29.12.2016

10 vinkkiä bloggaamisen aloitteluun

Sain ihanalta Jonnalta tunnustuksen, jossa ilmeisesti kuuluu kertoa omia vinkkejä aloitteleville bloggaajille. En tiedä varmaksi, sillä vilkaisin vain postausta. En halunnut tietää etukäteen, että mitä muut ovat antaneet, jotta en vahingossakaan ala kopioimaan! Olen otsikoista päätellyt nimittäin, että muutkin lukemani blogit ovat näitä rustailleet. En ole niitäkään availlut. Tässä siis minun vinkkini, ilman kopiointia muilta, että mitkä olen kokenut hyväksi ja tärkeäksi tai hoksannut vasta turhan myöhään.


1. Verkostoidu. Tämä on mielestäni kaikista tärkein kohta, sillä itse en hoksannut aluksi tehdä niin, mutta kun tajusin, niin se oli parasta bloggaamisessa. Lue ja kommentoi muita bloggaajia, mene Facebookin bloggaaja-ryhmiin, ole aktiivinen kaikin tavoin mitä ikinä keksitkin. 

2. Käytä hyödyksesi myös muita somekanavia, kuten Instagramia, Facebookia ja Snapchattia. Siellä on myös helppo verkostoitua, mutta myös löytää lukijoita blogilleen.


3. Aseta etukäteen omat rajasi - mitä haluat näyttää ja kertoa blogissasi ja mitä et? Itselläni on esim. tarkat rajat siitä, millaisia kuvia laitan lapsestani tai mitä hänestä kerron. Samoin on olemassa asioita elämässäni, joita en jakaisi blogiin, kuten jotkut sellaiset asiat, jotka koskettavat myös muita, kuin itseäni.

4. Unohda klikkiotsikot. Oman kokemukseni mukaan niillä saat blogiin kyllä kävijöitä lisää, mutta yleensä he ovat juuri niitä inhottavasti kommentoivia anonyymejä. Kannattaa siis miettiä mitä tahtoo.


5. Laadukkaat kuvat. Omanikaan eivät ole ihan niin laadukkaita tai valoisia kuin aina toivoisin, mutta itse arvostan ainakin, että kameraa on käytetty ja kuvat ovat tarpeeksi isoja. Itse en kyllä perusta liiankaan isoista kuvista, mutta pienet kännykkäkuvat eivät ole mieleeni.

6. Ulkoasu on hyvä olla simppeli. Tekstiä on mielestäni miellyttävämpää lukea, kun esim. blogin tausta ei ole täynnä kuoseja ja kaikki löytyy helposti. Banneri on hyvä olla myös simppeli, mutta mieleenpainuva.


7. Ajankohtaisuus. Olen ymmärtänyt, että tämä on tärkeää. Itse olen tässä aivan onneton, mutta luen kyllä itse nimenomaan niitä ajankohtaisia postauksia hyvin mielelläni. Mielipidepostauksissa tämä on erityisen tärkeää.

8. Sinä. Tarkoitan, että tee omaa juttuasi. Ei kukaan jaksa lukea niitä massablogeja, joissa on kaikissa sama sisältö ja tehdään tiettyjä postauksia vain koska kaikki muutkin. Jos haaveilet suuremmista lukijamääristä, niin sen sijaan, että alat tekemään jotain juttua, koska muutkin on saaneet niin lukijoita, niin mieti mikä sinun elämässäsi voisi olla ainutlaatuista.


9. Ole kärsivällinen. Jos lukijamäärä ei sekunneissa nouse haluamallesi tasolle, niin älä lannistu, vaan jatka sitkeästi. Itse arvostan ainakin lukijamäärän sijaan aktiivista kommentointia.

10. Postaa säännöllisesti. Joka päivä on mielestäni liikaa, mutta kerran viikossa liian vähän. Jotakin siltä väliltä on mielestäni hyvä postaustahti, joka kannattaa pitää säännöllisenä.


Siinäpä niitä minun vinkkejäni, joita itse koiran varjella aina täysin rinnoin, vaikka en minäkään aina onnistu. Kuvituksena oli vanhat bannerini. Sanoisin, että se tärkein homma on tehdä sitä omaa juttuaan. Kiitos vielä tästä tunnustuksesta! Tahdon antaa oman tunnustukseni Demille, Agulle, Sallalle, Marialle ja Helille

Säännöt: Kirjoita postaus tunnustuksesta, kerro kuinka aloitit bloggaamisen, anna ohjeita aloitteleville bloggaajille, mainitse ja linkitä blogi, joka nimesi sinut ja nimeä 10 bloggaajaa tunnustuksen saajiksi.

27.12.2016

Gerbiilit ovat saapuneet!

Pohdiskelin aiemmin tänä vuonna, että tahtoisimme, erityisesti perheen kolmivuotias, lemmikin. Silloin olin kallistunut eniten kilpikonniin tai undulaatteihin meidän perheen lemmikkeinä. Kilpikonnat tippuivat pois ajatuksistamme aika pian postauksen jälkeen ja undulaatteja pohdimme hyvin pitkään. Itse asiassa teimme valinnankin jo siitä, että undulaatteja niiden on oltava.


Sitten tapahtui jotain ja tulimme siihen tulokseen, että undulaatit ehkä kaipaisivat enemmän meidän huomiota, kun mitä meillä on lemmikille aikaa antaa. Lisätutkailun ja pohtimisen tuloksena päädyimme sitten gerbiileihin. Syy, miksi gerbiilit olivat juuri meidän perheelle sopiva ratkaisu, oli niiden helppohoitoisuus, hajuttomuus ja itsenäisyys. Kuulostaapa kamalalta noin kirjoitettuna, haha. Gerbiilit ovat siis sopivan itsenäisiä, niin, että ne eivät esimerkiksi kärsi kamalasti siitä, jos en jaksa niitä joka päivä viihdyttää, vaan heillä on toisensa. Sitten taas toisaalta, niitä voi myös käsitellä ja niille voi keksiä erilaisia virikkeitä. Niin ja onhan ne hurjan söpöjä.

Terraario meille tuli mummoni vanhasta akvaariosta, johon tein itse kannen rautakaupasta ostetusta verkosta. Muut tarvikkeet haettiin eläinkaupasta uusina ja gerbiilit kasvattajalta. He, Possu ja Lehmä, kotiutuivat tänään. Annoimme kolmivuotiaalle päätäntävallan nimien osalta. Toistaiseksi emme ole vielä päässeet koskettamaan noita söpöliinejä, sillä annamme heidän tutkailla ensin asumustaan rauhassa. Sitten huomenna alamme varovasti tutustumaan toisiimme terraarion sisäpuolella ja sitten katsellaan, kuinka edetään. 


Nämä tyypit olivat tosiaan tyttäremme joululahja sitten, vaikka toki pohdimme, olisiko se järkevää. Tulimme tulokseen, että se on oikein oiva tapa "antaa" lemmikit hänelle. Hän sai siis lahjapaketissa gerbiilinruokaa, rahaa ja kirjeen "pukilta", jossa kerrottiin kahdesta tyttögerbiilistä, jotka voimme joulun jälkeen hakea.

Äitiä jännitti vielä viimeiseen asti, että onkohan tämä nyt fiksua ja tuleeko elämästä hankalaa, kun perheessä on lemmikki. Mitä jos en välitä niistä? Yllätin kuitenkin itseni tuijottelemasta terraarioon puoli tuntia lapsen nukahdettua, sillä niin suloisia ja kiehtovia nämä eläimet minusta ovat. Hieman olen saanut myös paikkailtua lapsuuden traumojani (lol), kun ala-asteella luokkakaverillani oli gerbiilejä ja minä en koskaan saanut, haha.


Raportoin sitten lisää jatkossa näiden tyyppien elosta varmasti, olkaa huoleti, meillä on kasvattajan tuki ja turva, vaikutti oikein mainiolta tyypiltä hänkin. Eipä muuta tällä kertaa, snäpissäni hekin varmasti vilkkuvat, jos heitä tahtoo enemmän tavata, olen siellä peikkopaprika.

25.12.2016

Onnistunut kommuunijoulumme

Tuli loma ja tuli joulusiivous, tuli vieraat ja tuli joulu. Nyt onkin sitten vielä tovi joulupäivää jäljellä ja minun puolestani huomenna joulu jo ohi. Kylläpä sitä onkin vietetty. Meidän kommuunijoulu, kuten sitä sitten tykkäsimme kutsua, osoittautui parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi. Oli monta onnellista lasta ja väsynyttä, mutta onnellista vanhempaa. Hiukan ehkä mietin, että mitä, meille ennestään tuntematon, pukki mahtoi miettiä meidän kokoonpanosta, hehe.



En ole tosiaan koskaan ennen nauttinut joulusta näin, kun tänä vuonna. Suurimmaksi osaksi tietysti siksi, että oma lapsi alkaa olla siinä iässä, että ymmärtää joulun päälle. Läheisten läsnäolo tietysti vaikuttaa myös. Otimme joulun todella rennosti ilman turhaa säntäilyä ja pingottamista. Oli ihanaa vain nauttia toistemme seurasta ja ruuasta. Saatoin ottaa kyllä aikamoisen siivouspaniikin ennen vieraiden saapumista, mutta samalla hetkellä, kun he saapuivat, tajusin, että omaa tyhmyyttäni vain. Ketään ei olisi varmasti haitannut, vaikka en olisikaan siivonnut vessan lattiaa ihmesienen kanssa. 


Lahjoja meille tuli ihan törkeä määrä ja jos joskus ajattelin, että tahdon opettaa lapseni arvostamaan muita asioita joulussa, kuin materia, niin olen edelleen samaa mieltä. En kuitenkaan tahdo tehdä sitä kasvattamista niin, että veisin lapseltani lahjojen ilon, vaan uskon, että lahjojen määrällä ei ole merkitystä. Tärkeämpää mielestäni on opettaa arjessa, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää: Uusin älypuhelin vai ystävyys tai luonnon ihmeet? Katsotaan kuinka pitkälle tämä kantaa, mutta kyllä itsekin nautin elämyksistä, mitä lapsi sai lahjan availusta, joten miksipäs ei. Itse olin ollut myös kiltti koko vuoden ja sain myös monta mahtavaa lahjaa. Kiitos kaikille niitä antaneille!


Kommuunijoulumme onnistumisen kunniaksi päätimme juhlia myös uudenvuoden samalla rakkaalla poppoolla. Sitä odotellessa. Sitä ennen ohjelmassa on Huvikummulla leikkiä, junaradan rakentelua, lumen odottelua hiihtoa varten sekä gerbiilien hakua. Niinhän siinä siis suuren lemmikkipohdiskelumme jälkeen kävi, että päädyimme lopputulokseen, että meille saapuu kaksi gerbiiliä tiistaina ja sitä meidän perheessä odotetaankin nyt innolla. Palailen siihenkin sitten vielä postauksen merkeissä, kun ennätän. Nyt aion kuitenkin rohmuta vielä vähän konvehteja, ennen kuin siirryn taas takaisin porkkanoiden pariin.

Ihanaa loppuvuotta kaikille teille siellä <3

15.12.2016

Uusi hiusväri

Olen saapunut jonkin sortin identiteettikriisiin. En oikein tiedä miltä tahtoisin näyttää. Tämä on kai osa tällaista inhimillistä olemista, kun tuntuu, että muutkin näitä usein pohtivat. Ensin meinasin sanoa, että naiseutta, mutta sitten mietin tarkemmin, että koskettaa tällainen kai miehiäkin.

Olen hennannut hiuksiani aika pitkään ja ensimmäinen kriisin vaihe saavutettiin syksyllä, kun käytin ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan kaupan "myrkkyvärejä" eli vaalensin hiusteni latvoja, jotta sain laittaa niihin mm. sävyttäviä hoitoaineita ja voi jestas, kuinka olinkaan kaivannut muutosta. Olinkin tovin ihan tyytyväinen muutoksineni, mutta sitten alkoi tympimään: Kaipaan jotain isompaa.

Sitten tuli se päivä, tuossa muutama päivä takaperin, kun tajusin, että voinhan tummentaa hiuksiani kasviväreillä. Tuumasta toimeen kipitin sitten lähimpään Ruohonjuureen noita värejä mukaani poimimaan ja arvoin hyvin pitkään tumman ruskean ja mustan välillä. Tahdoin jotain radikaalia ja pelkäsin, että jos nappaan sen ruskean saan vain hieman tummemman sävyisen punaisen tukan. Otin sitten mustan.

Musta kasviväri osoitti minulle sitten, ettei oikein välittänyt niistä blondatuista latvoista, kun ne alkoivat vihertämään melkoisen paljon, joten minä tyttö otin Fiskarsit (oikeasti jotkut halpissakset) ja napsin ne pois. Lähtipä pituuttakin samalla. En saanut ensimmäisellä kerralla väriä niin tasaiseksi, kun toivoin, joten toisella yrityksellä seuraavana päivänä olin jo tyytyväinen lopputulokseen. Nyt olenkin sitten tumma. Varmaan aika pitkään, koska kasviväreillä ei voi vaalentaa. Haha. On tässä totuttelua.

13.12.2016

Erilainen joulu

En ole ollut ikinä mikään henkeen ja vereen jouluihminen. Oikeastaan tätä nykyistä vaihetta edelsi pitkä vaihe, kun inhosin joulua. Kaiketi tämä kaikki on ollut lähtöisin siitä, kun olen tullut siihen ikään, että on pitänyt valita, missä tahtoo olla jouluna. Minä kun en koskaan tahtoisi pahoittaa kenenkään mieltä. Ihan viimeistään silloin, kun aloimme Tonin kanssa seurustelemaan tuli valinnasta erittäin haastavaa. Piti valita, meneekö hänen vanhemmilleen vai jommalle kummalle minun vanhemmistani. He kun kaikki asuivat vielä niin kaukana toisistaan, että mikään käyminen kaikkien luona ei oikein onnistunut, vaan oli tehtävä valintoja.


Tällainen valitseminen on jatkunut tähän jouluun asti. Nyt päätimme tehdä toisenlaisen valinnan ja näin sulkea pois kaikkien mielten pahoittaminen, valitsemalla jonkun ihan muun tavan joulun viettoon, sillä emme mene kenenkään meidän vanhemmista, vaan vietämme joulun kotona perheen kesken. Ja nyt kun sanon perheen kesken, niin tarkoitan sitä. Olemme kotona jouluna Tonin ja Aislan kanssa, mutta lisäksi joulua tulee juhlimaan meille lapsuudenystäväni lapsineen. Olemme vitsailleet meidän pikku kommuunista, mutta sitä meidän yhteiselo parhaillaan on. Koen tämän ystäväni ja hänen lapsensa vähintäänkin yhtä läheisenä kuin muutkin perheenjäseneni.


Olen onnellinen, että saan viettää tänä(kin) vuonna joulun rakkaimpieni kanssa ja on ihanaa päästä yhdistelemään meidän kaikkien perheiden yhteisiä perinteitä. Meillä on Ikean muovikuusi, joululaatikoita (myös makaroni), joulupukki sekä paljon lapsia ja lahjoja. Voisiko olla mukavampaa. Erityisesti nautin myös siitä, että nämä läheiset ihmiset tulevat myös keskenään niin hyvin juttuun. Meidän tytöt ovat syntyneet puolen vuoden ikäeroilla ja ovat parhaita kavereita. Omistamme kaikki kolme aikuista yhteisen huumorintajun (ainakin suurimmaksi osaksi, haha). Ja konkkaronkkaahan täydentää rakas kummityttöni, joka on maailman iloisin lapsi.


Yöksi meidän perheen isi lähteekin sitten yötöihin, joten senkin vuoksi minulle on tärkeää, että rakas ystävä tulee meille joulua viettämään, niin saamme sitten illalla aikaa kahden kesken, jos vain saamme lapset nukkumaan. Aiemmin siinä kohdassa on saattanut olla hieman haasteita, kun ollaan yökyläilty.

Jännittää jo oikein kuinka joulu tulee sujumaan ja oletan meillä vallitsevan lämpimän ja rauhallisen tunnelman. En tiedä onko jälkimmäinen tämän lapsikatraan kanssa liikaa toivottu. Iik.

Miten teillä juhlitaan joulua? Millaisia perinteitä teillä on?

9.12.2016

Pestoinen pasta-papupata























Arkimössöreseptiä täältä pesis taas! Tällä kertaa meidän versio ei ole vegaaninen kaapista löytyneen alennus peston vuoksi, mutta jos tahdot syödä ruokasi vegaanisena, niin pestoahan on helppo ostaa (tai tehdä) myös sellaisena. Esim. Urtekrammin pesto on vegaaninen. En muuten tiedä onko tämä pata laisinkaan, sillä en tiedä mikä on pata, mutta käsitykseni mukaan tämä saattaa olla pata, paitsi jos niitä haudutellaan superkauan. Tätä en haudutellut superkauaa nimittäin. (Ja tämä pasta on jo tovin vanha resepti, sillä emme ole dieetillä tämmöisiä kokkailleet, vaikka en tätä ihan epäterveelliseksi menisi leimaamaan.)

Pestoinen pasta-papupata

2-3 dl jotakin pastaa (minulla oli ruispastaa)
1-2 dl liotettuja ja keitettyjä mustapapuja (tai purkista)
2-3 dl liotettuja ja keitettyjä kikherneitä (tai purkista)
3 porkkanaa
10-15cm pätkä kesäkurpitsaa
paprika
sipuli
500g paseerattua tomaattia
vajaa purkillinen (rucola-)pestoa
kasvisliemikuutio
basilikaa
oreganoa
mustapippuria
suolaa
valkosipulijauhetta
punaviinietikkaa
paprikajauhetta

1. Pilko kasvikset.

2. Laita toiseen kattilaan kypsymään makaronit ja toiseen kasvikset ei-kovin-suureen-määrään vettä. (Itse keittelin kasvikset itseasiassa wokkipannussa, mestarikokki kun olen.) Lisää kasvisten joukkoon myös kasvisliemikuutio ja muut mausteet. Lopuksi vielä punaviinietikka.

3. Kun pastat on kypsiä, niin kaada niistä vesi pois ja anna niiden odotella. Jos ne eivät ole vielä kypsiä, kun kasvikset (ainakin melkein) on, niin siirry kohtaan 4 ja tee tämä, kun niin on.

4. Nyt voit vielä kaataa ylimääräiset vedet pois, jos tahdot, mutta sitä voi olla muutama desi pohjalla. Kaada sekaan paseerattu tomaatti. Nyt vielä jos kasvikset ovat vähän raakoja, voi antaa niiden hautua paseeratun tomaatin kera.

5. Lisää joukkoon pavut ja kikherneet, sekä pesto. Lopuksi kaada sekaan vielä pastat ja sekoita.

6. Nam nam nauti.

7.12.2016

Kuulumisia, arvonnan voittaja sekä alekoodi!

Kun alkaa pitämään tällaista hiljaista aikakautta blogissa, niin huomaan, että sen katkaiseminen on aina iso kynnys. Tämäkin tuli ihan vahingossa. Nyt kun yrittää treenata mahdollisimman paljon ja nukkuakin, niin sitten ei paljoa aikaa aina jää muuhun. Nyt kuitenkin olen tässä.

Ensimmäinen ilmoitusasia on sellainen, että minä tosiaankin suoritin arvonnan Fitverstaan ohjelmapaketista, mutta en vain ole kertonut teille voittajaa vielä, eli voittaja oli PINJA! Onnea! Laitan yhteystietosi eteenpäin, niin sinuun ollaan varmasti Fitverstaan puolesta yhteydessä, kiitos kaikille osallistuneille. Sain blogiin myös alekoodin, joten jos ei arpaonni suosinut, niin koodilla paprika20 saa nyt -20% ohjelmapaketeista joulukuun loppuun asti, kannattaa hyödyntää. Paketit on muutoinkin jo edullisia, niin alekoodilla vasta onkin.

Ne niistä asioista sitten. Tällä hiljaisella ajallani olen tosiaan liikkunut niin paljon kuin olen pystynyt ja syönyt hyvin pääasiallisesti. Sain nimittäin myös hieman omaa aikaa, kun perhe lähti sukuloimaan ja jätti minut kotiin. Sitten kaikki liikkuminen ja syöminen meni kohti kaljaa ja pizzaa. Nyt kuitenkin aamulla vedin kiltisti aamupalasmoothiee ja homma jatkukoon. Perhe tulee tänään kotiin. Olenkin vähän kaivannut.


Olen käynyt myös superpitkästä aikaa ilmarengasta harrastelemassa ja ostinkin heti 10-kortin ja aaaaah kuinka innoissani olen! Olen jo varannut kaikki mahdolliset tunnit seuraavat kaksi viikkoa eteenpäin, mitä vain sain järjesteltyä, olisinpa saanut vieläkin lisää, mutta noh, kaikkea ei voi saada. Ilmarengas on kyllä se minun juttu, pariakrobatian lisäksi. Tulee tehtyä ihan vahingossa temppuja niin, että polven läheisyydessä on nytkin nyrkin kokoinen mustelma. En edes huomannut sitä kuin vasta tunnin jälkeen. Kädetkin kirveli kaksi päivää aina kun piti lämpimällä vedellä pestä. Osasin kuitenkin kaikki vanhat temput edelleen, mikä oli itselle yllätys.

Kouluhommista olen myös vähän lintsaillut ihan hyvillä mielin, kun nyt muuten on ollut niin stressaavaa, tiukkaa ja kiireistä. Ei pidä vaatia itseltään liikoja ja en tahdo enää sellaista uupumusta, joka melkein viime kevään huhkimisen jäljiltä iski. Nyt sitten otan chillimmin ja muistan myös nauttia elämästä tehtävien lisäksi. Toistaiseksi on ainakin toiminut ihan mukavasti. Toivon, että saan myös tällä tahdilla palautettua kaikki tehtävät, mitä ennen joulua vaaditaan. En kaipaa niistä niin huippuhyviä arvosanoja, kunhan vain palautettua saan.



Sitten tulin kolmatta kertaa kummiksi viikonloppuna ja olin jälleen niin otettu tästä kunniasta. Erityisen ihanaa tästä teki tällä kertaa se, että tämä poika on minun ja Tonin ensimmäinen yhteinen kummilapsi. Nämä ystävät ovat meille myös tietyllä tapaa melko tuoreita ystäviä vielä, sillä olemme tutustuneet heihin vasta Aislan syntymän (ja blogin) myötä. Onkin huikeaa saada tällainen kunniatehtävä heiltä, koska nyt tiedän, että jos koen heidät läheiseksi, se ei ole vain minun ajatus. Kiitos vielä <3

Joulusta ajattelinkin kirjoittaa ihan erillisen postauksen pian, että kuinka meillä sitä tänä vuonna juhlitaan, nyt kun suunnitelmat alkaa olla selvillä vesillä. Ei niin perinteisin menoin, vaikka toisaalta hyvin perinteisesti, kuulette sitten. Sellaisia kuulumisia meille tänne hiljaisuuteen. Kaikki hyvin meillä, vaikka olen täällä ollut niin hiljainen. En ajatellut enää jatkaa, kun olen murtanut nyt jään.

26.11.2016

Mysteerilaatikko

Indiedaysin ja Blogiringin Blogger's Inspiration Dayssa sain mukaani kassillisen Risentan ja Santa Marian tuotteita. Kipitin niiden kanssa sitten onnesta soikeana kotiin, kun olin hotellilla tutkinut sisältöä: kaikkea ihanaa ja terveellistä! 

Pohdin mikä olisi kiva keino toteuttaa postaus kassin sisällöstä ja sitten tuli mieleeni juttu, mitä ollaan Tonin kanssa mietitty vuosia, että haluttaisiin toteuttaa: Mysteerilaatikkotehtävä suoraan Australian MasterChefistä. Oltiin vuosia sitten intohimoisia sarjan seuraajia, vaikka siellä aika usein liharuokaa tehtiinkin ja meidän yksi suosikki haasteista oli mysteerilaatikkotehtävä, jossa kilpailijat avaavat pöydällä olevan laatikon, jossa on ruoan pääraaka-aineet. Sitten on tietty aika valmistaa niistä ateria niin, että saa hyödyntää lisäksi ruokavaraston tarpeita, joita voi olla aikaa hakea vaikka minuutin verran. Ruokavarastossa on siis ihan perusraaka-aineita.

No nyt me sitten päästiin toteuttamaan meidän mysteerilaatikkotehtävä, toki meillä ei nyt ollut sitten tuomareita kertomassa voittajaa ja meidän avoin ruokavarasto oli meidän kodin melkein tyhjät ruokakaapit. Mysteerilaatikkomme oli kassin sisältö ja tarkoitus oli toteuttaa New York -tyyliseen brunssiin terveellisiä naposteltavia: yksi suolainen ja yksi makea. Tässä tulee sitten meidän tuotokset. Olen pahoillani myös huonoista kuvausvaloista, mutta työskentelyrauhan saamiseksi meidän "brunssi" valmistui lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen. Ymmärrätte varmaan. (Paitsi mustapavut olin liottanut ja keittänyt valmiiksi pakkaseen, josta käytimme ne sitten suoraan ruokaan!) 


Minun tacoveneet

Papusoosi

Tomaatteja
Mustapapuja
Kookosmaitoa
Korianteria
Valkosipulia
Sipulia
Suolaa
Valkopippuria
Chiliä

Lisänä tietysti tacoveneet + salaatinlehdet + tomaattisiivut + paistetut kesäkurpitsakiekot + paahdetut auringonkukan siemenet.


Tonin tacoveneet

Tacoveneet

Tsatsiki pohjalla

Turkkilainen jugurtti
Kurkku
Valkosipuli

Papumössö

Mustapavut
Sipulia
Öljyä paistamiseen
Chiliä
Tomaatti
Suolaa
Sitruunamehutiivistettä
Paprikajauhetta
Sokeria
Etikkaa

Päällä salaattia ja paahdetut auringonkukan siemenet.


Smoothie kulho (minun)

Mustikkaa
Punaherukkaa
Vadelmamehukeittoa
Banaania
Turkkilaista jugurttia
Kookosmaitoa
Vaniljatankoa pieneksi pilkottuna
Kardemummaa
Chian siemeniä



Myslihyve uunissa (Tonin)

Vadelma & kookos granola
Hunajaa
Mustikoita
Kardemummaa
Kookosmaito

(Tämä uuniin 125 asteeseen kunnes näyttää hyvältä. )

Sellaisia tuotoksia saimme me yliväsyneinä aikaiseksi. Ikävä kyllä en voinut pistää tarkkoja ohjeita tai ainesmääriä ruokiin, sillä meillä oli niin kova paniikki päällä, kun verenmaku suussa vain tahdoimme voittaa toisemme. Oman arvioinnin perusteella Tonin suolainen oli tuhannesti paremman makuinen ja minun jälkkärini oli enemmän omaan mieleeni. Mitä itse valmistaisit näistä aineksista?

23.11.2016

Minä ja fitness (+ arvonta)

Olen aloittanut jo toisen Fitverstaan ohjelmapaketin, tällä kertaa otin sellaisen paketin kuin 30 day beginners guide to fitness, joka aiheutti paljon ajatuksia minussa. Lähinnä mietin sitä, että voinko valita itselleni tämän paketin. En varsinaisesti ole nimittäin kiinnostunut kroppani tuijottelusta tai fitnessistä harrastuksena. Miksi sitten valitsin tällaisen paketin?

Ihannekroppani ei varsinaisesti ole tosiaan mikään fitness, en tahdo erityisesti näyttää miltään fitnessmuijalta ja pumpata pehvaani siksi, että se olisi iso, lihaksikas ja muhkea. Syy miksi valitsin tämän paketin oli se, että siinä luvattiin, että opin polttamaan rasvaa samalla kun kasvatan lihaksia. Ulkonäkö on minulle siinä se toissijainen juttu, mutta tahtoisin todella olla vahva.

Ihannekroppani on nimittäin voimakas ja tiettyihin akrobatialiikkeisiin kykenevä. Minulle on oikeastaan melko sama miltä vartaloni näyttää, jos se pystyy niihin liikkeisiin, joita tahtoisin niin kovin osata. Saan suurempaa tyydytystä siinä, kun onnistun seisomaan käsilläni vaikkapa sekunnin pidemmin kuin aiemmin, kuin siitä, että näytän timmiltä. Saan paremman fiiliksen siitä, että joku kehuu kuinka taitava olen kuin että kuinka laihtunut olen ja miten hyvältä näytän. (Se on muuten kammoksuttavaa paljonko enemmän niitä kommentteja tulee kevyempänä, mutta se on toinen juttu kokonaan se.) Joku voi kyllä varmasti saada sen saman fiiliksen siitä, että salilla on isompi paino käytössä, mutta itse kaipaan jotakin vielä konkreettisempaa eli temppuilun. Se motivoi minua ja siksi tahdon tehdä niitä hommia salilla, että voin päästä tavoitteisiini helpommin siellä akrobatialajien puolella.

Tällaisia kuulumisia luvassa siis jatkossakin blogin puolella.


Tällä kertaa minulla on ilo myös arpoa teille yksi vapaasti valitsemanne ohjelmapaketti Fitverstaan sivuilta. Arvontaan pääset osallistumaan tykkäämällä Fitverstaasta Facebookissa ja kommentoimalla tähän postaukseen, että minkä ohjelmapaketin valitset jos voitat. Laita kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi, niin saan sinuun yhteyden, jos onni osuu kohdalle. Onnea arvontaan! (Edit. Haha juu ja tosiaan suoritan arvonnan joulukuun ensimmäinen päivä!)

20.11.2016

Vegaaninen Härkis-couscous-hässäkkä

Sain kommentin, jossa toivottiin, josko voisin jakaa enemmän kasvisruokareseptejä blogissa, mitä olen pohdiskellut vähän itsekin, mutta aikaan saaminen on toinen juttu. Koen jotenkin, että meillä syödään aika samanlaista ruokaa aina ja olen myös melko huono reseptien ja ohjeiden kirjaaja, kun en ikinä tee itse ohjeesta tai katsele määriä paljonko mitäkin ruokaan tuuppaan. Nyt ajattelin kuitenkin yrittää ihan tällaisen meille tavallisen kotiruoan voimin. Emme siis ole mitään vegaaneja, mutta syömme ruokamme kuitenkin melko usein vegaanisena ihan huomaamatta. Kuten tämänkin.


Vegaaninen Härkis-couscous-hässäkkä (n. neljälle)

1 paprika
1 sipuli
3 porkkanaa
10cm pätkä kesäkurpitsaa
1/3 dl herne-maissi-paprikaa eli he-ma-paa pakkasesta
1 dl vihreitä papuja pakkasesta
1 pkt Härkistä
3-4 dl täysjyvä couscousia
Valkopippuria
Valkosipulijauhetta
Suolaa
Kurkumaa
Garam masala -mausteseosta (tai korianteria, kuminaa, paprikaa, muskottipähkinää, kardemummaa, neilikkaa, fenkolia ja laakerin lehteä)
2-4 rkl Punaviinietikkaa
Ruokaöljyä

1. Mittaa couscousia kulhoon 3-4dl ja lisää sekaan yhtä monta desiä kiehuvaa vettä. Pistä kansi päälle ja anna olla.

2. Pilko vihannekset (porkkana, sipuli, paprika, kesäkurpitsa) ja iske pannulle paistumaan öljyssä. Kypsyttele niin kauan, että porkkana ei enää rousku.

3. Lisää pannulle vihreät pavut ja he-ma-pa sulamaan. Sitten lisää myöskin Härkis suoraan paketista. Lisää mausteet (valkopippuri, suola, valkosipulijauhe, kurkuma, garam masala) oman maun mukaan. Viimeisenä punaviinietikka. Paistele vielä hetki.

4. Ota pannu levyltä ja lisää joukkoon vielä kulhossa turvonnut couscous. Paistele vielä pieni tovi hiipuvalla levyllä.

5. Syö.

17.11.2016

Pettymyksen tuottaminen lapselle on rakkautta

Puhuttuani ystäväni kanssa eräs päivä muistin tärkeän aiheen, jota käsittelimme opinnoissani jo ennen Aislan syntymää. Nimittäin turvalliset pettymykset, joita vanhemman tulee tuottaa lapselleen, jotta tämä osaisi sitten myöhemmissä elämänvaiheissa käsitellä vastoinkäymisiä.

Voin kuvitella, että sellaisissa perheissä, joissa on useampia lapsia, tällaisia pettymyksiä tulee ihan arjessa vastaan helpommin. Huomaan kuitenkin, että itse ehkä aika usein alkaa mennä sille linjalle lapsen kasvatuksessa, että niitä pettymyksiä ei juuri tule, koska on niin paljon helpompaa, kun itkuja ei tule. Niin ja kun meidän lapsi ei ole mikään "vaatija". Hän ei kaupassa itke lelujen tai karkkien perään, niin niiden pettymysten tuottaminen siltä osin on jäänyt vähän vähemmälle.

Turvalliset pettymykset voivat olla siis esimerkiksi lapsen häviäminen pelissä tai vaikka juuri sellainen, että lapsi ei saa kaupasta sitä tahtomaansa tikkukaramellia. Näin lapsi oppii käsittelemään tällaisia pettymyksen tunteita itsessään, kun saa ensin harjoitella vähän pienemmillä jutuilla. Sitten kun tulee vähän isompia pettymyksen aiheita, on niistä ylipääseminen helpompaa.

Olenkin nyt sitten tämän keskustelumme jälkeen kiinnittänyt erityistä huomioita tähän, että tuottaisin lapselleni pettymyksiä. Haha, kuulostipas kamalalta, mutta siis nimenomaan niitä turvallisia. En luo lapselleni pettymyksiä, mutta olen tuottanut niitä turvallisissa tilanteissa, niin, että lapsi on saanut niihin reagoida. Olemme esimerkiksi pelailleet enemmän lautapelejä yhdessä, kuin aiemmin. Minun ei ole tarvinnut niissä mitenkään erityisesti tuottaa niitä pettymyksiä, vaan luonnollisesti toinen meistä voittaa välillä. Varsinkin, kun 3 -vuotiaan kanssa pelailtavat pelit eivät ole mitään varsinaisia älypelejä.

Toivon, että kiinnittämällä huomiota tähän asiaan, joka osaksi tulee varmasti kaikille vanhemmuudessa myös luonnollisesti, pystyn petaamaan lapselleni mahdollisuuksia selvitä paremmin elämän vastoinkäymisistä.


Oliko tämä itsellesi tuttu juttu? Tuotatko lapsellesi/lapsillesi pettymyksiä? 

14.11.2016

Chai tee minun tyylilläni!


Nyt kun on kylmä ja joulu jo kolkuttelee ovella, olen alkanut kaipaamaan lämmintä juotavaa. Tee on aina hyvää ja glögiäkin olen vuosien varrella oppinut juomaan, mutta siltikin yksi juoma sydämessäni on edelleen ykkösenä: mustasta teestä ja mausteista valmistettu maitopohjainen intialainen chai tee.

Valmiita chai tee sekoituksia ja kaikkia makusiirappeja olen nähnyt vaikka ja missä, mutta mikään ei voita kuitenkaan itse tehtyä vastaavaa. Moni ystävistäni ei ainakaan ole tällaista juonut, kuin ehkä satunnaisesti minun tekemänäni, joten ajattelin jakaa myös ohjeen teille. Lapsena tämä maistui minusta piparilta ja itse asiassa meidän 3-vuotiaskin pyysi josko tekisin joku toinenkin päivä, kun viimeksi keittelin. Kamalan paljoa en kyllä tahdo hänelle antaa, tuosta mustasta teestä johtuen, mutta maistuu siis pienempäänkin suuhun, hih. Ohjeet ovat suuntaa antavia, oman maun mukaan voi sitten laitella.

Ohje (n. 2 isoa kupillista):

5 dl maitoa (osa nesteestä voi olla myös vettä, mutta mitä rasvaisempaa, sen parempaa, jos olisin vegaani niin koettaisin varmaan iKaffeen)
pari-kolme palaa tuoretta inkivääriä tai sitten 1/3 tl jauhettua inkivääriä
3/4 tl jauhettua kanelia tai kanelitanko
3/4 tl kardemummaa
3 ps mustaa teetä (tai mustaa irtoteetä)
pieni ripaus mustapippuria
pieni ripaus neilikkaa
sokeria maun mukaan
(1/4 tl vaniljasokeria)

1. Kaada maidot kattilaan ja laita teepussit (tai irtotee) hautumaan joukkoon. Älä laita levyä kuumimmalle, itselläni 1-9 on käytössä 7.
2. Lisäile kaikki muut listassa olevat ainesosat ja maistele. (Lisää jotakin, joka tuntuu puuttuvan.) Kuumenna melkein kiehuvaksi, mutta muista sekoitella, ettei pala pohjaan.
3. Kaada juoma tiheän siivilän läpi mukiin. Nauti.

Tässä siis minun tapani valmistaa kyseinen juoma. Tapoja on varmasti monia, mutta tämä eniten minun mieleeni. Parastahan tulee, mitä enemmän käyttää tuoreita ja kuivattujakin isoja paloja, mutta koska en ainakaan säilytä sellaisia maustehyllyssäni, niin olen useasti tehnyt vain jauheista ja hyvää tulee. Nam!

11.11.2016

Mikä lemmikkieläin perheeseen?

Aisla toivoo kamalan paljon joulupukilta lemmikkieläintä. Olen käynyt kovaa kamppailua tämän asian kanssa, sillä olen itse aika allerginen kaikelle ja melko epäonnistunut eläinvanhempi ollut aina. Tai oli meillä varmasti toisinaan myös ihan onnellisia kissoja, silloin kun oli, mutta kolmesta kissasta, joita oikeasti ajattelin pitää itselläni heidän koko eliniän, jäljellä on pyöreä 0. Olenko minä oikeutettu ottamaan vielä lemmikin?

Omantunnontuskieni lisäksi rajoittava tekijä on tosiaan myös allergiat. Emme ole miettineetkään minkään koiran (oletettavasti), kissan tai minkään muunkaan ison eläimen hankintaa. Kuitenkin, meillä joskus oli rottia ja aluksi en reagoinut niihin kuinkaan, kunnes minulle alkoi tulla niistä ihottumaa. Kissoista en muista koskaan, että niistä olisi erityisemmin tullut ja pystyin heitä silittelemäänkin. Ainoa josta kissoissa tuli, oli jos kynsi raapaisi vahingossa tmv. En toki naamani olisi tunkenut kissan kylkeen nuuskiakseni, kuten joku varmaan voisi tehdäkin.


Joku siellä ruudun takana varmaan lukee myös monttu ammollaan, että tarvitseeko 3 -vuotiaan saada kaikki toivomansa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan olen pohtinut itsekin, että kaipaisin ehkä jotakin lemmikkiä tänne kotioloihin. Aina välillä iskee sellainen "lemmikkikuume", mutta olen osannut selättää ne aiemmin. Nyt minulla vain tosiaan on se yksi neitokainen tukemassa tätä kuumeilua. Oikea lemmikki pitäisi vain osata valita.

Yksi syy, miksi tahtoisin, että perheessä on lemmikki, on se, että se opettaisi lapselle paljon. Meidän tyttösestä ei ole vielä tullut, eikä ole tulossakaan isosiskoa, jolla olisi pienempi sisarus, jota hoivata. Olisi ihanaa, että voisin tarjota vähän samankaltaisia kokemuksia lemmikkieläimen myötä. Osoittaa ehkä jotakin tunne-elämän juttuja ja opettaa vastuullisuutta lemmikkieläimen kautta. Sensitiivisyyttä. Sellaista. Saako joku kiinni?


Summasummarum, siispä suurin ongelmamme on lemmikin valinta. Millainen olisi hyvä lemmikki meidän perheeseen? Jyrsijöistä pelkään, että ne allergisoivat minua kaikkine heinineen ja puupölyineen, kuten meidän rotat sitten lopulta tekivät. En halua olla myöskään kauhean kermaperseen kuuloinen, mutta en myöskään millään tahtoisi mitään haisevaa ja pahasti kotia tuhoavaa lemmikkieläintä. Hah.

Suurimmat ajatuksemme ovat olleet tähän mennessä undulaateissa ja kilpikonnissa. Kilppareissa mietityttää ne salmonella-asiat, pitkä elinikä sekä suuri perehtyminen mitä laji vaatii. Kuitenkin, tämä on lemmikki, jota olemme Tonin kanssa pohtineet jo kauan ennen Aislan syntymää. Mietin kyllä myös, että onko siitä mitään "iloa" tuolle kolmivuotiaalle vaikka äiti tuollaista tuijottelisi mielellään. Undulaateissa puolestaan mietityttää tulenko niille allergiseksi, sillä niiden täytyy saada lennellä vapaana, jolloin on varmaa, että allergeenit leviävät ympäri asuntoa. Toisaalta nautin ajatuksesta, että niiden elinikä ei ole sama kuin minun ja kuuntelisin mielelläni kotonani linnun kujerrusta. Undulaattien kanssa kyllä olisi vähän sama kysymys, että onko ne vähän seurattomia lapsiperheen lemmikeiksi.


Näitä sitten pohditaan ankarasti ennen joulua, että tuoko pukki meille jonkun elävän asukkaan vaiko tyydymmekö pehmoleluihin, haha. Mitään emme ole lapselle luvanneet! Kaikki postauksen kuvat ovat muuten lainattuja joko täältä tai täältä.

Mitä lemmikkieläimiä teillä on? Millainen olisi hyvä lemmikki lapsiperheeseen?

8.11.2016

Ei lehmä pissinyt mutta kivaa oli

Terve mikä kiire. Tällä on hyvä aloittaa, sillä en vieraile täällä blogin puolella lainkaan niin usein kuin tahtoisin! Nyt kuitenkin olen täällä ja ihan kuvien kera, haha. Olin myös viikonloppuna blogipäivässä ja -gaalassa. Tarkemmin Blogger's Inspiration Dayssa ja Blogger's Inspiration Awardseissa. Eihän se lehmä pissinyt, hah.

Kiitos viimeisestä kuvasta Demille <3
Kuten varmaan tajusitte jo aiemmista postauksista, niin tämä ei minulle ollut yllätys tai suuri pettymys, vaan olin todella mielissäni päästessäni sille TOP 10 -listalle ja se todellakin riitti minulle! Uskon tämän tapahtuman sattuneen kuin osoittaakseen minulle, että sillä mitä tänne näpytän, on olemassa jokin merkitys. Liian usein syyllistyn siihen niin suomalaiseen tapaan, eli itseni vähättelyyn. Blogini on "tämmöinen pikkublogi" ja "pääsin listalle varmaan, koska blogi oli järjestyksessä ensimmäinen". Mitäs sitten? Ne olivat minulle tulleita ääniä ja olen kiitollinen jokaisesta niistä. Voi olla, että sen kautta jäi tai ei jäänyt yhtään lukijaa, mutta ainakin viikonlopun juhlissa minut tunnistettiin paremmin edes oman yhteisöni sisällä, hah. Olen kuitenkin harrastelija, joten turha sitä on tähdätäkään samaan, mitä ammattibloggaajat tekee.

Ei minun tästä pitänyt tulla höpöttelemään, vaan itse lauantaista. Päivä oli nimittäin mainio! Oli superhauskaa tavata ihania blogityttöjä, kun heistä on tullut jo tutumpia ja uskallan vilautella myös tummaakin tummempaa huumorintajuani, ainakin Sallalle. Olin niin iloinen, että uskalsin hänet pyytää seurakseni, koska ei oltu aiemmin ehditty kamalan paljoa juttelemaan ja jännitin, että tullaanko lainkaan toimeen. Voin iloisesti ilmoittaa, että todella hyvin, oli niin hauskaa!



Itse tapahtuma oli kaunis. Tykkäsin superpaljon tilaisuuden miljööstä. Jos menisin naimisin joskus, niin tuollainen vastaava paikka olisi mainio. En tiedä oikein mitä sanottavaa minulla on itse tapahtumasta, sillä minulle kohokohta on kuitenkin ihmiset. Joo oli kivoja tavaroita, jotakin tarttui mukaankin, mutta kyllä se oli paljon hauskempaa tavata kaikki tyypit. Yritin myös keskittyä lavalla tapahtuneeseen ohjelmaan, mutta se oli minun keskittymisvaikeuksillani semisti hankalaa. Sen kuulin, että Ronja Salmi on 23 -vuotias ja kirjoittaa heppablogia (josta en muuten aiemmin tiennyt mitään!).

Kuva: Emma Tähkäpää
Henri Ilanen
Yhden sellaisen kassin otin tapahtumasta mukaan (ja vähän kyllä muitakin juttuja), josta tulen postaamaan pian ja sen sisältö saattaa vastata joihinkin teidän toiveisiinne, mutta palailen sen kanssa sitten toinen päivä.

Kiitos vielä kaikille minua äänestäneille, voittajat pääsette katsomaan täältä!

3.11.2016

#meollaanlifie eli suosikkiblogini meidän yhteisöstä



Kuten aiemmin jo kerroinkin, niin Indiedays ja Blogirinki menivät ja jakautuivat kolmeen osaan: Foodloversiin, Indiedaysiin sekä Lifieen. Oma bloginihan sijoittui oikein mukavasti tuonne Lifie-osioon ja olen ollut uudistuksista aika fiiliksissä, koska se mitä olen bloggaamisessa vähän kaivannut, on yhteisö. Etenkin nyt tuntuu erityisen hyvältä, kun on päässyt Lifieen mukaan jo alkutaipaleelta, niin tuntuu hyvältä ja omalta! Olen iloinen!

Puutalobabyn Krista heittikin tuossa ilmoille haasteen, jossa tarkoitus oli vähän infota teitä lukijoita meidän Lifiesta ja ketä tänne oikein kuuluu. Aionkin nyt luetella Lifie-blogeista viisi suosikkiani. Supersiistiähän on se, että olen löytänyt Lifien myötä paljon uusia blogeja, joiden olemassa olosta en ole jostain syystä aiemmin tiennyt. Kuitenkin ihan ensimmäinen blogi jonka mainitsen, on sellainen, jota olen lukenut todella kauan ja olen viihtynyt seurassa erityisen hyvin, nimittäin Puutalobaby itse. Olen oikea fanityttö.

Kuiskauksia -blogi puolestaan on juuri tällainen uusi tuttavuus minulle. Hyvinvointi, luonnonkosmetiikka, perhelifestyle ja DIY lukee heti blogin etusivulla - miten en ole löytänyt sinua aiemmin? Blogin etusivulla on siis käytännössä lueteltu kaikki asiat, jotka minua kiinnostavat, haha. Ehdin muutamia postauksia lukea ja blogiin tutustua ja todellakin aiheet minua kiinnostavat ja tekstiä ja kuvia on suhteessa juuri minun mieleeni.

Toinen tällainen uusi tuttavuus minulle on TytDIY, jonka superlaadukas ja terävät kuvat veivät heti huomioni. En pahemmin lue mitään diy-blogeja pelkästään, kuten tämän blogin nimi viittaa, mutta tämä blogi jotenkin vain inspiroi suunnattoman paljon kaikilla söpöillä ja yksinkertaisilla diy-jutuillaan, tykkään!

Mini & Me, ihanan Aijan blogi, on myös vanha tuttu. Blogi on niin ihana onnen tuulahdus, jonka lukemisesta ei voi tulla huonolle tuulelle. Ennen kaikkea blogi huokuu sellaista aitoutta, ei kulisseilla ylläpidettyä, onnea. Luulenpa, että kyse on kirjoittajan elämänasenteesta, suosittelen.

Viimeisenä tahdon mainita Tinkerbellan, jonka epäilevän vievän viikonlopun tulevissa juhlissa potin Lifie-kategoriassa. Olen alkanut seuraamaan Heliä muistaakseni jo aaaaikoja sitten ja muistan kuinka itsellenikin kummastelin, että miten voi minua kiinnostaa tällainen blogi. Sanotaan, että meillä on hyvin erilainen tyyli lähes kaikessa. Kuitenkin blogista on huokunut minulle sellainen välittömyys ja aitous, että se on vetänyt puoleensa. Kun viimein viimeisissä Inspiration-juhlissa pääsin Helin kanssa juttelemaan, ymmärsin, että hän todella on aito ja välitön myös ihmisenä. Hänen videonsa ovat myös aivan ainutlaatuisen ihania.

Muita Lifie-blogeja pääsee luonnollisesti tarkastelemaan osoitteessa lifie.fi, sieltä kannattaa etsiä ne omat suosikit. Kannattaa laittaa meidän ihana yhteisö seurantaan myös Facebookissa sekä Instagramissa!

31.10.2016

Saamarin hektinen arki on täällä taas

Kesä oli niin pitkä ja mukava, että ihan unohdin kuinka kiireistä arjessa osaa olla. Ihan oikeasti, en muistanut näitä kaikkia epämiellyttäviä ilmiöitä tämän arjen keskellä, vaan kuvittelin itseni mielessäni aktiiviseksi itsenäiseksi opiskelijaksi vielä silloinkin, kun koulu syksyllä jatkui. Totuushan on se, että olen todella huono opiskelemaan itsenäisesti. Iso osa käyttämästäni "opiskeluajasta" menee kaikkeen ihan muuhun kuin pitäisi ja sitten taas sunnuntai-iltana itku kurkussa väsään seuraavaan aamuun tehtävää, jonka olen aikatauluttanut oikeasti jo ihan hyvissä ajoin.


Nyt koulun alettua olen taas ymmärtänyt kuinka väsynyt ihminen voi olla. Kuinka tekisikään mieleni olla aktiivinen! Liikkua ja pitää itsestäni huolta, mutta eih. Sen sijaan heti koulusta päästyäni tahdon kääriytyä peittoon ja somettaa loppuillan. Tekisinkin sen ihan varmana, jos ei olisi tuota erästä kolmevuotiasta, jolla on muita suunnitelmia. Onneksi onkin!

Luulen, että tämmöinen väsähtäminen johtuu keskittymishäiriöstäni. Joudun käyttämään päivän aikana niin ison osan käytettävissä olevaa kapasiteettiani, että olenkin sitten iltapäivällä aivan totaalisen poikki. Inhottavinta tietysti on se, että kaikista väsynein aika on aina heti koulupäivän jälkeen ja sitten olenkin skarppina illalla, kun olen ottanut chillisti iltapäivät. En oikein tiedä millaista mielen lujuutta se minulta vaatisi, että pystyisin olemaan toimelias koko päivän.


Asetan ehkä itselleni riman turhan korkealle. Tahtoisin tehdä opinnäytetyön, pudottaa painoa, tehdä töitä, saada hyviä arvosanoja, pitää ystävät ja perheen tyytyväisenä sekä harrastaa omiakin juttuja. Sitten tulen pilvilinnoistani alas kuin tykin kuula, kun hoksaan, että ei nyt taaskaan ihan onnistunut. Voisinkin ottaa tavoitteeksi nyt, että laskisin vähän rimaani. Ulkonäköasiat eivät esimerkiksi juuri nyt mahdu aikatauluuni, joten kun ensi viikolla vien kirpparille tavaroita myyntiin, vien myös ne vaatteet, joihin ajattelin mahtua viimeistään jouluna. Painoni putoaa kyllä ilman kyttäämistäkin, jos on pudotakseen. Ne rytkyt on vain materiaa. Kouluhommien puolesta voin kirjoittaa viikkotavoitteita, mutta en itke jos en onnistu (paitsi jos opettaja tivaa palauttamatonta tehtävää!). Ja totta totisesti, todentotta, en ainakaan käytä aikaani turhiin asioihin, kuten liika somettaminen kun pitäisi opiskella, riitely, vänkääminen ja ahdistuminen. 


Jos joku ei vielä saanut kiinni punaisesta langastani, niin aion siis olla murehtimatta. Hengittää. Elää hetkessä. Ja ehkä tärkeimpänä vielä: Muistan mennä luontoon ja nauttia siitä. Kiitos, kuulemiin!