22.11.2015

Pariakrobatiaa ja acroyogaa

Olin viikonloppuna elämäni toisella acroyoga-kurssilla Tampereen Lentävässä Matossa (joka on muuten aika sympaattinen paikka, kannattaa tutustua, tämä ei ole yhteistyö) ja vaikutuin. Olen harrastanut siis pariakrobatiaa aika paljon, kun sen joskus yläasteikäisenä löysin ja sittemmin olen puuhaillu parin jos toisenkin kanssa. Kuulostipas se irstaalta, etenkin kun luokkakaverini tulkitsivat minun perjantai-illan pariakrobatia harrastukset hieman toisella tavalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan, hehe. No mutta siis, pointtini ei ollut tämä, vaan ihan tosissani olen siis tykännyt todella paljon pariakroilusta ja se on tuntunut aina kaikista kotoisimmalta lajilta akrobatialajeista, joita olen lisäksi kokeillut laajan kirjon. Nyt olen ollut viime kevään jälkeen vielä todella iloinen, kun olen löytänyt superkivan parin jonka kanssa tehdä, kun vielä meidän aikataulut osuisi useammin yksiin.. Perus ruuhkavuodet.

Acroyoga onkin sitten ollut hiukan vieraampaa minulle ja nimi ei totta puhuen ole minua kauhean paljoa houkutellut, koska en ole kovinkaan suuri joogan ystävä ollut. Olen kokenut sen aina niin kamalan hidastempoiseksi ja tuskalliseksi. Tampereella ei kuitenkaan käsittääkseni ole kovinkaan paljoa mahdollisuuksia harrastaa pariakrobatiaa (tai en ole löytänyt, jos joku keksii jonkun kivan, niin saa vinkata!!), niin löysimme itsemme sitten alkusyksystä sieltä ensimmäiseltä acroyoga-kurssilta, joka oli ihan jees, mutta ei koukuttanut. Mentiin alkeistason tunnille, sillä emme voineet olla varmoja pärjäämisestämme ja paljon saimmekin ihan uusia vinkkejä vanhoihin tuttuihin liikkeisiin, mutta olisin toivonut myös jotakin ihan uutta. Siitä kuitenkin positiivisesti yllätyin, että joogan kanssa ei ollut niin kamalan paljoa samankaltaisuuksia, joten tuli lähdettyä sinne toisellekin tunnille.

Tällä toisella tunnilla, lauantaina, joka oli sekä vasta-alkajille että edistyneille, uusia juttuja tulikin. Ihan huippua! Se fiilis, kun joku uusi temppu menee, on niin huikea. Voisin kuvitella acroyogailevani vastaisuudessa siis enemmänkin, niin mielenkiintoisen näköisiä juttuja niillä on, vaikka kyllä se pariakro on edelleen se minun juttuni. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan molempiin lajeihin.

Usein kun olen esimerkiksi Instagramiin lisäillyt kuvia meidän temppuiluista, niin ihmiset ovat sanoneet, että heitäkin kiinnostaisi. Minun neuvoni on, että no menkää!! Vain niin voi oppia ja saavuttaa jotakin mistä haaveilee, tekemällä. Minä tiedän ainakin monta ihmistä, jotka ovat aloittaneet akroilut vasta aikuisiällä (itsellä oli myös monen vuoden tauko välissä!) ja tekevät huikean hienoja temppuja. Ei pidä ajatella, että ei pysty, vaan lähteä rohkeasti kokeilemaan! Isommissa kaupungeissa ainakin tuntuu olevan ihan hyvin tarjontaa.

Tähän loppuun vielä pienet temppuilut pariakrobatian puolelta, jotka kuvattiin jo joskus alkukesästä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!