30.4.2015

Kymmenes päivän asu / Rentoilua!

Joku pieni tyyppi kanssa tunkenut kuviin, heh.
No nyt päästiin sitten päivän asuissa kaksinumeroisiin lukuihin. Sen kunniaksi tämmöinen rentoakin rennompi ja täysin harkitsematon asu (ja teksti). Sen kuin puin päälleni mitä löysin ja missä uskoin pärjääväni koko perheen metsäretkellä. Hyvin pärjäsinkin silloin pari päivää sitten. Vaan on ne päivät ohi, eilen satoi RÄNTÄÄ! Missä aurinko! Tai no.. missä toppatakki?

Perinteiseseti tahdon listata jälleen asun alkuperän ja hinnan. Kengät olen saanut äidiltäni (muuten ne voisivatkin olla aika hintavat, Vansit kun ovat). Harmi kun ei nyt kengän läpi näy, mutta toisessa jalassa minulla on hieno siskolta varastettu ponisukka ja toisessa joku muu. Halusin vain kertoa, sinällään rahallista arvoa en tiedä. Hahha. Mutta takaisin niihin vaatteisiin, niin housut olivat minulle ilmaiset, sillä Tonin vanhemmat on ne tuoneet reissuiltansa tuliaisina. Tykkään niistä kovasti, kun on taskut. Harvemmin tuollaisissa hippihousuissa on. Ruskea toppi hupparin alla on muistaakseni kirpparilta euron-parin hintaan. Huppari oli kirppiksellä muinoin euron. Ihan sairaan halpa. Sitten oli tuo huivi eurolla-parilla kirppikseltä ostettu myös. Aurinkolasit 5€ hintaan Tigerista. Mitäs vielä.. Laukku! Epäilen saaneeni sen joskus jostain ilmaiseksi. Vaatetuksen hinnaksi tuli siis tällä erää ~10€. Aika perushintainen asu minulle.

Tämmöinen olen usein ihan arkena. Mahdollisimman mukavasti ja rennosti. Meikittä. Näin kuluu tämä vappukin, joten hyvää vappumieltä teillekin rakkaat lukijat <3

28.4.2015

Mistä kesä 2015 on tehty?

Sain tovi takaperin taputeltua talven loppuun, joten nyt on aika kirjata tulevan kesän tavoitteita. Ulkona on niin kesäinen sää, että nyt on motivaatio korkealla näiden pohtimiseen! Nämä ovat sellaisia haaveita, joihin en mitenkään erityisesti pyri, mutta on mukava sitten syksyllä vilkaista, että täyttyikö mikään ikään kuin alitajuisesti. Katsotaan! Tässä tämä lista tällä erää!

1. Flowpark.
Tamperelle aukeaa kesällä uusi Flowpark! Haaveenani on ollut pitkään päästä kokeilemaan ja nyt kun se on lähempänä kuin koskaan, niin on PAKKO mennä! Treffeille jee!



2. Uiminen.
Olen oikea vesipeto (en kestä tota sanaa!) ja meni monta kesää uimatta. Viime kesänä vähän otin jo takaisin, mutta nyt täytyy uida enemmän kuin moneen vuoteen. Siinä on hyvää liikuntaakin, jos ei vain lillu siellä järvessä.

3. Puuhamaa.
Luulen, että tämä olisi meille hyvä kesäseikkailun kohde. Erään ystävän kanssa tästä oli puhe aiemmin, jos hän muistaa, niin kahdella perheellä reissu olisi erikiva. Pakko päästä.

4. Itä-Suomi.
Ei ollakaan toviin käyty, houkuttelisi reissu, jos kesällä olisi aikaa tarpeeksi. Tuntuu, että muuten sitä on ihan liian vähän!


5. Piknik-kesä.
Tarkoitan tällä sitä, että haluan pitää paljon ystävärikkaita piknikkejä. Yksi meillä on jo takana ja se oli ihanaa. Näitä lisää.

6. Alkoholillinen piknik.
Sellaisenkin tahdon. Missä ei ole lapsia mukana. Puistohengailua parhaimmillaan. Slackline, musiikkia, aurinkoa, kaljaa ja ruokaa. JOO!

7. Liikunta.
En tahdo lötvähtää kesällä, sillä tahdon on syksyllä olla tavoitteessani. Silloin jatkuu koulu, niin ei ehdi mitään dieettihommia. Kesällä tulen varmasti syömään jäätelön jos toisenkin, mutta liikuntaa en tahdo jättää.

8. Festarit.
Koko perheellä. Jotkut. Faces-etnofestarit on meidän potentiaalinen vaihtoehto.



9. Olohuoneen seinän maalaus.
Tää oli talvellakin listalla. Josko nyt jo. Oranssia, oranssia!

10. Nauttia elämästä.
Viimeinen vapaa kesä. Viimeisiä hetkiä kun ehtii olla kunnolla koko perheellä. Viimeisiä hetkiä kun ehtii nähdä ystäviä. Nyt pitää nauttia, eikä vääntää kärpäsestä härkästä ja kiukutella. Iloisin mielin ja auringosta nauttien, jes.

JA VIELÄ.. 11. Longboard.
Yleensä jätän nämä kymmeneen kohtaan, mutta tämä oli pakko lisätä, sillä on omistanut tuon lonkkarin jo monta vuotta. En ole vain koskaan ehtinyt perehtyä sillä kulkemiseen. Nyt aion. Muuten täytyy ehkä luopua siitä, jos ei tule käytettyä.

Mistä teidän kesä 2015 koostuu?

27.4.2015

Kömpelö mutsi (sis. videon)

Tämä postaus olkoon synninpäästöni, kun en ole vielä uskaltanut kertoa äidilleni tätä asiaa. Tässä videolla se on. (Anteeksi äiti!) Video on kuvattu jo viikonloppuvideota tehdessä, mutta olin nössö ja jätin sen siitä pois. Nyt on kuitenkin tullut aika tuoda sekin julki.


(Eli hajotin äidin antaman kameran objektiivin...)

Olen AINA ollut kömpelö. Niin kauan kuin muistan. Se menee vähän ajoittain. Samalla viikolla tippuu puhelimet, tietokoneet kamerat. Enkä voi sille mitään. Ajattelen sekuntia aiemmin, että tässä voi käydä huonosti ja sittenhän siinä heti käy. Hupsista vaan. Tämä koskee myös muutakin kuin tavaraa. Yksi päivä kurottelin meidän ylimmältä hyllyltä jotain ja tiesin jo kavutessani, että pian tipun täältä. Niinhän siinä sitten kävi. Onneksi ei sattunut mitään. En vaan ymmärrä miksi täytyy kiivetä, kun tietää, että pian sattuu.

Sitten koen kamalaa morkkista siitä, että miksi, oi miksi en tehnyt toisin? Etenkin kun ajattelin asiaa jo etukäteen. Perinteisiä tapauksia on sellaiset kun kassissa on sekaisin vesipullot ja... vaikkapa kamerat, puhelimet ja kirjat. Miksi aina täytyy laittaa ne sinne vaikka osaa jo aavistaa? Ehkä tämän postauksen ja synnintunnustuksen jälkeen muistaisin ajatella. Ei ole ensimmäinen hajonnut kamera tai puhelin tuo.

Onneksi tuo kamera käytössään kuitenkin toimii vielä. Objektiivikin toimii, vaikka onkin koristeltu punavalkoisella teipillä. Ainoastaan pölyltä suojaava osa siitä etureunasta irtosi, jonka olen nyt siis teipannut. Ei siis haittaa käyttöä, mutta aina saa selitellä kun kuvaa jossain. Kännykkäkin toimii, onneksi näyttö kääntyy, niin saa kaikki toiminnot suoritettua. Yritän ajatella, että se on vain materiaa. Ei se ole tärkeintä elämässä.

Onko muita kömpelöitä tavaran (tai itsensä!) rikkojia?

23.4.2015

Joulu, juhannus, vappu. Lastenjuhlat.

Vapun lähestyessä heräsi tälläinen ajatus, jonka haluisin jakaa kanssanne. Me olemme nimittäin perheenä päättäneet, että kaikki nämä tällaiset juhlapyhät on meidän perheessä lapsen juhlia, eikä mitään ryyppyjuhlia. Itsestä tuntuisi todella kammottavalle laittaa Aisla vaikkapa vappuna hoitoon, jotta pääsen itse ördäämään tuhansien muiden ääliöiden kanssa mutalammikkoon, kuten Tampereella ainakin on tapana. Minulla on kaikki muut viikonloput mahdollista suorittaa samaa toimintoa, jos niin tahdon. Lapsella on vain se yksi vappu vuodessa, jolloin käydään torilla, saadaan munkkeja, serpentiiniä ja palloja. Miksi pilaisin sen laahustamalla lakanan valkoisena ja krapulaisena muiden joukossa seuraavan päivän vapputorilla? En oikein ymmärrä miksi joku haluaa tehdä niin. Eikö niitä vappuja ole keritty viettämään tarpeeksi ennen lasta? Tai onko käynyt mielessä, että ehkä niitä voi sitten taas juhlia kun lapset ovat aikuisia? Ylipäätään en näe, että se oma riemu siinä juhlimisessa menisi sen lapsen vilpittömän riemun ja ilon edelle. Miksi juhla lapsen kanssa olisi yhtään sen vähäpätöisempää kuin alkoholipitoinen juhla ystävien kesken?

Kaikista eniten pelkään sitä, että hairahdun tästä päätöksestäni ja lähden vaikkapa joihinkin uuden vuoden kemuihin, kun lapsi on teini-iässä. Kyllähän ne pärjää sen ikäisinä jo kotona. Niin joo. Bileissä. Kotibileissä. Minun kotonani tai jonkun muun kotona. Ei tule tapahtumaan. Siihen päivään saakka, kun neiti on 18, toivon voivani juhlia kaikki juhlimisen arvoiset pyhät hänen kanssaan ja selvinpäin. (Voi olla, että omalla teini-iälläni on vaikutusta tähän ajatusmalliin kotibileistä....)

Jokaisessa juhlassa on kuitenkin olemassa selvä puoli myös. Muissakin kuin joulussa. Siitä aina paasataan, että antakaa lapselle raitis joulu. Minun mielestäni lapselle pitäisi antaa raitis vappu, raitis juhannus, raitis uusi vuosi ja kaikki raittiit juhlat mitä kalenterista nyt löytyykään. Arjen lisäksi tietysti. Ei lapsen tarvitse nähdä humaltumista tai edes pientä hiprakkaa. Tietysti voin lapseni seurassa juoda viinilasin ruoan kanssa tai iltaoluen (en ole kyllä tainnut vielä juoda kumpaakaan), mutta päihtymistä ei tarvitse nähdä. Ei minulla tietenkään pipo niin kireällä ole, että en voisi sitä vapun skumppalasillistakaan nauttia, mutta en pidä sitäkään pakollisena. Yhtä hyvin voin kilistellä vaikka mehua!

Uusi vuosi meillä meni ystävien kesken ja kotosalla, pääsiäinen virpoen ja vappu tulee olemaan munkkirikas ja heliumpalloinen. Toivottavasti teilläkin!


Mites muut lapsiperheet? Meneekö lapset juhlapyhinä hoitoon, jotta vanhemmat pääsee juhlimaan?

21.4.2015

Noniin! #KPBP osa 2

Täytyy taas heti ensimmäisenä varoittaa, että kuvia on tulossa paljon. En tiedä kuinka ne saisi rajattua tällaisessa sellaiseen mukavaan mittaan, kun nytkin tuntuu, että niin paljon tuli karsittua.

Aiempaan #KPBP -tapahtumaan voi tutustua täältä. Tämä poikkesi hiukan siitä, sillä olimme tällä kertaa Sokos Hotel Pasilan tiloissa ja ketään Kaksplussan edustajaa ei ollut paikalla (paitsi me bloggarit). Tilat oli oikein toimivat, mutta pienen suolaisen kanssa, joka oltiin ostettu lisäksi, kävi hiukan köpelösti. Joku muu söi meidän sämpylät ja tilanteessa ollut asiakaspalvelija ei oikein hoksannut, että se ei varsinaisesti ollut meidän syy. Onneksi hotellin muu henkilökunta paikkasi asiakaspalvelu-asenteellaan ja saatiin sämpylöistä hyvityskin sitten jälkikäteen. Yövyimme myös hotellissa ja siitä ei ole mitään pahaa sanottavaa! Harmitti vaan, kun en kerinnyt nauttimaan meidän huoneessa olleesta kylpyammeesta, hih.


Päivän korkkasi Crocsin esittelijä ja täytyy sanoa, että olin tietysti todella ennakkoluuloinen. Vaikka olen nähnyt useissa blogeissa ne yhdet hienot talvikengät (nämä!), niin olen kuvitellut Crocsin olevan tosi noloja. Hah. Sen sijaan mallistossa oli jopa sellaisia kenkiä, jotka voisin omaan jalkaani pistää. Tai Aislan jalkaan! Niistä kirkkaista lasten saappaista (näistä!) jäin haaveilemaan. Monella paikalla olijallakin oli niistä jo ennestään positiivista kokemusta. Tiedän kyllä mitkä saappaat Aislalta löytyy siis seuraavaksi. Myös nuo kuvissa näkyvät lasten ballerinat oli supersöpöt. Voisin ottaa itselleni sellaiset. Harmi, että aikuisten koossa niitä ei löytynyt.

Aion siis jatkossa antaa kyllä Crocsille mahdollisuuden. Ihan niitä perinteisiä malleja ei siltikään kyllä jalastani tule löytymään, paitsi ehkä mökillä sitten joskus salaa.  


Seuraavana saatiin kuulla KC Professionalilta hiukan Olaplex -hoidosta. Itse olin hiukan toiveikas jo tämän suhteen, kun kuulin sen mullistavan hiusten värjäämisen kokonaan. (...Kuvittelin mielessäni jotain myrkytöntä värjäystä....) Nimittäin jos Olaplex -hoidon tekee värjäyksen ohella, niin hius saa aivan käsittämättömän kiillon ja näyttävyyden. Esittelijä näytti meille ennen ja jälkeen -kuvia Instagramista ja täytyy sanoa, että olin vaikuttunut. Kunnes kuulin, että kyse on tuotteesta, joka LISÄTÄÄN tavalliseen värjäykseen, joten kun en niitä myrkkyjä päähäni halua, ei tästäkään ole minulle juuri iloa. Niin tai voi tämän tehdä pelkkänä hoitonakin, mutta henna hoitaa omaa tukkaani tarpeeksi.

Sen sijaan JOS värjäisin hiuksiani niillä myrkyillä muutenkin, olisin varmaan ihan helisemässä, sillä tulokset oli todellakin vaikuttavia. Kannattaa tutustua tähän, jos yhtään kiinnostaa!


Olaplexin jälkeen pidimme hieman skumppa- ja kahvitaukoa, sekä tutustuimme hiukan paremmin toisiimme. Oli ihanaa, kun nyt oli jätetty myös tutustumiselle aikaa, niin sai vaihdettua kuulumisia paljon paremmin. Juttu luisti mainiosti näidenkin ihmisten kanssa, vaikka taas en suurinta osaa ollut aiemmin tavannut. Taisinpa vaihtaa edes pari sanasta melkein kaikkien kanssa!

On se vaan niin rikkaus, kun saa tutustua ihmisiin, jotka ovat aivan erilaisia kuin itse. Tarkoitan tällä sitä, että meillä on kuitenkin jotain niin yhdistävää bloggaajina, mitä kaikki ystäväni eivät voi ymmärtää. Bloggaaminen on niin kokonaisvaltaista, hah. Koitan ehkä sanoa, että olen löytänyt sellaisiakin ihmisiä blogin kautta, joiden kanssa en ikinä olisi uskonut kohtaavani. Kiitos siitä.


Tauon jälkeen tuote-esittelyt jatkuivat Cloettan kera, josta en ikävä kyllä saanut yhtään hyvää kuvaa. Itse koin suuren suuren valaistumisen, kun tajusin, että Cloetta onkin sama asia kuin Leaf. Jossain kohtaa minulla oli mennyt tämä nimen vaihdos ihan ohi ja luulin Cloettan valmistavan vain suklaata. Näin ei kuitenkaan ole. 

Saatiinkin itseasiassa todella hyödyllistä tietoa Xylitol-tuotteista ja niiden antamisesta lapsille. En ollut tajunnut lainkaan, että voisin jo antaa Aislan maistella purukumia. Itseasiassa ollaan syöty niitä ihan ensimmäisiä muumipastilleja, sellaisia pieniä ja kovia, jotka sulaa tosi nopeasti suuhun, kun ne puree. Parempi olisi antaa vaikkapa näitä, jotka pysyvät suussa kauemmin, että Xylitol vaikuttaa pidempään. Samasta syystä se purukumi olisi myös hyvä ja aionkin opettaa Aislaa pikkuhiljaa siihen, että ei nielisi sitä aina, niin voitaisiin vaihtaa ehkä jopa jonain päivänä pastillit sitten purukumiin.

Päivän osuus huipentui siihen, että MUTSIS ON. -blogin Emilia tuli hiukan vastailemaan meidän kysymyksiin ja kertomaan bloggaamisesta. Se oli huippu juttu ja sain ainakin itse paljon hyödyllistä tietoa, jota ei muuten tulisi varmaan kyseltyä keltään. Tunnelma oli myös loppua kohden ihanan rento ja minua ainakin nauratti!


Saatiin kotiin viemisiksi myös paljon kaikkea mielenkiintoista yhteistyökumppaneilta. En ala nyt erittelemään tuotteita, mutta jos jokin osoittautuu oikein mieleiseksi, niin aivan varmasti jaan kokemuksen myös teidän kanssa!

Iltaa jatkettiin Sevillaan syömään, joka on myös Sokos Hotel Pasilan tiloissa. Oli kivaa, kun ei tarvinnut vaihtaa rakennusta kertaakaan! Ja koska päivällä oli tosiaan eräs huono asiakaspalvelukokemus, niin meitä vastassa ollut tarjoilija oli aivan ihanaa vaihtelua tähän. En edes muista milloin olisin saanut niin hyvää ja iloista asiakaspalvelua. Ravintolalle hiukan miinusta suppeasta kasvisruokavalikoimasta, mutta sain kyllä hyvin muunneltua annoksen itselleni sopivaksi. Jostain kumman syystä siihen kyllä ilmestyi sieniä, vaikka en niitä tilannut. En kuitenkaan jaksanut valittaa asiasta, kun olin niin nälkäinen. Heh.


Ruoan jälkeen meitä jäi vielä pieni porukka, jolla mentiin vielä hotellihuoneeseen lörpöttelemään ja viettämään punaviinibileitä. Ilta jatkui niissä tunnelmissa. Oli aivan ihana irtiotto tästä perus arjesta! (Kuten kaikki muutkin blogitapahtumat aina!) Kiitos kaikille ihanille ja näitä toivottavasti vielä lisää, vaikka osa meidän Kaksplussalaisista lähiaikoina ovat lähteneetkin. Olette ihania kaikki <3



20.4.2015

Yhdeksäs päivän asu / #kpbp:n asu


Facebookissa kävinkin jo hiukan lupailemassa postausta viikonlopusta, mutta lähdenkin nyt aluksi tämän päivän asun kautta liikkelle, kun se tuntuu helpoimmalta. (Lisäksi vaihdoin tuohon oikeaan reunaan tuon kuvan, joka on otettu viikonloppuna asukuvailujen yhteydessä, hihi!)

Olen aiemmin ottanut kauheat paineet pukeutumisesta kaikkeen blogiin liittyvän yhteydessä, mutta nyt ajattelin kokeilla hiukan toista linjaa. Ei missään nimessä korkoja, eikä mitään epämukavaa. En lähtenyt ostamaan mitään vaatteita erityisesti tätä varten, kun en muutenkaan juuri vaatteita ostele.

Heti tämän päätöksen jälkeen oikeastaan äitini tarjosi minulle tätä mekkoa. Rakastuin! Tämä on sellainen mekko, jota ei kuitenkaan ihan tavallisena arkipäivänä ehkä vetäistyä ylle, kun tykkään itse enemmän ruskeasta ja beigestä, niin tämä melkein täytyy asustaa mustalla, ettei tule liian "kirjava" omaan makuun. No aloin vähän villiksi ja laitoin viel nuo viininpunaiset säärystimet. Eikä näytä pahalta. Ainakaan minusta.

Asu oli mukava ja rento. Tilaisuuskin oli. Rennompi varmaan kuin muut aiemmin (siitäå hiukan lisää sitten seuraavalla kerralla), joten en kokenut olevani millään lailla alipukeutunut. Tykkäsin!

Perineteiseen tapaan voisin vielä luetella asun hinnan. Mekko tosiaan saatu äidiltä, joten 0€. Kengät sieltä myös ja rannekorutkin oli saatuja (joskus aikoinaan siis, ei minään yhteistyönä). Ja sama linja jatkuu myös sukkahousuissa, jotka joulupukki toi. Säärystimetkin on itseasiassa pukilta. Eli ainut vaatekappale, josta olen jotain maksanut, on tuo musta paita. Sen olen ostanut johonkin juhliin joskus uutena, joten hinta on varmaankin ollut jotain 10€ luokkaa. Sanoisin asun lopulliseksi hinnaksi siis ~10€. Hyvä, hyvä, hyvä.

Miltä sinne ruudun toiselle puolelle näyttää? Tulisiko itse pukeuduttua näin?

17.4.2015

#KPBP taas! Kyllä muuten jänskättää! (+ Sneak peek asuun)

Itselläni on käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri, kun sain tammikuussa osallistua Kaksplussan bloggareiden järjestämään blogitapahtumaan, joka kulki hästägillä #KPBP. No arvatkaapa mitä! Se on täällä taas! Ja taas samat mimmit, eli Annukka ja Anna, ovat sitä ahkerasti järjestelleet. Tällä kertaa oma onni suosi arvonnassa, kun peruutuspaikkoja jaettiin. Tietysti ilmoittauduin mukaan, ennen kuin olin selvittänyt edes omat mahdollisuuteni päästä mukaan, mutta pienellä järjestelyllä nekin hoitui. Tonilla nimittäin olikin sitten yövuoroja. Onneksi on mummu ja täti(t). Huomenna on siis #KPBP aika!


Mummulle toinenkin kiitos, nimittäin päivän asuvalinta on jälleen häneltä kotoisin. Ajattelin mennä vaatteiden suhteen tällä kertaa mukavuus edellä - eli jo hieman rispaantuneissa tennareissa. Mikäs sen parempaa. En ole kyllä sovittanut mekkoa vielä uudelleen, kun painoni on hitusen vielä pudonnut, mutta uskon sen istuvan hyvin. Tässä postauksessa olevat kuvat ovat siis nämä pienet sneak peekit asusta. Rakastan tuota hitusen psykedeelistä kuosia! Olen mekkoa kerran aiemminkin pitänyt, ihan tavallisena arkipäivänä, joten kaikista uteliaimmat voivat sen etukäteen bongata jo Instagramista, vink vink.


Luvassa huomenna on todennäköisesti taas tutustumista "kollegoihin", mielenkiintoisia luentoja, syömistä ja illalla omatoimista juomista. Tällä kertaa aion osallistua tuohon viimeiseenkin, sillä jään hotelliin yöksi, enkä palaa enää illalla kotiin. Jännittää niin paljon. En tosin epäile ollenkaan, etteikö päivä menisi hyvin, kun on niin hyvät järjestäjät. Kiitos siitä heille. Oma stressinsietokykyni ei ole ihan niin suurta, hah.

Tänään pitäisi siis vielä pakata tavarat, silittää mekko ja jännittää. Viimeinen on varmaan ainut, jonka saan toteutukseen asti.


Eli huomenna nähdään toverit ja muut toverit, siellä ruudun takana, palataan viikonlopun jälkeen tunnelmien kera! Ihanaa viikonloppua kaikille, nauttikaa!

15.4.2015

Mitä tällä viikolla syötäisiin?


No näitä! Käytiin tänään ruokakaupassa ja nyt kerrankin muistin, että tämmöinen postaus on hautunut mielessäni aina ei-kauppa-aikaan (eli nälkäisenä). Tiinakin kerkesi postaamaan aiheesta kauan ennen minua ja siitä sainkin sitten hiukan uutta potkua tähän hommaan. Oikein jääkaapinkin siivosin. Tosin sillä ei taida olla mitään merkitystä tämän kannalta, kun kasattiin ostokset keittiön ruokapöydälle. Haha.

Me pyritään käymään kaupassa kerran viikossa isommin ja sitten viikon mittaan täyttelemään hiukan, jotta pysyisi pienet heräteostokset miniminä ja ruokamenot pieninä. Aina ei ihan onnistuta, mutta suht hyvin kuitenkin. Ruokaan meillä menee rahaa varmaan n. 400€/kk, josta olisi varmaan varaa tinkiä vielä, mutta itse tykkään syödä esim. tuoreita kasviksia, enkä pakasteesta. Myös voisi seurata tarkemmin mitkä olisi kauden vihanneksia ja tehdä ruokaa niistä sen sijaan, että syö mikä maistuu. Jotkut tietyt asiat ostetaan myös luomuna ja luonnollisesti siinä säästäisi, kun ne ei olisi luomua, mutta.. Niin. Olen tinkinyt jo aika monesta tuotteesta (eli kaikista muista), jotka haluaisin ostaa luomuna.

Käydään aina ensiksi Lidlissä ja haetaan sitten loput ruoat, mitä Lidlistä ei saa tai ne maistuu pahalta, Prismasta. Järjestely on meille toimiva, sillä Lidl on matkan varrella joka tapauksessa. Ajattelin ihan listata tähän nyt tämänkertaiset ruokaostokset, niin hyvin kuin ne kuvien perusteella muistan. Elikkäs..

LIDL:
  • Murot
  • Herne-massi-paprika-pussi
  • Peruna-sipuli-sekoitus
  • Vihreät oliivit valkosipulin kynnellä
  • Luomu kevyt maito
  • Reilun kaupan kahvi
  • Paprika mix
  • Kurkku
  • Kesäkurpitsa
  • Sipulipussi
  • Porkkanapussi
  • Bataatti
  • Kidneypapuja tölkissä
  • Tomaattimurska x 2
  • Tumma markaroni x 2
  • Kananmunia 12kpl
  • Riisifrutti x 2
  • Kermaviili
  • Fetajuusto
  • Raejuusto x 4 (pieniä purkkeja)
  • Rahka x 6
  • Kreikkalainen jugurtti
  • Soijarouhe
  • Tonille lenkkarit
  • Sipsit
  • Riisikakut
  • Ruokakerma
  • Cashewpähkinät

PRISMA:
  • Punajuuria
  • Vihreät viipaloidut oliivit
  • Mehukeitto
  • Luomu omena 2kpl
  • Luomu banaani 4kpl
  • Viinirypäleet
  • Mango-Bonne
  • Jotain Tonin savuchilejä (Chipotle?)
  • Gouda-juusto
  • Soijalesitiini 
  • Urtektramin ruusuntuoksuiset shampoo ja hoitoaine (tulispa meidänkin Prismaan Punnitse & Säästä niin hakisin Ole Hyvän tuotteita!)
  • Kuivia papuja
  • Ruispalat
  • Skyr
  • Savutofua
  • Salaattijuustoa
  • Maissinaksut
  • Taatelit
  • Maapähkinävoi

Tällä kertaa molempiin kauppoihin meni hiukan enemmän rahaa, kuin yleensä, kun ostettiin noita pesuaineita ja lenkkarit mitä ei ihan joka viikko tule ostettua. Muitakin ostoksia oli, jotka eivät ihan viikottaisia ole, mutta toisaalta taas ei ostettu tällä kertaa esim. vaippoja, jotka usein on listalla. Aika paljon on tässä(kin) asiassa kehitytty, jos vertaa vaikkapa tässä postauksessa vilahtaviin ostoksiin. Etenkin kun rahaa meni silloin varmaan enemmän kuin nykyisin. Mutta totta tosiaan, näihin meni rahaa 60e per kauppa, joten nyt kun näen nämä pöydällä, olen tyytyväinen.

Mitä teillä ostetaan? Kuinka paljon menee rahaa ruokakauppaan? Ostatteko luomua?

14.4.2015

No mekin oltiin lapsimessuilla, tietty!

Kun olin peruskoulussa, niin me messuiltiin koulun kanssa paljon. Pirkkahalli kävi tutuksi ja siellä oltiin jos jonkinmoisilla messuilla usein. Yhdenkään teemaa en tosin taida muistaa, koska itse lähinnä keskityin kaikkeen ilmaiseen roinaan, jota käsiini saatoin siellä saada. Lähinnä karkkia, avaimenperiä ja kyniä. Tosi tärkeää.

Sitten viime vuonna tein paluun Pirkkahalliin (jonka nimi taitaa olla nykyisin joku muu) ja käväistiin jossakin perhemessuilla Aislan kanssa, kun Toni oli töissä. Kirjoitin siitä silloin postauksenkin mielestäni, mutta en nyt löytänyt sitä millään. Siellä oli ihan mukavaa. Aika paljon väkeä, aika vähän perhealueen pöytiä, ja enemmän samaan aikaan pyörivien sisustusmessujen pöytiä. Mukava kokemus kuitenkin.

No nyt tulikin mahdollisuus sitten vähän laajentaa tätä perhemessukokemusta ja lähteä lapsimessuille ihan Helsinkiin asti. Nappasin sitten ystävän lapsien kera matkaan ja nelisteen hurauteltiin Helsinkiin. Matkat meni hyvin ja niin pois päin. Perillä saatiin lapsille masut täyteen ylihinnoitellussa Fazerin kahvilassa, josta itse raaskin ostaa vain cappuccinon (4€!!). Ja sitten vihdoin pääsimme messuilemaan klo 12.30 ja päivähän oli lauantai.


Ensivaikutelmana olin yllättynyt kuinka hyvin pääsimme kaksien rattaiden kera kulkemaan, kun olin kuullut muuta. Luulen, että tässä vaiheessa päivää oli osa jo lähtenyt kotiin päiväunille. Ei vaan meidän seuralaiset, jotka nukkuivat sitten vasta kotimatkalla neljän jälkeen. Yllättävän hyvin jaksoivat silti, niin lapset, kuin aikuisetkin.

Itseäni ei messuilla niin paljoa kiinnostanut lasten vaatteet, joita niin moni lähti hakemaan, koska sen lisäksi että olen pihi, niin harvoin ostan Aislalle vaatteita uutena. Niin tai harvoin ostan Aislalle oikeastaan vaatteita, kun toistaiseksi niitä on tullut ihan ovista ja ikkunoista muiden tuomina. (Olen kyllä kuullut villiä huhua, että pian alkaa koot loppumaan kirpparilta ja sitten täytyy siirtyä uusien vaatteiden ostoon.....)

Sanoisin, että messuilla oli siis hyvin hyvin paljon vaatekojuja, mutta niiden lisäksi oli kaikennäköistä maisteltavaa ja tutkittavaa. Vähän jäi harmittamaan, että kun muualta matkattiin, niin ei keritty nähdä yhtään sellaista hahmoesiintymistä lavalla, vaan enää oli jäljellä lastenlauluja ja -tansseja. Kyllä nekin oli ihan viihdyttäviä, mutta muumit me oltais oikeasti haluttu nähdä. Tietysti olisin voinut katsoa messuohjelmaa jo etukäteen, enkä vasta paikan päällä, niin ei olisi tämmöistä ylläriä käynyt. Nähtiin me hahmoja sitten kuljeksimassa pitkin messuja ja elämys sekin oli lapsille.


Niitä lasten elämyksiä me varmasti tällä kertaa haettiin. Ja omiakin, koska olihan nämä meidän ensimmäiset messut isolla kirkolla. Itse olisin ehkä tahtonut myös törmätä jokuseen kanssabloggaajaan, mutta ei nyt oikein osunut yksiin tai sitten olen vain kulkenut laput silmillä. En mitenkään kyllä sopinut etukäteen ketään tapaavani syystä että minulla oli kuitenkin seuraa jo omastakin takaa. 

Meillä olikin tosi hauska päivä. En ostanut mitään, mutta en aikonutkaan alunperinkään, koska ei ole sellainen olo, että nyt tarvittaisiin jotain erityisesti. Jos alkaa muuten vaan shoppailemaan, niin sehän lähtee sitten ihan käsistä. Haha. Kiitos tästä messuilumahdollisuudesta Messukeskukselle ja näytteilleasettajille! Tullaan kyllä ihan varmasti toistekin! 

Joo ja sori tää valtava kuvien saldo! Ei riittänyt keskittymiskapasiteetti ihan kaikkeen :D

Kävikö muut messuilemassa? Millaisia messuilijoita te olette? Mikä oli parasta lapsimessuilla? Lähtikö teidän shoppailu käsistä?

12.4.2015

Perhebloggaajan viikonloppu videolla!

No niin. Meninpäs lupailemaan Facebookissa blogihiljaisuuteni korvikkeeksi hieman videomateriaalia kiireiseltä viikonlopulta (joka ei muuten videossa enää näytä yhtään kiireiseltä), joten lupaus oli pidettävä. Tätä oli tosi hauska tehdä (aina editointiin asti), joten toivottavasti sitä on myös hauska katsella! Olkaa hyvät!


..Ja kannattaa muuten seurailla meitä siellä Facebookissa, niin saattaa tietää enemmän infoja, kuin pelkän blogin kautta!

10.4.2015

Meidän lapsi puhuu!

Joka ikinen päivä hämmennyn kuinka hyvin tuo lapsi jo höpöttelee. Niin hämmentyy myös kaikki ihmiset, joita olemme lähiaikoina tavanneet. Koko ajan kuulee kehuja, kuinka hyvin tyttö jo puhuu. Onpas se iso tyttö ja niin pois päin. Ja onhan se. 2 vuotta pian. (Yhyy.. Minun vauvani!)

Voisin taas kliseisesti päivitellä tähän, että aika on kulunut niiiin nopeasti ja muuta, mutta jätän välistä ja totean vain että aika on kulunut. Nopeasti. Aisla on kyllä ollut aina innokas puhuja ja ei nolostele yrittää uusiakaan sanoja, mutta en ajatellut hänen olevan tässä iässä ihan noin taitava juttelija, mitä tyttö on. Nyt etenkin sen huomaa, kun vierastuskin on jäänyt taakse päin ja tyttö puhuu rohkeasti lähes kaikille.


Neidin kanssa saa ihan oikeita keskusteluitakin aikaiseksi. Esimerkkinä vaikkapa eräs keskustelu, kun haettiin Tonia töistä kotiin.

Aisla: "Äiti paukku!"
Toni: "Ai pääsikö äitiltä paukku?"
Aisla: "JOOO!"
Toni: *naurua*
Aisla: "Äiti maisee."
Toni: "Ai äiti haisee?"
Aisla: "JOOO!" Ja hetken hiljaisuus, kunnes jatkui: "..Pissa!"
Toni: "Ai äiti haisee pissalle?"
Aisla "JOO!"
Toni: *Räkäistä naurua*

No olipas hyvä esimerkki, haha. Itsehän räkätin vieressä niin, että meinasin ajaa ojaan. Tässä hyvä esimerkki, kuinka opetetaan lapselle hyvä huumorintaju myös. Hahahaa. Minulta ei muuten päässyt paukku, voin vannoa!


En tiedä oliko tämän päivityksen idea nyt oikein mikään. Halusin vain hämmästellä kuinka hyvin tuollainen alle 2-vuotias taapero voikin puhua. Pitkiäkin juttuja. Monen sanan lauseita. (Siinä mielessä myös huono esimerkki-keskustelu). Olen hämmästynyt.

Mitä tarinoita muiden taapero kertoo?

8.4.2015

JÄRKYTTÄVÄ Blackfish!

Voi apua. Olen pitänyt aina Delfinaarion vastustajia hiukan ituhippeinä ja hihhuleina, enkä ole pahemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Toki olen boikotoinut Delfinaariota jo useamman vuoden ajan, mutta en ole tehnyt mitään sen kummempaa asioiden eteen. (Paitsi ala-asteella kerättiin adressi, että niillä on liian pienet altaat, mutta en tiedä päätyivätkö ne lopulta minnekään..) Pari päivää sitten Facebook-seinälleni kuitenkin ponnahti jostain tämä uutinen miekkavalaista, jotka ovat tappaneet kouluttajiaan vesipuistoissa. Olin aiemminkin tuijotellut Blackfish-dokumentin kansikuvaa Netflixissä, mutta uutisen myötä päätimme Tonin kanssa katsoa sen heti samana iltana. Niin siis eilen. Maailmani avartui ihan uudelleen. Tänään olen lähinnä googlaillut miekkavalaista.

Kuva lainattu TÄÄLTÄ!
Voisin samantien liittyä näiden ituhippeinä ja hihhuleina pitämieni delfinaarion vastustajien joukkoon, vaikka dokumentissa tosiaan käsitellään miekkavalaita. Vaan delfiinejä nekin on oikeasti. Eläintarhankin ajatus on toisinaan puistattanut, mutta sellaisissa olemme kuitenkin vierailleet monestikin. En tiedä pystynkö enää. Sirkuseläimistä en ole myöskään koskaan oikein perustanut, enkä nyt varsinkaan.

Takaisin miekkavalaisiin kuitenkin.. Ne ovat aivan uskomattoman älykkäitä eläimiä, tiesin sen toki jo aiemmin, mutta nyt vasta ymmärsin, että KUINKA älykkäitä. Niillä on aivan kamalat oltavat vesipuistoissa, jos vertaa niiden luonnollisiin elinolosuhteisiin. Miekkavalaat ovat tottuneet uimaan 160km päivän aikana ja nyt ne ovat lukittuina pieniin altaisiin tekemään hienoja temppuja, jotta me pienet itsekkäät ihmiset saamme tästä jotain iloa ja nautintoa. Niillä on aivan älyttömät sosiaaliset lahjat. Luonnossa ne elävät perheissä, joita me nyt erotellaan, kun ne tungetaan eri vesipuistoihin. Paljon niiden surusta kertoo se, että vankeudessa niiden elinikä on n. 20-vuotta, kun taas vapaudessa ne voivat elää jopa 80-vuotiaaksi (keskimäärin kuitenkin 50-vuotiaiksi). Ihan kauheaa.

Dokumentti kertoo siis miekkavalaista eri vesipuistoissa ja näistä tapahtumista, kun miekkavalaat on vahingoittaneet kouluttajiaan. Edeltävän kappaleen faktat oli dokumentista kaikki. Elokuvassa on haastateltu monia entisiä kouluttajia noista vesipuistoista ja muita ammattilaisia. SeaWorld, jossa uutisessa ja dokumentissa muisteltu Dawn Brancheaun kuoli, ei ollut suostunut haastatteluun useista pyynnöistä huolimatta. Dokumentti sisältää todella järkyttäviä paljastuksia näistä "onnettomuuksista", joissa miekkavalaat ovat kouluttajiaan tappaneet. En tiedä mitä muuta voisin kertoa teille. Katsokaa itse se dokumentti!

Kuva lainattu TÄÄLTÄ!
En oikein tiedä mikä tämän postauksen idea oli, eikä tämä ihan vastaa normaalia sisältöäni, mutta sain vain sellaisen fiiliksen, että haluan kirjoittaa tästä. Järkytyin niin paljon. Katsokaa se dokumentti, jos ette ole vielä katsoneet. Se järisytti ainakin minun tunteitani. En enää ikinä mene Delfinaarioon, enkä varsinkaan katsomaan mitään miekkavalasnäytöksiä, eikä mene muuten lapsenikaan. Toivottavasti ne kauheudet lopetetaan mitä pikimmiten.

Tässä vielä elokuvan traileri. Ihan kamalaa.


Oletteko jo katsoneet Blackfishin? Järisyttikö se teidän maailmaa? Tuskin olen ainut!

7.4.2015

Superdieetti osa 6 / Kauhein viikko! (Ja ennen ja jälkeen -kuvat)

Viimeinen viikko oli superdieetin hankalin, sillä tiesin herkkupäivän lähestyvän ja en ollut selkäkipujen takia päässyt yhtään liikkumaan. Oli siis valmiiksi lösähtänyt olo liikunnan puutteen takia. Miksei siis söisi myös kaikkea raskasta. Vaan enpä syönyt. Kertaakaan kuuden viikon aikana (tankkauspäivää lukuunottamatta) ja olen melko ylpeä itsestäni.

Viimeisellä viikolla en päässyt siis lainkaan liikkumaan ja edeltäväkin viikko oli sujunut hieman kipeissä tunnelmissa, joten lopulliset tuloksetkin ovat sen mukaisia. Pääsin liikkumaan kuitenkin vain 2/3 koko dieetistä, mikä oli suuren suuri pettymys. Olin suunnitelluit reippaat aamuaerobiset ja kaikki. Taisin käydä kerran tai kaksi. Nyt alan kuitenkin olla jo kunnossa selkää myöden, joten pian saa liikunta jatkua! Aion jatkaa myös dieetin ruokavaliolla tovin, lukuunottamatta muutamia sovittuja päiviä, sillä painon on tarkoitus mennä vielä alaspäin. Tavoittelen sitä, että se olisi minulle mieleinen ensi syksynä, kun koulu ja muu uudenlainen arki alkaa. Silloin tuskin on aikaa tämmöisille projekteille. Tiukka kesä siis tulossa, ehkä. En tavoittele mitään kovinkaan timmiä kuntoa, vaan normaalipainoa.

No mutta ne tulokset teitä varmasti kiinnostaa myös. Viimeisellä viikolla painoa putosi vielä -800g, joten lopullinen pudotus kuudelta viikolta oli 6.5kg. Olen lukemaan ihan todella tyytyväinen. En todellakaan olisi pystynyt tällaiseen tahtiin täysin itsenäisesti, ilman mitään ohjeita. Nyt jatkossa luotan siihen, että pystyn, kun on hiukan osviittaa siitä, kuinka se tapahtuu. (Jännää miten siihen lihomiseen ei tarvitse mitään ohjeita....) Mittailin myös hiukan senttejä kuuden viikon aikana.. Vyötärö -7cm, reisi -5cm ja käsivarsi +3cm (haba haba..? :D). Eli on jotain oikeasti lähtenytkin. 

Kyllä nämä tulokset motivoi itseä jatkamaan ihan hurjan paljon. Eilen vedin myös sellaiset mättö-överit, että ei tee kyllä mielikään mitään muuta kuin porkkanaa ja rahkaa. Näillä mennään. Katsellaan sitten myöhemmin uusiksi. Tässä vielä kuvat (halusin myös riisua teille, hups)!


Kiinnostaako tästä projektista lukea vielä jatkossa?

Ja aikaisemmat postaukset aiheesta löytyy täältä!

5.4.2015

Aisla stailaa eli #lapsistailaa

Puoli seitsemän -ohjelma heitti hauskan pääsiäishaasteen, jonka ideana on antaa lapsen valita vanhemmalle puettavat vaatteet. Itse katselin tovin muiden asuja, kunnes hoksasin, että hei minullakin on lapsi, minäkin voin!

Valinta suoritettiin heti tänään aamulla, kun oli pukeutumisen aika. Edelleen siis olen samat vaatteet niskassa, koska asusta minulla ei paljoa valitettavaa ole. Väritkään eivät sodi keskenään. Itse vaatteiden valitseminen oli taaperolle helppoa. Mentiin äidin kaapille ja neiti heti kaivoi tuon violetin hameen (jonka olen muuten pukenut vahingossa nurinpäin, mutta toinen puoli näyttäisi samalta ilman saumoja :D). Sitten valittiin musta toppi ja sen päälle tuo musta paita/tunika/mikälie. Legginsit (eli leikatut sukkikset, joihin on kulunut ihmeellisiä täpliä hyttysmyrkystä....) valikoitui kaiketi myös tämän violetin fiiliksen mukaan ja sopivatkin hameen kanssa todella hyvin. Ei olisi tullut itse valittua, mutta täytyy kyllä sanoa, että lähes 2-vuotiaalla tyttärelläni on kyllä värisilmää.


Aisla ei siis onnistunut, ainakaan minun mielestäni, pukemaan äitiä mitenkään hauskasti tai hullunkurisesti, jota odotin. Sen sijaan neiti puki äidin hyvinkin tyylikkäästi ja mätsäävästi. Äiti itse ei ehkä pukisi tuollaista löysää paitaa tämän hameen kanssa, mutta onpahan totaalisen rento olla näissä vaatteissa. Hauskinta kokonaisuudessa on punaiset sukat, jotka ovat eripariset, mutta siinäkin on ollut pettämätön värisilmä, kun molemmat ovat punaisia. En ole ihan varma, että tietääkö tyttö niiden olevan eriparin sukat vai onko hän yrittänyt löytää kaksi mahdollisimman samanlaista. Näiden parithan on syönyt pesukone. 


Tänään kun menemme kauppaan (ruuhkaiselle ABC-huoltoasemalle, arg!) niin aion vetäistä tähän vielä säärystimet nilkkoihin, jotta tarkenee, mutta takin ja kengät saa kyllä neiti valita. Täytyy varmaan jatkossakin antaa hänelle enemmän päätäntävaltaa mitä tulee minun pukeutumiseen.  Ei menisi lähtiessä niin paljoa aikaa... Omaansa hän on saanut jo toisinaan vaikuttaa. Ehkä voisimme ottaa Aislaa mukaan myös sisustuspäätöksiin, jos sillä saataisiin parempia tuloksia tähän kaaokseen. Hihi.


...Ja sitten kun Toni tuli töistä, niin sekin innostui! Ja taaperokin! Tonin päivän väri on vihreä. Housuvalinta hiukan kesäinen myös. Enää sandaalit uupuu. Haha. Iloinen stailaaja myös mukana kuvissa.


Mitäs tykkäätte neidin valitsemista asuista? Oletteko itse ottaneet haasteen vastaan? Olisi kiva nähdä myös muiden lasten luovuuden tuotoksia!

Ps. Tänään ehtii vielä osallistua messulippujen arvontaan!

4.4.2015

Sanoisin, että oikein onnistunut talvi!

Marraskuussa asetin itselleni talvelle tavoitteita. Ajattelin, että nyt kun kevät on tullut ja ulkona sataa lunta, on hyvä katsastaa hieman, että kuinkas hyvin ne toteutui. En taaskaan vilkaissutkaan listaa sen tekemisen jälkeen, sillä haluan tehdä ne asiat ihan ilman mitään tekemisen pakkoa. Olen tehnyt näitä oikeastaan jokaiselle vuoden ajalle aina ja aion tehdä tulevalle keväälle tai kesällekin sitten, katsotaan kummalle ehdin. Tässä kuitenkin sen talven listan katsaus, että mitä tuli tehtyä.

Minun rakkaat talvella!
1. Käydä luistelemassa.
No eipä toteutunut vielä tänäkään talvena. Täytyy varmaan vielä mennä johonkin jäähalliin! Olisin niin kovasti tahtonut, mutta kynnyskysymys taitaa olla se luistinten teroitus. En ole saanut aikaiseksi.

2. Juoda kuumaa kaakaota pahvimukista ulkona.
Hah, eipä tullut juotua edes kahvia pahvimukista, etenkään ulkona. Taidan olla vähän pihi, kun ajattelen sopivassa tilanteessa, että kotoa saa sen kaakaon halvemmalla. Hupsista.

3. Treffit Tonin kanssa.
OLI! OLI! OLI! Tonin järjestämät yllätysbileet lasketaan jo treffeiksi, sillä oltiin kaksin hotellissa yötä! Ja toisetkin oli! Käytiin katsomassa sitä Cirque du soleilia. Hyvä me! Ai niin ja oltiin keilaamassa myös!

4. Laihtua. Miula on yksi tietty lukukin mielessä, joka ei vaatisi kuin muutaman kilon tiputuksen.
En yhtään muista, mikähän luku se minulla on mielessä ollut, mutta käsi sydämellä voin vannoa, että laihtunut olen. JES!

5. Lukea kirja.
Olen lukenut puolitoista kirjaa. Pitäisi varmaan viimeistellä se toinenkin pikaisesti, kun kirjastokin tahtoo sen takaisin.

Pulkkamäessä talvella! Aina on aikaa yhdelle selfielle!
6. Tavata uusi ihminen.
No tapasin ja montakin! Kaksplussan tapahtumassa nimittäin. Oli huippua nähdä uusia tyyppejä! Ja muitakin uusia ihmisiä tapasin kyllä. Kaksplussan tapaaminen poiki esim. tällaisen pienen minimiitin.

7. Käydä kuuntelemassa livemusiikkia.
Enpäs ole tainnut vielä päästä, mutta jo kuuden päivän kuluttua tämäkin toteutuu, kun pistetään siskot lapsenlikoiksi ja lähdetään äitini kanssa katsomaan Von Hertzen Brotherseja. Jes!

8. Hommautua eroon turhista lastenvaunuista ja -rattaista.
Ööö. Melkein. (Lue: En ole tehnyt mitään asian eteen)

ONNEKSI ei enää ole näin paljoa lunta!!
9. Maalata olohuoneen seinä.
Öö. Yhtä melkein kuin edeltävä. Olen minä sitä ajatellut.

10. Olla joustava.
Minä: "Toni, oonko mie ollut tänä talvena joustava?"
Toni: "Ai niinku henkisesti joustava?"
Minä: "Ni.."
Toni: Syvä huokaus.. Yskäisy.. Hyräilyä.. Lisää hyräilyä.. (Odottaa varmaan ettei tarvitse vastata.) "No et mitenkään poikkeuksellisen joustava."

Semmoinen lista. 4/10 on siis toteutuneet tavoitteeni. Vähän mentiin riman ali nyt, mutta koska esim. treffit, joita pidin parisuhteen kannalta tärkeinä, toteutuivat, saan olla ylpeä itsestäni. Nyt sitten vain parempaa onnea seuraavaan kertaan!

Tekikö muut talveksi listoja? Joko olette "purkaneet" niitä?

3.4.2015

PIKA-ARVONTA: Lapsimessujen liput!


Lapsimessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 10.4-12.4, eli hyvinkin pian. Itse jouduin hieman odottelemaan Tonin työvuoroja, jotta tiesin oman kokoonpanon (kuinka monta lippua tarvitsen itse käyttööni, hihi), joten siksi myöhäisheränneenä täällä pika-arvontaa järjestän. Mutta mikäs sen kivempaa, kuin extemporereissut jonnekin! 

Itse en ole messuille päässyt aiempina vuosina osallistumaan, vaan olen ihan ensikertalainen, joten odotan innolla, mitä tuleva pitää sisällään. Ohjelmaa hiukan selanneena voin sanoa, että aikas hyvältä näyttää. Muumeja me ollaan katsomassa ainakin sunnuntaina! Ilokseni saan ottaa mukaan ystäväni ja hänen lapsensa, kun Toni on koulussa koko viikonlopun. Tyttöporukalla reissu sujuu varmasti vähemmällä stressillä, kun ei ole miestä vonkumassa kotiin. Ja saa tuhlata rahaa ilman sitä tyyppiä joka sanoo, ettei kannata. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

No mutta sen pidemmittä puheitta, kun kyseessä on pika-arvonta, niin miksei pikapostaus sitten myös, niin haluan alkaa tositoimiin näiden lippujen kanssa. Minulla on kolme ylimääräistä lippua, jotka haluan jakaa pois. Jaan ne mielelläni niin, että arvon 1 x 2kpl lippuja ja 1 x 1kpl lippuja. 

Arvontaan saa jälleen osallistua jos seuraat minua jossain somen kanavissa (Insta, Face, Blogger, Bloglovin..Painikkeet tuossa reunassa!)

Tehdäämpä vaikka niin, että huikkaat tuonne boksiin, että mikäs siellä lapsimessuilla sinua kiinnostaisi ja kirjoitat sähköpostiosoitteen, josta tavoitan sinut maanantaina, jotta saan tiistaina liput postiin ja ajoissa perille.


Aikaa osallistua on siis vain sunnuntaihin 5.4 klo 23.00 asti! Olkaa ripeitä!

2.4.2015

Superdieetti vko 5 / Vain yksi treeni

Tämä viikko (joka siis meni taas aika päiviä sitten, ohops!) meni puoliksi ihan flunssaisena ja perjantaina minulle vihdoin aukesi liikunnan mahdollisuus. Kävin vetelemässä kahden tunnin sirkustreenin kaverin kanssa (kuvat niistä!) ja voi että kuinka rapakuntoiselta tuntui kaiken sairastamisen jälkeen. Oli kuitenkin ihan huippua aloittaa aamu niin rään erityksen sijaan. Tai no myöhäisellä aamutreenillä, mutta kuitenkin. Sain siitä hyvästä myös syödä makaronia päivällisellä, niin mikäs sen mukavempaa, kun sitä olin jo hiukan kaivannut.


Lauantaina en kerennyt harrastelemaan ja sunnuntaina töissä satutinkin selkäni, joka on vaikuttanut aika pitkälti tähän kuluvaan viikkoon (eli viimeiseen viikkoon, joka on numero kuusi..). Viidennen viikon liikunta jäi siis hyvin hyvin vähäiseksi ja harmittaa niin paljon, mutta täytyy antaa kropan parantua rauhassa.

Olen ylpeä, että kaikesta flunssasta huolimatta pysyin kuitenkin dieetissä, vaikka mieli teki kaikennäköisiä herkkuja ja etenkin sunnuntaina, kun Aislan virpomispalkat etsi syöjäänsä.. Päätyivät sitten muihin suihin. Eniten on tehnyt mieli itseasiassa varmaan sitä intialaista ruokaa, jota söin viime tankkauspäivänä.


Huikealta tuntuu, että enää tämä viimeinen viikko jäljellä ja sitten tämä osuus on ohi. Tähän en aio toki lopettaa, vaan jatkosta kerron myöhemmin lisää. Tankkauspäivää odotan silti kuin kuuta nousevaa, sillä tekee niin paljon mieli leipää ja kaikkea millä saa kunnolla turvonneen olon. Oh. Ensi maanantaina aion sitä vietellä! Jee!

Ja tippuneita kilojahan tällä grammojahan oli tällä viikolla -800g. Jei. Olen tyytyväinen. Aiemmat superdieettijutut löytyy täältä!