8.3.2015

Rentoa vauvavuotta ei saa koskaan enää takaisin

Tämä on iskostunut ajatuksiini nyt, lähinnä siksi, kun olen lukenut Marian ihanaa vauvantuoksuista blogia. Palannut ajatuksissa siihen meidän ihanaan vaaleanpunaiseen vauva-arkeen. Eipä se sitä koko aikaa ollut, mutta kyllä minä siitä pidin. Ihan oikeasti.


Nyt vain kasvoilleni on iskeytynyt tämä totuus siitä, että sitä meillä ei tule enää koskaan olemaan. Ei sillä, etteikö niitä pienempiä sisaruksia joskus ehkä tulisi. Tarkoitan tällä sitä, että sitä rentoutta ei tule koskaan olemaan, mitä Aislan vauva-aikana oli. Vaikka oli yövalvomisia (on vielä vähän edelleen) ja muita raskaampia juttuja (mitä nyt vauvoilla yleensä esim. masuvaivat), niin ei tule olemaan niitä helppoja juttuja enää, vaikka lisääntyisi uudelleen.

Ei voi nukkua vauvantahtisesti päiväunia joka toinen tunti, eikä makoilla koko päivää lattialla seurailemassa minityyppiä. Lojua imettämässä tuntitolkulla ja seurailla kuinka toinen tuhisee. Sillä on se toinen lapsi, ihana Aislani, joka pitää kyllä liikkeestä (ja sotkusta) huolta.


Se aika on siis yksinkertaisesti takanapäin ja nyt teen kovaa työtä hyväksyäkseni sen. Vauvakuume kutkuttelee ovella säännöllisin väliajoin, mutta nämä faktat kun pidän mielessäni, ei mieleni tee juuri nyt lisääntyä. Ehkä ennemmin silloin, kun tuosta isosiskosta on apua vauvan hoidossa. Sitten kun ei tarvitse vaihtaa kahta vaippaa ja nukuttaa kahta lasta. Sitten kun tuleva isosisko osaa nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ja ehkä keksiä itsekseen leikkejä imetysaikana.

......Tuli vain mieleeni.

2 kommenttia:

  1. Sitten taas sisaruksen kanssa se on eritavalla ainutlaatuista. Kun se ihana pieni isosisko/veli käy suukottamassa sitä pientä, ne hetket kun vauva nukkuu ja saat pienen hetken sen suloisen isomman kanssa, ja kun vauva kasvaa ja alati huomata miten sisarusten välinen suhde kun kehittynyt ja ne leikkiikin yhdessä, ja sä saat sivusta katsella kun ne vaan on niin ihania. (Ja siis joo, monia se rankkaa kun vauva on välillä vaan tissille ja siinä samalla pitää eläytyä leikkiin/lukea kirjaa/syöttää, ja kun ne sisarukset ei aina leiki vaan tappelee jne.). Ainutlaatuista sekin, eritavalla vain.

    Kolmannen lapsen kanssa taas oli eritavalla ainiaan pötkötellä ja nuuhkutella vauvaa, ja samalla kuunnella miten niillä kahdella isommalla kun ihan huiput leikit.

    Päikkärit vaan on jääneet sinne esikoisen aikaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päikkärit oli vauva-aikana miun pelastus, siksi kauhistuttaa niin kovasti ajatus toisesta lapsesta :D Mutta tuskin sen toisenkaan saaminen kamalaa on, vaan juurikin ne "helpot hetket" on sitten jotain muita, kaikkeen täytyy vain asennoitua hiukan toisella tavoin :) Varmasti ihan yhtä ihanaa, oli se vauva sitten toinen, kolmas tai vaikka neljäskin. Koska vauvat on ihania. Sisarussuhteen seuraaminen tuokin varmasti vielä lisämaustetta siihen arkeen!

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!