9.12.2015

Taaperolla kaksi harrastusta


Minulle on tärkeää, että opetan Aislan harrastamaan pienestä pitäen, sillä itse olen ollut lapsena tuuliviiri, joka on pomppinut harrastuksista toiseen tai ollut harrastamatta. Nyt kun aikuisiällä olen sitten harrastellut enemmänkin, niin koen jääneeni ehkä jostakin lapsena paitsi.

Harrastuksien mukana tulee kavereita päiväkodin ja koulun ulkopuolelta, itsevarmuutta, lajista riippuen siihen ominaisia taitoja ja tietoja, sitoutumisvalmiuksia ja säännöllisyyttä arkeen. Monia muitakin asioita varmasti liittyy harrastamiseen, joita en tuossa tullut edes ajatelleeksi. Haluan, että tyttäreni on etuoikeutettu ja saa nämä asiat elämäänsä. Lajiksi meille on valikoitunut sirkus, koska itse pidän siitä. Vielä kun neiti on niin pieni, ei hän pysty itsekään valitsemaan ja toistaiseksi sirkuksessa on käyty mielellään.


Itse olen löytänyt sirkuksen maailmaan vasta teini-ikäisenä ja harmittaa, että en jo aiemmin. Sirkuksessa on niin monenlaisia lajeja, että en usko, että siihen voi kovin nopeasti kyllästyä. Sieltä oppii monenlaisia asioita: kehonhallintaa, tasapainoilua, koordinaatiokykyä, esiintymistaitoja ja sosiaalisia taitoja esimerkiksi. Voisiko olla parempaa?

Toistaiseksi olemme käyneet sellaisessa ryhmässä, jonne menemme Aislan kanssa kaksin ja olen tykännyt, että se on superhyvä, eikä niinkään väsyttävä juttu. Rakas tyttäremme on muutenkin sellainen energiapakkaus, että touhuilee kotonakin samalla innolla päiväkodin jälkeen, niin miksei harrastuksessakin. Nyt kun käymme vielä yhdessä, on se meille sellainen yhteinen aika, kun äiti kiinnittää huomion lähinnä häneen, eikä varmasti someen yhtään.


Toivon kyllä, että Aisla jatkaa harrastusta vielä sittenkin, kun ei ole meille yhteisiä ryhmiä, mutta sen näkee sitten. Jos hän ei pidä tai halua jatkaa, niin voimme etsiä sitten jonkun lajin, joka miellyttää enemmän häntä. Itse toivoisin senkin olevan liikuntaa, sillä mielestäni on tärkeää oppia liikkumaan myös pienestä pitäen, sillä tällä tavoin aikuisiällä sen aloittaminen on ollut niin haastavaa.

Ja tosiaan, vaikka me käymme Aislan kanssa sirkuksessa, on meille tärkeää, että tasapuolisuuden nimissä myös Toni harrastaa tytön kanssa. Hänen vuorotyöstään johtuen eivät he ole voineet ottaa mitään säännöllistä harrastusta, mutta he käyvät kaksin uimahallissa. Minä en voi sinne mennäkään, kun ihoni ei kestä klooria kovin hyvin. Se on sitten isin ja tyttären yhteinen harrastus, johon aina valitaan päivä kalenterista ja sitten sitä odotellaan kuin kuuta nousevaa. Tämä on myös tärkeä asia koko perheelle, he saavat yhteistä aikaa ja äidin sydän sulaa, kun tietää, että näin on.

Mitäs teidän perheessä harrastetaan? Harrastaako äidit ja lapset vai isit ja lapset? Vai onko harrastaminen teille tärkeää? 

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun harrastatte yhdessä! A-muru on tanssinut balettia nyt syksyn ja jatkaa myös kevätkaudella. Hän on selvästi nauttinut harrastuksestaan ja sunnuntaina pääsemme katsomaan joulunäytöstä, jossa hän tanssii ensimmäistä kertaa! En kestä, itken jo nyt! :D

    Olen samaa mieltä kanssasi harrastuksien tärkeydestä. Itse olen saanut harrastaa paljon ja omassa lapsuudessa partio- ja musiikkiharrastus olivat tärkeimpiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OOO joulunäytös, varmaan ihan superliikuttavaa! Olispa meilläkin :') Ihanaa, että joku joka on harrastanut jotain pidempään, on samaa mieltä näistä miun harrastus-aatoksistani :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!