28.10.2015

Bloggaamisen ja pornoteollisuuden yhteiset piirteet

Olen paljon pohtinut bloggaamista ja sen tarkoitusta lähiaikoina. Toisaalta rakastan bloggaamista, mutta toisaalta se myös vähän ällöttää minua. Itsensä mainostaminen, esille tuominen ja jatkuva kilpailu monesta asiasta oksettaa. Itsekin sorrun vertailemaan jatkuvasti itseäni muihin, vaikka yritän kamppailla fiilisteni kanssa, että en tekisi sitä. Olen kai vaan niin kilpailuhenkinen.


Katsoin taannoin dokkarin Hot girls wanted Netflixistä. Se kertoo nuorten pornotähtien "urasta", joka usein on pelkkä tähdenlento vain. Siinä tytöt luopuvat omista eettisistä ja moraalisista päätöksistään, kun yrittävät pitkittää uraansa. Tekevät juttuja, joita eivät alunperin aikoneetkaan, sillä se on ainoa keino pysyä mukana pornoteollisuudessa. Ja silloinkin ura päättyy sitten lopulta aika nopeasti suurimmalla osalla.

Olen salaa mielessäni huomannut samankaltaisuuksia blogimaailmassa. Se on se mikä oksettaa. Juuri tuo itsensä tyrkyttäminen ja omien rajojen kasvaminen. Kun päättää aluksi, että mitä kaikkea aikoo jakaa itsestään somessa, niin yhtäkkiä huomaakin, että ne omat rajat ovatkin aika häilyvät. Kertoo asioita, joita ei olisi koskaan uskonut kertovansa. Kilpaillaan parhaiden kavereiden kanssa huomiosta. Ymmärrättekö mitä haen? Urankaan pituudet eivät varmaan päätä huimaa (ellei lykästä), vaikka omasta itsestä annetaan niin paljon. Niin ja vaikka ei oltaisikaan fyysisesti alastomia, niin henkisesti usein ollaan.

Tietysti halu blogata ja olla hyvä tässä kasvaa koko ajan. Nälkä kasvaa syödessä niin sanotusti, mutta välillä on hyvä myös kelailla, että mitkäs ne omat arvoni olivatkaan? Olisi ehkä ihan hyvä kirjoittaa ne omat "sääntönsä" vaikka ylös, joihin voi sitten palata, kun huomaa miten draamanhakuista tekstiä ja kuvia suoltaa itsestään.


En ole kuitenkaan lopettamassa, vaikka kamppailenkin näiden ajatusteni kanssa toisinaan. Sen sijaan aion punnita vakavasti omaa arvopohjaani ja sitä miksi bloggaan. Tietysti nautin huomiosta ja yleisöstä, mutta se ei ole se syy (vaikka jossain kohtaa se melkein alkoi olemaan), enkä tahdo että siitä tulee se. Juttu on kuitenkin jossain ihan muualla. Täytyy palata siihen alkuperäiseen ajatukseen.

Mitäs mieltä olette tästä? Oletteko kilpailuhenkisiä? Miksi te kirjoitatte blogia? Miksi luette blogeja? Ällöttääkö muita?

16 kommenttia:

  1. Kirjoitan blogia koska haluan ja nautin siitä. Yritän olla ajattelematta liikaa, koska koen sen rajoittavan minua ja siten häiritsevän niitä henkilökohtaisia rajoja mitä olen asettanut bloggaamiselle. Niin ja ainahan tämän voi lopettaa jos tulee oma raja vastaan, otan siis rennosti. Olen pyrkinyt olemaan blogissani alusta asti rehellinen ja avoin. Tiedän, että joku ajattelee minun hakevan huomiota ja joku voi olla kiitollinen että jaan tietoa harvinaisesta sairaudestani. Meitä on moneksi, mutta vain minä tiedän kaiken, eli kerron sen verran kun koen hyväksi. En koe että kukaan bloggaaja "huomiohuoraa" tarkoituksella sanoin ja kuvin. He vain jakavat elämäänsä muiden luettavaksi, josta joku tykkää ja joku ei.

    Luen blogeja, koska minua kiinnostaa muiden elämä, olen utelias luonne! :D Minua ei ällötä paljastavat postaukset eikä kilpailuhenkisyys, jos se on asiallista. Kyllä tänne blogimaailmaan kaikki mahtuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kerro miulekin noita keinoja, joilla pysyt olemaan ajattelematta liikaa :D Mie lähden niiiin helposti sille tielle! :/ Ja kaikki mahtuu aivan varmasti, siitä olen samaa mieltä :)

      Poista
  2. Tosi, tosi hyviä ajatuksia ja mielenkiintoista pohdintaa! Tätä olen monesti itsekin miettinyt, ja koen edelleen olevan hyvin tiukka siitä, mitä jaan itsestäni ja perheestäni blogissa. Bloggaan, koska en voisi olla kirjoittamatta. Jos en bloggaisi, kirjoittaisin jonnekin muualle ja jotakin muuta. Kirjoittaminen on minulle niin henkireikä, että on ihanaa että olen pystynyt löytämään kanavan, jonne kirjoittaa ja mitä kautta ihmiset voivat jopa saada apua raapustuksistani.

    Kiitos tästä postauksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun olet lukenut! ;) Mutta siis niin. Minäkin kirjoitan, koska lopettimen tuntuu ihan yhtä mahdottomalta kuin kirjoittaminen toisinaan. Täytyy muistaa pitäytyä omassa jutussaan :)

      Poista
  3. Mä en ole mennyt omien rajojen ulkopuolelle kuin kaksi kertaa. Molemmissa tapauksissa kyse oli henkilökohtaisesta surusta ja molemmissa kohdissa koin saavani paljon enemmän kuin annoin. Näissäkin postauksissa pidin yksityisyyden rajat tiukkana ja jätin yksityiskohdat pois. Sain vertaistukea ja "kiitos kun kirjoitit tämän" viestejä. Koin että pystyin ehkä antamaan joillekkin asioille sanat ja kasvot.

    Sensijaan en ole julkaissut kuvia, joita olisin ajatellut etten ikinä julkaise, asuinpaikkakunnat, lapsen nimet ja kaikki meidän elämästä liikaa paljastavat asiat on pysyneet poissa enkä ole hakenut koskaan tarkoituksella mitään raflaavaa.

    bloggaan koska saan siitä niin paljon. Onnistumisen iloa, vertaistukea, agressionpurkumahdollisuuden ja uusia ystäviä. Se on sosiaalinen verkosto johon olen rakastunut. Mutten oman yksityisyyden kustannuksella. Rajat kasvaa sitä mukaa kuin ihmisenäkin kasvaa mutta mun rajoilla ainakin on juuret tiukasti maassa ja siellä ne pysyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että pidät juuret tiukasti maassa. En nyt tarkoittanutkaan tätä postausta ehkä ketään sormilla syyttäen ja osoittaen, mutta itse vain olen huomannut, kuinka ne hyvin tiukat rajani ovat jossain kohti höllänneet, kun huomasin jakavani jonkun postaukseni äityleihin. En toki sano, että siinäkään olisi mitään pahaa, mutta ehkä se ei ole kuitenkaan minua? Ainakaan vielä.. Haha. :D Mutta siis se on ihan totta, että ajatukset myös muuttuu, eikä se aina ole pahakaan juttu, että ne rajat häilyy ja muuttuu avoimeksi, jos se tuntuu itsestä edelleen hyvältä. Mietin vain, että alkaakohan sitä sitten joskus kaduttaa sitten kuitenkin :/

      Poista
  4. Hyvä teksti! Oon miettinyt ihan samoja juttuja viime aikoina ja sitä mihin suuntaan tahdon blogiani viedä. On hyvä idea kirjoittaa ylös perusajatuksensa ja muistuttaa itseään niistä aina välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun mielestä siun blogi on ollut aina niin herttainen ja ihan oman tyylisensä! :) Mutta tosiaan, ne perusajatukset. Enpäs ole niitä kirjannut vielä itsellenikään. Heheh. Ehkä siitä voisi postata.. :D

      Poista
  5. Aika jännä huomio,pitää kyllä osittain varmasti paikkansa joidenkin kohdalla :). Itelläki on ollut kaikenlaista mietintää blogiin liittyen. Pitäisi löytää joku balanssi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Balanssi nimenomaan, mutta mikä se on, se on vielä miule ainakin mysteeri välillä joissain jutuissa :)

      Poista
  6. Tuo dokkari oli katsomisen arvoinen.

    VastaaPoista
  7. Mä kirjoitan omaksi ilokseni itsestäni ne asiat ulos. Tältä pohjalta ei ole mitään väliä jos joku arvostelisi tai ei arvostelisi :D Kirjailijoiden suusta kuultuna luovuuden ja "sen sun jutun" tappaa se että miettii kelle kirjoittaa ja sitten kirjoittaa heille. Se onaina vähän vääristynyttä silloin, kun on kyse päiväkirjamaisesa kirjoittamisesta. Mainosjutut ja "ollaan niin naistenlehteä että" -kirjoittajat onkin sitten eri kategoria koska ovat myyneet jo kirjoittamisensa ja kirjottavat sen rajoissa tai sen vuoksi.
    Minua ei ällötä, jätän lukematta kaikki pintapuoliset tyrkytykset - vaikk joskus kirjoittaisivatkin henkilökohtaisesti. Sitä ei vaan pysty mun silmissä korjaamaan enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mie en koe taas omaa blogiani niinkään päiväkirjaksi, koska onhan tämä julkinen juttu, missä omalla tavallani "esittelen" elämäntyyliäni ja joitakin osa-alueita elämästäni. Eri olisi, jos esittelisin vaikka päiväni kulkua. Tai että kun se on ihan karu fakta, että lukijoita on useita ruutujen toisilla puolilla, niin täytyy mielestäni vähän miettiä heitäkin. Mitä jakaa tai myös ehkä vähän, mikä heitä kiinnostaa. Jos vaikka löytäisi balanssin luovuudelle ja järjelle? :'D Olisikohan se mahdollinen?

      Poista
  8. Hyviä pointteja :)

    Minä bloggaan, koska se on minulle itselleni tärkeää, haluan ottaa kantaa asioihin ja ihan ylipäätään kirjoittaa eri asioista. Monet ovat myös saaneet apua blogijutuistani ja saan usein hyvää palautetta ja toki se tuntuu kivalta! Tiedän, että teen siis jotain oikein. Kirjoittaminen on ollut mulle aina tärkeää ja blogin kirjoittaminen pitää mielen virkeänä :).

    Minä olen ns. matalan kynnyksen bloggaaja eli en juurikaan käsittele kuvia, en hifistele enkä juurikaan esim. virittele asetelmia vaan panostan kirjoittamiseen ja kuvat on mitä on. Tiedostan kyllä, että satavarmasti lukijamäärä kasvaisi, jos alkaisin kirjoittaa tietyistä tuotteista ja ottaa tietyn tyylisiä kuvia=kopioida muita. Siihen en ryhdy, koska haluan pitää oman linjani ja vähän poiketa blogimassasta.

    Mulla on jo sen verran ikää ja itsetuntoa, että en vertaa itseäni muihin vaan teen täysin omaa juttua, koska se tuntuu kivalta. Blogi on mulle vain harrastus enkä halua ottaa siitä paineita. Ymmärrän kyllä, että paineita tulee ja varsinkin nuorille/aloitteleville bloggaajille. Voi tulla paine hankkia jotain tiettyä, koska muillakin on jne. ja pahimmassa tapauksessa voi hukata oman itsensä ja rahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri on se asia, joka on minut saanut vähän havahtumaan, että mitä teen itseni takia ja mitä lukijoiden toivossa. Eihän tämän blogin idea ole se, että tätä lukisi mahdollisimman moni, vaikka siihenhän olisi toki jossain määrin kiva tähdätä myös. Mutta pointti oli se siis, että teen tätä pohjimmiltani itselleni, enkä muille :) Kuten sanoit sinäkin tekeväsi :) Ja kyllähän nuo paineet voi toisiaan ikäänkin liittyä jollakin tapaa :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!