13.12.2015

Huh huh, tämä vuosi koulun osalta (melkein) ohi!

En voi kuvailla tätä helpotuksen tunnetta, kun tajuan, että syyslukukausi on ohi. Muistan vielä, kuinka ensimmäisinä päivinä itkeskelin invavessassa ahdistuneena ja olin aivan varma, että tämä koulu loppuu kyllä ennen kuin alkaakaan. Samaan aikaan oli eräänlaisia mullistavia asioita ihmissuhderintamalla, joita en täällä blogissa jakanut (enkä vieläkään jaa varsinaisesti, tällä tavoin ikävästi vain vihjailen), jotka vain vaikeuttivat koulun aloitusta. Se oli kamalaa aikaa. Sitten vielä se itkevä lapsi siellä päiväkodin aamupalalla. Oooh, alkaa nytkin itkettää kun vain pohdinkin.

No, sitten lapsi lakkasi itkemästä aamupalalla ja minä aloin saada koulutehtäviä. Ja kirjoja luettavaksi. En tajunnut mitään lukemastani ja tuntui aika hankalalta koko koulu, vaikka olin tyytyväinen päiväkodin mutkattomaan alkuun. Suurin opiskelumotivaationi on kuitenkin vanhemmuuden tuoma vastuu (ja nostettu opintolaina), joten olen päättänyt olla luovuttamatta. Päätin oppia ne hankalatkin asiat ja uusi ihana luokka oli hyvä tsemppari myös.

Sitten yhdellä viikolla, kun oli eniten palautettavia tehtäviä ja hirveä stressi päällä, tajusin, että vain pari viikkoa enää ja on aika joululoman. Enää pari viikkoa hammasta purren, kyllä minä saan nämä tehtävät tehdyiksi. Ja niin minä sainkin, vain yhden tehtävän olen palauttanut koko syksynä myöhässä. Minulta se on mainio suoritus, sillä ennen en olisi palauttanut varmaan lainkaan.

Perjantaina sitten hoksasin, että hetkinen, minullahan on enää tämän päivän tunnit (ja pari tekemätöntä tehtävää) ja sitten on aika sen LOMAN. Noh, enää on ne tehtävät, lähiopetus jo ohi. Päällimmäisenä kuitenkin se fiilis, että kyllä minä tästä selviän, vielä sen jäljellä olevan kaksi vuottakin, vaikka välillä muulta tuntuu. Kevätlukukauden lukkari harjoitteluineen kuulostaa ihan hyvältä.

Kiitos rakkaalle puolisolleni tuesta, hienolle koululuokalle sekä mainiolle tyttärelleni, joka sai päiväkodin aloituksessa vain yhden sellaisen taudin, jolloin täytyi jäädä kotiin hoitamaan. Toisilla ei käy tuon viimoisen suhteen niin hyvä mäihä kuin meillä!

Ja sitten loppuun vielä iso huokaus: PUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUH!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!