15.8.2015

Taaperon päivähoitokuvio

No nyt se on jo selvillä. Aisla sai sen päiväkotipaikan, kuten toivoinkin. Hehkuttelinkin sitä jo aiemmin Facebookin puolella! Olin itse asiassa alunperinkin päiväkodin kannalla, koska näen siinä enemmän plussia, kuin perhepäivähoidossa. En vain jotenkin nyt ensimmäisen lapsen kohdalla tajunnut tätä asiaa, kuten en montaa muutakaan. Niin tai siis tajunnut toimia alunperin oman kantani mukaisesti. Kaikki muut sanoivat, että perhepäivähoito on pienelle parempi ja aloin uskomaan siihen, vaikka olin aluksi itse toista mieltä. Asiaan vaikutti myös inhottava vierailu yhdessä kunnan päiväkodissa, jossa oli laittoman iso ryhmä, tyly hoitaja ja muutenkin huono fiilis. Laitoimme siis ensimmäiseen hakemukseemme vain, että toivoisimme paikkaa, jossa olisi paras toteuttaa kasvisruokavalio. Saimme paikan perhepäivähoitajalle.


En sitten osannut ensimmäisenkään tutustumiskerran jälkeen sanoa, että ei tänne. Luulin, että jos sanoisimme niin ja emme saisikaan toista paikkaa, niin Aisla saisi huonoa kohtelua, kun kävisi ilmi, että en luota hoitajaan. Luulin siis että vaihtoehtomme ovat että ota tai jätä. Perhepäivähoitajassamme ei periaatteessa varmasti lasten kanssa ollut mitään vikaa, mutta minä se vain tahtoisin toteuttaa kasvatuskumppanuutta niin ihanteellisesti, että voin koulussa keskittyä kouluasioihin. En oikein pystynyt uskomaan, että tämä hoitaja pystyisi meille sellaista tarjoamaan. 

Otimme siis hölmöinä keväällä tämän paikan vastaan ja kirjoittelin postauksia joilla uskottelin itsellenikin, että kaikki järjestyy. Kun emme saaneet hoitosopimusta tehtyä ennen kesälomaa ja päivähoidon oli määrä alkaa melkein heti loman päätyttyä oli se viimeinen tikki. Tajusin, että ei tänne. On oltava vaihtoehtoja joissa asiat hoituvat ja äiti saa olla levollisin mielin.

Kyllähän niitä sitten löytyikin. Yksityiselle puolelle emme päätyneet, kun pph:t olivat niin hintavia ja kasvisruoka olisi täytynyt valmistaa itse, mutta yhteen yksityiseen päiväkotiin jäimme jonoon. Nyt sen voisikin perua. Yksityiset eivät siis tarjoneet ratkaisua, mutta sieltä niitä myös haettiin.


Viimeisimmäksi vaihtoehdoksi jäi, että eräs ystäväni olisi hoitanut Aislaa sen 4kk ajan, jonka jälkeen olisi ollut pakko löytyä toinen hoitopaikka. Onneksi asia järjestyikin toisin, emmekä joudu ystävää vaivaamaan, vaikka harmittaa, että stressasin sitä koko heinäkuun. Eräs maanantai, heti kun henkilökunta palasi lomilta, soitin varhaiskasvatustoimistoon (tai johonkin vastaavaan?) ja kerroin tilanteemme. Sanoin, että vaihtoehdot ovat toinen paikka tai se, että hoidamme päivähoidon itse ystäväni kanssa. Perjantaina Aislalla oli päiväkotipaikka. Tiistaina ja perjantaina olimme siellä käymässä. 

Paikka on aivan ihana. En ole ikinä tavannut niin hyvin organisoitua ryhmää. Aislalle oli myös oma nimikoitu tuoli ja naulakko valmiina odottamassa jo ensimmäisellä kerralla, joka todellakin toivotti tervetulleeksi. Paikassa huokui myös hyvä työilmapiiri, välittäminen ja järjestys. Nyt voin jättää lapseni hyvillä mielin hoitoon ja voin alkaa itsekin valmistautumaan koulutielle. IHANAA.

Onko muut olleet tyytyväisiä kunnalliseen päivähoitoon? Oletteko ottaneet ensimmäisenä tarjotun paikan vastaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!