14.6.2015

Olen niiiiiin pessimisti

Eräässä Facebook -ryhmässä lähdin mukaan tällaiseen yhteistyöhön, jossa sain tutustua Zeninan -blogiin ja ottaa kantaa johonkin blogin postaukseen. Luin Zeninan -blogista tekstiä, jossa hän puhui ennakkomasentajista ja se kolahti heti, sillä tajusin olevani juuri sellainen, pessimisti. Tiedättekö, kun on jo valmiiksi epäonnistunut, ennen kuin lähtee edes yrittämään jotakin? 

Se on muuten kanssaeläjille varmasti todella rasittava piirre ja olen pyrkinyt hieman pyristelemään siitä irti jo aiemminkin. Olen miettinyt tätä asiaa lähiaikoina tosiaan paljon muutenkin, ja nyt kun luin ikään kuin toisen näkökulman asiasta, pohdin vieläkin enemmän. Itse asiassa olen saanut lähiaikoina pariakrobatia treeneissä käytännön oppia, että onnistuminen on todellakin asenteesta kiinni. Kun yritetään uutta temppua, niin jos otan asenteen, että se on liian hankala eikä onnistu, niin niinhän siinä käy. Kun ajattelen, että tämähän sujuu ja tämä on hyvä, niin silloinhan se kanssa onnistuu! Näin suuri vaikutus on pelkästään omalla asenteella siihen tekemiseen. Saati sitten se, kun saat sen parinkin uskomaan, että temppu onnistuu kyllä, kun uskoo siihen. Sitten se temppu vain onnistuu. Kun molemmat uskoo.

Sama koskee oikeastaan kaikkea, ihan kodin siivoamisesta lähtien. Jos ajattelen, että ääh ei jaksa, ei ehdi, niin enhän silloin onnistu ylläpitämään puhdasta kotia. Kun taas ajattelen, että kuinka mukavaa on olla siistissä kodissa, eikä sitä hommaakaan ole niin paljoa, niin saan paljon enemmän aikaiseksi. 

Niina puhui blogissaan lähinnä siitä (jo tammikuussa siis), että kuinka häntä lannistetaan tulevan vauvavuoden osalta jo etukäteen. Muistan kyllä, kuinka itse sain samanlaista maanittelua osakseni, kun olin raskaana (vaikka meillä tosiaan esikoinen oli tulossa, Niinalla oli jo toinen vauva tulossa tuota postatessaan). En usko, että kukaan sitä tahallisesti teki tai halusi saada minut tuntemaan kykenemättömäksi. Halusivat varmaan vain varoitella etukäteen, kun olivat joskus itse yllättyneet, mutta ei olisi tarvinnut.

Huomaan itsekin sortuvani siihen, että kun ystäväni kertovat vaikkapa uudesta elämänmuutoksesta, kerron mitä huonoa siinä on. Niin ei todella pitäisi tehdä. Pitäisi kertoa mitä hyvää se muutos tuo tullessaan. Uskon kuitenkin, että kaikesta löytyy myös hyviä puolia. Jos ei ihan suoranaisia, niin kyllä asioilla on myös tapana opettaa jotakin elämästä. Voisinkin ottaa ihan asiakseni, että kiinnittäisin huomiota tähän, sillä en tahdo olla kenenkään lannistaja, vaan kannustava tyyppi siinä rinnalla.

Asiat joihin en itse voi vaikuttaa, muuttuvat paljon, kun muutan omaa suhtautumistani niihin. Se on yksi elämänohje, jota yritän toistella aina mielessäni, kun asiat eivät mene kuten tahdon. Minä todella tahdon yrittää jatkossa olla positiivisempi ja optimistisempi. 

Onnistumisen iloa, kun uskoin siihen mitä tein!
Lyttäättekö te itsenne ja muut ennen yrittämistä? Lyttääkö joku teidät?

6 kommenttia:

  1. Itse pyrin aina kannustamaan ja onnittelemaan saavutuksista, sillä itse olen kuullut juuri tuota lyttäämistä. Ostin auton -> paska, ostettiin omakotitalo -> onpa naapurit lähellä, ilmoitettiin tulevasta -> juuri kun ootte saaneet yhden kasvatettua niin pitääkö aloittaa heti alusta? Työpaikan vaihdossa huono, uusi harrastus huono, vaatteet huono, uusi lemmikki aivan järjetöntä! Listaa voin jatkaa vaikka kuinka pitkälle... Ihme kyllä, olemme kuitenkin osaneet kaikesta nauttia vaikka tuo lyttääminen on aina vituttanut ja joutunut puremaan hammasta.

    Mutt hienoa, että olet tiedostanut että saatat "lytätä" toisen onnea tai kaivaa negatiivisia asioita turhan paljon ja olet alkanut siihen kiinnittää huomiota! Vaikka pessimisti ei pety, niin ei se pessimistin elämä ole helpompaa kuin ärsyttävän positiivisen ihmisen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, todellakin, tiedän kyllä itse myös miltä se tuntuu ja siksi erityisen hölmöltä tuntuukin, että itse olen tehnyt niin muille! :) Juuri toimin vastoin kuin aiemmin ja tuli itsellekin parempi mieli, kun löysi ne positiiviset asiat ystävän tekemisessä :) Koska niitää kyllä löytyy todella helposti, kun vain asennoituu niin!

      Poista
  2. Mussa on samoja piirteitä valitettavasti... Tämän kun yhdistää vielä sarkastisuuteen niin tulee hyvä soppa. :D Lähipiirissä on kyllä mua reilusti pahempia lyttääjiä joille tekisi välillä mieli pistää luu kurkkuun kun kommentoitiin esim. muuttoa, lapsen hankintaa, kihloja jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mie oon kans supersarkastinen :D Hehe. Ja joo en kyllä kestä myöskään kun minua lytätään. Ihmiset tekee sitä toooosi paljon, ikävä kyllä!

      Poista
  3. ihania huomioita postaus täynnä! välillä tulee sorruttua itsekin pessimismiin, mutta tällä hetkellä porskutan elämässä eteenpäin enimmäkseen "en tiedä, mitä tulee tapahtumaan, mutta eiköhän siitä hyvä tule" -asenteella ja se on kyllä tuonut itsellenikin paljon tasapainoista ja onnellista mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä asenne! :) Se vaatii ihan kyllä keskittymistä, että pystyy muuttamaan asenteensa :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!