytyy parissakin eri tuoksussa!
Osallistumaan pääset seuraavalla tavalla. Käyt täältä kurkkimassa kaksi mieleistäsi suihkutettavaa kodinpesuainetta, jotka voittaessasi saat itsellesi. Kirjoitat kommenttiin nuo suosikkisi tuoksuineen päivineen ja liität mukaan myös sähköpostiosoitteen, jotta saan yhteyden sinuun, jos nuo tuotteet voitat.

Arvontaan voit osallistua, jos seuraat blogiani julkisesti jotakin kautta, eli olet joko blogini rekisteröitynyt lukija Bloggerin kautta, seuraat blogiani Facebookissa, seuraat blogiani Instagramissa tai seuraat blogiani Bloglovinissa.



Arvonta päättyy 1.4.2015 klo 22. Onnea arvontaan!

26.3.2015

Superdieetti vko 4 / Räkää ja harmitusta

Oho, viikot menee niin nopeasti. Tuntuu että saa olla koko ajan vain kirjoittamassa superdieetti höpinöitä. Hehe. Ja nytkin tämä tulee reippaasti jäljessä, kun teen punnituksen aina maanantaisin. On vain niin paljon muutakin asiaa, että en tahtoisi näiden tulevan ihan peräkkäin. No millainen vko 4 oli?

Ensinäkin tuntuu huikealta, että kokonainen kuukausi on jo takana päin, koska tuntuu, että vastahan minä aloitin. Enää kaksi (!!) viikkoa jäljellä tätä valmennusta. Viikkojen kaksi ja kolme jälkeen pelkäsin kovasti, että painoni ei olisi tälläkään viikolla tippunut, mutta onneksi olin väärässä. Tankkauspäivän jälkeen tuli selkeästi jokin piristys tähän hommaan, nimittäin pudonneita kiloja tuli tällä viikolla -2,1kg. Tulin niin iloiseksi vaa'an lukemasta.

Keskiviikkona sairastuin flunssaan. Viikon liikunnaksi jäi siis vain tiistain aerobinen ja sali. Minulla on astma, joten tämmöinen tukkoisuus pysyy aina yllättävän sitkeästi. Pian aion uskaltaa aloittaa uudemman kerran treenaamisen. Harmittaa niin paljon, että pitikin tulla kipeäksi kesken tämän projektin. Tuntuu, että olen liikuntatavoitteistani ihan jäljessä. Mälsää.

Nyt olen alkanut miettimään jatkosuunnitelmaa, kun tämä jakso päättyy jo silloin parin viikon kuluttua. Superdieetistä olisi mahdollista jatkaa superdieetti extraan, mutta se maksaisi 44€, joka on omaan makuuni hieman tyyris. Tähän en tahtoisi vielä kuitenkaan lopettaa, vaan haaveni olisi olla ensi syksynä mukavassa kunnossa, kun koulu alkaa ja energia ei riitä varmaan mihinkään ylimääräisiin laihdutusprojekteihin. Pelkään vain, että motivaationi ei riitä sinne asti ja siinä mielessä joku "ryhmä" olisi kiva.

Ajatuksena kuitenkin tällä hetkellä olisi jatkaa näillä ohjeilla eteenpäin, kuten superdieetin ohjeissa neuvotaan. Herkutella tosin aion tätä enemmän, kun pidän tankkauspäivän kahden viikon kuluttua ja huhtikuussa Kaksplussan bloggaajien tapaamisessa aion kyllä varmaan nauttia ihan kaikista antimista. Suunnitelmat voivat kyllä vielä muuttua ja tahtoisin päästä myös testaamaan Katrin kautta saamiani Detox-tuotteita, joista kirjoittelisin mielläni tännekin kokemuksia, kunhan pääsen niiden pariin.


En tiedä huomaako kuvista mitään muutosta, itse ainakin vähän näen, mutta ensimmäinen kuva dieetin alusta ja jälkinmäinen otettu viime viikolla. Vielä yksi välipostaus ja sitten ehkäpä jotain parempia ennen-jälkeen kuvia! Aikaisemmat postaukset aiheesta löytyy täältä.

25.3.2015

Aisla se ei herää edes palovaroittimeen

No nyt tuli sekin sitten testattua. Ihan kirjaimellisesti. Viime yönä leipasin muutamat karjalanpiirakat, kun oli sopivasti aikaa, kun päivisin se on hiukan haastavaa tuon taaperon kanssa. Pliis, sanokaa että joku muukin yöleipoo?

Siinähän kävi sitten niin, että kun oli uuni niin kuuma ja kaikkea, niin syttyi palovaroitin soimaan klo 23.30 ja olin ihan että eih, siinä meni se leipominen, kun täytyy alkaa nukuttamaan taaperoa uusiksi. Vaan ei. Ei kuulunut pihaustakaan neitosen huoneesta, vaikka palovaroitin kerkesi soimaan muutaman minuutin, kunnes Toni heräsi sammuttamaan sen. Itse pyörin tietenkin paniikissa ympäri asuntoa etsimässä a) pannulappua b) tuolia (lue: räpiköin käsilläni paniikissa, varmaan yrittäen lentää pois tilanteesta). Herkkäuninen naapurimme varmasti heräsi, mutta Aislapa ei.

Ilouutisen tästä tekee se, että olen ihan hirveän paljon pelännyt, että kerrostaloon muuton ja meidän iltahissutteluiden takia (herkkäunisen naapurin vuoksi) Aisla menettäisi niin hyvät unenlahjansa. Tosiaan, vaikka tyttö on ollut kova heräilemään öisin ja nykyäänkin lähes poikkeuksetta herää, ainakin kerran yössä, niin ulkopuoliset äänet häntä ei ole koskaan häirinneet. Ajattelin aina sen olevan tottumuskysymys ja tosiaan harmitti muuttaa kerrostaloon, kun tiesin, että nyt pitää olla hiljempaa. Tulisiko satunnaisista muista nukkumisolosuhteista inhottavaa, kun heräisi joka kolinaan ja tömähdykseen? En ole tiennyt vastausta aiemmin, kun olemme nukkuneet vain hiljaisissa olosuhteissa myös kyläillessä.

Nyt saatiin vastaus. Ei ole hyväunisuus tottumisesta kiinni. Toisaalta, eipä me taideta Toninkaan kanssa mitään huonounisia olla, kunhan saadaan unen päästä kiinni. Toivotaan kuitenkin, että viimeistään siinä vaiheessa kuitenkin herää myös palovaroittimeen, kun muuttaa omilleen, ettei käy huonosti! 

Ja nukkuvaa lastahan voisi tuijotella vaikka ja kuinka <3

Onko teillä hyväunisia lapsia vai heräävätkö jokaiseen ääneen?

24.3.2015

Virpomispalkkana kymmenen markkaa ja banaani!

Koko lyhyen "aikuisikäni" olen odotellut pieniä noitia meidän oven taakse palmusunnuntaina, kuten Pirkanmaalla on tapana. Ollaan asuttu Tonin kanssa viidessä yhteisessä asunnossa ennen tätä ja yhdessäkään ei ole yhtäkään vieraillut. Jokainen vuosi olen hakenut hienoimmat munat kautta maan odottelemaan pieniä trulleja, mutta EIH, EI KOSKAAN.

Tämä kaikki katkeruus juontaa juurensa kaiketi siitä, kun mennään hieman ajassa taaksepäin, omaan lapsuuteni. Silloin meillä oli tietenkin tapana kiertää niin monissa asunnoissa, kun vain jaksettiin, herkkujen  (ja rahan, myönnän) toivossa. Sitten ala-asteella, asuttiin äitini ja siskoni kanssa sellaisissa opiskelija-asunnoissa. Oltiin siskoni kanssa taatusti talojen ainoat virpojat. Kiersimme kaikki taloyhtiömme kerrostalot läpi, eli 158 asuntoa läpi (kyllä, googlasin). Muistaakseni oven meille avasi ehkä viisi asuntoa, joista kahdesta saimme palkan. Koko palmusunnuntain saldoksi meille jäi 10 markkaa ja banaani. Onneksi ei tarvinnut enää ikinä virpoa siellä. Seuraavana vuonna oltiin kaiketi jo muutettu muualle. Joo ja tiedän, että ei se palkka, vaan se hauskuus, mutta ei paljon naurattanut silloin. Kauhea vaiva puolikkaan banaanin ja viiden markan takia, joka oli minun osuuteni.

Näiden lapsuustraumojeni (ha ha ha) takia haluaisin siis itse olla se pääsiäisnoitien ja -pupujen ilahduttaja, mutta meidän ovelle he eivät ole koskaan löytäneet. Tässä nykyisessä asunnossa minulla on ollut kovat odotukset, sillä naapurustossa asuu paljon lapsiperheitä. Nyt kuitenkin tajusin, että olen TÖISSÄ silloin. Voi helkkari. Ei ole koskaan onni myötä. Harmittaa niin paljon! 

Aisla pääsee kuitenkin sunnuntaina näillä näkymin virpomaan Tonin ja minun siskoni kanssa. Harmittaa myös niin paljon, että en pääse stailaamaan minun pikkuistani ja näkemään virpomista. Yhyy. Toivottavasti naapurit on varautuneet muutenkin kuin markoilla ja banaaneilla. 

Nämä kuuset kuvaavat synkkää pääsiäisfiilistäni, kun en pääse näkemään pikkunoitia. Joo joo, ens kerralla saatte kunnollisia kuvia ja sitten sunnuntain jälkeen varmaan myös pääsiäisnoitakuvan!
Milloin teillä virvotaan ja minkä ikäisiä virpojia teiltä löytyy?

23.3.2015

Totuus herkkyydestäni!

Olen nähnyt näitä erityisherkkyystestejä nyt pyörivän kaikkien blogeissa jo tovin. Itse kuulin erityisherkkyydestä ensimmäisen kerran äidiltäni jo aika kauan sitten. Tai siis kuulin sanan, muuta en tainnut jaksaa kuunnella, vaan vastasin "joo joo". No olisi ehkä kannattanut taas kuunnella mitä äiti puhuu.

Jotenkin en vain tykkää tehdä itsestäni mitenkään tämmöistä ERITYISherkkää. Toisinsanoen nostaa omia tarpeitani tuolla tavalla jalustalle. Kuullessani erityisherkkä -sanan, kuuntelematta mitä se tosiaan on, tiesin jo olevani sellainen. Se on niin kuvaava. Nyt kuitenkin valveuduin  sen verran, että luin nämä erityispiirteet. Oikeassahan olin (ja äitikin). Minä taidan olla vähän herkkis. Ja täältähän voit lukea aiheesta lisää, jos se ei ole sinulle tuttu.

En kuitenkaan luota omiin tuntemuksiini tarpeeksi, niin kyselin myös yövuoroissa olevan Tonin mielipiteet siitä, kuinka herkkä minä todella olenkaan. Tässä siis kommentit minun herkkyydestäni molemmilta. Tonin kommentit on nuo kursivoidut.

Vastaa tuntemuksesi mukaan ”totta”, jos väite on Sinun kohdallasi täysin tai jokseenkin totta.
Vastaa ”ei totta”, jos väite ei ole kovin totta tai ei ollenkaan totta.

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni.

Totta. Näin ainakin uskon, mutta en tiedä vertailukohdetta. Toni ainakaan ei ole koskaan nähnyt samoja juttuja kanssani, mutta noh.. Miehet.

"Totta, en keksi perusteita :D"

2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun.

Niin totta! Lisäksi nappaan ne mielialat todella helposti. Tai siis aistin, vaikka joku ei ääneen sanoisikaan. Jonkun päivän kurja fiilis saatta vaikeuttaa vielä illalla minun unensaantiani.

"Totta, jos on huonolla tuulella ei kestä kuin hetki ennen kuin se tarttuu, sama pätee liki kaikkiin mielialoihin."

3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle.

Totta ja ei totta. Yleensä nimittäin tunnun kuvittelevani olevani paljon herkempi kivulle kuin olenkaan. Esimerkkinä vaikkapa kaikki rokotukset, verikokeet, hammaslääkäri, synnytys.. Pelkään ja jännitän todella paljon etukäteen, koska olen varma kivusta, mutta itse tilanteessa selviänkin todella hyvin.

"Väärin, no et ainakaan valita jos olet."

4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä.

Totta nykyään. Ennen en kaivannut niin paljoa "omaa rauhaa", kuin nyt äiti-ihmisenä kotona ollessa. Olen aika varma, että asia korjaantuu kyllä, kun palaan ensi syksynä ihmisten pariin. Tai tavallaan muistan kyllä joskus istuneeni koulun vessassa, jotta saisin olla rauhassa. Ehkä se ei korjaannukaan.

"Väärin, ei sellaiseen ole mahdollisuutta tämän hetkisessä elämässä, ennen Aislaa saatoit niin joskus tehdäkkin."

5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille.

Ei totta. Tai kyllä se kofeiini vaikuttaa minuun, mutta aika paljon sitä voin juoda. Kaksi kuppia kerrallaan kahdesti päivässä on hyvä määrä. Lisäksi vielä kaikki muu missä on kofeiinia, kuten Pepsi Max. Eli aika isoja määriä mielestäni. Vaikuttaa kyllä piristävästi, mutta en saa mitään tärinöitä tmv. mitä jotkut herkkikset saavat.

"Väärin, hyvin kestät kofeiinin."

6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä.

VOI KYLLÄ TOTTA. Ärsyynnyn helposti kaikista ääni-, valo-, tunto- ja mitä-näitä-nyt-on-ärsykkeistä. En ala edes luettelemaan. No jos pari: Ruoan mässytys, pelikonsoleiden naputus, liian pimeä huone (etenkin ruokaillessa), sukkahousut, löysät sukat, jos Toni silittää liian kauan samasta kohdasta selkää... jne.

"Totta, ainakin osittain, sukkahuosujen sukat, mässytys yms. ovat hyvin rasittavia sinulle, varmaan myös tosi voimakkaat hajut... Et kauheasti näistä sano ääneen, joten vaikea sanoa enempää."

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä.

Taitaa olla totta tämäkin. Aivan liikaa on mielikuvitusta, kun pelkään olla yksin kotonakin ja ylianalysoin kaikkia tilanteita aina mielessäni.

"Totta, pohdiskelet välillä vähän liikaakin."

8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä.

Ei totta. En ainakaan keksinyt yhtään sellaista nyt äkkiseltään, joten tuskimpa. Tykkään ja nautin esim. livemusiikista joka on kovalla.

"Väärin, en ole huomannut, kaikki on aina tosi kovalla."

9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista.

Totta. Mutta sitten pitää kyllä oikeasti keskittyä, mutta musiikki on helpompi kanava liikuttua.

"Väärin, tai jos liikutut teet sen salaa."



10. Olen hyvin tunnollinen.

Totta tavallaan. Jos lupaan jollekulle jotain, niin pidän siitä kiinni vaikka kynsin ja hampain, koska tuntuu niin pahalta tuottaa pettymys. Sen sijaan vaikkapa koulumaailmaan tämä ei päde, paitsi jos olen tekemässä jonkun kanssa ryhmätyötä.

"Totta, oikein tunnollisuuden perikuva."

11. Säikähdän helposti.

En osaa sanoa. En oikein tiedä millainen on ihminen joka säikähtää helposti..

"Väärin, et ainakaan mainitse jos säikähtelet."

12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa.

Totta. Toni osaa varmaan sanoa tähän paremmin, mutta noh. Olen aika kova hermoilemaan.

"Totta, lähteminen, siivoaminen määräjalla yms. ovat aivan kamalia."

13. Kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä, huomaan helposti mitä tulee tehdä jotta olisi viihtyisämpää (esim. muuttaa valaistusta tai istuimia).

En osaa vastata tähänkään. En saa mieleeni tällaista tilannetta, että kuinka olisin toiminut näin tai missä olisi ollut tilanne jossa olisi täytynyt pohtia tällaisia asioita muiden puolesta.

"Väärin, et ainakaan kerro jos näin on."

14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla.

Voi kyllä, totta! 

"Totta, ärsyynnyt siitäkin jos joku yrittää saada sinua tekemään yhtä asiaa kerralla :D"

15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista.

Totta. Pelkään ihan kamalasti epäonnistumista ja asioiden unohtaminen menee siihen kategoriaan, kuten virheetkin. Koen todella syvää huonoutta epäonnistuessani.

"Totta."

16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia.

Totta. Toni ei oikein ymmärrä miksi en tykkää katsoa hänen valitsemiaan elokuvia. Vaikkapa fantasiaelokuvissa on aika usein liian paljon sotimista minun makuuni.

"Totta, paitsi jos ne sisältävät juonittelua ja teinidraamaa."

17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni.

Totta. Juu ei pysty keskittymään mihinkään kun yrittää keskittyä kaikkeen.

"Väärin, en ole huomannut."

18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa.

Haluaisin niin paljon sanoa, että ei pidä paikkaansa, mutta TOTTA. Tämä superdieetti on huippujuttu siinä, että muistan syödä tasaisesti, sillä jos en ole syönyt, olen hirveä. Kesti aika monta vuotta tajuta se, että moni riita johtui tasan siitä, että en ollut syönyt.

"TOTTA!"

19. Muutokset elämässäni sekoittavat minua.

Totta. Ja auta armias jos ne tulee juuri ennen ruoka-aikaa.

"Väärin, muutokset elämässäsi ovat sinulle liki välttämättömiä tai hypit seinille."



20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista.

Totta. No en tiedä taas kuinka tätä perustelisi, mutta kyllä juu.

"Totta, tosin en tosta taiteesta niin tiedä :)"

21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita.

Ei totta. Yritän lähinnä mullistaa elämääni jatkuvasti. Tosin kuormittavia tilanteita taidan vältellä. Kuten vaikkapa koulunkäyntiä..... Joten ehkä tämä nyt sit oli TOTTA kuitenkin.

"Eos."

22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, tulen niin hermostuneeksi tai alan täristä, että suoriudun paljon huonommin kuin normaalisti.

Totta. En pääse ikinä mitään kirjallisia kokeita läpi koulussa. Inssi ei mennyt ensimmäisellä läpi. Mitä näitä nyt on. Kaikki unohtuu samantien kun tiedän jonkun tarkkailevan. Engalnninkurssilla oli AMKissa puhekoe, jossa opettaja kuunteli meidän ääntämistä. Olen koulutukseltani nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja ja lausuin sanan youth väärin. Opettaja takertui siihen, enkä juurikaan uskalla enää puhua englantia. Kiva kurssi.

"Väärin, ainakin kilpailun osalta, tarkkailusta voi jotain haittaa ollakkin."

23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona.

Totta. Ujona ei ehkä koskaan, mutta herkkis olen aina ollut.

"Molemmat, herkkänä kyllä, ujona tuskin."


PISTEYTYS

Laske kuinka monta totta-vastausta annoit. Jos vastasit totta 12 tai enempään kysymyksistä, olet todennäköisesti hermojärjestelmältäsi erityisen herkkä. Toisaalta vaikka olisit vastannut ”totta” vain muutamaan kysymykseen, mutta ne ovat todella vahvasti totta, saatat silloinkin olla erityisherkkä. Tiedät itse parhaiten oman kokemuksesi, joka on totta Sinulle.

Vertailun vuoksi erityisherkkiä on noin 20% ihmisistä, melko herkkiä noin 30% ja oman arvionsa mukaan ei ollenkaan tai ei juurikaan herkkiä noin puolet.

Toni sai minulle pisteitä siis juurikin tuon 12, joka juuri ylittää rajan erityisherkkyyteen ja itse sain aika reippaasti enemmän. Huomasin kyllä vastauksista, että oltiin ajateltu osa kysymyksistä aika eri tavoin, mutta kyllä tämä vahvistaa fiilikseni omasta eritysiherkkyydestäni. Maailma tuskin mullistuu tästä tiedosta mitenkään, mutta ehkä tekin tiedätte nyt, millainen herkkis täällä ruudun takana onkaan.

Onko muut tehneet tämän testin? Olisi kiva nähdä postauksia aiheesta, saa linkata! Ja jos teette tämän jälkeen, niin nekin olisi mielenkiintoista nähdä.

22.3.2015

Täällä tuoksuu hyvälle! (Yhteistyössä Ole Hyvä)

Pääsin uudemman kerran tutustumaan Ole Hyvän tuotteisiin. Tällä kertaa tuotteet olivat juuri uudistuneita kodin pesuaineita. Hiukan epäilin, että tämä on joku kurja juoni saada minut siivoamaan, haahaa. Olen todella laiska niissä puuhissa. Ihanan motivaatiopiikin olen kuitenkin tästä saanut ja pesin jopa ikkunatkin (ja peilit!!), kun sitruunaruohoinen ikkunanpesuaine tuoksui niin tajuttoman houkuttelevalle. Aiemmin en ole törmännyt kuin sellaisiin karsean hajuisiin ikkunanpesuaineisiin, joten tämä oli todella mukavaa vaihtelua sellaisille päänsärkypiikeille, jota niistä tavallisista saa. Etenkin, kun teho oli mielestäni ihan samanmoinen. Senkun suihkuttelin hiukan ainetta ja pyyhin sanomalehdellä - nopeasti puhdasta! Jee! Täydellistä tämmöiseen lapsiperheeseen, kun joku tahmatassu mähmää kaiken samantien.

Meidän taapero tykkää katsella ruokailun päätteeksi aina keittiön ikkunasta.... Kiva.

Marraskuussa kokeilin pyykinpesunestettä, jonka uudistunutta versiota sain tällä kertaa kätevässä täyttöpussissa. Noloa myöntää, mutta tätä mahdollisuutta en ole aiemmin käyttänyt. En ymmärrä miksi. Oli todella kätevää saada isompi pussi ainetta kerralla ja sitten täytellä kotosalla pienempään säilytyspurkkiin. Jälleen ympäristö kuormittui edes hitusen vähemmän minun tyhjistä muovipulloistani. Ole Hyvän kosmeettisille tuotteille on itseasiassa täyttöpumppuja myymälöissä (lista niistä täällä!), jossa voi pumpata tyhjät pullot täyteen, ilman että tarvitsee kantaa kotiin yhtään lisää jätettä. Kodin pesuaineita on siis uudistettu nyt alkuvuodesta ja täytyy sanoa, että olin ihan yhtä tyytyväinen pyykinpesuaineeseen kuin ennenkin. Yhtä raikasta tuli kuin saman tuotteen aiemmalla versiolla.

En ole kovinkaan expertti näiden siivousjuttujen kanssa, enkä ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi huuhteluaineitta käytetään. Itse olen käyttänyt sitä lähinnä siksi, että pyykit tuoksuisivat raikkaammilta, kun pesujauheemme on ollut hajustamatonta. Tämän pesuaineen kanssa en ole tarvinnut huuhteluainetta lainkaan, kun eteerisen piparminttuöljyn tuoksu on ollut niin raikas.


Okei, vaikka aika myrkyttömiä nämä on, niin ei tuo taapero yleensä näin läheisissä kosketuksissa ole meidän pesuaineiden kanssa.....
Saimme käyttöömme ikkunasuihkeen lisäksi myös pari muuta suihketta. Eukalyptuksen tuoksuisesta yleissuihkeesta on tullut itselleni ihan lemppari. Olen sillä suihkutellut niin keittiön pöydät kuin huoneiden ovet. Ihan jokapaikan oikeastaan. En hirveästi huomaa mitään eroja niihin perussuihkeisiin, joita olen ummikkona kaupasta aiemmin ostanut, noin niinkuin puhtauden kannalta. Ihan yhtä puhdasta jälkeä saa mielestäni, mutta tuoksu on paljon parempi. Sellainen luonnollinen.

Kolmas suihke, jota olemme kokeilleet, on ollut greipin tuoksuinen saniteettisuihke. Laitoin sillä ensimmäisenä Tonin pesemään pyttyä. Hän oli hiukan sitä mieltä, että tuoksu oli turhan ärhäkkä hänen nenäänsä. Itse tietysti tuoksuttelinkin sitten omalla vuorollani erityisen tarkasti ja täytyy sanoa, että pystyn ymmärtämään mitä puolisoni tarkoitti, mutta itse en pitänyt tuoksua mitenkään pahana. Pesen mielelläni vessan jatkossakin tällä. Tai sitten ostan ensikerralla saniteettisuihkeenkin niin ihanan Eukalyptuksen tuoksuisena! 

Kiitosta haluan antaa myös noiden pullojen suunnittelusta. Nimittäin siinä mielessä miten ne avataan ja suljetaan. Inhoan niin paljon niitä semmoisia, joita kieritellään ja väännellään ja käännellään, enkä ikinä tiedä mihin suuntaan. Näissä on yksinkertainen läppä, joka nostetaan ylös ja lasketaan alas. Loistavaa! Sopii tomppelimmallekin, mutta ainakaan meidän vajaa kaksivuotias ei osannut sitä käyttää.

Yleissuihke, ikkunasuihe, saniteettisuihke, pyykinpesuaine ja konetiskijauhe.

Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, haluaisin mainita konetiskijauheen. Itse aina kuumottelen, että mitähän kaikkia konetiskiaineen jäämiä sitä ruokalautaseltaan tulee kaavittua keiton joukossa. Kuitenkin tahdon syödä puhtailta astioilta, niin en ehkä ole uskaltanut kokeilla tämmöisiä ekovaihtoehtoja aiemmin. mielikuva niistä kodinpesussa on ollut tehoton. Onneksi sain nyt kokeilla, sillä en huomaa (tämänkään) pesutehossa eroa, eikä huomaa Tonikaan. Toki olemme aiemmin ostaneet jotakin halvinta ja hajustamatonta, joten en tiedä jos joku mega-myrkky-hajustettu ajaa tämän edelle, mutta itse en ainakaan tahdo syödä hajustettua ruokaa. Tälle iso hurraa-huuto myös.

Onnittelut jos luitte tänne asti. En tiedä kuinka olisin voinut tiivistää tekstin paremmin, kun kaikista näistä tuotteista halusin kirjoittaa, kun yhteenkään huonoon en törmännyt kokeillessani. 

Jos nyt alan tähän vielä tosissani purkamaan tuntojani, niin lähtiessäni ensimmäiseen yhteistyöhön Ole Hyvän kanssa viime marraskuussa, luulin olevani kartalla ja käyttäväni ekologisia tuotteita arjessani. Nyt olen kuitenkin tajunnut vasta, että oikeastaan voin pestä muutakin, kuin vain itseni, ekologisilla ja ympäristöystävällisillä tuotteilla. Nimittäin koko kotini. Lämpimästi voin suositella näitä tuotteita. Käykää kurkkaamassa lisää Ole Hyvän sivuilta. Ja tykätkää ihmeessä Facebookissakin!

Käyttääkö muut ekopesuaineita vai millä teidän koti pidetään puhtaana?

20.3.2015

OMG juttelin naapurille

Elämässäni tapahtui eilen jotakin todella mullistavaa. Juttelin naapurille. Hyvässä sovussa, pitkän pätkän. Ihan oikeista asioista ja meidän lapset leikki sillä aikaa keskenään. (Kuvissa Aisla ja isi kotipihassa viime syksynä. Eilen oli päällä samat vaatteet, eikä ollut yhtään kylmä lapsi! KESÄ TULEE!)


Olen maailman huonoin small talk -ihminen. Tai silloin olen hyvä, jos vaikka joku iäkkäämpi ihminen aloittaa keskustelun. Ne on niin keveitä, että niihin on helppo lähteä mukaan. Säästä ja semmoisista. Kuitenkin tämmöinen keskenään tuntemattomien nuorten aikuisten yhteinen kommunikaatio on minulle hiukan vierasta. Ainakin jos ei olla ensiksi juteltu somessa. Juttelin itseasiassa tämän saman naisen kanssa vuosi sitten ja sitten tuli talvi ja pimeä ja kylmä ja... No ei nähty (koska oltiin sisällä).

Eilen nähtiin. Ja juteltiin. Se tuntui niin hyvältä. Tuntui niin kivalta, kun Aisla sai ensimmäisen kaverinsa "meidän pihoilta". En kaiketi ollut myöskään kovin nolo tai vaivaantunut, vaan juttu luisti ja tuli hyvä mieli. Kuulin myös paljon juttuja "uudesta" kotikaupungistamme (ollaan asuttu täällä liki vuoden), josta en ennestään tiennyt... No mitään. Oikein valaisevaa.


No mutta siis, halusin vain kertoa kuinka onnelliseksi tulin. Suosittelen kaikille muillekin huonoille small talk -ihmisille yrittämään rohkeasti. Muut ihmiset on oikeasti ihan kivoja. Ilman someakin. Kenellehän seuraavaksi ryntäisin juttelemaan?

..Ei hätää. Pian on taas syksy, niin voin vetäytyä kuoreeniKOULUUN. Hahhhah. Näin sujuvasti yhdistin postaukseen kesän riemun ja syksyn mälsyyden.

19.3.2015

Millainen Kaksplussan blogiyhteisö on minun silmissäni?

Olin kirjoittamassa tähän pitkää esittelyä Kaksplussan blogisuosikeistani, mutta listasta olisi tullut niin pitkä, enkä olisi tohtinut jättää ketään ulkopuolelle, niin tässä tuleekin vain kokemuksia yhteisössä olosta.

Pääsin Kaksplussan yhteisöön mukaan yleisen haun kautta viime lokakuussa. Se oli blogiurani toistaiseksi huikein saavutus, sillä en ollut juuri paljoa aiemmin tajunnut tehdä minkäänmoista verkostoitumistyötä. Silloin pidin vielä bloggaamista aika yksinäisenä kotiäidin harrastuksena, enkä arvannut yhteisön muuttavan mielipidettäni. Toki olin joitain ystäviä blogin kautta saanut, mutta en ollut tajunnut, että kuinka suuren verkoston voi tällä hommalla luoda. No nyt tajuan.

En ehkä ole ihan asian ytimessä vieläkään, mutta sen olen ymmärtänyt, kuinka motivoiva ja innostava tämmöinen yhteisö voi parhaimmillaan olla. Hain juuri Kaksplussalle mukaan sen innoittamana minkalaisen kuvan olin Kaksplussasta mielessäni luonut. Mielestäni Kaksplus oli, ja on edelleen, erilaisuutta arvostava, monipuolinen ja nimenomaan yhteisöllinen. 

Olen päässyt osallistumaan huikeaan Kaksplussan blogipäivään, jonka järjestäminen ei huonolla yhteispelillä olisi onnistunut (kiitos Anna ja Annukka edelleen!). Olen päässyt kirjoittamaan Ei niin täydelliset blogiäidit -projektiin, jonka idea ja toteutus lähti meidän yhteisöstä. Ja olemme tavanneet myös pienemmällä porukalla, kun ollaan yhteisön kautta tutustuttu. Enkä siis todellakaan rajaa tällä yhteisö -sanalla portaalissa bloggaavia pois, vaan koen meidät enemmänkin suurena.. öö.. perheenä?

En voi siis olla kuin superkiitollinen kaikesta, jota olen tältä etapilta saanut. Ja matkani Kaksplussalla toki edelleen jatkuu. Ensi kuussa on toinen tapaaminen, johon saan olla mukana osallistumassa. Siellä tulen tapaamaan vielä lisää Kaksplussan bloggareita ja jännitys alkaa jo hieman tiivistyä, ainakin täällä päässä.

Ihan vain halusin kertoa, kuinka kiitollinen olen tästä tilaisuudesta ollut, mitä olen siitä saanut ja miten hyvältä se tuntuu. Suosittelen kaikille, jotka ovat ehkä juuri aloittaneet bloggaamisen (tai eivät muuten ole hoksanneet), että verkostoitukaa. Facebook-ryhmät esimerkiksi ovat todella hyvä lähtöpaikka. Se tuo niin paljon tähän lisää.


Kiitos ihanille Kaksplustyypeille myös, kun olen saanut tutstua teihin. <3

18.3.2015

Superdieetti vko 3 / Joko se meni?

Kolmas viikko meni. Siis ihan huomaamatta, en oikein tiedä mitä siitä voisin kirjoittaa, kun se vain hujahti. Ruoat tuli helposti ja oli maistuvia. Liikunta oli kivaa, eikä liian kuormittavaa. Kilot sen sijaan eivät karisseet tällä viikolla. Luulen sen johtuvan siitä kakkosviikon ruokavalion muutoksesta. Pelottavat sydämentykytykset vähenivät kolmannella viikolla, kun liikuntaa tosiaan hieman himmailin ja korvasin salitreenejä akrotreeneillä. Näin itseään kuuntelemalla nämä asiat taitaa parhaiten ratketa. Nyt olenkin sitten neljännellä viikolla syönyt taas sillä alkuperäisellä ruokaohjeistuksella, mutta siitä sitten lisää seuraavassa viikkokatsauksessa.

Monet kanssadieettaajat ovat hehkuttaneet pitkin matkaa, kuinka energinen ja hyvä olo heillä on ollut. Itse olin koko alkudieetin lähinnä niin väsynyt, että olisin voinut vannoa olevani raskaana, jos en olisi paremmin tiennyt. Onneksi tajusin himmata niitä treenejä, sillä viikon kolme päättyessä, oli minullakin taas energiaa. Tuntuu niin ihanalta, kun jaksaa touhuta.

Vaikka viikkotulos painossa oli plussan puolella, eli +200g, en ole huolissani. Senttejä on nimittäin lähtenyt ihan mukavasti kuitenkin. Nyt minulla on luottavainen mieli, että tällä kuluvalla viikolla paino vihdoin tippuu taas. Katsotaan sitten kuinka käy. (Jos ei vihdoin paino tipu, niin voi olla, että ei tule näin iloinen postaus, hahaa..)

Kolmas viikko oli kaiketi tähän astisista helpoin. Lauantaina oli tankkauspäivä ja itse viettelin sitä hiukan ohjeista poiketen. Intialainen Palak Paneer on niin hyvää. Ei varmaan tarvitse kertoa enempää. Heh. Nyt taas jaksaa.  (Ja täällähän voit kurkkia aiempien dieettiviikkojen löpinät.)

Tässä vielä viikon liikunnat:

MA akro
TI lepo
KE aerobinen + ilma-akro
TO aerobinen + akro + sali
PE akro
LA lepo
SU aerobinen

Hyvillä mielin taas jatketaan!

17.3.2015

Täytyykö lukijaa ajatella?

Tämän postauksen kirjoittamisen aikana (kyllä, monta kuukautta sitten) tuli toinenkin ajatus liittyen bloggaamiseen, jota olen miettinyt. Nimittäin postausaiheet. Kirjoittaako siitä, minkä huomaa muita kiinnostavan, vai tasan sitä juttua mitä itse tahtoo?

Usein kuulee bloggareiden toistavan sitä klisettä, että he kirjoittavat lähinnä itseään varten ja blaablaablaa. Kyllähän se varmasti paikkaansa pitää, ja voin osaksi myös itse sanoa niin, mutta minusta täytyy myös huomioida lukijat. Tietenkin lukijat valikoituvat myös sen mukaan mitä itse postaan, mutta kenen blogin sisältö sitten taas pysyisi vuodesta toiseen samana? Ei ainakaan minun. Jos kirjottaisin edelleen sitä blogia, kun tämä oli aloittaessa, niin huhuh. 


Olen paljon pohtinut mitä tänne jaan ja mitä en. Olen jättänyt ehkä ne elämän kurjimmat puolet tarkoituksella pois. Ne olivat aivan varmasti aiemmin enemmän esillä, kunnes tein sen rajauksen. Tahdon tämän olevan hyväntuulen blogi ripauksella realismia. En tahdo siis kuitenkaan pelkkää hyvää tuulta, vain rehellistä arkea optimismi-lasien läpi. Ihmisenä minulle ei semmoisia ole siunaantunut kuin kirjoittaessa. Kun saan hetken pohtia mitä sanon. Yleensä olen siis aika kova valittamaan.

Oli motiivit kirjoittamiseen mitkä tahansa, niin yleensähän tätä kuitenkin osaksi tehdään myös sen vuorovaikutuksen vuoksi. Miksi en siis huomioisi lukijat teksteilläni? Miksi väen vängällä tunkisin tänne asioita jotka kiinnostaa vain minua? Mielummin jaan sitten ne asiat jossain muualla, niiden ihmisten kanssa joita ne kiinnostaa. Toki virhelyöntejä välillä sattuu, kun en osaa oikein aina ennustaa mikä onkin kivaa ja mikä ei. Toisinaan sellainen postaus, jonka ajattelen olevan todella tylsä täytepostaus, kerääkin eniten katseluita ja kommentteja.


Vertaisin tätä samantyyppisesti kuin joitakin ystväyyssuhteita. Ei kaikille kavereille puhuta samoista asioista. Ihmisillä on eri roolit eri seurassa. Tässä blogiseurassani itselläni on myös tietynlainen roolini, johon ei liity esimerkiksi ihmissuhdekiekurani. Toisaalta taas, vaikka ne kiinnostaisikin, niin ne ei kuulu tänne. Kuten ei myöskään muut turhan henkilökohtaiset asiat.

Olen siis sitä mieltä, että minä postaan itseni, vuorovaikutuksen ja hyvän mielen vuoksi. Saan itse irti paljon enemmän, mikäli herätän keskustelua, mutta toisaalta taas tuntuu helpottavalta purkaa joitain asioita tänne. Siis ihan vain itseään varten.

Mietittekö te mikä lukijaa kiinnostaa? Pitääkö sitä miettiä?

15.3.2015

Cirque du soleil -treffit

Voisin melkein tehdä jo postaussarjan treffeistä, kun niille on nyt lähiaikoina niin paljon päästy. Kiitos kuuluu tietenkin lapsenlikoille, kiitos. Perjantaina taas oltiin treffailemassa. Nimittäin Hesassa. Katsomassa Cirque du soleilin Quidam. Tässä video automatkalta, tuli semmoinen ajatus autossa, joten tuumasta toimeen ja höpöttelemään.


Esitys tietenkin oli mahtava. Kuvaaminen oli kiellettyä sen aikana, mutta parit kuvat täytyi ottaa ennen esityksen alkua (Tonin mielestä olin tosi nolo). Ollaan oltu Tonin kanssa kerran aiemminkin katsomassa kyseistä sirkusta ja itse olen käynyt kerran jo aikana ennen Tonia. Ikinä ei kyllä jätä kylmäksi. Mielestäni esitystä kuvaa hyvin sellaiset huudahdukset, joita takanamme ollut nainen päästeli pitkin esitystä: "Miten toi on mahdollista? Onko toi edes mahdollista?". Joo kyllähän se käväisi itsellänikin mielessä katsoessani niitä huiketa juttuja. Ilma-akrobaatit etenkin olivat huikeita.


Mitään lastensirkusta ei Quidam mielestäni kyllä edustanut, enkä kyllä veisi Aislaa moneen vuoteen, sen verran surumielinen oli tämäkin tarina. Paikoitellen itselleni jopa ahdistava! Mieletön tunnelma siis läpi näytöksen. En tiedä oikein millä sanoilla voisin enemmän vielä kuvailla ja kehua. 

Hartwall areenan näytökset onkin pian jo ohi ja paikatkin täytetty, mutta onneksi Turkuun on järjestynyt lisänäytöksiä! Jee! Eli jos et ollut vielä nähnyt, niin täällä myydään Turkuseen lippuja, suosittelen tutustumaan! Itsehän en siis hyödy tästä mainostuksesta muuta kuin hyvän mielen.


Ja pikkuneidillähän meni hoidossa paremmin kuin koskaan. Vilkutti iloisesti lähtiessä ja nukkui tullessa. Oli ollut todella hyväntuulinen ja puhelias. Äitin reipas tyttönen <3

Kävikö muut katsomassa tai onko käyneet aiemmin? Mitäs tykkäsitte?

13.3.2015

"Te olette niin hyvä pari"

Teini-ikäisinä, kun meillä oli ystäväpariskuntia, niin pidin meitä ehdottomasti huonoimpana matchina. Me riideltiin paljon, äänekkäästi ja kovaa. (Vastapainona myös muut tunteet leiskuivat toiseen suuntaan, joten siksi ollaan edelleen yhdessä. Se on ollut se kantava voima.) Epäilin usein itse, että sovimmeko yhteen ja mietin paljon millaisena pariskuntana meidät nähdään. Luulenpa, että ihmiset ovat lähinnä lyöneet vetoa, että kuinka pian erotaan. No kaikille, jotka on äänestäneet alle 6,5v niin hävisitte. Tässä ollaan ja porskutetaan.

2009
Olen koko parisuhteen ajan miettinyt, että tuskin tulemme ikinä kuulemaan noita otsikossa lainaamiani sanoja. Olen usein kuullut niitä muille sanottavan, mutta en meille koskaan. Ei olla osattu riidellä vaiti edes ystävien seurassa, mutta sen sijaan ei olla osattu myöskään pussailla,  tai muutenkaan osoittaa läheisyyttä, julkisesti (ensimmäisen 2kk jälkeen...). Se saattaa jotakuta kauhistuttaa. Onneksi emme ole kaikki samanlaisia tässä(kään) asiassa.

2011
Lapsen syntymän jälkeen vasta olemme oikeastaan oppineet joustamaan (ei tietenkään vielä kaikki pääty kompromissiin, mutta paljon). Se on ollut tähänastisen parisuhteemme tärkein edistysaskel. Kun osaa antaa olla. Niellä kiukkunsa toisinaan. Silloin se tuntuu pahalta, mutta kokonaiskuvassa helpottaa kummasti ja aika nopeasti ne omatkin ylpeyden rippeet karisee.

2013
Olimme taannoin viettämässä yllätysjuhliani, kun tosiaan kuulimme elämämme ensimmäisen kerran nuo ylläolevat sanat. Ne lausui melko tuore (mutta sitäkin ihanempi) ystävämme. Se tuntui niin hyvältä. Tekee mieli joustaa toistekin, eikä olla vaan se ainainen marttyyri. Suosittelen muillekin.

..Aion myös sanoa nuo sanat jollekin pariskunnalle tulevaisuudessa, jos sillä saa näin hyvän mielen aikaiseksi!

Edit. Toni olikin sitä mieltä, että puhuttiinkin söpöstä parista, mutta samapa tuo. Minä kuulin näin. 

11.3.2015

Superdieetti vko 2 / Sydämentykytyksiä ja ärsyyntymistä

Ihan alkuun haluan kertoa, että en oikein saanut semmoisia tavallisia pönötyskuvia, joten nää on nyt näitä. Tosi vaikeaa kuvittaa. Kuvitan sitten mielelläni sen kaikista viimeisen niillä ennen ja jälkeen -kuvilla, jos niissä nyt joku muutos on nähtävissä, heh.

Ja tosiaan, kyllä tässä puolivälissä viikkoa voi varmaan jo alkaa vetämään viime viikkoa kasaan, heh. Tänään on muuten vähän tämmöinen päivä, elikkäs vielä kerran heh ja sitten lopetan. Heh. Okei joo, kasaan itseni. Viime viikko nimittäin ei ollutkaan niin kiva. Olin aivan uupunut koko viikon ja kaikki huipentui tietysti päivystyskäyntiin.


Aloin saamaan sellaisia sydämen tykytyksiä, jotka tuntuivat ikään kuin siltä, kun sydän hyppää kurkkuun ja sitten hetkeksi pysähtyy. En tiedä miten sitä paremmin kuvailisin, mutta niitä tuli selkeästi enemmän tilanteissa, jotka jotenkin jännitti tai ahdisti. En keksinyt mitään muutakaan mitä olisin elämässäni muuttanut, kuin dieetin, ja siirryin ensialkuun sitten Fitfarmin foorumille (huippu palvelu!) kyselemään. Sainkin hieman uudenlaista ohjeistusta ruokavalioon. Mälsää, koska tietysti haluan pudottaa mahdollisimman tehokkaasti tätä painoa, mutta terveys edellä, joten muutoksella ollaan menty.

Tein myös itse henkilökohtaisen päätöksen ja tästä lähtien korvaan salitreenejä myös joillakin akrobatiatunneilla, sillä muuten tuntuu, että liikuntaa on liikaa. En saa levätä missään välissä ja aika ei riitä. Esimerkkinä vaikka tämän toisen viikon maanantai: 1,5h akrotreenejä + aerobinen salilla + salitreeni. Aika vähän jäi perheelle aikaa maanantaina, voin kertoa. Ja vähän uuvutti.  



Luulen että tämä kaikki stressi ja muutos vaikuttikin sitten siihen painonpudotukseen, koska tippuneita kilo(grammo)ja oli vain -100g. Höh. Sunnuntai-iltana kävin kuitenkin ilmarengasta tekemässä, ja sain ilahtua kuinka omat voimat riittivät paljon parempiin suorituksiin, kuin ennen tätä rupeamaa. Siitä motivaatio tähänkin viikkoon siis. Tankkauspäiväkin kuulemma tulossa, hip hei!

Tässä vielä viime viikon treenit:

MA: sali + akro + aerobinen
TI: sali + aerobinen
KE: lepo
TO: lepo
PE: kotitreeni + aerobinen
LA: aerobinen
SU: akro

Ensimmäisen viikon postauksen voi käydä lukemassa täältä.



Onko muille tämmöiset projektit aiheuttaneet jotain pelottavia oireita?

10.3.2015

Paluu 90-luvulle (kasvisruokavalio päivähoidossa)!

Pari varoituksen sanaa tähän alkuun. Tonin mielestä liioittelen suunnattomasti ja koska hän ei enää aamupäivän jälkeen jaksa keskustella aiheesta kanssani, niin päädyin kirjoittamaan tänne. Haha.

Tänään me nimittäin käytiin tutustumassa päiväkodissa. Niin tai lähinnä vain katsomassa millainen se lähin paikka on, koska tällä viikolla täytyy pistää hakemukset ensi syksyä ajatellen menemään. Aika turha käynti, koska kuulimme siellä jo monesti, että tuskin Aisla edes pääsee kyseiseen päiväkotiin. Kun on niin ruuhkaista. No oli kiva käydä. Aika perus päiväkotihan se oli. Tietysti toivoin jotain ihanaa idyllistä paikkaa, jossa luonto on lähellä sydäntä ja kasvisruokaa tarjolla, mutta noh. Kaikkea ei voi saada.

Törmäsinkin näissä tutstumispuuhissa yhteen mielestäni aika isoon epäkohtaan, joka koskettaa erityisesti meidän perhettä. Tuohon kasvisruokaan liittyen nimittäin. Jo kaupunkimme varhaiskasvatuksen nettisivuilla luki, että erityisruokavaliosta tarvitsee toimittaa lääkärintodistus, jos tahtoo sitä noudatettavan päivähoidossa. En jotenkin uskonut, että asia OIKEASTI menee noin, mutta asia varmistui tänään vierailun yhteydessä. Allergiat ja kasvisruokavalio rinnastetaan nyt sitten toisiinsa ja jos haluamme Aislalle kasvisruokaa, niin täytyy hakea todistus. Olen sanaton. Päiväkodin tätikään ei ollut ihan varma asiasta, mutta sanoi kyllä, että ilman todistusta ei ole saatavilla kuin sitä ihan tavallista ruokaa. Olen oppinut jo, että se ihan tavallinen ruoka ei ole sellaista, jota minä tai perheeni voimme syödä. 

Minun ollessani lapsi se oli ihan normijuttu, että täytyi olla lääkärintodistus, mutta haloo.. Vieläkin! Miten voi olla mahdollista että en voi, ilman terveydenhuollon ammattilaisen lupaa, kieltää päiväkotia syöttämästä lapselleni kuollutta eläintä. Siis jotakin mikä on joskus elänyt. Ajattelin, että tämä asia ei olisi enää nykypäivänä niin kovin poikkeava ja meidän aatteita arvostettaisiin, mutta eipä taida niin olla. En ymmärrä.

Eihän se ole mikään sairaus, että ei syö eettisistä syistä jotakin, jonka sydän on joskus sykkinyt. Allergiat on sairauksia. Miksi sitten tarvitsemme lääkärintodistuksen (tai terveydenhoitajankin todistus kaiketi riitti)? Onko kasvisruokavalio sairaus? Mitä siihen todistukseen kirjoitetaan.. "Tämä lapsi syö kasvisruokaa." ??!!?

Koko homma on saanut minut epäilemään kasvisruoan tasoa myös. Pelkään sen olevan yhtä "tasokasta" kuin omassa lapsuudessani. Silloin jouduimme viemään keittäjälle reseptejä ruokiin, joita hän ei koskaan kuitenkaan toteuttanut. Pelkäsin aina lapsena niitä keittäjiä, koska halusin vain viedä tarjotun "kasviksia munamaidossa" -hässäkän suoraan roskiin, mutta se oli kiellettyä. Äh, mutta nyt alan luisua aiheesta. Takaisin.

Minua kummastuttaa ja surettaa tämä niin paljon. Ei sen takia, että olisi jotenkin hankalaa pyytää se todistus vaikka neuvolassa, vaan sen takia että se ylipäätään täytyy olla. Taidan olla aika herkkis asian suhteen, kokemuksieni takia, mutta ne ovat silti ihan todellisia kummastuksen tunteita. Ärsyttää.


Onko muiden kotipaikkakunnilla näin? Onko tämä muka edelleen normaali käytäntö?

8.3.2015

Rentoa vauvavuotta ei saa koskaan enää takaisin

Tämä on iskostunut ajatuksiini nyt, lähinnä siksi, kun olen lukenut Marian ihanaa vauvantuoksuista blogia. Palannut ajatuksissa siihen meidän ihanaan vaaleanpunaiseen vauva-arkeen. Eipä se sitä koko aikaa ollut, mutta kyllä minä siitä pidin. Ihan oikeasti.


Nyt vain kasvoilleni on iskeytynyt tämä totuus siitä, että sitä meillä ei tule enää koskaan olemaan. Ei sillä, etteikö niitä pienempiä sisaruksia joskus ehkä tulisi. Tarkoitan tällä sitä, että sitä rentoutta ei tule koskaan olemaan, mitä Aislan vauva-aikana oli. Vaikka oli yövalvomisia (on vielä vähän edelleen) ja muita raskaampia juttuja (mitä nyt vauvoilla yleensä esim. masuvaivat), niin ei tule olemaan niitä helppoja juttuja enää, vaikka lisääntyisi uudelleen.

Ei voi nukkua vauvantahtisesti päiväunia joka toinen tunti, eikä makoilla koko päivää lattialla seurailemassa minityyppiä. Lojua imettämässä tuntitolkulla ja seurailla kuinka toinen tuhisee. Sillä on se toinen lapsi, ihana Aislani, joka pitää kyllä liikkeestä (ja sotkusta) huolta.


Se aika on siis yksinkertaisesti takanapäin ja nyt teen kovaa työtä hyväksyäkseni sen. Vauvakuume kutkuttelee ovella säännöllisin väliajoin, mutta nämä faktat kun pidän mielessäni, ei mieleni tee juuri nyt lisääntyä. Ehkä ennemmin silloin, kun tuosta isosiskosta on apua vauvan hoidossa. Sitten kun ei tarvitse vaihtaa kahta vaippaa ja nukuttaa kahta lasta. Sitten kun tuleva isosisko osaa nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ja ehkä keksiä itsekseen leikkejä imetysaikana.

......Tuli vain mieleeni.

6.3.2015

No se (hitsin) sukupuolineutraalikasvatus

Sukupuolineutraalius tuntuu olevan semmoinen juttu, joka on ollut pinnalla nyt aika kauan ja edelleen vaan jatkuu. Tai sitten se on vain tullut minua vastaan vähän liian monta kertaa. Itsehän olen tehnyt aikonani opinnäytetyön seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, jota kautta koko sanahirviöön alunperin tutustuin, ja aloin pohtimaan omaa mielipidettäni asiaan. Aloin näkemään ympärilläni suurta sukupuolijaottelua, jota tapahtuu koko ajan ja joka paikassa. No sitten syntyi lapsi ja perään ynnättiin vielä kasvatus. Sukupuolineutraalikasvatus. Hmm.

En ole aiemmin postannut aiheesta, koska olen tavallaan ymmärtänyt ihan molemmat kannat asiaan. Miksi joku haluaa kasvattaa lapsensa vahvasti jompaan kumpaan sukupuoleen kuuluvaksi. Kuinka tärkeää se kuuluminen johonkin on identiteetin muodostamisessa. Sitten taas ymmärrän miksi ihmiset tahtovat, että sukupuolta ei tarvitse painottaa niinkään, sillä olemmehan ihmisiä kaikki. Emme pelkästään sukupuolia, joten miksi viedä ajatuksia jonnekin normeihin jo lapsesta asti. Tai ylipäätään muodostaa sellaisia normeja, vaan niitä pitäisi ennemmin rikkoa.

Aisla itse valitsemansa 1v. lahjan kanssa. Kauhistus!
Oikeastaan silloin, kun Aisla syntyi, vannotin että meillehän ei sitten mitään vaaleanpunaista tule, halusin sitä kautta olla neutraali. Taisimpa suuttuttaakin jonkun, kun loukkaannuin liian tyttömäisistä lahjoista. Kuinka naurettavaa, nyt kun jälkeenpäin miettii. Nykyisin ostelen itsekin aika tyttömäisiä juttuja neidille. Vaaleanpunainen ei kuitenkaan kuulu edelleenkään suosikkeihin (paitsi semmoinen vanhanajan, oih), eikä varsinkaan pinkki. Niitä kammoan. Ulkovaatteiden löytäminen muissa väreissä (käytettynä) tuntuukin toisinaan tosi haastavalta. Myös sisävaatteiden kyllä, mutta ne ulkovaatteet on se suurempi murheenkryyni ollut minulle. 

Huuto.net ja tori.fi ovat hyviä paikkoja löytää lastentarvikkeita ja -vaatteita, mutta että miuta raivostuttaa se tyttöjen vaatteet ja poikien vaatteet jaottelu (joka taitaa olla muissakin nettikaupoissa, ihan jo henkkamaukalla..?). Torissa taitaa olla olla myös vaihtoehto unisex, mutta itselleni on jäänyt hiukan epäselväksi, että täytyykö myyjänkin silloin merkata unisex, jotta itse löydän kyseisen tuotteen haun kautta. No mutta, tässä hyvä esimerkki siitä jaottelusta sukupuolien välillä. Voisin hyvin ostaa Aislalle jonkun "poikien" haalarin tai vastaavan, mutta en kyllä tumman sinistä. Ihan vaan koska en pidä väristä yhtään sen enempää kuin pinkistäkään. 

Omalla tavallani myös tahdon, että tyttöni saa olla tyttö. En minäkään pidä siitä jos minua luullaan pojaksi, vaan haluan olla ylpeästi tyttönainen. En tahdo että sitä kaikkea pitäisi peitellä jotenkin ruskeiden haalareiden alle. Tai en tahdo olla käyttämättä tytölläni mekkoja ihan vaan koska tahdon olla neutraali. Enkä myöskään pukisi poikalasta mekkoon ollakseni sukupuolineutraali kasvattaja. Eri asia on tietty jos poikalapsi haluaisi pukeutua mekkoon. Silloin hän saisi sen todennäköisesti tehdä. Hei, onhan Tonillakin yömekko, sen löytää esim. täältä (ole hyvä, halusit varmaan, että muistutan tästä).

..Parempi?
Asiat eivät kuitenkaan koskaan ole yksiselitteisiä, mutta halusin nyt vain tuoda julki, että olen minäkin pohtinut. Haluan omassa kasvatuksessani tämän asian tulevan ilmi niin, miten se tulee kaikista luontaisimmin. Pipoa löysäten, ihan molemmilta kannoilta katsottuna. Se on varmasti meidän ratkaisu "pulmaan". Pitäisi lakata ajattelemasta värejä tietylle sukupuolelle tarkoitetuksi.

Niin ja tämä vaatetustouhuhan on vain murto-osa siitä, mitä se sukupuolineutraalikasvatus on. Seuraavaksi voimme miettiä leikkejä, sitä kuinka kohtelemme tyttöjä ja poikia eri tavoin, harrastuksia ja oikeastaan kaikkea mihin se heijastuu. Mutta ei nyt ja tässä. Tämä vaatetusasiakin oli jo raskasta pohdittavaa, hehhehhee.

Mitäs fiiliksiä teillä on hommasta? Kuinka sukupuolineutraaleja teillä ollaan? Ahdistuuko muutkin liiasta pohdinnasta?

5.3.2015

Seitsemäs päivän asu


Pitkästä aikaa päästään taas päivän asukuvan pariin, oli aikaa kuvata viikonloppuna keilaamaan lähtiessä, kun ihan kahden oltiin. Treffiasu tämä siis. Oltiin kyläilemässä ja olin pakannut kiireessä kassini täyteen erilaisia rytkyjä, joista suurin osa osoittautui huonoiksi keskenään tai surkeiksi päällä. Jotain sain kaivettua kuitenkin päälleni, ylläolevan asun nimittäin.

Ja koska tapanani on ollut koota lista siitä, mistä asut ovat kotoisin ja mitä maksaneet, niin tässä se taas tulee. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Olen saanut kaiken muun äidiltäni (takinkin), paitsi huivin ja kengät. Samat popot jaloissa, kuin aina ennenkin. Niiden hinta oli se ~15€ ja huivi taitaa olla 2€ arvoinen kirpputoriostos. Eli halvalla meni tämäkin asu, kun lopullinen summa minulle oli 17€. 

Voisin ehkä alkaa käyttämään myös itse ostamiani vaatteita, mutta äidilläni on niin kiva tyyli. Saan häneltä aina kaikki jämät, joten mikäs sen kivempaa. Haha.

3.3.2015

Superdieetti vko 1 yhteenveto

Ajattelin nyt ihan tämmöisiä viikkopäivityksiä ottaa tämän projektin etenemisestä, koska se motivoi minua itseänikin enemmän ja niitä on sitten jälkeenpäin mukava selailla.

Ensimmäinen viikko tuntui aika helpolta. En ollut nälkäinen, enkä kaivannut herkkuja, kun koko ajan syödään jotain makeaa (aamu-, väli- ja iltapala). On myös helppo noudattaa jo valmiiksi annettua ruokavalioo, kun ei vain yksinkertaisesti ala himoitsemaan muiden ruokia. Loppuviikko oli  kyllä selkästi alkuviikkoa raskaampi, sillä maanantaista torstaihin oli treenejä, joten ruokavaliokin oli täten raskaampi. Loppuviikosta kun hiilarit jäi pois, niin olo oli hiukan nälkäisempi. Ihan tervettä kyllä tuntea sellaistakin välillä. Nälkää siis. Palkitsee mukavasti kun saa jotain suuhunsa. Haha. 

Treenit on olleet kovia ja on ollut vaikeaa saada kaikkea mahtumaan, koska minun akrotreenejä ei lasketa ohjelmaan mukaan, joten tämä tarkoittaa että viikossa tulee treenejä 4 x aerobinen, 4 x kuntosali ja 1-4 x akrotreenit. Aika paljon liikuntaa mahdutettavana siis perheeseen, jossa isä tekee vuorotyötä, käy koulua ja taaperokin harrastaa. Huhuh. Onkin mennyt vähän yötouhuiksi osaltaan, mikä ei ole kyllä kivaa, koska nukkuakin täytyisi. No enää viisi viikkoa..

Onneksi voi osaksi tehdä myös kotitreenejä, jotka onnistuu vaikka Toni olisikin töissä. Kuntosalilla pomppiminen nolottaa minua muutenkin vähän, kun yleensä olen treenannut siellä toisella puolella. Nämä jutut tehdään sillä puolella missä kaikki true-kuntoilijat on. En oikein haltsaa näitä termejä, jos niille olisi jotkut nimetkin. Suoraan sanottuna kaipaisin sinne hiukan ohjeistusta enemmän, mutta olen selvinnyt kun ohjeet on ollut selkeät.

Uusi viikko on siis lähtenyt hyvissä tunnelmissa käyntiin ja motivaatio on edelleen korkealla!

Tässä vielä viime viikkoinen liikuntalukkarini:

MA aerobinen, kotitreeni, akro
TI aerobinen, kotitreeni
KE aerobinen, sali
TO sali
PE lepo
LA lepo (oltiin me keilaamassa)
SU lepo (tosi mini kävelylenkki)

Ja näillä yhtälöillähän pudonneita kiloja tuli viikon aikana -3.1 kg. Toimii! Tietysti nestettä sun muuta, mitä sitä nyt aina sanotaan, lähtee ekaksi rytinällä. Kuitenkin. Lähtee. Jee!

Ja tässä teille onnistumisen iloa!

1.3.2015

Kaatotreffit!

Hellurei! Vähän hiljaisemmat päivät taas takanapäin, kun ollaan oltu tällä Tonin vanhemmilla (taas) kyläilemässä. Toisin sanoen olen itse lähinnä rentoutunut ja.. rentoutunut. On niin ihanaa, kun joku muu hoitaa Aislaa ja itse ei tarvitse huolehtia kuin.. itsestään. Haha. No tietysti vähän lapsen asioista myös, mutta muut leikittää ja ruokkii. 

Eilen päästiinkin sitten tämän ansoista päivätreffeille Tonin kanssa. Tämä oli jo tiedossa etukäteen, joten suunnitelmia oli keksittävä jo etukäteen, että tulisi sitten oikeasti tehtyä jotain kivaa. Tekemisiä hieman rajoitti tämä "suur"kaupunki, jossa vierailemme, sillä ihan mitään suurimpia harrastusmahdollisuuksia täältä ei tunnu löytyvän. Tai sitten olen vain tottunut liian hyvään. 

Viimeksi kun oltiin kylässä, latasin puhelimeeni sellaisen keilaus-pelin. Siitä innostuneena tajusin, että KEILAAMAAN!


Googlaamalla löysin paikallisen keilahallin, jossa hinnatkin oli paljon halvemmat kuin Tampereen seudulla. Perfect. Illemmalla olisi ollut hiukan kallimpi hohtokeilaus, mutta koska en tajua, miten se on muka paljon hienompaa kuin tavallinen, niin me suunnattiin jo päivällä ihan taviskeilaukseen. Ihan yhtä mageeta oli, kuin hohtavakin. Semmoisessa hohtavassa ollaan pari kertaa käyty yhdessä aikoinaan.

Itsehän olen käynyt lapsena sellaisen lyhyen keilauskurssin, kun silloinen isäpuoleni harrasti keilausta, niin jotenkin sitä kautta päädyin sinne. Olin siis takuuvarma voitostani. Olinhan nuori keilauslupaus (HA HA HA). Tonilla sen sijaan ei tunnu olevan mitään käsi-silmä-koordinaatiota (HA HA HA). Miten voisin hävitä?


Ihan yksinkertaisesti. Kun keskittymiskyky ei riitä kuin yhteen kierrokseen, niin ei ole taidoilla (ha ha ha) paljon väliä. Toni voitti mennen tullen. Voitin sen ensimmäisen kierroksen kyllä, hah. Toni heitteli vain koko ajan kaatoja. Ei enää keilausta. Olen niin hyvä häviäjä. Ensi kerralla mennään vaikka.. Pelaamaan pingistä. Siinä olen tosi hyvä. Nuori pelajaalupaus oikein. Siitä minulla ei ole aiempaa kokemusta tosin.

Mitkä on hyviä treffitekemisiä teidän mielestä? Olisi kiva kuulla uusia ideioita pingiksen tilalle, jos tässä saa enemmänkin yhteistä aikaa vielä joskus!