29.8.2015

Voinko räjähtää jännityksestä?

Miljoona aloitusta tästä samasta asiasta luonnoksissa, koska riippuu ihan päivästä millä fiiliksellä kirjoitan. Toisena olen innoissani ja toisena tunnen itseni pakotetuksi ja ahdistuneeksi. Arjen alkaminen nimittäin. Enhän olisi tahtonut Aislaa vielä pistää hoitoon, vaan vasta 3 -vuotiaana, mutta silloin olisi minun täytynyt jättää koulupaikkani. Kun on lähes tuhannen ihmisen joukosta tullut valituksi, niin olisi ollut vaikea luopua, joten sinne mennään. Heti tiistaina. Siis tulevana. Kolmen yön kuluttua.

Samana aamuna Aislakin suuntaa isänsä kanssa päiväkotiin. Tiistaina harjoitellaan isin kanssa ja keskiviikkona ollaankin jo yksin lyhyt päivä. Torstaina hitusen pidempi ja sitten perjantaina vapaalla. Kyllä muuten jännittää. En tiedä jännitänkö tosiaan enemmän itseni vai Aislan puolesta, sillä olenhan menossa ihan tuntemattomaan porukkaan. Noin 60 tuntematonta ihmistä jossain ja minä. Koulunikin on siis muuttanut tämän kahden vuoden aikana toiseen toimipisteeseen ja minulla puolestani ei ole hajuakaan siitä minne olen menossa. Saati mille luokalle ja millaisia ne muut tyypit on. Hekään eivät varmasti tiedä minun tulostani mitään. Tulevat varmaan sanomaan, että olen tullut väärään paikkaan. Niin tai voi ei, mitä jos joudun esittelemään itseni? Muistavatkohan opettajat minua?

Jännityksellä odotan myös tätä Aislan hoidon alkua, koska heti seuraavana viikonloppuna lähdemme sinne Hiphop festareille ja neiti menee mummulaan. Pelkään, että tyttö kokee itsensä hylätyksi. Onneksi ei tosiaan ole kuin niitä lyhyitä päiviä, sillä Toni on ensi viikon vapaalla. Onhan meillä kaikki illat!

Ystäväni kysyi eilen illalla että joko olen pakannut kaiken valmiiksi. En niin mitään. Ei ole mitään hajua mitä pitäisi pakata, kummallekaan. Pää lyö tyhjää ja sydän hakkaa rinnasta läpi kun vain ajattelinkin. Ehkä sitten maanantai-iltana. Apua nyt pitää lopettaa ja miettiä jotain muuta. Tulipahan kirjoitettua. Tässä vielä kuva suoraan Instagramista maailman parhaasta koulurepusta.

@peikkopaprika löytyy Instassa!
Niin ja stressintasosta kertoo ehkä jonkin verran se, että unohdin sellaisen pikku jutun tänään myöskin. Nimittäin:
7 vuotta <3
Onko muiden lapset aloitellut nyt syksyllä hoitoa tai oletteko itse aloitellut uusissa kouluissa/työpaikoissa? Miten on sujunut?

26.8.2015

Olen ihan hemmetin hyvä tyyppi

Minulla on ollut huono itsetunto niin kauan kuin muistan. Hieman kotidiagnooseja tehtyäni ja muutamilla (kiintymyssuhde)psykologian kursseilla istuneena voisin sanoa tietäväni melko varmasti mistä se johtuu. Elämässä kun tuntuu vaikuttavan lapsuus kaikkeen. Minulla oli ihan onnellinen lapsuus, mutta isäni ei ollut kovinkaan läsnä, kun asui ulkomailla (nykyisin hän on enemmän, mikä on superkivaa, kiitos isi!). Lapsuuden perheestäni minulla ei ole siis kovinkaan hyviä kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta ja epävarmuuteni itsestäni onkin korostunut aina maskuliinisemmassa seurassa. En oikein tiedä kuinka pojat ja miehet toimivat. Opettelen vieläkin.

En tullut kuitenkaan kertomaan siitä, vaan huonosta itsetunnostani, joka jotenkin kulminoituu tästä kaikesta. En ole koskaan kokenut kelpaavani minnekään. Peruskoulussa sain aina huonoja numeroita, joka on saanut minut kokemaan itseni vielä tyhmäksikin. En osannut olla poikien kanssa ja sainkin usein kuulla pilkkaa siltä suunnalta. Seiskaluokan ensimmäisenä päivänä eräskin poika kutsui minua kauniisti mursuksi, jonka jälkeen olen kokenut myös itseni lihavaksi ja rumaksi. Seiskaluokkalainen minä oli siis aivan normaalin esiteinitytön mitoissa. Jollekin toiselle tuollaiset sanat tai tilanteet eivät tunnu missään, mutta koen olevani erityisen herkkä, josta kirjoittelinkin jo aiemmin täällä. Tällaiset pienet asiat elämässäni ovat luoneet minulle illuusiota siitä, että olen ruma, tyhmä, lihava ja ennen kaikkea ärsyttävä. 


Lähiaikoina olen kuitenkin tajunnut jotain. En ole mitään noista. Ehkä hiukan ylipainoinen, mutta en siltikään ruma. Minä olen voimakas, kaunis sekä tilannetajuinen. En ole ehkä kirjasta oppinut (enkä kovaa elämäm koulua käynyt), mutta osaan ajatella asioita monesta näkökulmasta ja olen tunneälykäs. 

Roimasti itsetuntoani on nostattanut myös tämä uusi blogiseura, jota olen saanut. Kun tapasin ensimmäisen kerran muita bloggaajia Indiedays Blog Awardseissa, viime vuoden puolella, kuvittelin että tässä tämä nyt oli. Nolasin itseni täysin, olin kamala ja ärsyttävä, kukaan ei tahdo varmasti olla kanssani jatkossa. Niin siis olemalla vain oma itseni. Olin niiin väärässä. Olen saanut huomata, että ainakin osa noistakin tyypeistä tykkäsi minusta!


Olen löytänyt sisäisen vitsiniekkani ja taidan laukoa sarkastista huumoriani aika usein tuollaisissa bailuissa ja isoissa seurueissa. Ja minä niin nautin. Nautin siitä kun minun kanssani nauretaan jutuilleni, eikä minulle tule sellainen olo, että naurun aihe olenkin minä. Niin tai no, aika usein ne vitsit taitaa olla omasta elämästäni eli minusta, mutta ne on asioita joille voin nauraa itsekin. 

Kaiken tämän oivaltamisen jälkeen minua edelleen jännittää aina mennä uuteen ihmisryhmään (kuten vaikkapa kouluun ensi viikolla), mutta en enää pelkää olevani kelpaamaton. Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Iso taakka putosi sydämeltäni, kun tämän tajusin. Enkä minäkään ole täydellinen, mutta kukapa olisi. Joinain heikkoina hetkinä toki mietin, että miksi ihmiset minusta pitävät, mutta en kuluta siihen enää energiaani samalla tavalla kuin ennen.

Onko teillä hyvä itsetunto? Kuinka olette parantaneet sitä?

25.8.2015

Onko Seinäjoki Hiphop Festival tuttu?

Olipa kerran grillijuhlat, joissa Demi ehdotti pikku retkeä Seinäjoelle kuuntelemaan Hiphoppia. Itse tietenkin ajattelin heti, että enhän minä mitään Hiphoppia kuuntele, kunnes aloin selaamaan festareilla esiintyviä artisteja. Kuten vaikka Paperi T, Juju & Hullut, Aivovuoto, Asa & Band, Aurora, Momo Cat, Laineen Kasperi & Palava kaupunki, Ruger Hauer (!!).. Jne. No taidanhan minä sitä Hiphoppia kuunnella. Aika paljonkin.. Oikeastaan olen vähän odotellut jotain tällaista festivaalia tietämättä tämän olemassa olosta, sillä kun minä kuuntelen Hiphoppia, niin haluan tehdä sen tämän kaltaisilla kokoonpanoilla. Tahdon kuunnella loistavia lyriikoita, tuntea fiiliksen ja nähdä vähemmän blingiä. Jos näin voi sanoa. Festivaalien kokoonpanoja kun selaa, niin minulle ainakin käy usein niin, että alle puolet oikeastaan edes kiinnostaa itseäni, mutta nyt kävi kyllä toisin päin.


Tutustuessani Seinäjoen Hiphop festivaaleihin muiltakin osin, sain kokea muitakin positiivisia ylläreitä. Näillä festareilla ei nimittäin rahasteta turhasta. Kukaan ei ole toisen yläpuolella VIP-lippuineen, vaan kaikki etuudet ovat voimassa ihan jokaiselle festarikansasta, niitä ei voi erikseen ostella. Hatun nosto tästä, koska itseäni ällöttää se rahastusmeininki ja ihmisten eriarvoistaminen taloudellisen tilanteen perusteella.


Moni esiintyjä on ollut minulle ennestään tuttuja, mutta koska kuuntelen suurelta osin suomalaista musiikkia, oli pääesiintyjä minulle ihan uusi tuttavuus, mutta ai hitsi kuinka tykkäsin, kun maltoin tutustua. Olen vähän sellainen, että kun alan kuuntelemaan jotain artistia, niin sitten kuuntelen sitä yhtä pitkään ja PALJON kunnes vaihdan. Nyt soi Gavlyn. Linkkaan tähän alle yhden hänen biiseistään ja kun katselette videota, pyydän huomioimaan kuinka tämä mimmi pitää vaatteet yllään ja kuinka seksikäs hän on silti. Aina ei tarvitse nakuilla ollakseen hemmetin hyvä. Nakuilun kirous kun tuntuu olevan aika suuri naisartisteilla.


Sanoinkohan jo kaiken tahtomani? Voisin vielä mainita kuinka INNOSSANI olen. Olen ollut vähän pahoillani, kun Aislan synnyttyä festarit ovat jääneet vähän vähemmälle ja koti enemmälle, vaikka mahdollisuuksia olisi kyllä ollut. Minkään tapahtuman ohjelma ei ole nostanut menojalkaani, kuten nyt tämän. Olen niin fiiliksissä. Lähdemme siis seurueella Demi+Ile, Demin frendit ja minä+Toni. Asuntoauto yöpymistä ja paljon hauskaa tulossa. Aion niin tanssia ja nauttia. Jeeee! Niin joo ja tämä on minun eka kerta Seinäjoella, hahha!

Kuvat olen lainannut Seinäjoki Hiphop festareiden sivuilta ja tämä postaus on toteutettu yhteistyössä festareiden kanssa. Jos joku kiinnostui, niin kannattaa vielä lähteä mukaan (4.-5.9.2015), ei ole tyyris festari tämä!

Onko joku muu tulossa tänne? Onko tuttu tapahtuma aiemmilta vuosilta tai muuten? Miten tällainen musiikki kolahtaa? 

24.8.2015

Mitä opin kotiäitinä?

Silloin kun aloimme Tonin kanssa seurustelemaan teini-ikäisenä sain lupauksen siitä, että Toni tekee työt ja minä saan olla vain kotiäiti lopun ikääni. Tiesinhän minä aina, että se ei käytännössä ole oikein mahdollista, jollei lisäänny koko aikaa. Koko juttu taisi olla sellainen iso vitsi oikeastaan, sillä emme alkaneet heti pyöräyttelemään lapsia, vaan minä ihan kyllä jatkoin opintojani. Ja koska emme pyöräytelleet, niin ei minulla enää kohta kotona mitään tehtäisikään, kun meidän vauvasta on kasvanut jo niin iso tyttönen. On siis aika palata kouluun (viikon päästä, jaiks!).

Hiukan päälle kaksi vuotta sain kuitenkin kotiäiti vuosiani elellä ja ne ovat todenteolla muuttaneet minut. Luulin todellakin ennen lapsen saamista, että mikään ei tulisi muuttumaan, mutta olin niin väärässä (tästäkin aiheesta olen hiukan luonnostellut postausta, kunhan saisin sen vain jotenkin järkevään kasaan, kun ajatusta on niiiin paljon taas). Haluaisinkin nyt tehdä listan asioista, jotka ovat muuttuneet elämässäni pitkinä (hahah) kotiäitivuosinani.

1. Bailaaminen hiljentyi. Ennen Aislaa olin todella kova bailaamaan (lue: juomaan kaljaa). Nyt ei tee edes mieli niin usein ja on hauskempaa käydä, kun käy harvemmin.

2. Lähes kaikki ystäväni ovat vaihtuneet. Näin kirjoitettuna se kuulostaa vähän pahalta, mutta totuus on se, että aiemmista ystävistä mukana on vain yksi ja hän sai juuri minua ennen lapsen. Niin se vain menee. Uskon kyllä edelleen, että näiden vanhojen ystävien kanssa tiet vielä kohtaavat, kunhan elämäntilanteet ovat otollisia. Olemme me kotiäitivuosinanikin tavanneet, mutta vain muutamia kertoja.



3. Olen saanut uusia ystäviä, joilla on myös omat perheet. Maailman parhaimpia tyyppejä jotka ymmärtävät mitä kiire tarkoittaa ja kuinka helppoa on naamioitua lapsen taakse harvoissa sosiaalisissa kanssakäymisissä aikuisten ihmisten kanssa.

4. Olen alkanut kirjoittamaan blogia määrätietoisemmin, kun olen täyttänyt päiviäni jollain "aikuisella". Tämän johdosta olen tajunnut verkostoitua muiden bloggaajien kanssa, päässyt Kaksplussan blogiyhteisön jäseneksi ja saanut ystäviä.

5. Olen oppinut arvostamaan Tonin ja minun yhteistä aikaa. Ennen saatoin käyttää sitä ihan turhaan parisuhteen puimiseen, sillä kaikki on oikeasti ihan hyvin, jos sitä draamaa ei koko ajan järjestä itse.

6. Olen alkanut pelkäämään. Siitä lähtien kun tuo minun pieni tyttäreni tuli vatsani ulkopuolelle olen kaiken onnen seassa pelännyt ihan hitosti että tämä viedään jollakin tapaa minulta pois. Niin tai että joku muu palanen elämästäni muuttuu ikävästi.

7. Opin siivoamaan. En ole ollut siinä koskaan kovin hyvä ja meillä on vieläkin usein sekaista, mutta likaista meillä ei kyllä ainakaan kovin usein ole.



8. Opin liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Kiinnostuin terveydestäni, kun aloitin pudottamaan painoa. Välillä vielä harhaudun tältä tieltä, mutta nykyisin palaan aina takaisin raiteille.

9. Aloin olemaan suvaitsevampi. Usein nostin itseäni jotenkin jalustalle ja pidin itseäni parempana kuin muut tietyissä asioissa, mutta olen oppinut ymmärtämään paremmin myös muiden näkökulmaa ja erilaisuutta.

10. Opin, että kaikki muuttuu kun lapsi tulee ja mikään ei mene kuten suunnittelen. Heh. Niin tai siis jos ehdin kertoa ystävälleni kokonaisista yöunista, niin ne varmasti päättyvät siihen paikkaan. Tai kirjoitan kärkkään mielipidepostauksen jostakin, niin saan aina syödä sanani. Siksi en tee niitä.

Kymmeneen on hyvä päättää. Se on sopiva luku, vaikka näitä juttuja olisi ihan mielettömästi. Tämä on kuin uusi elämä ja niinhän tämä tavallaan onkin, ainakin elämänvaihe. Kuvissa minun ihana perheeni kävelee Slacklinella ehkäpä viimeisellä yhteisellä lomalla hetkeen!

Kuinka teidän elämä on muuttunut vanhemmuuden myötä?

21.8.2015

Heinä-elokuun suosikit

Hyvinpä alkaa tosiaan nämä minun kuukausittaiset postaukseni aina, mutta perustelen nyt tämän sillä, että heinä- ja elokuu yhteensä on tuntunut minulle kuin kahdelta viikolta. Johtunee siitä, että en toivoisi syksyn lähestyvän, vaan haluaisin olla ikuisesti kotona vauvani kanssa. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, vaan lukujärjestys kutsuu jo parin viikon (oikean parin viikon) kuluttua. Kreisiä.

No mutta, oikeasti olin siis tulossa listaamaan taas niitä suosikkituotteita, joita olemme täällä kotioloissa (ja muualla) käyttäneet. Tässä niitä tulee.


Truutit. En okein tiedä millä nimellä näitä oikeasti kutsutaan, mutta me sanotaan truuteiksi. Hahha. Ihan parhaita eväitä jo aika pienestä pitäen, kun säilyvät avaamattomina lämpimässä ja maistuvat taaperolle. Meidän järjestämässä blogipäivässä Tampereella sattui olemaan kotiinviemisissä peräti kahta eri merkkiä: Ella's kitcheneitä ja Muksua. Ella's kitchenit ovat olleet äidin mieleen aina luomuutensa ja eriskummallisten makuyhdistelmiensä vuoksi, mutta Muksu tarjoilee edullisemmin perusmakuja. Valinnan meillä aina kuitenkin tekee taapero sosehyllyltä ja kauppakassiin osuu milloin mitäkin. Nämä on kuitenkin ihan ykkösiä reissussa, voin isosti suositella!


Dammenberg lahjoitti myöskin meidän goodie bageihin kuvassa olevat herkulliset suklaat. Aisla sai hiukan Muumi-suklaata maistella ja tuntui olevan hitti taaperon suussa. Suklaa yksinkertaisuudessaan. Tuo aikuisempi versio kyllä sulatti minun sydämeni, jokaiselle jotakin. En ollutkaan tajunnut aiemmin, että ihan tosiaan tykkään appelsiinisuklaasta. Ihan mainio yhdistelmä. Etenkin kun tuollaiset napit on niin helppoja syödä. Sen kuin pistät poskeesi, ei tarvitse alkaa katkomaan paloja tai muutakaan vastaavaa. Näitä olen tykännyt itseasiassa aiemmin viedä lahjaksi, kun olen mennyt jonnekin kylään, kun ei ole ihan niitä kaikista tavanomaisimpia herkkuja joita aina viedään!


Kesällähän on tullut tietenkin reissattua oikein urakalla ja eväitä on tarvinnut olla myös. Joka kesäinen evässuosikkimme on ehdottomasti olleet Imatran riisipiirakat ja niistä ei ole tänäkään kesänä tingitty. Montakohan pussia on jo mennyt? Myöskin Elovenan välipalakeksit luo mukavan illusion siitä, että syö jotain terveellisempää kuin oikeat keksit. Tykkään niistä koska ne maistuu keksille ja ne on reissua ajatellen kivasti yksittäispakattuja. Lempparimakuni on Karpalo-kinuski.


Tämän maagisen aineen (hiusnaamion) sain Kaksplusbloggaajien grillikemujen goodie bagista. Ihan huippu juttu, sillä en ihan aina muista käyttää ollenkaan hoitoainetta (locksien peruja) ja hiukseni voivat todella huonosti. Sitten laitan tätä kerran viikossa ja tadaa - tukka on suora! Toimii minun paksuun tukkaani ainakin tosi hyvin. Tämän saimme siis Lorealilta.


Samoista pippaloista käteen jäi tällainen kuukautiskuppi. Minun piti itseasiassa ottaa tämä jokatapauksessa heinäkuun tuotteisiin, mutta nyt sain jotakin kuvattavaakin, sillä oma kuppini (joka sekin Lunetten).. No en kuvaisi sitä enää, hehe. On helpottanut ainakin minun kuukautisiani, etenkin näin kesällä kun voi olla uimarannalla stressaamatta. Voinen paljastaa, että myös Extreme Run juostiin tämä kumppanina, olisi voinut muuten jäädä vesiesteet välistä. Supersuuri suositus tälle kapistukselle siis, jos yhtään epäröitte.


Grillikekkerit olivat mieluisat goodie bagejensakin puolesta, sillä myös tämä tuli sieltä. Olen aina ihaillut kaikkia Lushin juttuja, mutta en koskaan ole saanut aikaiseksi tehdä ostoksia sinne. Tilanne tulee toivottavasti tämän myötä muuttumaan, sillä sain kokeilla tällaista suihkuhyytelöä sekä hierontapalaa (sen kanssa testit vielä hiukan viivästyneet, kun ei ole nyt ollut hierojaa/hierottavaa paikalla, hahha). Tämä hyytelö tuoksuu ihan jollekin sellaiselle makealle purukumille ja se ei ehkä ole ihan minulle ominaista tuoksumaailmaa, mutta jostain syystä olen aivan ihastunut ja löydänkin itseni usein suihkusta leikkimästä tällä vegaanisella hyytelöllä. Haha. Agu taas kertoi, että hänen lapsensa leikkivät hänen omallaan. Itse en raaski luopua tästä niin, että antaisin Aislalle. Ehkä pienen palan.

Sellaisia tuotteita on meillä ollut käytössä. Aika paljon oli nyt yhteistyönä saatuja juttuja, mutta on ollut kyllä ihan superhyviä yhteistöitä tämän kesän aikana, enkä ihan tosissani kehuisi mitään, jos en oikeasti tykkäisi. Onkos tässä teille tuttuja tuotteita? Mitä te syötte eväsretkillä?

18.8.2015

Päivän asu / Blogipäivä Tampereella

Kuvista kiitokset Evelle! :)
Reippaasti yli viikko sitten vietimme Tampereella blogipäivää hyvässä seurassa. Halusin pukeutua hieman arkista suunnitellummin, mutta rennosti kuitenkin. Koko viikon olin miettinyt itselleni toisenlaista asukokonaisuutta, mutta alkaessani pukeutua tein lennosta vaihdon, sillä toinen mekko päälläni en tuntenut oloani hyväksi.  Näissä vaatteissa oli itsevarma olo!

Päälläni oli äidiltä saatu paita (eli ilmainen), Lidlin toppi n. 3,5€, äidiltä saatu hame (sekin ilmainen), maailman mukavimmat leggingsit Tokmannilta n. 9€ sekä sandaalit kirpputorilta 3,5€. Tämänkertaisen asun kokonaishinnaksi tuli siis ~16€, joka on hiukan keskiarvostani poikkeava suurella suuruudellaan, hehe.

Minulla on suuri suunnitelma syksyn varalle, että alkaisin oikeasti miettimään arjessa, että mitä puen päälleni. Katsoisin vaikka edeltävänä iltana mitkä vaatteet sopivat keskenään yhteen. Katsotaan toteutuuko. Asukuvien määrästä sitä voi sitten hiukan päätellä.

15.8.2015

Taaperon päivähoitokuvio

No nyt se on jo selvillä. Aisla sai sen päiväkotipaikan, kuten toivoinkin. Hehkuttelinkin sitä jo aiemmin Facebookin puolella! Olin itse asiassa alunperinkin päiväkodin kannalla, koska näen siinä enemmän plussia, kuin perhepäivähoidossa. En vain jotenkin nyt ensimmäisen lapsen kohdalla tajunnut tätä asiaa, kuten en montaa muutakaan. Niin tai siis tajunnut toimia alunperin oman kantani mukaisesti. Kaikki muut sanoivat, että perhepäivähoito on pienelle parempi ja aloin uskomaan siihen, vaikka olin aluksi itse toista mieltä. Asiaan vaikutti myös inhottava vierailu yhdessä kunnan päiväkodissa, jossa oli laittoman iso ryhmä, tyly hoitaja ja muutenkin huono fiilis. Laitoimme siis ensimmäiseen hakemukseemme vain, että toivoisimme paikkaa, jossa olisi paras toteuttaa kasvisruokavalio. Saimme paikan perhepäivähoitajalle.


En sitten osannut ensimmäisenkään tutustumiskerran jälkeen sanoa, että ei tänne. Luulin, että jos sanoisimme niin ja emme saisikaan toista paikkaa, niin Aisla saisi huonoa kohtelua, kun kävisi ilmi, että en luota hoitajaan. Luulin siis että vaihtoehtomme ovat että ota tai jätä. Perhepäivähoitajassamme ei periaatteessa varmasti lasten kanssa ollut mitään vikaa, mutta minä se vain tahtoisin toteuttaa kasvatuskumppanuutta niin ihanteellisesti, että voin koulussa keskittyä kouluasioihin. En oikein pystynyt uskomaan, että tämä hoitaja pystyisi meille sellaista tarjoamaan. 

Otimme siis hölmöinä keväällä tämän paikan vastaan ja kirjoittelin postauksia joilla uskottelin itsellenikin, että kaikki järjestyy. Kun emme saaneet hoitosopimusta tehtyä ennen kesälomaa ja päivähoidon oli määrä alkaa melkein heti loman päätyttyä oli se viimeinen tikki. Tajusin, että ei tänne. On oltava vaihtoehtoja joissa asiat hoituvat ja äiti saa olla levollisin mielin.

Kyllähän niitä sitten löytyikin. Yksityiselle puolelle emme päätyneet, kun pph:t olivat niin hintavia ja kasvisruoka olisi täytynyt valmistaa itse, mutta yhteen yksityiseen päiväkotiin jäimme jonoon. Nyt sen voisikin perua. Yksityiset eivät siis tarjoneet ratkaisua, mutta sieltä niitä myös haettiin.


Viimeisimmäksi vaihtoehdoksi jäi, että eräs ystäväni olisi hoitanut Aislaa sen 4kk ajan, jonka jälkeen olisi ollut pakko löytyä toinen hoitopaikka. Onneksi asia järjestyikin toisin, emmekä joudu ystävää vaivaamaan, vaikka harmittaa, että stressasin sitä koko heinäkuun. Eräs maanantai, heti kun henkilökunta palasi lomilta, soitin varhaiskasvatustoimistoon (tai johonkin vastaavaan?) ja kerroin tilanteemme. Sanoin, että vaihtoehdot ovat toinen paikka tai se, että hoidamme päivähoidon itse ystäväni kanssa. Perjantaina Aislalla oli päiväkotipaikka. Tiistaina ja perjantaina olimme siellä käymässä. 

Paikka on aivan ihana. En ole ikinä tavannut niin hyvin organisoitua ryhmää. Aislalle oli myös oma nimikoitu tuoli ja naulakko valmiina odottamassa jo ensimmäisellä kerralla, joka todellakin toivotti tervetulleeksi. Paikassa huokui myös hyvä työilmapiiri, välittäminen ja järjestys. Nyt voin jättää lapseni hyvillä mielin hoitoon ja voin alkaa itsekin valmistautumaan koulutielle. IHANAA.

Onko muut olleet tyytyväisiä kunnalliseen päivähoitoon? Oletteko ottaneet ensimmäisenä tarjotun paikan vastaan?

14.8.2015

Sviitissä yötä!

Saimme tosiaan yöpyä yhteistyön merkeissä Holiday Club Tampereen Kylpylässä perheeni kanssa. Menimme Eveliinan kanssa lauantain tapahtuman jälkeen viemään tavarani hotellihuoneeseen ja leukani taisi loksahtaa lattiaan samalla sekunnilla kun huoneen välioven avasin. Meille olikin annettu sviitti. Ihan oikea sviitti. Ei siis sovi puhua huoneesta, sillä niitä meillä oli kaksi. Kuten vessojakin.


Olen vieläkin niin tyrmistynyt kun ajattelen millaisessa paikassa saimme majailla. Suora näkymä Näsijärvelle parvekkeelta, pieni keittiö, erillinen makuuhuone, sauna, toinen wc.. jne. Kuvat puhuvat varmaan myös hieman puolestaan. Terassille lähtökin illalla oli minun tapauksessani ensimmäistä kertaa hieman hidasta, kun halusin vain nauttia tästä luxuksesta. 

Aislan lempipuuhaa huoneessa oli käydä parvekkeella katsomassa maisemia, mutta onneksi saimme olla rauhallisin mielin huolimatta 11. kerroksesta, kun parvekkeella oli hyvä ja kunnollinen kaide. Olen nimittäin varmaan pieni helikopteri-äiti kun aina sydän syrjälläni katselen kun taapero touhuaa vähänkään vaarallisilla paikoilla.


Aamulla melkein harmitti lähteä huoneesta aamupalalle ja kylpylään, kun olisin vain tahtonut viettää siellä aikaa. Aamupalalle lähtö ei kuitenkaan ollut mikään virhe, sillä valehtelematta Holiday Clubilla oli ehkä paras hotelliaamiainen jonka olen syönyt. Erityisesti mieleeni olivat lämpimät vuoksen piirakat ja itse paistettavat vohvelit. Mmm. Vesi herahtaa kielelle vieläkin kun ajattelen. NAM.

Hotellin kylpylä oli myös todella lapsiystävällinen, vaikka suuria liukumäkiä sieltä ei löydykään. Se itse asiassa meni juuri remonttiin, joten en osaa sanoa mitä kylpylästä jatkossa löytyy, mutta nyt ainakin olin ihan tyytyväinen siihen osioon näinkin. Kahluuallas oli nimittäin juuri sopivan mittainen meidän taaperolle, eikä tämän helikopteri-mutsin tarvinnut koko aikaa pörrätä perässä, sillä hukkumisen pelko ei ollut liian suuri. Aisla se tosin kyllä viihtyi sylissä isossakin altaassa ja villissä virrassa. Poreammeissakin käytiin ja äiti se olisi mielellään ottanut mineraalikylvynkin, mutta taapero kääntyi portaissa takaisin. 


Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kertani kylpylässä tai uimahallissa sitten viime talven, jolloin sain allergisen reaktion naamaani lastenaltaasta meidän uimahallissa. En tiedä oliko siellä enemmän klooria vai mitä, mutta täällä en sellaista saanut, joten rohkenen ehkä toisenkin kerran. Kylpylään pääsee nimittäin myös ihan ilman yöpymistäkin tietenkin, niin ehkä voisinkin suunnata vain suoraan sinne, josta tiedän, että reaktiota ei tule..

Sellainen oli meidän huikea hotellikokemus. Ihan mahtava. Iso kiitos Tampereen Kylpylään! Voin ehdottomasti suositella jatkossakin, niin ystävällistä ja hyvää palvelua saimme.

12.8.2015

#kaksplusbloggaajattampereella

Huhuh. Nyt on ollut niin vilkas tämä kesänloppu ja Tonin loma, että jos syksyllä tämä elämä muuttuu entistäkin hektisemmäksi, niin vähän jännittää mitä tästä tulee. Minulla on ihan todella paljon asioita mielessä joita tahtoisin täällä jakaa ja kertoa (kuten vaikka Aislan päiväkodista!!), mutta aika ei vain riitä. Tämän takia olen nyt vasta kertomassa meidän viime lauantain blogitapaamisesta, jota Even kanssa järjestettiin yhdessä.



Ensinäkin tapahtuman järjestäminen oli huikean hieno kokemus. Viimeksi olen ollut osallisena tällaisessa kouluaikana. Tällä kertaa järjestäjinä oltiin vain me kaksi ja koulun taustatuki puuttui, mutta nautin tilanteesta kyllä todella.. Aina kun en ollut stressaantunut. Heh. Koko lauantain saimme olla kyllä ylpeitä työnjäljestämme, sillä tapahtumamme oli rento, hyväntuulinen ja intiimi pienen kokonsa vuoksi.



Lauantaina meitä kokoontui 12 Kaksplussan bloggaajaa Tampereen Holiday Clubille (jonka itse tunnen paremmin vain nimellä Tampereen kylpylä). Holiday Clubin henkilökunta saivat meidät alusta alkaen tuntemaan itsemme tärkeiksi vieraiksi. Kaikki oli valmiina paikallaan meitä varten, mitään ei tarvinnut erikseen pyydellä. Jopa yhteistyökumppaneiden hotelliin jättämät tuotteet oli toimitettu meidän kokoushuoneeseen valmiiksi. Alkupala snacksit olivat myös valmiina ja kuohuvaa löytyi lasista heti tapahtuman pyörähtäessä käyntiin. Kokoushuoneessamme oli myös isot ikkunat, joista tuli luonnonvaloa huoneeseen. Täydellistä ja kaunista.

Näiden sisällöstä sitten lisää myöhemmin ;)
Ensimmäisenä meille saapui Tampereen Baby Styleltä Elina ja Niina esittelemään heidän tuotevalikoimaansa. Olin itse ollut siinä käsityksessä, että sieltä ei saa kuin jotain tuttipulloja ja jotain muuta tylsää, mutta sain yllättyä. Valikoimista löytyikin vaikka mitä itselleni mieluista lastenvaatetta ja -tavaraa. Erityisesti ihastuin katosta killuvaan keinuun, jossa oli sopivasti omaan makuuni retrohenkeä. Hintakaan ei ollut paha, niin kuin yleensä tuon näköisillä vekottimilla.




Halusimme pitää blogipäivän tällä kertaa ennemmin koulutuksenomaisena kuin tavarantäytteisenä, joten seuraava "luennoitsija" oli oma äitini, Visual RAMAn Raisa, joka on siis paikallinen yrittäjä ja valokuvaaja. Opettelimme manuaalikuvauksen alkeita sekä hieman valojen käyttöä valokuvaamisessa. Ensimmäinen asia oli itselleni hyvin mukavaa kertausta ja valoihin en ollutkaan perehtynyt lainkaan. Sainkin jo hyvän listan pienistä lisätarvikkeista joita itselleni himoitsen, kuten vaikkapa heijastin, käsisalama ja kaukolaukaisin. Joulua odotellessa. Haha.



Varsinainen päiväohjelmamme päättyi tähän ja ihmiset jatkoivat eri teille. Pienen porukan kanssa lähdimme syömään Ravintola Arthuriin, joka sijaitsee hotellin tiloissa. Oli mukavaa jutella ummet ja lammet bloggaamiseen liittyviä juttuja ja sitten kaikkea joka ei liity siihen niin mitenkään. Aivan mahtavaa porukkaa meillä Kaksplussalla!

Kuvan otti Visual RAMAn Raisa!

Illaksi hain Tonin ja Aislan kanssani yöpymään hotelliin. Lähdin kuitenkin itse terassille tyttöjen kanssa nauttimaan ja jätin Tonin tietokoneen kera huoneeseen (johon palaan vielä toisen postauksen yhteydessä). Ilta vastasi päivän tunnelmia: rento ja hyväntuulinen. Avoin. Miten sitä nyt tahtookaan kuvailla. Nautin täysin rinnoin! Niin ja nauroin.

Kiitos vielä kaikille päivään osallistuneille, kun jaksoitte tänne Tampereelle asti matkata <3 Oli ihanaa tavata taas vanhoja tuttuja ja ihan yhtä ihanaa kuin aina tavata uusia. Meillä on niin rakas porukka, että jos siitä joskus täytyisi luopua, niin hyvin haikein mielin sen tekisin.

YHTEISTYÖSSÄ!

10.8.2015

Flowpark - Ei kovinkaan FLOW

Ihan ensimmäisenä täytyy mainita, että minun piti tulla kirjoittamaan ihanasta blogipäivästä Tampereella, joka järjestettiin lauantaina, mutta nyt se asia sitten pitkittyykin hiukan. En nimittäin tiedä ehdinkö Holiday Clubilla tottumaan hyvin toimivaan ja sujuvaan palveluun tai opinko tottumaan toisenlaiseen flowhun, mutta tänään sitä ei ollut Flowparkissa havaittavissa.

Pitkä päivämme alkoi hiukan ennen kahta, kun suuntasimme tuntia aiemmin auenneeseen Flowparkkiin Tampereelle. Alkuperäinen suunnitelmamme oli itseasiassa Serena, mutta sen kesäsesonki olikin jo arkisin ohi. Kumma juttu. Kuuma kesäpäivä oli saanut oikean väenryntäyksen Flowparkkiin ja saatiin neljän hengen porukallemme jonotusnumero 10 ja arvio 2-3h jonottamisesta. Päätettiin kuitenkin ryhtyä siihen, sillä olihan kello vasta kaksi. Ehdimme käydä hyvin keskustassa lounastamassa ja palaamaan menettämättä vuoronumeroamme. Tässä vaiheessa hermomme olivat siis hyvinkin rennossa tilassa ja kaikilla oli kivaa. Mukava työntekijäkin oli kassalla, stressaavasta tilanteesta huolimatta, joten sen puolesta ei tarvinnut mieltään pahoittaa.

Palattuamme lounaalta saimme arvion tunnin odottelusta, joka pitikin aika hyvin paikkaansa. Hiukan viiden jälkeen saimme valjaat ja pääsimme pukemaan niitä yllemme. Kuuden jälkeen Flowparkissa alkaa iltalippujen myynti, joka on hitusen halvempi, kuin päivälippu. Saimme valjaat kuitenkin ennen kuutta, joten emme ostaneet iltalippua. 

Flowparkissa kaikkien pitää näyttää taitonsa ohjaajalle pienen ohjeistuksen päätteeksi ennen kuin pääsee radalle itsenäisesti. Meidät ohjeistettiin tähän "alkukoulutukseen" ison ryhmän kanssa joka puhui englantia. Hetken kuunneltuamme suomea ja englantia ryhmämme jaettiinkin kuitenkin pienempään osaan, niin että suomen- ja englanninkieliset ryhmät olivat omansa. Tuohduin jo hiukan tässä vaiheessa turhaan ajankuluun, sillä tiesin puiston menevän kiinni klo 20.00 ja radat suljettaisiin 30-45 min aiemmin. 


Kun pääsimme radalle oli kello jo reippaasti iltalipun verran, vaikka päivälipulla touhusimme. Menimme ensimmäiselle radalle, jossa odottelimme tovin väärään suuntaan kulkevia lapsia, kun olikin ollut liian jännittävä rata. Tämä ei tietenkään ole henkilökunnan vika, mutta monella radalla tätä tuntui tapahtuvan, joten ehkä siihen voisi puuttua. 

Pääsimme tämän ensimmäisen radan melko jouhevasti läpi, vaikka odottelua luonnollisesti jonkin verran oli. Aloimme etsiä näitä helpon tason ratoja lisää, jotta pääsisimme hiukan harjaannuttamaan kykyjämme ennen vaikeampia ratoja. Työntekijä meille puusta huuteli, että hänen radallaan olisi tilaa, joten mepäs siitä sitten pinkaisimme jonoon. Pienen hetken jonotettuamme toinen työntekijä sanoikin että ei kannata sinne mennä, kun joutuvat poistamaan joitakin ihmisiä radalta, mutta hän ei nyt ehdi. Ajattelimme sitten luonnollisesti vaihtaa kolmannelle radalle, joka oli myös samantasoinen eli helppo. Kas vain se olikin suljettu jostain kumman syystä sillä hetkellä kokonaan, joten kun nuorin ryhmästämme päätti ettei häntä enää kiipeily innosta, niin lähdimme yrittämään toisiksi vaikeinta rataa.

Alku oli hyvin helppo, sillä portaat kiivettyämme seisoimme tasaisella alustalla puussa varmaan vartin verran. Kuten myös ensimmäisen esteen jälkeen seuraavalla alustalla. Eräs mies, joka oli meidän kanssamme samaan aikaan päässyt puistoon, kehui olleensa kahdella ensimmäisellä esteellä koko sen ajan, kun me suoritimme sen helpomman. Hänkin siis päivälipulla liikenteessä.

Lopulta kun olimme suorittaneet tämän toisen radan loppuun, olivat kaikki muut suljettuina, sillä kello oli hiukan yli puoli kahdeksan. Saimme siis neljän tunnin odottelun jälkeen suorittaa kuudesta radasta kaksi. Jouduin kyllä hiukan pettymään. Kaikki nämä kaksi käytyä rataa olivat kuitenkin hullun hauskoja ja hienoja sen aikaa kun niihin pääsin. Olisin mielelläni käynyt enemmänkin. 23€ on vain hiukan suolainen hinta kahdesta radasta. En maksaisi kuitenkaan 11,50€ yhden radan suorittamisesta, jos minulta sellaista vaadittaisiin. Flowparkin omat nettisivut arvioivat, että kiipeilijällä menee 2-3 tuntia, joilloin ehtii suorittaa suurimman osan radoista. Kaksi ei ihan vastaa mielestäni tuota lukua. Meillä oli kuitenkin tuo vajaa kolme tuntia aikaa kun saimme valjaat päällemme.


Saatoimme todellakin osua vain huonolle päivälle, sillä oli hieno sää ja vierailijoita oli paljon. Kuulimme myös kuinka eräs työntekijä kertoi, että heillä on vähemmän työntekijöitä tänään, koska suurella osalla alkoi tänään koulut. En oikein ymmärrä, että tuliko se koulujen alku jotenkin yllätyksenä vai miten se voi vaikuttaa Flowparkin toimivuuteen päivän aikana. Miksei tilalla ollut muita työntekijöitä? Jokainen tapaamani työntekijä varmasti teki päivän aikana parhaansa, mutta joskus vain saattaisi tarvita niitä lisäkäsiä. Tämä säätäminen ei aivan varmasti ollut heidän syytään.

Joten kiteytettynä haluaisin sanoa, että jos aiotte mennä vielä Flowparkkiin tänä syksynä, niin menkää paikalle jo ennen avautumisaikaa ja jos ette ehdi niin älkää vain jääkö jonottamaan. Iltalipulla ette myöskään tee yhtään mitään. En halua että muutkin joutuvat pettymään, sillä tällaiset kesän reissut saattavat olla joillekin ainoita laatuaan. Minun kesäni ei ainakaan vielä ole ohi.

Flowpark ei tosiaan ollut sitten mikään yhteistyö, mutta Holiday Club oli ja siitä sitten lisää ensi kerralla!

6.8.2015

Kyllä me täällä olemme

Hello! Ei kun ihan vaan moikka. Olen joutunut puhumana englantia ihan hulluna, kun meillä on minun pikkuveljeni, -siskoni ja isäni kylässä. Ensimmäinen puhuu äidinkielenään norjaa ja se ei ihan taitu minulta, kuten ei ruotsikaan, joten yhteinen kielemme on englanti. En ole kovin hyvä siinäkään, varsinkaan tämä äitipään kanssa. Noh, ehkä se on ihan hyvää virkistäytymistä laiskoille aivoilleni, sillä minulla alkaa koulu 1.9. Kyllä. Se on nyt se päivä ja se on tiedossa. 


Meillä on vielä hiukan epäselvyyksiä Aislan hoitokuvion suhteen ja siksi tuo lähestyvä päivä jännittää. Päivähoitokuviostamme olen puhunut aiemmin näissä postauksissa. En ihan totta, sillä tuolle perhepäivähoitajalle en tahdo lastani laittaa. En nyt ala rääpimään tätä täällä blogissa tai ilmoittamaan syitä, mutta sanotaan vaikka, että en olisi voinut lastani luottavaisin mielin sinne jättää. Nyt sitten hakusessa on uusi paikka. Tonilla onneksi on vielä hiukan vapaata, kun minun kouluni alkaa, joten ihan heti syyskuun alussa ei paikkaa tarvitse olla. Jänniä aikoja täällä silti elellään. Katsotaan kuinka käy, saadaanko paikkaa ollenkaan.

Vieraamme ovat kylässä vielä huomiseen ja viikonloppuna pääsemmekin sitten viettämään minun ja Even järjestämää blogipäivää Tampereen kylpylään. Tämä on ihan ensimmäinen tapahtuma jota olen tällä tavoin ollut järjestämässä, joten jännittää todella paljon kuinka kaikki menee. Tiedossa on tutustumista uusiin tuotteisiin sekä hiukan opettavaista ohjelmaa kameran ja valokuvauksen suhteen. Josko alkaisi näkymään hitusen parempia kuvia blogissa. Heh.


Tällaista kesämenoa tänne siis kuuluu. Katsotaan palataanko normaaliin päivitysrytmiin sitten syyskuun puolella, kun arki alkaa vai väsähdänkö siitä täysin. Nyt ainakaan lukujärjestys ei näyttänyt omaan silmään ihan kamalalta, vaan mielenkiintoisiakin juttuja oli tulossa. Kuvat on otettu eilen Yyterissä, kun käytiin perinteisellä kesäretkellä siellä.

Mitäs muiden kesään kuuluu? Onko lomat jo vietetty ja arki alkanut vai lomaileeko muutkin syyskuun puolelle asti?

2.8.2015

MINÄ(KÄÄN) EN

...Syö lihaa.
...Ole naimisissa.
...Tai edes kihloissa.
...Muista ihmisten nimiä.
...Unohda naamoja.



...Kasvata kynsiä.
...Meikkaa joka päivä.
...Ajattele jatkuvasti miltä näytän.
...Jaksa kiinnostua samasta asiasta pitkään.
...Ole hyvä koulussa.
...Tiedä mikä minusta tulee isona.
...Pääse ennakkoluuloistani.
...Kuitenkaan julista niitä kovaan ääneen.
...Yritä ruokkia niitä.



...Halua olla tyly tai ilkeä.
...Vihaa ketään.
...Syö sieniä.
...Ole koskaan ajanut mopoa/skootteria.
...Tykkää olla liikaa kotona.
...Juo maitoa pelkällään.
...Asu Hesassa. Hehe.
...Osaa lopettaa tätä ollenkaan.
...Voi jatkaa kuitenkaan ikuisesti.

Näin tällaisen monella muullakin ja ajattelin että minäkin! Mitä te ette tee? Oliko monia samoja minun kanssani?