25.10.2015

No hitto älä kommentoi

Vasta luettuani Tiinan postauksen blogimaailman ilkeästä kommentoinnista muistin, että ai niin, ajattelin itsekin tätä. Tästä ajattelin postata. Nimenomaan sen uhkailupostaukseni jälkeen, johon sain ensimmäiset kuraiset kommenttini. Noh. Miltäs se sitten tuntui?

Lähdetään liikkeelle vaikkapa siitä, että taannoin ajattelin tämän "ongelman" olevan vain todella suosituilla tai provosoivilla bloggaajilla. No ei näköjään. En ole huomannut muuttuneeni mitenkään aiempaa provosoivammaksi. Eipä ole lukijatkaan mitenkään nyt nousseet pilviin. Toki tässä yhdessä postauksessa, johon se kura tuli, oli enemmän lukijoita kuin muissa aiemmissa postauksissani. Olen kuitenkin saanut sen jälkeen muitakin kommentteja joiden tarkoitus tuskin on muuta kuin loukata, joten en ikävä kyllä usko niiden jääneen siihen.


Olen onnellinen siitä, että olen palannut kouluun. Jos näitä kommentteja olisi alkanut tulla ennen sitä, olisin voinut olla aika romuna. Nyt en ole. Olen aika sinut itseni, sanomieni asioiden sekä blogini kanssa. Lisäksi minulla on elämää somen ulkopuolella. Tämä viimeisin on se merkittävä kohta jonka vuoksi en ota itseeni niin pahasti. Some ei ole enää niin tärkeä, mikä se oli vielä kotona ollessani. Täällä oli iso osa sosiaalisista suhteistani, sillä kunnassani ei asu yksikään ystävistäni ja lapsen kanssa poistumisessa on toisinaan omat haasteensa. Nyt kun käyn koulua, en käytä aikaani kotona ajatellen blogia ja blogimaailmaa, vaan mietin lähinnä opiskelua. Voin kuitenkin kuvitella kuinka isoilta jutuilta ne voi tuntua jollekin toiselle ihmiselle.

Ei ne kuitenkaan mukavilta tunnu minustakaan. Tämä ilkeä kommentointi on havahduttanut minut siihen, että ei sinun tarvitse olla mitenkään ihmeellinen tai superärsyttävä saadaksesi niitä. Riittää vain, että blogiisi sattuu joku ilkeä tyyppi. Niin tai nämä tyypit varmasti kokevat minut jotenkin ärsyttävänä, mutta sehän nyt on vain fakta, että kaikkia ei voi miellyttää. Ei kaikki ihmiset pidä kaikista, en minäkään.


Se ei kuitenkaan mielestäni poista ongelmaa siitä, että ilkeä kommentti voi satuttaa pahastikin. Jos jonkun naama ärsyttää, niin mitä jos sen kommentin sijaan painaisi vaikka ruksia tuolta oikealta ylhäältä? Ei ole pakko kommentoida. Eri mieltä saa ja pitääkin olla, mutta voisi hieman tarkastella niitä käyttämiään sanoja. Peilata hieman itseensä. Miltä tämä minusta tuntuisi?

12 kommenttia:

  1. Ihan totta kirjoitat. Mä en ymmärrä, mikä meihin fiksuihin ihmisiin täällä netissä menee. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi pitää lukea postauksia/blogeja, joista ei pidä tai jotka aiheuttavat lähinnä negatiivisia tuntemuksia. Mun on kyllä pakko sanoa, että kun oma aikani on muutenkin kortilla, en todellakaan halua hukata aikaani sellaiseen vaan luen sitä, mistä pidän tai mikä kiinnostaa. En tokikaan väitä, etteikö sitä voisi lukea tunteita herättäviä kirjoituksia ja sitten kommentoida niitä - mutta vain, jos osaa tehdä sen oikein. Minusta kun vaikuttaa, ettei näin kaikkien kohdalla ole ja turhan usein tuntuu nuo kommentit kohdistuvan tekstin asioiden sijasta kirjoittajan persoonaan tms., mikä taas kylläkin kertoo sitten enemmän jostakin muusta kuin kirjoittajasta. Olisi hyvä miettiä aina ennen kommentin jättämistä, olisiko valmis sanomaan samat asiat kasvotustenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Asioista pitäisi keskustella, niin tuntuu, että tosi monessa blogissa ne hommat menee henkilökohtaisuuksiin. Tulee tosi paha mieli, kun tiedän, että jotkut saa noita kommentteja tosi tosi paljon enemmän kuin vaikka mie. Ja juuri nimenomaan niitä kommentteja joiden tarkoitus on vain ja ainoastaan loukata, eikä mitään muuta. :(

      Poista
  2. Tuollaiset kiusaamiskommentit on kyllä ikäviä. :( Nykyiseen blogiini niitä ei ole onneksi tullut, entisessä niitä tosin oli vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh. Onneksi ne samat tyypit ei ole löytänyt siun uuteen blogiin. Ihanaa, että ei ole täytynyt lopettaa harrastamista sen takia!

      Poista
  3. Mä en vain ikinä ole jaksanut tajuta, miksi pitää kommentoida jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Varsinkin anonyymina, kun ei ole edes pokkaa seistä sanojensa takana. Tai miksi ylipäänsä lukea sellaista blogia, joka niin kovasti ärsyttää. Pelkkää ajanhukkaa oikeasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Paitsi kyllä miekin luen joskus juttuja, jotka provosoi miuta ja tiedän sen kyllä jo aloittaessani, mutta ei kyllä kävisi mielessäkään pistää jotain loukkaavia kommentteja niihin. Itse teen sitä lähinnä, jotta oppisin ymmärtämään myös toista näkemystä. Ihan typerää ajatella muutenkin olevansa jotenkin toista ihmistä parempi. Sellainen tuntuu välittyvän näistä ilkeilyistä usein myös..

      Poista
  4. Mulle ei myöskään käy järkeen se, miksi joku viitsii nähdä vaivaa kommentointiin, jos kerta bloggaajan teksti/naama ärsyttää. Sehän on ihan puhdas loukkaamisen halu, koska huomattavasti helpompaa olisi kuitenkin painaa sitä ruksia. Tai jättää kokonaan lukematta! En ymmärrä miksi pitää tieten tahtoen aiheuttaa pahaa mieltä :( Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Olisi mukavaa joskus kuulla myös ajatuksia näiden ilkeiden kommenttien takaa, että mitä he siitä hyötyvät? :/

      Poista
  5. Mulle kävi niin, että yks postaus synnytti sellasen dissausaallon, johon en ollut varautunut. Sen jälkeen oon itse mieltäny blogipersoonani erilleen ns. omasta itsestäni, niin sillä tavoin kommentit ei enää tunnu henkilökohtasilta. Koska vaikka sitä kirjottaakin ns totuuksia itsestään eikä minkään roolin kautta, niin silti ihmiset kommentoi sitä mielikuvaa, jonka ne susta blogista saa, ja sehän on aina eri asia kun sit se oma persoona. Mutta kyllä mä itse mietin nykyään enemmän, etten sano mitään sellasta provosoivaa, jota en pysty asiasyillä perustelemaan. En vaan jaksa väitellä mielipiteistä anonyymien kanssa, kun omasta mielestäni oon tietysti itse oikeassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olen pitänyt nyrkkisääntönä vähän sellaista, että en jaa blogissa asioita, joilla miuta voisi loukata. Jos kirjoitan vaikeista asioista, niin kirjoitan sellaisista, joille osaan jo itse nauraa. Eli tavallaan vähän sama ajatus, mutta ei ihan :) Ja just haluan pystyä perustelemaan mielipiteeni :)

      Poista
  6. Heippahei! Oon samalta vuosikurssilta mihin nyt tulit ja jostain eksyin sun blogiin :D en stalkannut :p tuli hirmu paha mieli kun luin sun ekojen päivien fiiliksiä :( harmittaa ettei itse tajunnut tulla juttelemaan. Kiva että oot nyt kuitenki löytäny kavereita mut halusin silti tulla vielä sanoon et tervetuloa :) uskon et me kaikki ollaan semmosia et saa aina tulla jutteleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahhaha :D Ei tänne kovin vaikeaa ole löytää. Ja siis olen ollut kyllä tosi tyytyväinen meidän luokkaan nyt, kun olen tutustunut ihmisiin paremmin :) Oon vaan vähän tämmöinen ujopiimä ja draamaqueen. En mie enää edes muista kamalia ne ekat päivät oli, mutta onneksi ne meni pian ohi, nyt on jo kivaa. :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!