14.9.2015

Ei ole helppoa olla opiskeleva äiti

No nyt se arki jo alkoikin sitten ihan oikeasti sellaisena, jollaiseksi se todennäköisesti tulee muodostumaan. Lapsi kipeä, Tonilla yötöitä ja äidillä (eli minulla!) olisi tärkeitä kursseja koulussa. Voi kakka, voisin sanoa. Luonnollisesti se olisin minä, joka jää pois tässä tilanteessa. Se kuitenkin aiheuttaa vain hallaa minulle, kun Tonin poissaolo puolestaan aiheuttaisi hallaa koko työpaikalle. Onneksemme kuitenkin myös oma äitini ja siskoni on kipeitä ja tällä kertaa saamme huokaista helpotuksesta, kun asia järjestyi sitä kautta. Aisla menee sitten heidän kanssaan päivää viettämään huomenna. Ei se silti tunnu kivalta jättää kipeää lasta ja vaivata toisia flunssaisia, jotka tarvitsisivat lepoa. Tunnetusti lapset eivät väsähdä pienessä kuumeessakaan nimittäin.

Pelottaa vain, että kuinka opintojen käy, jos näitä tulee enemmänkin. Huomenna esimerkiksi alkaa uusi kurssi, jolloin on täydellinen läsnäolopakko. Entäs seuraavalla kerralla kun näin käy? Tavallaan ymmärrän kyllä, miksi on pakko olla läsnä. Ensimmäisellä tunnilla saa tietää mistä kurssin sisältö koostuu, mitä kirjoja pitää lukea ja mitä tehtäviä tehdä. Olisin varmasti ihan pihalla jos en pääsisi paikalle. Tästä ajatuksesta huolimatta ei tunnu kovin inhimilliseltä, kun joudun miettimään voinko olla sairaan lapseni kanssa kotona, vai menetänkö kurssin. Onneksi tällä kertaa pääsen. Meillähän on 80% läsnäolopakko (muistaakseni?), mikä käytännössä tarkoittaa, että yhden kerran voi olla poissa kursseilta. Ei auta siis kuin tiukentaa sormien ristiotetta ja toivoa niin perkeleesti, että muut kipeydet ja sairastumiset osuvat parempaan saumaan. Niin ja että pysyn itse terveenä. Jos sairastun nyt vielä Aislan perään, niin kuinkahan käy.


Aika mahdottomalta tuntuu jälleen tällainen opiskelijan elämä ja vanhemmuus, vaikka kyllähän minä ymmärrän, että en poissa ollessani ole oppimassa kurssilla vaadittavia asioita. Oli helpompaa olla opiskelija, kun ei ollut äiti. Ei tarvinnut huolia poissaoloista muuten, kuin että voinkohan olla tämän kerran krapulassa kotona tai lintsata muuten vain.

Tietoisen valinnan tietysti olen tehnyt alkaessani äidiksi ja opiskelijaksi yhtä aikaa, mutta mielestäni tässä yhteiskunnassa voisi olla hiukan paremmat edellytykset tälle asialle. Enkä tarkoita nyt itseasiassa näitä poissaolo-asioita, vaan puhun myös taloudesta. Sinä päivänä kun tulin äidiksi menetin opiskelijana oikeuden opiskelijan saamaan asumislisään. Lapsen äitinä kuulun yleisen asumistuen piiriin, jota en luonnollisesti saa, kun Toni on palkkatyössä ja asumme yhdessä. Tämä tarkoittaa kuukausittain 250€ miinusta opiskelijan tuloistani. Aika epäreilua minusta, etenkin kun vanhempana tarvitsen rahaa enemmän kuin aiemmin.

Minulle tilanne ei ole mahdoton, sillä meidän perheessä on yhteinen talous, mutta tiedän, että on olemassa perheitä joissa näin ei ole. On olemassa perheitä, jossa on "omat rahat" ja kaikki menot jaetaan puoliksi. Mietinpähän vain, että kuinka sieltä pystyisi vanhempi tahtoessaan irrottautumaan opiskelemaan. Ei varmaan pysty.


Ja jos ennen tuntui vaikealta saada aikaiseksi luettua jotakin koulukirjaa, niin voi luoja miten hankalaa se on nyt. Kyse ei ole enää siitä milloin minua huvittaa lukea, vaan milloin ehdin lukea. Tuntuu, että Aisla saattaa seuraavat 2,5 vuotta katsoa poikkeuksellisen paljon videoita. Anteeksi siitä jo etukäteen.

En tahtoisi olla kova valittamaan, mutta jotenkin tuntuu pöhlöltä, että nuori ihminen on fyysisesti parhaassa iässä lisääntymään, niin yhteiskunta ei siihen kannusta. Oletetaan jotenkin että kaikki tahtovat ensin opiskella, sitten tehdä töitä ja vasta viimeisimpänä perustaa perheitä. Tuollaisen perinteisen mallin mukaan. En usko siihen. Ainakaan luettuani sosiaalityön historiasta erään kurssin kirjasta, jonka mukaan ennen koulutukseni (toki paljon suppeampi) on kestänyt vuoden. Silloin onkin varmasti voinut opiskella ensiksi mitä tahtoo ja sitten lisääntyä. 

Tulikohan tästä nyt tarpeeksi pitkä tilitys. Heh. Ehkä seuraavalla kerralla taas jotain iloisempaa. Tällaisia olen vain pohtinut nyt tässä.

12 kommenttia:

  1. Tiedän niin tunteen! Itsellä on kans opiskelut startanneet ja läsnäolopakkoa on joillakin kursseilla. Vaikka suurimmalla osalla kursseista ei läsnäolopakkoa ole, tipahtaa hyvinkin nopeasti jälkeen jos ei luentoja vaivaudu käydä kuuntelemassa. Mulla vielä vähä extrahaastetta tässä opiskelussa kun oon raskaana ja matkaa yliopistoon on yhteen suuntaan reilu 100km.. :D Tsemppiä arjen pyörittämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luoja, mie opiskelin raskaana sen ensimmäisen sosionomivuoteni ja täytyy kyllä sanoa, että hatun nosto! En tosiaan olisi jaksanut 200km päivittäin kulkea :o Ja etenkin kun ikinä ei tiedä onko luento sen matkan arvoinen vai ei :D

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa! Tässä tuli nyt vaan sitten taas uusi epäkohta ja niitä kyllä riittää :D tätä en ole tiennytkään/ajatellutkaan, kun ei ole ollut ajankohtaista. Aika ristiriitaiset ajatukset varmasti tän koulu/äitiys -jutun suhteen, ikään kuin pitäisi "valita" vain toinen. Noh, toivottavasti kaikki menee hyvin tulevaisuudessakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvemmin tulee joo tiedettyä tällaisia asioita, ennen kuin ne on itselle ajankohtaisia. Meidänkin luokalla oli aiemmin sellainen tyttö, jolla oli lapsi, enkä ikinä tajunnut kuinka haastavaa silläkin varmasti oli :o Nyt ymmärrän!

      Poista
  3. Yleensä jos lapsi on sairaana voi saada hyvin nopealla varoitusajalla mannerheimin lastensuojeluliiton kautta hoitajan kotiin. Toki aina vähän tylsää lapselle että tuntematon tulee kotiin, mutta he ovat oikein kivoja ja päteviä ihmisiä. Mutta teilläkin tuntuu tuota lähipiiriä olevan niin turha varmaan tuota stressata :)

    Ja opintotuki on kyllä hirmu pieni jos ei käy samalla töissä tai ota opintolainaa. Mutta täytyy kyllä sanoa että on täällä meillä asiat ihmisillä kuitenkin ihan todella mainiosti, kun vertaa vaikka Bangladeshiin, jossa tehdään 12 tuntista päivää vaatetehtailla 36euron kuukausipalkalla. Siis ihan vaan esimerkkinä :D Mä ainakin yritän aina miettiä miten hyvin asiat on, ennenkuin katson negatiivisia puolia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtään MLL väheksymättä, niin kyllä mie sitten vaikka tippuisin kursseilta ennemmin, kuin palkkaisin tuntemattoman hoitajan kotiin. Eikä kyllä oikein rahaakaan siihen olis ;) Meillä on kyllä ihan kiva lähipiiri, mutta ikävä kyllä töissäkäyviä melkeinpä kaikki ja nyt vain kävi hyvä tuuri :/ Mutta onneksi asioilla on tapana järjestä jotenkin aina :)

      Ja niin. En tiedä miten sanoisin kuulostamatta kermaperseeltä tai törpöltä, mutta en vertaisi itseäni vaikkapa siihen Bangladeshissa olevaan tyyppiin. Kyllä nämä minunkin tunteeni ihan todellisia ovat, vaikka murheet varmasti pienemmät. Tietenkin toivon vain hyvää kaikille maailman ihmisille, mutta saan myös ajatella itseäni ja huoliani tuntematta huonoa omatuntoa siitä :)

      Poista
  4. Huh, en voi heittää kuin <3:ntä! En tosiaan tiennyt että lapseton opiskelija saa opintotukea vähemmän kuin "lapsellinen" - luulisi olevan toisinpäin! Olen järkyttynyt. ô__ô

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Juu.. Toki sitten saa sen 100€:n lapsilisän :) Luulen, että se ajatus on siinä, että varmaan joku köyhempi voisi saada yleisen asumistuen kautta isomman tuen, kuin opiskelijan asumislisän kautta. Minulle se vain on pelkkää miinusta :/

      Poista
  5. Pystyykö teidän koulussa vaihtamaan monimuoto-opetukseen? Samaa alaa opiskelevana, toisessa koulussa kylläkin siis, onnistuin vaihtamaan monimuotoon ja nyt läsnäolopäiviä on vain pari kertaa kuussa. Toki kotona hommia on enemmän mutta minulle tämä sopii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyisi varmaan, mutta kyllä voin melkein itsestäni sanoa, että tarvitsen sen pienen ryhmäpaineen saadakseni jotain aikaiseksi.. Hhehehe :D

      Poista
  6. Eihän se läsnäolopakko nyt ihan niin tarkka ole :) lisätehtävillä selviää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se varmana olekaan, mutta olen mös niin tunnollinen, että tuntuu pahalta ja nolottaa jos ei pääse paikalle :D Hhaha. Mutta siis, niille lisätehtävillekin täytyy löytää jostain oma aikansa ja just nyt ainakin tuntuu siltä, että sitä ei ole :/

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!