31.5.2015

Kolme syytä miksi kuntokuurit tyssää

Usein näkee kuntokuurien alkuja, jotka sitten tyssäävät ennen kuin alkavatkaan, ikävä kyllä. Itselläni on ollut myös monta sellaista. Juuri ennen kuin tulin raskaaksi oli yksi ja toinen ehti olla Aislan syntymän jälkeen, ennen kuin sain liikunnan ihan osaksi arkielämää. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta ainakin kovasti tuntuu, että tämä kuuri on tullut jäädäkseen.

Yksi asia, jonka minä yhdistän niihin kuntokuureihin, on se, että odotetaan tuloksia heti. Samantien pitäisi olla tavoitteessaan, eikä anneta aikaa. Lajiksi valitaan sellainen, joka tuottaa tuloksia mahdollisimman pian, ei sellainen joka on miellyttävää. Kaikki ei vain tapahdu sormia napsauttamalla. Näen, että sitä pysyvämpi muutos tulee olemaan, mitä kauemmin sen saavuttamiseen on mennyt. Eihän kukaan halua heittää hukkaan sitä kovaa työtä, joka on jo tehty.


Toinen tekijä jonka yhdistän näihin, itsekin kokemiini tyssäyksiin, on kuntosali. Niin kiva harrastus kun kuntosali onkin, niin se ei (luojan kiitos) ole ainut aikuisen ihmisen liikunnanmuoto. Liikuntaa voi harrastaa muissakin paikoissa ja muilla tavoilla. Itse olen löytänyt kuntosalin ilon vasta muun liikunnan kautta. Aiemmassa elämässäni olen yrittänyt olla aina aktiivinen kuntosalikävijä (kun kaikki muutkin käy), mutta jäsenyys on todellisuudessa ollut aika hukkaan heitettyä, koska pelkkä punttien nostaminen ei ole motivoinut tarpeeksi. Eikä se motivoi vieläkään. En saa mitään tyydytystä siitä, että pystyn nostamaan enemmän painoja. Jotkut saa, mutta kaikki ei. Saan hyvän fiiliksen siitä, kun pystyn tekemään akrobatiatunnilla jonkun uuden tempun. Yleensä uusiin temppuihin tarvitsee koordinaatiokyvyn lisäksi sitä lihasta. Sen takia minä käyn salilla. 

Sitten se viimeinen, eli kolmas tekijä on minun näkökulmastani se tärkein. Eli syöminen. Senkin pitää olla kivaa, eikä nälissään saa olla. Niin klisee kuin se onkin, niin opettelisin ensimmäisenä juomaan vettä, toisena syömään tasasin väliajoin. Sitten miettisin tietysti ruoan sisältöä. Painottaisin kasviksia ja proteiinia. Kuitenkin niin, että saa syödä sitä mistä itse tykkää. Mikä on oma lemppari kasvis tai proteiinin lähde. Ei kaikkien tarvitse syödä kanaa ja kukkakaalia. Siitä vaan kokkailemaan sitä mikä maistuu. Herkutellakin saa, kunhan ei tee sitä joka päivä (tai miksei, jos osaa syödä yhden suklaapalan päivässä, itse vedän puoli levyä suklaata). Raakaherkkuihin suosittelen myös tutustumaan.


Tässä tämän aloittelijan vinkit motivaation löytämiseen ja oikeanlaiseen liikuntaan/syömiseen. Voi olla, että luettelen itsestäänselvyyksiä, mutta pienen itsetutkiskelun jälkeen olen tällaisia asioita hoksannut (ja parhaimman elämänohjeeni myötä uskallan tämän kirjoittaa, hehe). Toivon, että näistä voisi olla apua jollekin, joka painiskelee samanlaisten asioiden kanssa, kuin minä vielä hetki sitten. Olen suunnitellut myös jotain videopostausta kotijumpasta. Olisiko sellainen kiva?

Onko nämä tuttuja ajatuksia muillekin kuin minulle? Mitkä on sinun parhaat vinkkisi liikuntaan ja ruokailuun?

2 kommenttia:

  1. No on tuttuja! Tuo eka on just musta se kaikista pahin, kun niitä tuloksia haluais nyt ja heti! Odottaminen on tuskaisaa. Ja plaah sitten jos on urheillut ja homma lässähtää ja tulee pidempi tauko, niin sen uudelleen alottaminen on maailman vaikeinta. Ja rankinta. :D Vihaan sitä eniten! On niin turhauttavaa lähteä taas alusta alottamaan rapakuntonsa kanssa. Ja se olis mulla TAAS kerran edessä, en oo vaan vielä saanut otettua itseäni niskasta kiinni. En oo liikkunu juuri laisinkaan sen jälkeen kun tulin raskaaksi, eli melkein kaks vuotta sitten apua! :D Nyt oon 1-vuotiaan tytön yksinhuoltaja, eli en paljon jumppatunneille pääse. Eli täällä ollaan todellakin kiinnostuneita sinun kotijumppavideoista :D Onko sulla joku ihan oma rauhaisa jumppahetki kotona vai jumppaatko samalla kun katot Aislan perään? Kotijumppakin vaatii kyllä niiiiin paljon itsekuria ja motivaatiota, kotona kun on niin helppo löysäillä kun ei ole ohjaajaa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja etenkin jos se lässähtää tyyliin siihen, että on ollut kipeä, eli ei ole edes itsestä riippuvainen syy (eli vähän lyhyempi lässähtäminen tässä esimerkissä, mut kuitenkin) :D Sitten se aloittaminen. Mutta kuinka hyvältä tuntuukaan kun sen yli pääsee :) Aiemmin jumppasin aina vaan sen jälkeen kun sain Aislan nukkumaan, mutta koska on muitakin juttuja iltaisin tehtävänä, niin oon jumppaillut Aislan kanssa. Siis nimenomaan sen kanssa, Aisla tekee perässä tai sitten välillä saa näyttää mitä tehdään niin on ihan into piukeena. Istuu olkapäillä kun teen kyykkyjä ja mielikuvitus vain rajana :) Täytyy yrittää toteuttaa se video! Ja se on totta, että täytyy vähän potkia itseään kyllä erityisesti, mutta tavoitteet mielessä ;)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!