17.1.2016

Ei vauvakuumetta täällä

Tuntuu, että nyt puskee noita vauvauutisia kuin sieniä sateella ja joulun aikoihinhan mekin silloin aikoinaan kaikille kerrottiin meidän ilouutiset. Se kertominen oli muuten minun mielestäni ihan kamalaa. Iloitsin itse lapsesta, mutta jokin semmoinen outo nolous sen aiheuttamasta huomiosta leijaili ympärilläni, enkä halunnut kohdata ihmisten reaktioita siinä tilanteessa. Lopulta oma äitini taisikin olla se ainoa, jolle kasvotusten kerroimme. Ah, se tilanne oli niin kamala, vaikka äitini ilahtui ihan silmin nähden, mutta jotenkin vaan nolostutti se positiivinen huomio.

No mutta siis, en tullut kertomaan kertomisesta, vaan tulin kertomaan, että meiltä ei ole uutisia luvassa. Olen nauttinut niin paljon tästä ajasta, kun Aisla on silloin tällöin voinut yökyläillä tai ei ole tarvinnut potea morkkista siitä, että neiti on isänsä kanssa kahden, kun äiti viettää aikaa ystävien kanssa. On mukavaa, kun tytöstä on tullut niin iso, että ei tarvitse arvailla mitä itketään.


Nautin ihan täysillä uudesta arjesta, joka syksyllä alkoi. Minusta on ihanaa lähteä aamuisin kouluun ja on ihanaa kun lapsi viihtyy päiväkodissa. Nautin täysin rinnoin sitten myös siitä kotiajasta ja etäpäivistä, jolloin usein ollaankin Aislan kanssa kahden kotosalla. Näin myös viikonloppuisin usein, kun Toni tekee silloinkin töitä tai opiskelee. Kaksi vuotta kotona oltuani arki oli jo alkanut maistumaan hieman puulta ja oloni oli aika yksinäinen. Tajusin sen toki vasta päästyäni takaisin tähän viikkorytmiin, kun tiedän mikä viikonpäivä on ja osaan odottaa viikonloppuja.

Nautin myös kokonaisista öistä. Suorastaan rakastan sitä, että yöllä ei tarvitse herätä kuin kerran ja se on silloin kun tyttö töpöttelee omasta huoneesta meidän viereen sänkyyn. Silloinkin herätä tarvitsee vain koska sänky on niin korkea, ettei hän yllä kiipeämään sinne.

Tykkään keskustella lapsen kanssa ja tehdä sellaisia asioita, jotka kaikessa tavallisuudessaan hämmästyttää häntä niin kovasti. Esimerkkinä vaikka ruoan laitto tai värityskirjan värittäminen. On ihanaa kun on aikaa lapselle vaikka itsellä on kova kiire jatkuvasti. Tätä aikaa ei ehkäpä olisi jos aikaa tarvitsevia olisikin kaksi tai enemmän.


Totta kai sydämeni sykkii ja aivoni hullaantuu joka kerta kun edes haistan jonkun pienen vauvan tuoksun, mutta ajatus uudesta raskaudesta tai heti uudelleen kotiin jäämisestä ahdistaa aika paljon. Nyt juuri olen onnellinen juuri näin. Tietysti mielelläni tahdon vielä tulevaisuudessa toisen lapsen (kaksi tuntuu itselle kivalta luvulta), mutta sen aika ei ole nyt. Sopiva ajankohta voisi olla sitten, kun ei tarvitse olla opiskelemassa koulun puolesta jotakin uutta jatkuvasti. Sitten kun aikaa olisi kahdelle lapselle. Kun ei ole kotiläksyjä.

Onnea teille kaikille, joilla on ilouutisia kerrottavana, meilläkin toivottavasti vielä joskus! (Ja onneksi myös meidän lähipiiriin syntyy vauvoja, joita voi sitten sylitellä ja hoitaa <3)

4 kommenttia:

  1. Olipa ihanasti kirjoitettu teksti <3 Upea oivallus siitä, mitkä asiat on tärkeitä ja tuo hyvää oloa nyt ja mitä toiveita on tulevaisuudelle. Osaispa itsekin ajatella näin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sitä ihan aina arjessa muistakaan ;) Siksi on hyvä välillä ihan pysähtyä miettimään :) Ja kiitos <3

      Poista
  2. Itselläkin on samansuuntaisia suunnitelmia. Heti tämän nykyisen masuasukin jälkeen. Koulu kutsuu viimeistään ensi keväänä, ja se on suoritettava kunnialla loppuun kertarysäyksessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä vaan siihen sitten, kun eikös teillä ole enemmänkin lapsia? :) Muista relata tämä vuosi tässä sittten ihan rauhassa, muistan että itselle oli kotona ollessa vaikeaa!

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!