7.7.2015

Koko perheellä Porvoossa

Jos olen lähiaikoina kirjoitellut vähän, niin nyt tulee sitten tekstiä senkin edestä. Yritin pitää aiheessa ja lyhyenä, mutta viikonloppu oli vain niin mahtava. 

Olen käynyt Porvoossa ennenkin. Tunnelma oli tosin silloin hiukan räntäinen ja humalainen. En muista koskaan nähneenikään mitään jokea siellä. En siis tiennyt, että Porvookin kuuluu näihin Suomen kauniisiin kesäkaupunkeihin (joita lähes kaikki Suomen kaupungit siis ovat). Onneksi sain nyt mahdollisuuden tutustua niihin kauniisiin ja maalaisromanttisiin puoliin Porvoossa. Ihan kateus tuli, kun Tammerkosken laidalla ei ole samanlaista kulttuuria, kuin tuollaisten jokikaupunkien jokien varrella. Rauhallista, kiireetöntä, kesäistä, mitä näitä nyt on.


Nyt kun pohditte, että mistä oikein höpötän, niin pääsimme siis tutustumaan koko perheen voimin Porvooseen, kun Porvoon mitalla -blogin Laura järjesti tällaisen viikonlopputapaamisen Kaksplussan bloggaajille. 

Viime lauantaina heti aamusta suunnistettiin kohti Porvoota ja Haikon kartanoa. Löydettiin kartano, löydettiin huoneemme, huokailtiin pikaisesti onnesta ja suunnistettiin Porvoon keskustaan joen varrelle. Sieltä lähdettiin jokiristeilylle katselemaan kauniita maisemia. Onneksi Toni oli mukana, sillä hameeni ei olisi ollut kovin loistava yhdistelmä tuulisen laivan ja vilkkaan taaperon kanssa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Voi olla, että muut risteilijät tiesivät alushousujeni värin, vaikka suurimmaksi osaksi minä istuin ja Toni säntäili lapsen perässä.. Heh. Aisla se on selkeästi päässyt laivajännityksestään yli, sillä nyt hän tunki päätään jokaisesta kolosta ulos aluksesta. Oli kyllä ihanaa paistatella auringossa ja haistella merituulia, että siinä mielessä risteily oli oiva ohjelmanumero.




Risteilyn jälkeen porukkamme hieman hajosi ja meidän perhe päätyi siihen jengiin, joka söi Rossossa onnellisina kupunsa täyteen. En tiedä olenko nyt ihan hullaantunut näihin uusiin puoliin, joihin Porvoossa törmäsin, mutta Rossokin tuntui jotenkin hienommalta, kuin Tampereen vastaavat. Ei ollut yhtään ketjuravintolan tunnelmaa siellä. Oma pizzani oli oikein maukas (ei ehkä parasta ikinä kuitenkaan), mutta Tonilta maistamani fetapasta sai aikaan suuuuuren annoskateuden. Ensi kerralla tahdon sitä. Ruoan jälkeen matka jatkui vanhaa kaupunkia kierrellen. Sen olin kyllä nähnyt loskaisena aiemminkin, mutta oli se superpaljon miellyttävämpi tällä tavalla kesällä. Ihana, kuten olin kuvitellutkin.




Ilta meni kartanolla hengaillen. Rannassa uiden ja rentoutuen. Kun oli niin lämmin ilma, niin ei tehnyt mieli lähteä kylpylään sisälle kylpemään, joten nautimme vain ulkoilmasta. Oli ihanaa saada tutustua myös toisiin bloggaajiin paremmin taas. Illalla, kun Toni jäi nukuttamaan Aislaa, käväistiin vielä terdelläkin hieman juttusilla muutaman äidin kera. Just sellaisia tyyppejä, kun olin osannut odottaakin.  Suurimman osan äideistä, joita tapaamisessa oli, olin tavannut myös aiemmin. Siitä huolimatta tilanne on niin eri, kun mukana on myös miehet ja lapset. Kun tapaa niitä lapsia blogien takana, voi ymmärtää, että blogi on vain murto-osa kaikkien elämästä. Ei kuvasta voi päätellä millään millainen toisen mies tai lapsi on oikeasti. Ei sitten millään. Se tuo hieman turvan tuntua, jos joskus hiukan pohdiskelen, että paljonko elämääni täällä jaan. Ihania perheitä oli mukana viikonloppuna!




Ja tosiaan, vaikka kuinka yritin, niin en saanut koko viikonloppua kuvineen mahdutettua yhteen postaukseen, vaan tämä täytyy nyt jättää tähän. Luvassa on vielä paljon kuvia ja hienoja muistoja sunnuntailta. Palaillaan!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kivalta! Upea sää ainakin ollut. Kauniita kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osui kyllä aivan mahtava sää viikonlopulle <3 Tuntui niiiin ihanalta, ettei mennyt kelit "hukkaan"! :) Ja kiitos!

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!