13.5.2015

"Vau onko sun nimi oikeesti Paprika?"

Yleensä ensimmäinen asia, jonka kuulen, kun esittelen itseni. Kysymykset jatkuvat yleensä näin: Onko sulla sisaruksia? Mitkä niiden nimet on? Mistä sun vanhemmat on keksinyt sun nimen? Ootko vaihtanut nimesi?

Niin. Viimeinen osui oikeaan. Olen. Sinä vuonna kun täytin 18 vuotta. Sitä ennen minua oltiin kuitenkin jo tovi kutsuttu Paprikaksi. Riippuen tosin hiukan seurasta, koska pisimpään olleet ystäväni olivat jääräpäisiä. Tottuivat hekin lopulta, vaikka osa kutsuukin varmaan edelleen sukunimellä. Se kun pysyi samana.



En jaksaisi aina kertoa nimenvaihdostarinaani, niin kerron sen nyt, vaikka aika paljon jännittääkin. En ollut koskaan aiemmin ajatellut kertoa tätä tarinaa blogissa. En ole erityisen ylpeä siitä, että olen nimeni vaihtanut. Olisi kivempaa sanoa, että äitini nimesi minut näin. Alkuperäinen nimeni (jota en muuten aio kertoa teille, haha) tuntui aina vähän väärältä. Tai muistan, että lapsena jo joskus kysyin, että enkö voisi olla jonkun muun niminen. Muistan äitini joskus kertoneen, että he olivat isäni kanssa harkinneet minulle yhtenä nimenä Oonaa ja siitä päivästä lähtien haaveilin salaa Oona-nimestä. 

No pysyttelin suht tyytyväisenä ja tunnistin minulle kastetun nimen aina ala-asteen viimeisimpiin luokkiin asti. Silloin syntyi pikkusiskoni, jolle äitini mietti nimeä Paprika, mutta käsittääkseni ei siskoni isä lämmennyt ajatukselle. Enkä tiedä lämpesikö se äitinikään lopulta, mutta minä lämpesin. En kuitenkaan tietystikään saanut ketään kutsumaan minua sillä nimellä.

Yläasteen kuljin siis edelleen entisellä nimelläni, mutta Paprika oli jäänyt mieleeni ja mietin nimenvaihtoa jo silloin. Ammattiopistoon mennessäni ajatus edelleen oli mielessä, esittelin kuitenkin itseni edelleen vain sillä "vanhalla" nimellä, kun en tajunnut muutakaan. Jossain vaiheessa taisin yrittää sanoa kavereilleni, että tahtoisin olla Paprika. He eivät tainneet ottaa minua kovin tosissaan, mutta alkoivat kutsumaan minua sukunimelläni. Hah, ovelaa.

Täällä ei ole enää lunta eikä jäätä. Nää kuvat on vähän vanhoja, kun olen venyttänyt tämän postauksen julkaisua.
Keskeytettyäni opinnot Pieksämäellä ja oltuani puoli vuotta huitelemassa missä sattui, oli aika aloittaa jälleen opisto. Siellä nokkelana tyttönä esittelin itseni ensimmäisestä päivästä alkaen Paprikana ja päätin, että kun täytän 18, vaihdan nimeni. Toni ei esimerkiksi ole minua muulla nimellä tuntenutkaan. Äidilleni olisi käynyt nimen vaihtaminen jo alaikäisenä, mutta koska se oli paljon helpompaa täysi-ikäisenä, niin hoidin asian vasta silloin. Siihen ei ollut kuitenkaan enää pitkä aika tuolloin. 

18-vuotiaana en kuulunut enää kirkkoon, joten tulostin paperit maistraatin sivuilta ja postitin. Päätös taisi tulla kuukauden sisällä. Sitten olin Paprika. Tai en ihan. Vaihdoin nimittäin kaikki etunimeni. Paprika oli todella vaikea asetella ensimmäiseksi nimeksi, joten se on kolmas. Unohdin alleviivata sen, joten se ei edes oikeastaan ole virallinen kutsumanimeni, mutta käytän sitä silti. Kahta ensimmäistä en taida teille kertoa, koska tämän tarinan jälkeen saattaisitte tippua tuoliltanne lopullisesti, niin kova mielikuvitus minulla teinityttönä oli. Informatiivisena tietona myös, että ainakaan kuusi vuotta sitten nimenvaihto ei ensimmäisellä kerralla maksanut mitään (seuraavalla kerralla hintalappu taisi olla 91e?). Jos joku vaikka inspiroitui tästä vaihtamaan nimensä Vadelmaksi. Se on muuten ihana nimi. Olisin tahtonut sen tytölleni, mutta kaksi ruokalajia perheeseen on ehkä liikaa, jopa minulle.

Semmoinen tarina. Kyllä itselläkin välillä mielessä käy, että kuinka uniikki sitä on tahtonutkaan olla, mutta Paprika on nyt nimeni. Sen tunnistan ja se tuntuu omalta, toisin kuin aiempi nimeni. Oli nimi yleinen tai ei.

Onko muita nimenvaihtajia?

21 kommenttia:

  1. :D mä olen aina miettinyt tätä mutten ole kehdannut kysyä! Mutta arvaa häiritseekö nyt ne kaksi ekaa nimeä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mie sitten muutaman hetken päästä olen päässyt jo sille tasolle, että voin ne nimetkin paljastaa. Öö vaikka sit parin vuoden päästä :'D

      Poista
  2. Hitsi, just yks päivä mietin että mikähän sun nimi olikaan ennen Paprikaa, muistan sen joskus takkutukka-foorumilla lukeneeni! Mutta en prkl muista! Paprika oot siis ikuisesti ^_^ Paras nimi, sopii sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miula onkin aina ollut sellainen kutina että oot joku takkutukkalainen, mutta miula ei ole kyllä muuten hajuakaan kuka oot :'D Jos muistat, niin pidä ihan omana tietonasi vain ;) Ja kiitos, Paprika tuntuu itsellekin omalta!

      Poista
  3. Wow. Ihana nimi sulla. Ekaa kertaa tässä blogiasi lueskelen ja taidampa alkaa seurailemaan Paprikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja lämpimästi tervetuloa seurailemaan, toivottavasti tämä Paprika täyttää odotukset :)

      Poista
  4. Paprika on älyttömän hieno nimi! Ei tuu kaimoja joka päivä vastaan :D Mä oon kans harkinnut nimenvaihdosta kerran jos toisenkin oman nimeni yleisyyden takia. Suunnitelma kariutuu kuitenkin aina siihen, etten tunne mitään muuta nimeä niin omaksi kuin tätä. Edes niitä suosikkeja joista oon tykännyt pikkulapsesta saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tule, vaikka on meitä Suomessa muitakin :) Ja mitäs sitä nimeä suotta vaihtamaan, jos tuntee omansa oikeaksi :) Miule tuli vain sellainen olo, kun kuulin Paprikan, että tää se on! :)

      Poista
  5. Mä kun kuulin ekaa kertaa sun koko nimen ajattelin, että ei hirveetä, kuka vanhempi nimeää lapsensa noin. Ajan kuluessa kuitenkin totuin ja nykyään olen sitä mieltä, että se sopii sulle todella hyvin ja Paprika on oikeastaan aika kiva nimi. Aluksi se ei vain tuntunut yhtään nimeltä ja oli tosi outoa käyttää sitä ihmisestä. Mutta nyt sitä ei edes ajattele muuna kuin nimenä, kun sitä käyttää. Täytyy myöntää, että vähän myös jänskäsin, minkä nimen sitten joskus annat omalle lapselle, mutta Aisla on kyllä ihan loistava valinta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tulin uteliaaksi, että kukas tuttu siellä kirjoittelee ;) Ja varmaan kaikki on miettinyt peloissaan että minkäs nimen se Aisla saa. Heh.

      Poista
  6. Kiva kun avasit tätä nimiasiaa! Oon joskus miettinyt sitä, mutta pohdin myös olisiko takana jotain tämmöistä :) Mulla on yksi kaveri vaihtanut nimensä, eikä suurin osa edes tiedä sitä. Itse en oo koskaan miettinyt nimenvaihdosta, sillä tykkään mun nimestä, MUTTA oon miettinyt että vetäisin ekan ja tokan nimen ympäri, koska Maria ei ole mun ensimmäinen nimi. Se on kyllä kutsumanimi, mutta kaikki virallinen posti tulee aina sillä ekalla nimellä ja kaikkialla virallisemmissa paikoissa mua kutsutaan sillä nimellä, enkä vaan oikeesti tunnista sitä :D Se on myös tosi ärsyttävää, haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miula varmaan kaikki kyllä tietää, että oon vaihtanut nimeni, kun on niin erikoinen ja sitten kaikki kysyy. :) Ja miulakin tulee just sillä virallisella etunimellä kaikki posti ja virallisesti puhutellaan. Se on aika kumman tuntuista :D Miun mielestä Maria on tosi kaunis nimi. Myös tuommoiset jotkut yleisemmät nimet on miun mieleen :) Ja nyt jäi kyllä vähä kutkuttaan kans että mikäs se siun eka nimi sit on ;) Hih..

      Poista
  7. Oho, olipas mielenkiintoinen postaus. Mää oon miettinyt, että onpas erikoinen nimi, mutta nimi vaan jotenkin niin sopii sulle :) Mua jäi nyt kyllä vaivaamaan ne kaks muuta nimeä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, montaa varmaan jää, mutta toistaiseksi pidän ne itselläni ;) Ehkä jonain päivänä sitten tuon ne blogiinkin, mutta nyt ainakin tuntuu vielä vähän ujolta :D Ja kiva kuulla, että nimi sopii kantajalleen :D

      Poista
  8. MITÄ! Siis miksi mä en tiennyt tätä?! :D Mutta just hyvä, just hyvä nimi sulle <3 Sun on ihan pakko kertoa mulle kaikki muutkin nimet, alkuperäiset ja nykyiset, muuten en saa mielenrauhaa :'D

    VastaaPoista
  9. Hahaa, mä oon aina silloin tällöin sun blogia kurkkinut, ja aina luullut, että Paprika on lempinimi :D No, nyt selvisi tääkin! Ja pakko sanoa, että nimifriikin näkökulmasta tällaset nimipostaukset on ihan parhaita ;) Musta on niin hienoa, että joku oikeesti uskaltaa ja rohkenee vaihtaa nimensä ja vieläpä noin erikoiseen, jos se itsestä oikealta tuntuu :) Kaikilta ei moista rohkeutta löydy, joten hyvä sinä!

    Niin, ja pakko vielä sanoa tuosta Vadelma-nimestä... Mustakin se on kaunis luontoaiheinen nimi (tykkään itsekin vähän erikoisemmista nimistä), mutta jos kaksi ruokaan liittyvää nimeä perheessä tuntuu liialta, niin mites olisi Sadelma-nimi, jos joskus lisää tyttäriä siunaantuu...? Itse olen vallan tykästynyt tuohon Sadelmaan... Ihana sekoitus raikasta kesäsadetta ja mehukasta vadelmaa :D Ja on kaiken lisäksi harvinainen nimi, mutta kuitenkin suomalainen (on käytetty Suomessa nimenä 1800-luvun lopulla)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii joo miekin kyllä tykkään nimistä muutenkin. Tai aina kiinnostaa ihmisten nimet :) Oli niin vaikeaa miettiä Aislan nimeä silloin.. Huh. Sadelma ei ole ihan miun mieleen, vaikka ymmärrän kyllä miksi kaunis nimi on jonkun mielestä :) Hyvä ehdotus muuten kyllä ;)

      Poista
  10. Hih, mäpäs taidan muistaa ne sun toisetkin nimet jotka oli ehkä joskus sun fb-nimessä ;) mun mielestä ne on kivat ja Paprika on aivan täydellinen nimi sulle :)
    Ite oon kans ihastunut tohon Vadelma-nimeen, toivottavasti sen saisi sitten joskus ujutettua mukaan omankin lapsen nimeen, kunhan nyt semmoisia ensin tulee edes : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa se oliskin hyvä, kun Vadelma tulis teille käyttöön, niin miun ei sitten tarvitse olla pahoillani siitä, etten voinut omaa lastani nimetä niin :D JA siis eihän ne nimet mikään salaisuus ole, mutta... Jätetään ne sitten vaikka seuraavaan kertaan :D Ne on ne siitä Facebook-nimestä siis!

      Poista
    2. Mä en muista sitä kolmatta, mut sen toisen joo! Ja mä oon aina aatellu et ne on sun ristimänimet :D mut kiva sun nimi on kokonaisuudessaan! Vaikka muistan edelleen kuinka ekoja kertoja tavatessa hämmennyin nimeä kysyessä "niin siis sun oikee nimi, ei foorumi nikki" :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!