22.9.2015

Hei sinä esikoista odottava, usko pois, kaikki muuttuu oikeasti!!

Mistähän aloittaisin tämän kertomisen.. Olen muistellut paljon lähiaikoina Aislan vauva-aikoja, nyt kun meidän iso tyttö lähti jo päivähoitoon. Sitten eräänä päivänä kesän lopussa mentiin käymään Tampereella sellaisilla "koko perheen trancejuhlilla". Joo eli ei semmoisilla, mutta ikärajattomilla, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki urbaanit kaupunkilaisvanhemmat haluavat raijata mukulansa sinne päihtyneiden 17-vuotiaiden sekaan. No niin mekin, koska lapsen saaminenhan "ei muuta mitään" ja sitä haluan uskotella itsellenikin toisinaan vielä tänä päivänäkin. Kuten tuona perjantai-iltapäivänä.

Itsehän päädyimme lopulta sinä perjantaina läheiseen leikkipuistoon trancejuhlien sijaan, kun ystävämme lapsensa kanssa oli todennut trancejuhlat melko lapsiystävättömäksi ja tylsiksi. Emme siis menneet tarkastamaan koko tapahtumaa, vaan leikimme puistossa vain. Lähtiessä päädyimme kuitenkin kävelemään tapahtuman ohi ja bongasin ainakin muutaman vauvaansa hytkyttävää tyyppiä yleisön joukossa. Porukoissa, joissa muilla ei ollut lapsia ja nämäkin lapset olivat niitä ihan pieniä vauvoja.


Silloin muistin mitä itse ajattelin Aislan ollessa kahden kuukauden ikäinen, että eihän tämä elämä tästä muuttunut. Miksi kaikki väittivät niin. Asiathan on sellaisia, kun niistä itse tekee. Voin ihan hyvin jatkaa hengailuani näiden lapsettomien ystävieni kanssa ja tehdä extempore-reissuja vaikka Liettuaan. No ei se nyt ihan mene noin. Aluksi ehkä, kunnes hoksaat, että ehkä olisi kiva jos sillä lapsellakin olisi niitä ystäviä. Silloin alat etsiä niitä lapsiperheystäviä.

Lopulta käy niin, että vaikka voisit viettää aikaasi lapsen kanssa nurmikolla ikärajattomissa ulkoilmatapahtumissa, joissa ei ole mitään virikkeitä lapsille, niin et halua tehdä sitä. Sillä kun olet vanhempi alat ajatella lapsen etua. Juju on siinä, että minkään ei tosiaan tarvitse muuttua (paitsi päihteiden käytön), lapsi kulkee kyllä mukana, mutta sinä alat ajatella mitä lapsesi tahtoisi.



Tahdot viettää aikaasi muiden naperoiden seurassa, haluat että lapsellasi on virikkeitä, lapselle maistuvaa ruokaa ja kaikki muukin tarvittava saatavilla helposti. Se on tietenkin jokaisen vanhemman päätettävissä mikä on heille "helppoa", itse en ole ollut kovinkaan tarkka vaikkapa lastenhoitohuoneista, mutta ymmärrän hyvin miksi joku on. Tahdot vain että lapsesi on onnellinen. Peilaat oman lapsuutesi kurjia kohtia ja pidät huolen, että lapsesi ei ainakaan koe sitä kurjaa kokemusta, jonka sinä joskus koit. Siis ihan mitättömänkin vain. Minä tahdon antaa tyttärelleni mahdollisuuden harrastaa jo ihan pienestä pitäen, koska itse en ole oppinut siihen. Joku toinen taas ei ole pitänyt lapsuuden harrastuksestaan, eikä vie lastaan sellaiseen, jotta tämä ei saa sitä kurjaa kokemusta.

Niin vain se menee. Elämä muuttuu kun lapsi tulee. Monella tapaa, mutta minun mielestäni vain parempaan suuntaan. Ja tosiaan, omasta tahdostani.

..........Tuli vain mieleeni. 

6 kommenttia:

  1. Hei, kiva kirjoitus! Koko perheen trance-juhlat, heh tuo pisti naurattamaan, en ole moisesta kuullutkaan! Itde entisenä trancen suurkuluttajana haluan pitää trancen ja lapsen erikseen, trance omalla ajalla ja lapsi omalla. Itselläni ennen lasta vauvakuumeen aikana oikein toivoin, että "kaikki muuttuu", koska ns vanha elämä alkoi olla jo nähy. Eli itseäni ei haitannut pätkääkään, että kaikki oikeasti muuttui! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh. Joo no ei ne nyt varsinaisesti sellaiset tainneet ollakaan, mutta ikärajattomat tosiaan :D Mie en itse ole kyllä milään trancefani, mutta ymmärrän tavallaan mikä siinä viehättää :) Ja heh, mie vaan halusin olla eri mieltä kun muut, kun kaikki sanoi miule, että kaikki muuttuu :D Kuten juuri itse nyt tein, hehhe. Ja kyllä, on ollut oikein virkistävä tämä "uusi elämä" :D

      Poista
  2. Juuri näin. Lapsen myötä sitä itse alkaa miettimään asioita toisesta perspektiivistä. Ennen se kahvila jossa oli tajuttoman hyvä kahvi, vaihtuukin siihen kahvilaan, missä henkilökunta on lapsirakasta ja leikkipaikka on taaperon mieleen ja kahvi on ihan ok:ta. Mutta eihän tuossa vaihdu kuin se kahvila :D Nyt kun remmiin hyppäs mukaan pikku sisar on taas perspektiivi muuttunut, mihin mennä pikku vauvan ja vauhdikkaan taaperon kanssa. Elämässä täytyy osata mukautua, varsinkin lasten kanssa. Mutta muutos ei ole automaattisesti huonoon suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Niin hyvä esimerkki ja pätee myös niin moneen muuhun asiaan :) Ja muutos on vain parempi, ainakin minun mielestäni :)

      Poista
  3. Niin totta! Nykyään itseäni naurattaa ne ajatukset mitkä oli, että ei se vauva muuta meidän elämää lainkaan... Just joo! :D En ymmärrä miten olen voinut ollakin niin naivi. Mutta oikeasti nämä muutkset ovat olleet ihan positiivisia. Olenhan kasvanut taas ihmisenä. Vai olenko? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Se on niin hauskaa aina tarkastella pari vuotta nuorempaa itseäni, kun olen aina niin naivi just omasta mielestäni :D Tässäkin asiassa. Mutta, näin kai se koko elämän menee?

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!