30.7.2015

Minä blondina

Sain muutama tovi sitten kommentin blogiin, jossa ihmeteltiin Aislan kultakutreja, kun Tonin kanssa ollaan molemmat niin tummia. Siitä sitten hoksasin, että enpäs ole tainnut jakaa teille paljoakaan lapsuudenkuviani sen jälkeen, kun teitä lukijoita oikeasti alkoi ilmestymään. Siis muitakin kuin sukulaisia. Täytyi tietysti heti tulla korjaamaan tämä vääryys. Näissä postauksen kuvissa olen lapsena. Saattavat selittää hiukan tyttäremme kultakutrisuutta. Itsehän olen ollut pari vuotiaaksi tuollainen blondi ja silmänikin tummuivat vasta pikkuhiljaa, kuulemma. Toni puolestaan ei ole mikään supertumma mielestäni vieläkään!


Hiusten väri tulee siis hyvin todennäköisesti meidän pienellä kultakutrilla muuttumaan, mutta silmien uskon pysyvän sinisinä. Täytyy myöntää, että olisin toivonut aikoinaan tyttärelleni samanväriset silmät kuin itselleni (eli ruskeat), sillä olen niistä aina tykännyt ja kasvanut ruskeasilmäisen perheeni parissa, mutta Aislan silmät ovat kauniit kuten ne ovat. En ole ollut siis lainkaan pahoillani, kun olen nähnyt kuinka kaunis tytär minulla on. Raskausaikana tuollaiset ulkoiset seikat tuntuivat jotenkin hieman turhankin tärkeiltä.


Eipä minulla sen tähdellisempää ollut tällä kertaa. Tykkään vain itse aina katsella muiden lapsuudenkuvia, niin ajattelin jakaa omanikin täällä! Ps. Onko samaa näköä meidän taaperon kanssa? Omasta mielestäni ei kyllä niin paljoa, kuin isänsä kanssa :)

28.7.2015

(Kuohu)viini virtasi ja tanssijalka vipatti

Olipas tosiaankin juhlat. Tuntuu, että nykyisin tuo juhliminen on niin rankkaa, että uuvuttaa edelleen. Koitan kuitenkin saada teillekin hieman infoa näistä pirskeistä, sillä en ole tainnut niistä kauhean paljoa etukäteen intoilla täällä. Syynä siihen oli lähinnä jännitys. Jännitin niiin paljon etukäteen, en tiedä miksi. Nämä juhlat kuitenkin olivat meidän perheen aikuisten kesän odotetuimmat juhlat (koska hääkutsuja ei ole vieläkään sadellut, voisko joku ystävä mennä vaikka ensi kesänä naimisiin?).

Itsehän odotin juhlia jo kauan sitten. Heti kun tieto niiden pitämisestä tuli, alkoi jännitys ja kutkutus. Toni sen sijaan alkoi odottaa vasta sen Porvoon reissun jälkeen. Enteilin tosiaan heti, että ei voi tulla kuin hyvät juhlat, jos osallistujalista on sellainen, jonka tiesin sen olevan. Alla olevat leidit ja heidän avecit. Nopeat tosin ehtivät livistää ennen kuvaa.

Kuva on Jasminelta!
Olin odottanut hulppeita puitteita, mutta hitto miten hienot ne olivat. Anna-Kaisa oli nähnyt todenteolla vaivaa koristelun suhteen. Paljon kesäfiilistä ja kynttilöitä Partyliteltä. Niistä ei ikävä kyllä vain ole kuvia, sillä keskityin lähinnä tämän seuraavan kuvan antimiin.


Kylmä Fresita. Niin hyvää. Olen tämän pienen blogiurani aikana oppinut tykkämään kuohuviineistä, jos niin voi sanoa. Ennen en ole ikinä ollut juhlissa, jossa tarjoiltaisiin kuohuvaa, mutta nyt sitä tuntuu olevan joka paikassa, hahah. Fresita on tosin aina ollut suosikkini, se on jotenkin niin kesäinen ja herkullinen kupliva. Sitä se oli viime lauantainakin.

Ilta oli kaikkea mitä odotin ja tosiaan enemmänkin. Miehet ja naiset viihtyivät. Oli rento fiilis. Oli livemusiikkia, kun Snipe Driven 2/5 oli paikalla musisoimassa. Oli kesäfiilis ja oli tanssifiilis. Oli grilli ja oli aurinko (en ole kyllä varma jälkinmäisen paikalla olosta, mutta siltä tuntui). Oli kamera ja kameralaukku, jossa se kamera pysyi, siksi näin vähän kuvia. Sori. Oli bloggaajia ja oli ystäviä. Parasta tietysti oli taas tutustua näihin internetin ystäviin, eli bloggaajiin, oikeasti ja huomata mitä helmiä he ovatkaan. Kuinka onnekas olen saanut olla tutustuessani näihin tyyppeihin ja nyt heidän tyyppeihinsä.

Kiitos kaikille ihanasta illasta. 

Anna-Kaisa ja Krista olivat koonneet meille kotiinviemisiksi myös aivan mahtavan goodiebagin, jonka sisältöön palaan aivan varmasti myös jatkossa lisää, ihan huippuja ja tarpeellisia juttuja meille! 

27.7.2015

+Avec / Puolison näkemykset bloggaajatapahtumista

"Me ei kuuluta tänne"

Näin avautui keskustelu ensimmäisessä blogitapahtumassa, jossa olin mukana. Keskustelukumppanini, toinen bloggaamista harrastavan naisen seuralainen vaikutti vähintään yhtä eksyneeltä kuin minä.

Nauroin, koska mikään muu lausahdus tuskin olisi kuvannut tuntojani yhtä hyvin. Sama näkyi katsellessani ympärilleni Porvoon blogihässäkkätapahtuman aloittavalla risteilyllä, monet bloggarit juttelivat reippaasti keskenään ja vaihtoivat kuulumisia. Seuralaiset lähinnä hymyilivät ja esittivät, että ymmärtävät mistä on kyse.

Aluksi en halunnut lähteä koko tapahtumaan. Vaikka kahden päivän ajalle oli järjestetty hienoja ja mielenkiintoisia asioita, joita tuskin olisin muuten kokenut ja paikkoja, joissa tuskin olisin koskaan muuten käynyt.


Ajattelin, että kuinka mielenkiintoinen voi päivä bloggareiden kanssa olla? Mainittakoon, etten lue juurikaan blogeja, tai siis ollenkaan. Paitsi käskettäessä, "Toni, lue tää, tää on hauska!" "Toni tuu katsoon kuinka söpö ton vauva on!" Eli en siis tuntenut paikalle saapuvia henkilöitä edes kirjoitusten perusteella. Kuinka hauskaa siis voi olla tuntemattomien ihmisten kanssa, jotka tuntevat ainakin jotenkin jo toisensa, kun ainoana tuttuna seuralaisena on oma puoliso, joka totta kai haluaa seurustella kollegoidensa kanssa?

Ennakkoluuloni, kuten ennakkoluulot yleensäkin, osoittautuivat vääriksi. Juttu luisti varsin mukavasti, kun vain sai suunsa auki. Lopulta Porvoon blogimeiniki oli yksi kesäni parhaita retkiä. Vaikka puhelin hajosi...

Näistä tunnelmista oli hyvä lähteä viettämään viime viikonloppua bloggarigrillibileiden muodossa. Tällä kertaa ehti juttelemaan oikein kunnolla liki kaikille, ja tutustumaan paremmin myös muihin +ykkösiin. Oli hauska huomata, että en ollut ainoa, jolla oli samanlaiset ennakkokäsitykset omasta roolistaan blogitapahtumassa.


Uskoisin kuitenkin, että viime viikonloppu muutti monien aveccien suhtautumisen siihen, mitä blogitapahtumalta odottaa. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että tulevaisuudessa minut on luultavasti vaikeampi saada jäämään kotiin, kuin tulemaan mukaan. Vaikka minua ei olisi edes kutsuttu.

Joku viikonlopun grillibileiden (juhlat joista Paprika itse kyllä varmaan kertoo kattavammin, hype päälle) aveceista kiteytti hyvin, miksi luultavasti tulimme niin hyvin toimeen keskenämme, ja näihin sanoihin on hyvä lopettaa

"No meillä kaikilla on aikalailla sama tilanne, tai siis lapsia ja sillai. Ja tyttöystävä koko ajan koneella."

PS. Kiitos sekä Porvoon happeningista että Grillibileistä :)

Terveisin, Toni

Tässä siis Tonin näkemyksiä meidän suuresta blogikesästä (eli tapahtumia tältä saralta on riittänyt). Itsekin olen kiitollinen ja palaan grillibiletunnelmiin, kunhan olen toipunut tarpeeksi. Haha. -Paprika

23.7.2015

Vähä sinne päin -jumppa!

Lupailin jo aika pitkä aika sitten treenivideota. Kuvasinkin sen sitten heti silloin ja katselin videota aika kriittisellä silmällä, joten en kehdannut sitä tänne pistää. Ajattelin, että olen jotenkin surkea ja ehkä tästä ei tulisi muille edes hiki. Kuitenkin minulle tulee ja koska olen huomannut kehitystä mm. tällaista jumppaa tekemällä, haluan sen nyt julkaista. Tai että ei aina tarvitse olla mitään superia personal traineria, vaan voi käyttää myös omaa mielikuvitusta. 

Kaikki nämä yhdistelemäni liikkeet ovat jossain tunneilla minulle vuosien varrella tulleet tutuiksi ja olen niistä yhdistellyt itselleni tehokkaita ja mieleisiä liikkeitä. En siis missään tapauksessa ole mikään ammattilainen ja voisin punakynällä merkkailla aika paljon virheitä tuohon tekemiseeni, mutta en ole ainakaan itseäni satuttanut ja on tässä ehkä hiukan kuntokin noussut. 

Jos tämä treeni tuntuisi itselleni liian raskaalta tai liian helpolta, niin lähtisin muuttamaan toistojen määriä ja/tai toistokertoja. Yhdellä kierroksella lisää saa esimerkiksi väsytettyä itsensä ihan kunnolla. Itselleni a ja o on kuunnella itseäni. Teen toistoja siihen asti, että suusta lähtee ääntä ja sitten vielä viisi. Hahha. 

Tykkään myös kotona jumpatessa tehdä vähän kaikkia lihasryhmiä, ikäänkuin sellaisena "yleistreeninä". Toisinaan painotan enemmän jotakin, mutta silti teen joka kerta myös muitakin lihasryhmiä. Kuntosalilla sitten taas jaan enemmän, että mitä lihasryhmiä teen minäkin päivänä. 

No mutta. Tässäpä tämä video. Toivottavasti siitä selvän saa ja toivotaan että en ole supernolo myöskään. Heh.

20.7.2015

Kesäkuun parhaat tuotteet!

Oho! Näin hyvin sitoudun aina näihin viikottaisiin tai kuukausittaisiin juttuihin. Kas tässä kesäkuun lemppari tuotteeni. Ei mene muuten kauaa, niin saatte niitä heinäkuultakin, hih.


Urtekramin ruusuntuoksuinen deodorantti. Kesällä haisee hiki ja tulee paljon reissailtua. DIY -deodoranttini sulaa lämpimässä, joten en viitsi retkille kylmälaukkua pakata saadakseni deodorantin matkaan. Sellaisia perusdödöjä mitä kaupasta saa, en todellakaan tykkää kainalooni tunkea, saisin varmaan ihottumaa, mutta ah tämä tuoksuukin niin hyvälle. Niin ja pitää hien poissa, jee! Niin ja tätä saa ihan vaan Prismastakin, niin ei tarvitse kaukaa hakea!


Laveralta saatu vauvojen ja lasten hoitovoide. Siitä on itse asiassa aika kauan jo, kun tämän postissa sain, mutta se ei jostain syystä tullut heti käyttöön. Ensimmäinen kokemukseni tämän kanssa ei ollut jotenkin niin mieleenpainuva, että olisi käyttöön jäänyt, mutta kesäihoni tykkää tästä ihan hulluna. Niin siis minun ihoni, kyllä Aislaakin tällä rasvaan, mutta eritoteen oman kasvoni iho nauttii tästä. Justiinsa hyvä rannalle mukaan, ennen kuin alkaa ihoa kiristään kuivuessaan.


Tämänkin olen saanut Laveralta. Nimittäin aurinkorasvan. Viime kesänä meillä oli käytössä Acon rasva, jonka suojakerroin oli 50. Siinä ei oikeastaan ollut mitään vikaa ja meillä oli sitä vielä jäljelläkin, mutta kun olen muutenkin nykyisin suosinut luonnonkosmetiikkaa, niin paremmin mielin laitan tätä Laveran versiota taaperooni, vaikka suojakerroin tässä onkin hiukan vähemmän. Ei onneksi ole tänä kesänä sen suhteen tarvinnut niin pelätä, heh. Ei vaan, pyritään kyllä muutenkin suojaamaan vielä lisäksi vaatteilla herkkää ihoa rasvan lisäksi.


Porvoosta saatiin kotiin viemisiksi vähän erilaisia herkkuja ja arvatkaapa vaan kuinka vaikeaa oli palata ruotuun. Näistä tuli ihan omia lemppareita! En olisi ikinä ostanut tämän makuista tuotetta itse, koska jos ostan itse karkkia, niin haluan eri makuja tietysti mahdollisimman paljon, mutta näitä tulee varmaan ostettua vielä toisenkin kerran. Nämä oli siis Brunbergin Alku -toffeita. Makuna näissä oli sitruunalakritsi. Joo ja nyt vaihdan aihetta, ennen kuin käsi käy taas kulholla..

Tulipas paljon yhteistyönä saatuja tuotteita nyt, mutta voin olla kyllä tyytyväinen, kun saan tehdä yhteistyötä sellaisten yritysten kanssa, joista tykkään. Niin tai onni on saada sellaisia tuotteita, jotka tulisi varmaan ostettua muutenkin. Jee kivaa. Oliko tuttuja tuotteita?

15.7.2015

#Boyfriend

Nyt kun on näiden haastattelujen makuun päästy, niin eikös pistetä toinenkin tulemaan. Tällä kertaa vastausvuorossa oli kuitenkin Toni, kun Merianne haastoi meidät näihin puuhiin! Kysymykset siis koskevat minua, hehee. Kyselin, Toni vastasi, minä kirjoitin. Täältä pesee! (Kuvissa meitsi teininä........)

Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
"Teen Mom OG tai Salkkarit."

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
"Aurajuustokermaviili."

Mikä on hänen inhokkiruokansa?
"Liha."


Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
"Palak Paneer ja olut.. ei vaan Pepsi Max!"

Mikä on hänen kengänkokonsa?
"38-37 ..Eiku 38! 38! Se on se."

Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
"Laukkuja ja kenkiä. Niin tai siis niitähän sä jo keräät."

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
"Nachot."

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
"Huonoa.. Eii.. Teinipunkpoppia. Laita että Apulantaa."

Minkälaisista elokuvista hän pitää?
"Teinielokuvista ja ankeista."

Minkä väriset silmät hänellä on?
"Ruskeat. Kuka on hän? Sää vai?"

Kuka on hänen paras ystävänsä?
"Sanja tai Miia."

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
"Mässytän."

Missä hän on syntynyt?
"Valkeakoskella, tosin kyl sairaalassa."

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
"Suklainen, liivatteeton juustokakku."



Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
"Tietokoneen, kännykän.. Tyynynsä."

Mitä hän osaa erityisen hyvin?
"Siivota. Hahhaha.. Ja tehdä ruokaa.. Ja temppuilla akrobaattisesti.. Ja bloggaa. Saanks mä sanoa näitä vielä? Missä sä oot omasta mielestäs hyvä? Sä oot myös maailman paras äiti."

Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
"Maustamaton rahka kylmiltään."

Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
"Kännykkää, avaimia ja lompakkoa."

Mikä saa hänet ärsyyntymään?
"Kaikki. Aika monta asiaa. Kaikki. Kaikki."

Entäs piristymään?
"Kahvi, energiajuoma ja lenkkeily. Ja liikunta yleensäkin."

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
"Mikä sen nimi on sen BB-Nikon? Niko Saarinen. Se on sun ainoo idolis."

Millainen hän on tyttöystävänä?
"No loistava. Eiks toi kata kaiken?"



Milloin hän tapasi vanhempasi?
"En minä tiedä. No joskus pitkä aika sitten. En muista tarkkaa päivää, sori."

Mikä on hänen uusin villityksensä?
"En mä tiedä. Ei sulla ole mitään villityksiä, paitsi on sulla aina välillä ollut."

Millainen on hänen kotilook?
"Alaston.. No on sulla kalsarit. Alushousut!"

Näihin samoihin kysymyksiin vastaamaan tahdon haastaa Jonnan, Hennan, Marian ja Tiinan poikkikset (voi vitsit mikä sanavalinta)!

13.7.2015

2 -vuotiaan haastattelu videolla!

Meidän vauvakirjassa on sellainen yksi sivu, jossa on kysymyksiä, joilla voi sitten haastatella lasta. Tehtiin se haastattelu yksi päivä ja sain mieleeni, että jos kysyisinkin kysymykset uudemman kerran videolle, että voidaan jakaa ne myös täällä. 

Ihan eri juttujahan sieltä tällä kertaa tuli ja hieman haastavalla keskittymisellä, joten kaikkiin ei ihan vastausta saatu, mutta videoitiin kyllä meidän uusi kissanpentukin pariin otteeseen. Hehheh. Tässäpä tämä. Annetaan Aislalle puheenvuoro.


12.7.2015

Vähän liian uniikit asukuvat

Olen kuvaillut blogiini hyvän tovin jo asukuvia, joita en aiemmin kuvannut lainkaan. Olen siis kehittynyt hiukan myös poseeraamisessa.. Niin tai ainakaan enää se ei tunnu niin kiusalliselta kuin aluksi, mutta ilme minulla tuntuu olevan usein sama. Niin ja asento.

Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että en olisi yrittänyt jotakin uniikkia ja erilaista, vaan se näyttää vaan usein hieman.........pöljältä. Ajattelin tässä nyt sateisen kesän pieneksi hauskuutukseksi julkaista muutaman vähän liian uniikin poseeraukseni.. Kas näin!


"Pieni peikkotanssi tässä menossa.. Shambalalalala!"


"Sitten käännyt seuraavasta oikealle! Kas tuonne noin!"


"No hei entäs jos pyörähdän hiukan tässä tangolla? On tällainen tosi eteerinen katsekin, niin kuin tilanteeseen sopii!!"


"Nyt näyttää varmaan tosi hyvältä ja erilaiselta! Ei oo meinaan sellainen peruspönötys!" 


"Käviskö tällaiset joogakädet tähän hippihuiviin hei? Joo!"


"Jos vähän pyörähdän, niin näkyy sitten nää vaatteet kunnolla? Ai ei vai?"

..Tässä muutamat esimerkit, mutta sitten on myös niitä tilanteita, kun kuvaaja yrittää olla turhan uniikki. Siitä nyt tähän loppuun yksi esimerkki. Tässä.


"Otan tämän keinun läpi tämän kuvan, niin ei ole aina samanlainen." Joo kiva, kiitti. Hienot kengät.

9.7.2015

Juhlat taas tulossa!

Meillä Kaksplussalaisilla on tulossa parin viikon kuluttua grillijuhlat, joita odotan enemmän kuin innoissani. Viikonlopun Porvoon tapaaminen sai minut odottamaan juhlia entisestään. Erityisen mukavaa tällaisista tapaamisista tekee se, kun tietää miten hyviä tyyppejä on tulossa mukaan!

House of Brandon onkin luvannut nyt vaatettaa meidät juhliin ja sain itsekin tehdä tilauksen nettikaupasta. Tilasin vaatteet hyvissä ajoin, sillä kokemukseni nettikauppojen toimitusajoista on toisenlainen, jonka nyt sain kokea. Vaatteet tulivat muutamassa päivässä. Oikeastaan kun perjantaina tein tilauksen, olivat vaatteet maanantaina perillä. Tunnin tai kaksi sen jälkeen kun olin tilauksen tehnyt, tuli  jo viesti, että paketti on nyt matkassa. Huhhuh miten nopeaa! Just hyvä!

No se itse vaatteiden valinta olikin yllättävän hankalaa. En yleensä tilaa itselleni mitään nettikaupoista, koska en osaa valita kokoja ja pelkään, että vaate ei ole sitä miltä näyttää. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.  Turhan monesti olen katsonut muiden heikkoja Ebay ostoksia. Tämä ei onneksi ollut verrattavissa niihin, vaan sain olla todella tyytyväinen sekä tuotteeseen, että toimitukseen.

Tilasin kaksi mekkoa. Kyllä. Kaksi mekkoa samoihin juhliin. Ensiksi valitsin tuon päällimmäisen, mutta en kuitenkaan voinut nettikaupassa olla varma, että se peittäisi kriittisimmät alueeni, joten päätin ottaa sen alle tuon mustan mekon. Sitähän voisi toki käyttää pelkälläänkin, mutta minua se ei ikävä kyllä imartele ihan niin paljoa, että niin tekisin.. Paitsi jos haluan pukeutua naamiaisiin mustaksi makkaraksi.. Hehheh.

Mekko täällä!
Mekko täällä!
Toivon sydämeni pohjasta, että grillijuhlissa ei sada, mutta pitkät hihat valittuani toivon myös, että ei olisi tukalaa hellettä. Sitä en tullut ajatelleeksi, kun bongasin tuon ihanan boheemin kuosin mekosta. Samaa kuosia olisi muuten ollut myös pitkä ja olkaimeton versio, mutta se ei oikein ollut minua varten. Näyttävät muuten molemmat olevan alessa tällä hetkellä, kannattaa tilata, jos houkuttaa! Löytyy myös sinisenä!

Juhlissa look tulee kyllä muuttumaan vielä aika kovasti, sillä aion harjata tuon äitiponnarin johonkin suuntaan sekä pukea kengät. Myös leggarit tai shortsit ovat olleet mielessäni. En ole ihan vielä päättänyt kumpi olisi kivempi. Meikata aion myös. 

Pian juhlitaan! Taas! Jeeeeeeeeeeeee! (Ja näihin pirskeihin Toni lähtee mukaan myös. Aisla lähtee kaiketi fammun ja vaarin kera Muumimaailmaan. Sopii minulle!)

8.7.2015

Sunnuntai Bosgårdin tilalla

Nyt seuraa siis jatkoa ihanasta viikonlopusta Porvoossa! Ensimmäinen osa on edeltävässä postauksessa!

Sunnuntaina syötiin Haikon kartanossa superfiiniä aamupalaa hyvin nukutun yön jälkeen. Oli muuten todella lähellä, että en vienyt tyynyä meidän hotellihuoneesta kotiin asti, kun se oli niin ihana. Melkein parempi kuin omani, joka on suunnilleen kasvanut päähäni kiinni, kun elämme sellaisessa pienessä symbioosissa sen kanssa. Tyynyt on minulle sydämen asia. Heh.. Mutta tosiaan, syötiin sunnuntaina varhain aamupalaa korkeassa juhlasalissa, jossa soi klassinen musiikki taustalla ja ihmiset puhuivat hiljaa keskenään. No okei, en muista soiko siellä oikeasti mikään, mutta niin hieno paikka oli, että olisi hyvin voinut soida. Aisla tosin ei huomannut hienostunutta hiljaisuutta vaan kailotti "HYYYII YÖÖÖKK!" kananmunastaan. Äiti ei kyllä huomannut mitään tuollaista reaktiota aiheuttavaa lautasellaan, vaan ruoka oli oikein maistuva.



Myöhemmin päivällä saimme vielä vierailla Bosgårdin maatilalla, jota en varsinaisesti kasvissyöjänä voi sanoa odottaneeni etukäteen, kun kuulin matkasuunnitelmat. Paikka on nimittäin (luomu!) LIHAtila. BBQ-lounas tosiaan ei myöskään saanut mitenkään vettä kielelleni, kun mietin lehmäparkoja. Ennakkoluuloni osoittautuivat kuitenkin vääriksi, sillä maatilalla oli paljon nähtävää ja koettavaa myös tällaiselle lihaa syömättömälle. Maalaisromantiikka kuvastaa aika hyvin koko paikkaa. Kauniita maisemia, vanhoja tunnelmallisia rakennuksia, ihana luonto ja muut perinnemaisemat. Voisin käydä toisenkin kerran tutustumassa tilan kauniisiin puitteisiin ja luontoon.




Syömään en kuitenkaan ehkä kasvisruokailijana lähtisi, vaikka ihanasti meidätkin oli tofunakeilla huomioitu. Lihasta kuulin paljon positiivista palautetta, mutta tofunakit eivät kyllä olleet mitenkään erityisiä, ihan hyviä kylläkin. Olen kyllä superiloinen meidän huomioimisesta ylipäätään, sillä kukas olen moittimaan, jos lihatilalla saan lautaselleni ylipäätään lihattomia nakkeja. Ei olisi varmasti joka paikassa onnistunut.

En tosiaan vieläkään tahdo kehottaa ketään lihansyöntiin ja mielestäni se on aika vastenmielistä, mutta jos sitä on syötävä (niin kuin tuntuu olevan tärkeää usealle), niin ostaisin lihani kyllä tuollaisista paikoista, jossa eläimillä on hyvä olla. Paikan lehmiä en siis loppupeleissä ehkä kuitenkaan kutsuisi lehmäparoiksi, mutta en niitä edelleenkään tahdo syödä. Sen sijaan hienoa on, että myös tällaisia vaihtoehtoja on tehotuotannon rinnalle niille, jotka niitä eläimiä tahtovat mussuttaa. Hyvää luomulihaa voi siis tilata Bosgårdin verkkokaupasta isommissa erissä ja paikan päällä on myymälä, josta lihaa voi ostaa myös. Myymälässä on myös paljon muita lähituottajien tuotteita. Pikaisella katselmuksella bongasin ainakin luonnonkosmetiikkaa, olutta ja hunajaa. Kannattaa käydä tutustumassa!




Sellainen oli viikonloppumme Porvoossa. Taas on blogi antanut joitakin ainutlaatuisia muistoja elämääni. Tällä kertaa vielä koko perheeni elämään. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille sekä Lauralle, joka järjesti. Niin ja niille ihanille perheille, joita saimme tavata! <3

7.7.2015

Koko perheellä Porvoossa

Jos olen lähiaikoina kirjoitellut vähän, niin nyt tulee sitten tekstiä senkin edestä. Yritin pitää aiheessa ja lyhyenä, mutta viikonloppu oli vain niin mahtava. 

Olen käynyt Porvoossa ennenkin. Tunnelma oli tosin silloin hiukan räntäinen ja humalainen. En muista koskaan nähneenikään mitään jokea siellä. En siis tiennyt, että Porvookin kuuluu näihin Suomen kauniisiin kesäkaupunkeihin (joita lähes kaikki Suomen kaupungit siis ovat). Onneksi sain nyt mahdollisuuden tutustua niihin kauniisiin ja maalaisromanttisiin puoliin Porvoossa. Ihan kateus tuli, kun Tammerkosken laidalla ei ole samanlaista kulttuuria, kuin tuollaisten jokikaupunkien jokien varrella. Rauhallista, kiireetöntä, kesäistä, mitä näitä nyt on.


Nyt kun pohditte, että mistä oikein höpötän, niin pääsimme siis tutustumaan koko perheen voimin Porvooseen, kun Porvoon mitalla -blogin Laura järjesti tällaisen viikonlopputapaamisen Kaksplussan bloggaajille. 

Viime lauantaina heti aamusta suunnistettiin kohti Porvoota ja Haikon kartanoa. Löydettiin kartano, löydettiin huoneemme, huokailtiin pikaisesti onnesta ja suunnistettiin Porvoon keskustaan joen varrelle. Sieltä lähdettiin jokiristeilylle katselemaan kauniita maisemia. Onneksi Toni oli mukana, sillä hameeni ei olisi ollut kovin loistava yhdistelmä tuulisen laivan ja vilkkaan taaperon kanssa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Voi olla, että muut risteilijät tiesivät alushousujeni värin, vaikka suurimmaksi osaksi minä istuin ja Toni säntäili lapsen perässä.. Heh. Aisla se on selkeästi päässyt laivajännityksestään yli, sillä nyt hän tunki päätään jokaisesta kolosta ulos aluksesta. Oli kyllä ihanaa paistatella auringossa ja haistella merituulia, että siinä mielessä risteily oli oiva ohjelmanumero.




Risteilyn jälkeen porukkamme hieman hajosi ja meidän perhe päätyi siihen jengiin, joka söi Rossossa onnellisina kupunsa täyteen. En tiedä olenko nyt ihan hullaantunut näihin uusiin puoliin, joihin Porvoossa törmäsin, mutta Rossokin tuntui jotenkin hienommalta, kuin Tampereen vastaavat. Ei ollut yhtään ketjuravintolan tunnelmaa siellä. Oma pizzani oli oikein maukas (ei ehkä parasta ikinä kuitenkaan), mutta Tonilta maistamani fetapasta sai aikaan suuuuuren annoskateuden. Ensi kerralla tahdon sitä. Ruoan jälkeen matka jatkui vanhaa kaupunkia kierrellen. Sen olin kyllä nähnyt loskaisena aiemminkin, mutta oli se superpaljon miellyttävämpi tällä tavalla kesällä. Ihana, kuten olin kuvitellutkin.




Ilta meni kartanolla hengaillen. Rannassa uiden ja rentoutuen. Kun oli niin lämmin ilma, niin ei tehnyt mieli lähteä kylpylään sisälle kylpemään, joten nautimme vain ulkoilmasta. Oli ihanaa saada tutustua myös toisiin bloggaajiin paremmin taas. Illalla, kun Toni jäi nukuttamaan Aislaa, käväistiin vielä terdelläkin hieman juttusilla muutaman äidin kera. Just sellaisia tyyppejä, kun olin osannut odottaakin.  Suurimman osan äideistä, joita tapaamisessa oli, olin tavannut myös aiemmin. Siitä huolimatta tilanne on niin eri, kun mukana on myös miehet ja lapset. Kun tapaa niitä lapsia blogien takana, voi ymmärtää, että blogi on vain murto-osa kaikkien elämästä. Ei kuvasta voi päätellä millään millainen toisen mies tai lapsi on oikeasti. Ei sitten millään. Se tuo hieman turvan tuntua, jos joskus hiukan pohdiskelen, että paljonko elämääni täällä jaan. Ihania perheitä oli mukana viikonloppuna!




Ja tosiaan, vaikka kuinka yritin, niin en saanut koko viikonloppua kuvineen mahdutettua yhteen postaukseen, vaan tämä täytyy nyt jättää tähän. Luvassa on vielä paljon kuvia ja hienoja muistoja sunnuntailta. Palaillaan!

4.7.2015

Päivän asu / Huivi (eiku kaftaani)


Päätin valita erään aurinkoisen kesäpäivän vaatteeksi siis huivin, niin tai oikeastaan kaksi. Hahhaha. Ei mutta löysin jostain internetin ihmeellisestä maailmasta ohjeen, jossa ommeltiin kaksi huivia yhteen, jätettiin keskelle aukko ja pujottauduttiin vaatteeseen viimeisen kuvan osoittamalla tavalla. Silloin sitä sai sanoa kaftaaniksi.

Miellyin kuitenkin tuon huivihässäkän käyttämiseen tuolla toisella tavalla ja aion varmaan jatkossakin pitää sitä ennemmin niin. Tämä on itseasiassa aika kiva vaate, kun suojaa auringolta, mutta ei ole ollenkaan liian kuuma. Uikkareiden päälle rannalla aika passeli. Jatkoon!

Tykkään listata aina asujeni hinnat, joten on tämän vuoro. Kaftaanin huivit ovat ostettu molemmat Aurinkokaupan alennuskorista joskus viiden euron hintaan, joten yhteensä 10€. Aurinkolasit Tigerista 5€. Kaikki muu onkin taas äidin nurkista (paitsi noista leggareista en ole ihan varma), joten ne ovat minulle olleet ilmaisia. Asun hinta oli tällä kertaa siis n. 15€.

Onpas muuten ihanaa, kun on kesä ja saa pukeutua kivasti. Talvella kiskoo vain kaikkea mahdollisimman lämmintä ylleen välittämättä siitä miltä se näyttää. Olen niin onnellinen, kun on lämmintä!