24.8.2015

Mitä opin kotiäitinä?

Silloin kun aloimme Tonin kanssa seurustelemaan teini-ikäisenä sain lupauksen siitä, että Toni tekee työt ja minä saan olla vain kotiäiti lopun ikääni. Tiesinhän minä aina, että se ei käytännössä ole oikein mahdollista, jollei lisäänny koko aikaa. Koko juttu taisi olla sellainen iso vitsi oikeastaan, sillä emme alkaneet heti pyöräyttelemään lapsia, vaan minä ihan kyllä jatkoin opintojani. Ja koska emme pyöräytelleet, niin ei minulla enää kohta kotona mitään tehtäisikään, kun meidän vauvasta on kasvanut jo niin iso tyttönen. On siis aika palata kouluun (viikon päästä, jaiks!).

Hiukan päälle kaksi vuotta sain kuitenkin kotiäiti vuosiani elellä ja ne ovat todenteolla muuttaneet minut. Luulin todellakin ennen lapsen saamista, että mikään ei tulisi muuttumaan, mutta olin niin väärässä (tästäkin aiheesta olen hiukan luonnostellut postausta, kunhan saisin sen vain jotenkin järkevään kasaan, kun ajatusta on niiiin paljon taas). Haluaisinkin nyt tehdä listan asioista, jotka ovat muuttuneet elämässäni pitkinä (hahah) kotiäitivuosinani.

1. Bailaaminen hiljentyi. Ennen Aislaa olin todella kova bailaamaan (lue: juomaan kaljaa). Nyt ei tee edes mieli niin usein ja on hauskempaa käydä, kun käy harvemmin.

2. Lähes kaikki ystäväni ovat vaihtuneet. Näin kirjoitettuna se kuulostaa vähän pahalta, mutta totuus on se, että aiemmista ystävistä mukana on vain yksi ja hän sai juuri minua ennen lapsen. Niin se vain menee. Uskon kyllä edelleen, että näiden vanhojen ystävien kanssa tiet vielä kohtaavat, kunhan elämäntilanteet ovat otollisia. Olemme me kotiäitivuosinanikin tavanneet, mutta vain muutamia kertoja.



3. Olen saanut uusia ystäviä, joilla on myös omat perheet. Maailman parhaimpia tyyppejä jotka ymmärtävät mitä kiire tarkoittaa ja kuinka helppoa on naamioitua lapsen taakse harvoissa sosiaalisissa kanssakäymisissä aikuisten ihmisten kanssa.

4. Olen alkanut kirjoittamaan blogia määrätietoisemmin, kun olen täyttänyt päiviäni jollain "aikuisella". Tämän johdosta olen tajunnut verkostoitua muiden bloggaajien kanssa, päässyt Kaksplussan blogiyhteisön jäseneksi ja saanut ystäviä.

5. Olen oppinut arvostamaan Tonin ja minun yhteistä aikaa. Ennen saatoin käyttää sitä ihan turhaan parisuhteen puimiseen, sillä kaikki on oikeasti ihan hyvin, jos sitä draamaa ei koko ajan järjestä itse.

6. Olen alkanut pelkäämään. Siitä lähtien kun tuo minun pieni tyttäreni tuli vatsani ulkopuolelle olen kaiken onnen seassa pelännyt ihan hitosti että tämä viedään jollakin tapaa minulta pois. Niin tai että joku muu palanen elämästäni muuttuu ikävästi.

7. Opin siivoamaan. En ole ollut siinä koskaan kovin hyvä ja meillä on vieläkin usein sekaista, mutta likaista meillä ei kyllä ainakaan kovin usein ole.



8. Opin liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Kiinnostuin terveydestäni, kun aloitin pudottamaan painoa. Välillä vielä harhaudun tältä tieltä, mutta nykyisin palaan aina takaisin raiteille.

9. Aloin olemaan suvaitsevampi. Usein nostin itseäni jotenkin jalustalle ja pidin itseäni parempana kuin muut tietyissä asioissa, mutta olen oppinut ymmärtämään paremmin myös muiden näkökulmaa ja erilaisuutta.

10. Opin, että kaikki muuttuu kun lapsi tulee ja mikään ei mene kuten suunnittelen. Heh. Niin tai siis jos ehdin kertoa ystävälleni kokonaisista yöunista, niin ne varmasti päättyvät siihen paikkaan. Tai kirjoitan kärkkään mielipidepostauksen jostakin, niin saan aina syödä sanani. Siksi en tee niitä.

Kymmeneen on hyvä päättää. Se on sopiva luku, vaikka näitä juttuja olisi ihan mielettömästi. Tämä on kuin uusi elämä ja niinhän tämä tavallaan onkin, ainakin elämänvaihe. Kuvissa minun ihana perheeni kävelee Slacklinella ehkäpä viimeisellä yhteisellä lomalla hetkeen!

Kuinka teidän elämä on muuttunut vanhemmuuden myötä?

4 kommenttia:

  1. Kun minusta tulin äiti, sain elämääni enemmän sisältöä. Enää en ollut vain eläkeläinen, vaan sain arvokkaan ammattinimikkeen: äiti. Äitiys on siis antanut minulle muutakin kuin äitiyden ilon ja onnen.. ja huolen. Koen olevani hyödyllinen ja tärkeä.

    Olen huomannut itsekin sen, että kaveripiiriin on tullut muutosta, tosin äitikaverien muodossa. Niin ja etenkin että suunnitelmia ei kannata tehdä vauvan kanssa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onkin ollut hitusen eri lähtökohdat tähän äitiyden tielle :) Äiti on kyllä minullekin arvokkaampi titteli kuin opiskelija ;) Tai no mikä tahansa muukaan titteli oikeastaan. Paras minkä olen saanut! Ja hei, eipä oltais mekään tavattu ilman äitiyttä (ja blogeja)! Niin ja ei tosiaan kannata tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia :D Vauvan kanssa meillä meni suht hyvin, mutta tää taapero on vähän haastavampi.. Päikkyaamuja odotellessa.... :D

      Poista
  2. Olipas jotenkin tosi ihana ja kiinnostava postaus :-)

    VastaaPoista

Rauhaa ja rakkautta!