20.9.2015

Kiitos, anteeksi (ja ehkä pian ole hyvä?)

Kun päivät ovat alkaneet täyttyä koululla, niin kaikki muu on jäänyt. Blogi oli aiemmin aika pitkälti minun ykkösharrastukseni, joka meni usein vaikkapa sohvalla löhöilyn edelle. Nyt asiat ovat kääntyneet hiukan päälaelleen, kun vilkkaan kesän ja uuden arjen alettua löydän itseni useampana iltana sohvalta kaukosäädin kädessäni. En muista, että olisin koskaan ollut tällainen. Ei tee edes mieli avata tietokonetta, vaikka sanottavaa olisi paljon.

Tämä kuva on Agulta!
Onkin jäänyt kertomatta osasta kesän menoista ja syksyn aatoksista. Tämän postauksen kuvat ovat esimerkiksi Blogipolun lanseerausjuhlista, joihin sain kesällä osallistua. Oli aivan huikea päivä. Sain tavata taas tuttuja blogikollegoita, jotka ovat hyvin painava syy siihen, että haluan hieman nähdä vaivaa tämän blogin eteen. En tahdo luovuttaa, vaikka on hektistä, sillä minulla on vielä sanottavaa.


Olen kyllä punninnut, että onko blogi nyt hiukan liikaa tähän syksyyn ja kuinka tästä eteenpäin. Tahtoisin kuitenkin ylläpitää blogia, joka päivittyy tasaiseen tahtiin, eikä silloin kun lystää. Toki täytyy hiukan lystätä, jos aikoo postata, mutta tässä on vähän sama homma, kuin vaikkapa jumppaamisessa. Lähteminen on hankalaa, mutta kun aloittaa, niin lopulta fiilis on niin mainio. Teidän rakkaita kommentteja voisin verrata palautusjuomaan, joka saattaa dieetillä olla se syy niihin treeneihin. Jaksaa lähteä, koska tietää saavansa ylimääräisen "välipalan". No. Jaksan blogata, koska te olette siellä. Ihanat, kannustavat lukijat.




Aika paljon olenkin blogin kanssa tähän mennessä taistellut. Meni pitkään, että sain koko hommaan minkäänlaista kosketuspintaa. Kirjoittelin omaksi ilokseni ja tiesin muutaman sukulaisen lukevan. Haaveeni oli aina tietysti saada edes muutama lukija enemmän, mutta en pitänyt sitä kovinkaan realistisena. Ketä nyt minun höpinät kiinnostaisi, tiedättehän tämän perinteisen suomalaisen mentaliteetin. Sen minäkin omaan. Ketä nyt kiinnostaisi. Kauheaa itseni vähättelyä, johon sorrun kyllä usein edelleen. Ei sen niin pitäisi mennä.


Tästä oivalluksesta rohkaistuneena voin kertoa teille, että on minulla tavoitteita. Siksi en tahdo päivittää surkeaa blogia. Unelmani olisi joku päivä blogata portaalissa. Ei tämä varmasti ole mikään tavaton unelma bloggaajalle, mutta en ole tainnut sitä koskaan ääneen kertoa. En tiedä tuleeko se koskaan tapahtumaan tai kuinka tästä kehittyisin vielä eteenpäin edes, mutta koska ihmisellä saa ja täytyykin olla haaveita, niin nimesin nyt yhden.

Ja vielä näistä Blogipolun juhlista: Kiitos superpaljon järjestäjille, mukana olleille ystäville ja öö.. kaikille. Olen myös pahoillani, että en koskaan oikein postannut tilaisuudesta, sillä kaikki on vain hujahtanut. Sori.

PS. Näin äkkiseltään löysin lanseerausjuhliin liittyviä postauksia täältä, täältä ja täältä.

2 kommenttia:

Rauhaa ja rakkautta!