11.5.2015

Fiiliksiä ensi syksyn uudesta arjesta

Äitienpäivä sujui meillä mukavasti äitini luona kyläillessä, kun perheen isi painui iltavuoroon töihin. Aisla oli askarrellut minulle ihanan kortin isänsä kanssa. Sain myös hienosti taitellun origami-ruusun, hih. Ei kuitenkaan siitä enempää, en ottanut yhtään valokuvaa (no paitsi Instagramiin pari tietty) ja nautin vain päivästä. Tulin nyt puhumaan ensi syksystä, etten vain vaikuta liian positiiviselta, hehe.

Olen jo kuluttanut kaikki ystäväni ja sukulaiseni ihan loppuun kauhistelemalla ensi syksyä. Ahdistaa, tuntuu pahalle ja ihan niukasti kutkuttaa myös hyvällä tavalla. Nythän ollaan päästy jos sille asteelle, että meillä on selvillä, minne Aisla menee hoitoon. Ei olla käyty tutustumassa paikkaan, mutta tiedän sen olevan perhepäivähoitaja ja nimikin on selvillä. Ollaan me myös käyty katsomassa missä tämä kyseinen paikka kartalla on. Alkujärkytyksen jälkeen voisin sanoa, että paikka on ihan kivan matkan päässä kotoa. Vähän täytyy kävellä, mutta ei liikaa.


Olen innoissani siitä, että tyttö pääsikin pph:lle, koska lopulta aloin sitä toivoa, kun käytiin lähipäiväkodissa tutustumassa. Siellä ryhmäkoko olisi ollut todella iso. Olen myös ymmärtänyt, että ei edes tarvita sitä todistusta kasvisruokailusta perhepäivähoitajalla. Jännittävää, mutta hyvä. Pelkkä asiasta sopiminen riittää. Toivon, että tämä hoitaja on ihan avoin asian suhteen. Pian olen varmasti viisaampi, kun pääsen hänet tapaamaan.

No mutta. Elokuussa se alkaa. Uusi arki. Minä palaan koulunpenkkiin ja sekin jo kauhistuttaa. Uusi luokka, opinnot joista en muista mitään ja uusi koulukin. Meidän koulu on nimittäin muuttanut tämän kahden vuoden poissaolon aikana. Eniten tämä vaikuttaa siihen, että ei ole mitään järkeä mennä autolla kouluun, kun koululla ei ole ilmaisia parkkipaikkoja. Maksaa kuulemma parikymppiä kuukaudessa ja siltikään ei välttämättä saa paikkaa. Täytynee siis ostaa bussilippu. Ja termari. Olen nimittäin niin pahassa kahvikoukussa, että tekee kyllä meidän taloudelle tiukkaa jos rupean koulussa sitä hillitsemään, hehe.


Sinällään olen luottavaisin mielin syksyn suhteen, koska Aisla on reipastunut nyt niin kovasti. Sitten taas toisaalta siihen ei ole enää kuin kolme kuukautta. Voi hitto. Miten ehdin syksyllä enää mitään? Perhe? Blogi? Treenit? Ystävät? Yhtään ei tule helpottamaan tieto siitä, että Toni edelleen jatkaa sitä työtä kolmessa vuorossa ja mahdollisesti kuun ainoa töistä vapaa viikonloppu kuluu hänellä omassa koulussaan. Jossa on muuten tulossa myös harjoitteluita koululla, mikä tarkoittaa miinusta ajasta. Voi ei.

Olen ajatellut, että voisin tehdä ajankäytön takia periaatepäätöksen, että en tekisi koulutöitä kouluajan ulkopuolella. Tarkoitan tällä sitä, että sen ajan kun olen koulussa teen 100% panoksella koulutöitä. Ruokatauko on esimerkiksi yhden tunnin mittainen. Syön korkeintaan puoli tuntia, joten voin hyvin käyttää jäljelle jäävän ajan tehtäviin. Lisäksi puolen tunnin kahvitaukohan on minulle täysin turha, jos termarissa on kahvit mukana. Lukemiseen sekin aika on hyödyllinen. Samoin hyppytunnit ym. Uskon, että jos lukujärjestys on yhtään vastaava kuin ensimmäisenä kouluvuotena, niin tämä on täysin mahdollista. Noh, syksyllä se selviää.


Nyt keväällä, kun olen käynyt töissä kotona olemisen ohella silloin tällöin, olen huomannut kuinka yksi päivä ihmisvilinässä on uuvuttanut minut täysin. Kun ei ole tottunut. Se tuntuukin niin hurjalta, että palaan sormia napsauttamalla täysillä arkeen ja Aislallakin alkaa uusi tuntematon noin vain. Saadaan tyttö kyllä hieman aiemmin hoitoon totuttelemaan, luojan kiitos. Tulen olemaan varmaan todella todella väsynyt. Toivottavasti luokalta löytyy joitain samanhenkisiä tyyppejä. Sellaisia joilla on itselläänkin perhe, eikä torstai-iltojen bileet ole opiskelujen hienoin osuus. Voih. Onneksi Aislan kummitäti ainakin on luokallani, vaikka eri elämäntilanteissa ollaankin.

Tällaisia kauhistuneita ajatuksia päässäni vain vilisee. Täytyisi varmaan opetella elämään tässä hetkessä, vielä kun ehtii. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty. Voi minun pieni vauvani on kaikki päivät jonkun muun kanssa sitten. 

Onko muita joilla alkaa uusi arki syksyllä? Vertaistukea?

10 kommenttia:

  1. Mitä palaat opiskelemaan?
    Skenaario opiskelujen ja perheen yhdistämisestä tuntuu varmasti hurjalta mutta kyllä te siihen pystytte, tsemppiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sosionomi olis tarkoitus kuoritua 2,5v päästä :D Saas nähdä kuinka käy! Tuntuu asteen verran kyllä haastavalta tuo korkeakoulu ja päiväkoti hui. Kiitos tsempeistä, ne on tarpeen! :)

      Poista
  2. Ei kaikilla ei-perheellisillä ole juhliminen mielessä, aika vähän on semmosta bileporukkaa mielestäni ollut, hyvä jos 10 / 60+ käy joskus opiskelijabileissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä niin tarkoittanut väittäkään, vaan ajattelin, että itselleni samanhenkistä porukkaa voisi olla semmoiset joilla noi kaksi asiaa on omassa elämässä. Eli bailut ei kiinnosta ja perhe löytyy :D Ja ekana kouluvuonna meidän 60+ ryhmässä tuntui bailut kiinnostavan yllättävän paljon. Ehkä olin vain järkyttynyt, kun luulin bileiän olevan jo ohi :) Mut oonkin tämmöinen pikkuvanha :D

      Poista
  3. Hei, olet kirjoittanut tuosta kasvisruoka-asiasta useasti, mutta en ole ihan varma onko minulla mennyt ohi jos olet kertonut, miten tämä ko perhepäivähoitaja on suhtautunut asiaan? Todistusta ei siis ilmeisesti tarvi, mutta onko muuten ollut ok asia, kun pph:t taitavat kuitenkin itse laittaa ruoat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei olla vielä tavattu kyseistä hoitajaa, mutta ainakin perhepäivähoitajien vastaava lastentarhanopettaja (tai joku semmoinen?) vakuutteli miule, että onnistuu helpostikin se kasvisruokahomma :) Toivotaan, että näin on! Kirjoittelen varmaan asiasta sitten lisää, kun tiedän itsekin hiukan paremmin. Päiväkodin puolella oltiin itseasiassa enemmän nihkeitä kasviruoasta kun kuulivat :D

      Poista
  4. Älä huoli, kesä on tulollaan. Kyllä sä oot hyvä pärjäämään. 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ainakin jos motivaatio on kohdillaan, mut kouluajatuksessa ei houkuta kuin ruokatauko kun joku muu hoitaa tiskit :D

      Poista
  5. Paljon tsemppiä uuden aloitukseen! Muutos voi tuntua yhtäkkiä isolta - ja vielä isommalta näin etukäteen - mutta kyllä te uuteen arkeen nopeasti totutte! Tosi hyvä, että tyttö pääsi pph:lle, se on kuitenkin kodinomainen vaihtoehto päiväkotiin verrattuna. Ja pehmeä lasku, vähittäinen totuttelu hoitoon on myös tärkeä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just niin todennäköisesti, että se tuntuu isommalta etukäteen, kuin sitten onkaan. Mie oon vähän tämmöinen dramaattinen aina :D Ja mie olen kanssa ihan mielissäni tuosta pph:sta. :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!