27.5.2015

Positiivista ajattelua ensi syksystä

Olen valitellut ensi syksyä ja uutta arkea jo monesti. Kuinka ahdistaa ja sitä rataa. Uskon kuitenkin vahvasti, että oma suhtautumisemme vaikuttaa kovasti siihen miltä asiat tuntuvat. Pitää yrittää löytää ne hyvät puolet asioista, niin johan helpottaa. Jos sekin on liian vaikeaa, niin usein tapahtumista löytää edes jotain opettavaista. Nyt ajattelinkin oman hyvinvointini vuoksi listata niitä hyvä puolia uuden arjen aloittamisessa (ja ehkä muidenkin tuskailujen helpottamiseksi). Eli mitä kaikkea hyvää ensi syksy tuokaan tullessaan.

  • Aisla pääsee perhepäivähoitajalle pieneen ryhmään. Se on varmasti meille kaikista paras vaihtoehto hoidon opetteluun. Aisla pääsee harjoittelemaan sosiaalista leikkiä kavereiden kanssa ja luottamaan perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Ryhmän lapset näyttivät pitävän hoitajasta, joten olen luottavaisin mielin sen suhteen.
  • Hoidosta löytyy varmasti myös paljon sellaisia asioita, jotka on helpompi oppia toisten lasten esimerkin kautta. Sellaisia joiden opettaminen olisi kotosalla paljon hankalempaa. Lisäksi hoidossa on varmasti paljon enemmän virikkeitä ja tekemistä kuin mitä minä tarjoan kotona.
  • Yhteisestä ajasta oppii nauttimaan aivan eri tavalla, kun se on hiukan vaikeammin saatavilla. Ihan koko perheen yhteinen aika siis. Toki myös minun aikani Aislan kanssa, mutta sitä tulee päivittäin kuitenkin vielä olemaan.
  • Palaan kuitenkin vain kouluun. Siellä osataan varmasti olla paljon joustavampia kuin vaikkapa joissain työpaikoissa. Koulussa on myös hyvät lomat (paitsi kesälle on _pakko_ saada töitä). Niin ja ennen kaikkea tiedän minne olen menossa. Tilanne ei ole minulle täysin uusi.
  • Tapaan päivittäin muita aikuisia ihmisiä ja saan varmana myös uusia ystäviä. Kotona oleminen on toisinaan ollut myös hieman yksinäistä. Aislan kummitäti on myös samalla luokallani kanssani, joten on ihanaa päästä tapaamaan taas häntäkin useammin.
  • Päästään Aislan kanssa molemmat syömään muiden laittamaa ruokaa. Ruoanlaittoon ei tarvitse enää käyttää niin paljoa aikaa (ja rahaa) ja joku muu pesee astiat. Uskon tämän vaikuttavan paljonkin kauppakassin sisältöön.
  • Opintojen takia minun on pakko ostaa bussilippu. Sitä voi hyödyntää myös vapaa-ajalla, nyt en ole raaskinut ladata sitä ollenkaan, joten ollaan aina matkustettu rattaiden kanssa. Syksyllä voidaan mennä vaikka pyörällä bussipysäkille.
  • Saan opiskelijakortin, jolla saa etuuksia monista paikoista. Jee.
  • Pääsen oppimaan uusia asioita. Tähänkin täytyy vain motivoitua oikein. On hienoa päästä vaihtamaan mielipiteitä kanssaopiskelijoiden kanssa ja oppia sitä kautta. Niin ja lopulta saan sen ammatin, toivottavasti.
  • Kouluterveydenhoito. Aion niin ottaa hyödyn tästä irti, kun kerran ilmaiseksi pääsee.
  • Toni jatkaa edelleen vuorotyötään. Se voi olla huono tai hyvä juttu, riippuu miten asiaan suhtautuu. Koko perheen aikaa se varmasti verottaa, mutta sitten taas Aisla ja isi saa varmasti keskenäistä aikaa enemmän vaikkapa arjen vapaapäivinä. Näin ollen Aislankaan hoitopäivät ei varmasti ole niitä kaikista pisimpiä.
  • Näitä positiivisa puolia tulee varmasti lisää, kunhan totumme uusiin rytmeihin. Luultavasti se on vain se muutos joka kauhistuttaa ja paisuttelen asiaa. Arki tuntuu varmasti ihan hyvältä myös toisenlaisena.

Tällaisia asioita olen ajatellut ja se on rauhoittanut paljon mieltäni tulevasta. Nyt aion täysin rinnoin nauttia kesästä ja samalla hiljalleen valmistautua tulevaan. Pienet valmistautumiseni tarkoittavat vaikkapa tarvittavien tavaroiden ostelua ja vaatteiden nimikointia. Itselleni saan ostaa söpöjä vihkoja ja muistiinpanovälineitä.

Oma vinkkini muille tuskailijoille (missä asiassa tahansa) onkin, että yrittäkää nähdä asiat toisesta näkökulmasta, vaikka se välillä vaatii ihan keskittymistä. Itsekin aina kallistun synkistelyyn aluksi, ikävä kyllä. Ihanaa kesänalkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!