9.6.2015

Riippuvuuteni sokeriin


Piti tulla kirjoittamaan minun ja Tonin yhteisestä kuntokuurista, mutta enpäs sitten voinutkaan tai kehdannutkaan, kun ollaan kolme päivää lähinnä syöty. Eikä niin terveellisesti. Tänään tuli stoppi tähän hommaan, mutta tuntemuksia sokeriövereistä on edelleen havaittavissa.

Lapsen synttärijuhlat kun peruuntui, ja herkut ne oli kuitenkin valmiina, niin pitihän ne syödä sitten pois. Nyt on sitten se taakka takanapäin ja suussa maistuu sokeri ja rasva. Tässä juurikin Nutrilett-patukalla ja kupilla vahvaa espressoa yritän tuhota niitä. Ei ihan toimi, sillä noi Nutriletit on ihan överimakeita. Ohhoh. (Johtunee siitä, että niissäkin on sokeria, vasta luin.......)


Valkoinen sokeri on kyllä pahin koukku, mitä elämässäni on ollut. Olen ollut tupakoitsija ja aikoinaan käytin alkoholia joka viikonloppu (ja joskus vielä viikollakin), mutta niistä luopuminen on ollut todella paljon helpompaa. Edelleen, entisenä tupakoitsijana, koen toisinaan mielitekoja tietyissä tilanteissa, mutta ne on helppo sivuttaa. Ei tunnu edes hankalalta. Mutta sokeri, oi voi.

Ensimmäiset päivät ilman sokeria on kaikista haastavimmat, mutta jossain viikon kohdalla alkaa yleensä helpottaa. Ei sillä tavoin enää edes kaipaa sitä. Tai kaipaa, mutta ei niin, että itsehillintää todellakin tarvittaisiin. Sitten taas tulee jotkut juhlat tai muut, jossa antaa itselleen luvan hiukan höllätä ja maistella herkkuja. Se kun ei vaan jää siihen, ellei ole etukäteen jo sopinut itsensä kanssa, että vain tänään. Jos ajattelisin, että söisin vaikka vain suklaapalan päivässä, niin ei toivoakaan. Kolmantena päivänä olisin jo nenä pitkällä tonkimassa kaapista jotain herkkuja.

Olen aina ollut tällainen sokerihiiri. En ole mikään sipsien tai muun suolaisen ystävä ja en niitä sillä tavoin himoitse. Sen sijaan lapsena jo muistan syöneeni juhlissa aina onnesta soikeana ihan peruspullaa. Vieläkin maistuu.


Tänä päivänä minun tosiaan täytyy ihan miettiä, että nyt en syö sokeria, jotta en sitten oikeasti syö. Sopia myös itseni kanssa tarkat päivät jolloin saan syödä, jos haluan herkutella. Muuten karkaa mopo käsistä. Niin kuin nyt on vähän karannut. Onneksi tuli tämä perheen yhteinen stoppi, sillä Tonin kanssa kuntoilut jatkuu. Niistä kirjoittelen sitten paremmin motivoituneena lisää. Tänään klo 14 tuntuu jo vähän siltä, että jotain sokeria olisi saatava, vaikka on viimeisestä kolmesta päivästä jo ihan sairaan paha olo. Hyi.

Kirjoitin tämän tekstin ihan vaan jotta voin sitten palata tähän, kun vähän tekisi taas pullaa mieli. Paprika, älä syö.


Onko muita sokerikoukussa? Kuinka te pistätte stopin sokerihanoille?

6 kommenttia:

  1. Ootko tutkinu onks sulla mahollisesti joku puutostila? Mä oon ollu koko elämäni sipsinmussuttaja. En käyttänyt ruuanlaitossa ollenkaan suolaa, mutta sipsiä tuliki sit vedettyä monta kertaa viikossa. Kun aloin laittamaan ruokaan vähän suolaa (ei siis mitään perus pöytä suolaa vaan vuorisuolaa) voi nykyään sipsihyllyt ohittaa ilman ongelmia. Sipsejä tuli siis ahmittua puutostilan takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ollakin :D Ei mut, oon kyllä käynyt hiljattain melko laajoissa verikokeissa ihan muista syistä, eikä niistä ainakaan ole löytynyt mitään :) Luulenpa, että pitäisi juurikin syödä enemmän hedelmiä/marjoja. Oon vaan niin allerginen useille, että ei aina jaksaisi niitä samoja popsia :/ Ja siis itseasiassa pidemmin kun syö terveellisesti ei niin mieli teekään sitä sokrua niin! Luulen, että se on vaan se kun kroppa tottuu saamaan sitä... Ihanaa, että olet itse löytänyt noin helpon ratkaisun! :)

      Poista
  2. Itsellä on oltava kaikki tai ei mitään. Muuten itsekuri pettää.
    Olin ystäväni kanssa karkki/sokerilakossa neljä kuukautta ennen joulua, ja jouluaattona oli lupa herkutella ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja sillä tiellä ollaan edelleen...
    Koukussa oleminen on ihan kamalaa! Kaikki kaapit on käytävä läpi viimeistään alkuillasta jos jostain löytyisi jotain herkkua. Päivän sokeriannos on jostain saatava. Toissailtana piti lähteä vähän ennen yhdeksää kauppaan ostamaan pannukakkutarpeita koska teki vaan niin järjettömän kovaa mieli makeaa eikä kaapeista löytynyt mitään. Hullua sanon minä...
    Tämä on kamalaa ja aion todellakin taas skarpata asian suhteen asap!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Mie niin tiedän mistä puhut. Voimia kovasta skarppaamiseen! :) Itse olen tosiaan nykyisin oppinut paremmin siihen vain yhteen herkuttelupäivään, jos se ei ole liian usein ja oikeesti suunnitteln etukäteen, että vain se yksi päivä, ei enempää! Kesä on myös tosi vaikeaa aikaa, koska kesämenot ja jäätelöt. Nam nam..

      Poista
  3. Sokeririippuvuus täällä! Eteenkin tiettyyn aikaan kuukaudesta voisin syödä kaiken mahdollisen makean ja vaatiikin todella kovaa itsekuria jotta saa sen selätettyä mahdollisimman vähin vahingoin. Mulla on myös vähän kaikki tai ei mitään -meno, mun täytyy laittaa sokerihanat totaalisesti kiinni jos meinaan pysyä siinä. Olen vuosien varrella kuitenkin saanut sen verran niskalenkkiä riippuvuudestani, että sokeria ei tule lisättyä juuri mihinkään -ellei nyt sitten leivo, mikä on nykyisin harvempaa- ja limut, maustetut jugurtit ja muut piilosokerin lähteet lähtee mukaan kaupasta hyvin harvoin. Että sokeri tulee sitten syötyä ihan rehellisenä sokerina, kun heikkous ottaa yliotteen. Päivä kerrallaan mennään, joka päivä kun onnistun syömään minimaalisesti sokeria, taputan itseäni olalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just se aika kuukaudesta on se kaikista pahin...... :D Meillä ei myöskään ole juurikaan limuja tai maustettuja juguja ja koitetaan just välttää piilosokeria. Syödään sitten rehellisesti sokeria, jos syödään. Helpompi hahmottaa itsellekin niin, että kuinka paljon on tullut syötyä :D Ja juuri niin, jokaisena iltana, kun ei ole tullut syötyä päivän mittaan sokeria, voi kiittää itseään :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!