17.11.2015

Miten voisin kasvattaa lapseni pumpulissa?

Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan kun sanon, että on kamalan vaikea yrittää postailla jotakin arkista ja kevyttä tämän maailman myllerryksen keskellä. Tarkoitan siis viime viikonlopun tapahtumia ja kaikkea muuta sen ympärillä. Tuntuisi todella pöljältä kirjoitella teille asupostauksia ja kertoa jumpista joissa en ole käynyt tarpeeksi. 

Tämä maailman tila on kuitenkin minulle ehkä liian suuri aihe ottaa kantaa, mutta sen verran voin omista tuntemuksistani kertoa, että olen ollut surullinen, hämmentynyt ja peloissani. Mihin tästä mennään, mitä maailmassa tapahtuu? Millainen elinympäristö meidän pienille lapsille kehittyy? Miten voimme olla turvassa?

Tiedättekös, kun sisältä kumpuaa sellaiset leijonaemon vaistot, joiden tekisi vain mieli kääriä se oma pikkuinen pumpuliin? (Vaikka joskus olen naureskellut termiä ja vanhempia, jotka tahtovat niin tehdä!) On ollut niin kummallista surra itse maailman tapahtumia, samaan aikaan kun iloinen taapero ei vielä ymmärrä maailman menosta mitään, ja hänen elämänsä ei ole mullistunut. Iloiset piilo- ja majaleikit ovat jatkuneet tuttuun tapaansa ja arki rullannut, vaikka oman pään sisällä on huoli, että mitä tapahtuu. Oikeastaan voisin sanoa jopa olleeni hyvinkin peloissani itseni, läheisteni ja tuntemattomienkin puolesta. Miten maailma voi olla näin julma.

Olen myös pelännyt sitä ajatusta, että mitäs sitten kun sen lapsen oma maailma särkyy ja hän alkaa ymmärtämään tämän maailman pahuuden? Kuinka minä sitten suljen sen lapsen pumpuliin?

Ei ole tämä vanhemmuus aina niin helppoa, kuin joskus luulin. Anteeksi tästä deepistä pohdiskelustani, mutta nyt en vain saanut mitään muuta ulos. (En edes tiedä mitä ajatella tästä uudesta pommista, joka onnen kaupalla löytyi. Onneksi löytyi, mutta hitto, miksi niitä piti tulla vielä lisää.) 

Tämä on viime joululta. Näin juuri tahtoisin kaiken aina olevan.

12 kommenttia:

  1. Juuri samoja asioita täällä ob pohdiskeltu erittäin ahdistuneena :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( kurjaa että sielläkin huolettaa, mutta mukavaa kuulla, että en ole ainoa!

      Poista
  2. Huh hyvä postaus!! Äitiys on niin hankalaa kun siihen liittyy muutakin kuin onni pienestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Se on kyllä ollut sellainen ylläri ettei tosikaan. Osasi sitä tietysti aina vähän enteillä, mutta en kyllä jotenkin ainakaan ole ollut yhtään valmistautunut näihin fiiliksiin!

      Poista
  3. Hyvä postaus. Yritän vain sulkea pahan pois...se on vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Sitä miekin arjessa toteutan, mutta en ole yhtään vakuuttunut, että se olisi hyvä keino välttämättä :/ Tulee sellainen olo, että pitäisikö yrittää vaikuttaa jotenkin, mutta mitäs minä pieni ihminen..

      Poista
  4. Samoja on tullut pohdiskeltua.. Hyvä postaus aiheesta. <3

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. :'( Aika näyttää.. Pitää vain koittaa relaa varmaankin..

      Poista
  6. Täällä ahdistaa ja pelottaa myös ihan kauheesti :(( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih.. :/ Voimia sinne kamppailuun näiden hommien kanssa, pitää vain toivoa, että kaikki kääntyy jotenkin hyväksi <3

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!