30.11.2015

Uusi identiteettini - en olekaan tyhmä!

Kun syksyllä kävin hiukan valittelemassa ongelmistani keskittyä opinnoissa, kouluterkkari käski minun varata ajan lukihäiriötestiin. Olin ihan todella varma, että sitä minulla ei ainakaan ole, sillä en änkytä lukiessani, luen suhteellisen nopeasti (ainakin iltasadut....) ja kirjoitankin omasta mielestäni ihan kivaa tekstiä ja se tulee helposti.

Menin sitten luottavaisin mielin testiin ja kävelin pois ihan uuden identiteetin kera. Minulla siis oli se pirun lukihäiriö. Eipä siinä, ei se tietysti minua ihmisenä huononna millään tavalla, mutta selittää ehkä minkä takia on hiukan hankaluuksia opiskella. Kysehän tässä lievässä lukihäiriössäni oli lähinnä siitä, että en ymmärrä mitä luen. Kirjoitan keskiarvoa nopeammin ja teknisesti luenkin ihan keskiarvon verran, mutta en vain ymmärrä mitä luen. Eli älkää ihmetelkö niitä hassuja asiaan kuulumattomia kommenttejani blogeissanne, hehhe. No ei (mutta tavallaan kai joo).

Olen ollut vain niin yllättynyt tuon testin tuloksesta, sillä enhän ole koskaan tiennyt kuinka haastavaa lukeminen ihmisille normaalisti on. En ole koskaan eläessäni kuvitellutkaan, että minulla voisi olla jotakin ongelmia lukemisen kanssa, sillä olen päässyt peruskoulussa ja ammattikoulussa tällaiset lukihäiriöseulatkin läpi mennen tullen. Ei ongelmia.

Hienoa on ollut löytää selityksiä sille, miksi tentteihin lukiessa päähäni jää vain kaljuja kohtia, kun olen repinyt tupollisen hiuksia päästäni tuskaillessani. Tekstin sisällöstä kun ei ole sitten ollutkaan hajua. Tämä minun tulokseni oli kuitenkin vielä lievä, niin voin vain kuvitella mitä elämä on isomman lukihäiriön kanssa. Usein on luokallani ollutkin joku, joka on kertonut, että hänellä on lukihäiriö ja on tullut varmaan itse vähän vähäteltyä asiaa. Se tuntuu olevan niin yleinen vaiva ja moni sen kanssa pärjää, niin ei kai se niin paha voi olla, mutta täytyy myöntää, en todellakaan ole ollut ikinä hyvä koulun kävijä. Ehkä tämä lukihäiriö on nyt sitten osasyy siihen. Hassua.

"Siis mitä just luin?" -ilmeeni.
Onko lukijoilla lukihäiriötä? Kuinka ne näyttäytyy ja onko opiskelu sujunut niiden kanssa?

4 kommenttia:

  1. Minulla on todettu lukihäiriö, mutta en ole huomannut sen vaikuttavan elämääni yhtään mitenkään, enkä huomaa itsessäni minkäänlaisia lukihäiriön oireita. Viidenvanhana minulla on todettu melkein kaksi kertaa niin laaja sanavarasto, kuin muilla ikäisilläni lapsilla on ollut.

    Tuntuu varmaan helpottavalta saada tuo lukihäiriödiagnoosi, eikä ollakaan "ihan vaan tyhmä"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millainen se siun lukihäiriö sitten on jos sitä ei itse huomaa missään? Niin tai tavallaan en itsekään olisi uskonut, että miula sellainen löytyy heheheh :D Mutta tosiaan, ei ole yhtään niin hölmö olo kuin aiemmin oli, kun sai jonkun selityksen miksi kirjasta ei jää mikään päähän vaikka kuinka lukis :D Hauskoja tenttejä miule :D

      Poista
  2. Itseasissa tänään keskustelin mieheni kanssa siitä, kuinka vaikeaa mulla on lukea, kun ei jää mieleen mitään mitä juuri luki. Pitää selata paria sivua taaksepäin ja taas jatkaa, ah kuinka puuduttavaa. Puhumattakaan opiskeluista ja kokeisiin lukemisesta. Voin vaan samaistua entiseen tunteeseesi, kun olen ja tunnen vieläkin itseni todella tyhmäksi. :D Ehkäpä ois syy käydä tekemässä testit...

    Mutta varmasti helpottavaa saada tuo diagnoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri tuollaista se miun lukeminen on! Sitten kaikki kyllä kovasti neuvoo, mutta ei ne neuvot toimi.. Ainakaan miule. Mene ihmeessä sellaiseen testiin, jos siulakin olisi samaa "vikaa" :) Helpottaa kun on joku syy sille :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!