27.7.2015

+Avec / Puolison näkemykset bloggaajatapahtumista

"Me ei kuuluta tänne"

Näin avautui keskustelu ensimmäisessä blogitapahtumassa, jossa olin mukana. Keskustelukumppanini, toinen bloggaamista harrastavan naisen seuralainen vaikutti vähintään yhtä eksyneeltä kuin minä.

Nauroin, koska mikään muu lausahdus tuskin olisi kuvannut tuntojani yhtä hyvin. Sama näkyi katsellessani ympärilleni Porvoon blogihässäkkätapahtuman aloittavalla risteilyllä, monet bloggarit juttelivat reippaasti keskenään ja vaihtoivat kuulumisia. Seuralaiset lähinnä hymyilivät ja esittivät, että ymmärtävät mistä on kyse.

Aluksi en halunnut lähteä koko tapahtumaan. Vaikka kahden päivän ajalle oli järjestetty hienoja ja mielenkiintoisia asioita, joita tuskin olisin muuten kokenut ja paikkoja, joissa tuskin olisin koskaan muuten käynyt.


Ajattelin, että kuinka mielenkiintoinen voi päivä bloggareiden kanssa olla? Mainittakoon, etten lue juurikaan blogeja, tai siis ollenkaan. Paitsi käskettäessä, "Toni, lue tää, tää on hauska!" "Toni tuu katsoon kuinka söpö ton vauva on!" Eli en siis tuntenut paikalle saapuvia henkilöitä edes kirjoitusten perusteella. Kuinka hauskaa siis voi olla tuntemattomien ihmisten kanssa, jotka tuntevat ainakin jotenkin jo toisensa, kun ainoana tuttuna seuralaisena on oma puoliso, joka totta kai haluaa seurustella kollegoidensa kanssa?

Ennakkoluuloni, kuten ennakkoluulot yleensäkin, osoittautuivat vääriksi. Juttu luisti varsin mukavasti, kun vain sai suunsa auki. Lopulta Porvoon blogimeiniki oli yksi kesäni parhaita retkiä. Vaikka puhelin hajosi...

Näistä tunnelmista oli hyvä lähteä viettämään viime viikonloppua bloggarigrillibileiden muodossa. Tällä kertaa ehti juttelemaan oikein kunnolla liki kaikille, ja tutustumaan paremmin myös muihin +ykkösiin. Oli hauska huomata, että en ollut ainoa, jolla oli samanlaiset ennakkokäsitykset omasta roolistaan blogitapahtumassa.


Uskoisin kuitenkin, että viime viikonloppu muutti monien aveccien suhtautumisen siihen, mitä blogitapahtumalta odottaa. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että tulevaisuudessa minut on luultavasti vaikeampi saada jäämään kotiin, kuin tulemaan mukaan. Vaikka minua ei olisi edes kutsuttu.

Joku viikonlopun grillibileiden (juhlat joista Paprika itse kyllä varmaan kertoo kattavammin, hype päälle) aveceista kiteytti hyvin, miksi luultavasti tulimme niin hyvin toimeen keskenämme, ja näihin sanoihin on hyvä lopettaa

"No meillä kaikilla on aikalailla sama tilanne, tai siis lapsia ja sillai. Ja tyttöystävä koko ajan koneella."

PS. Kiitos sekä Porvoon happeningista että Grillibileistä :)

Terveisin, Toni

Tässä siis Tonin näkemyksiä meidän suuresta blogikesästä (eli tapahtumia tältä saralta on riittänyt). Itsekin olen kiitollinen ja palaan grillibiletunnelmiin, kunhan olen toipunut tarpeeksi. Haha. -Paprika

6 kommenttia:

  1. Viimosin lause lainausmerkeissä, Paras! Sai hymyn huulille tämä kirjotus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis mielenkiintoista tietää kenen suusta se viimoisin lause oli, kun Tonikaan ei muistanut? :)

      Poista
  2. Luin ääneen tän Heikille. Mua huvitti, kun se halus sanoa ton lauseen ennenkun luen sen. Oikein meni! :D Kiva kirjoitus. Hyvä T! Ja kiva kun olitte yökylässä. Tää myös Jonna teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoko Heikki sen lauseen? :D Kun Toni ei muistanut että kuka :D Ja oli ihanat juhlat ja kaikkea, kiitos vielä <3

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!