5.1.2016

Kypärä ei ole nolo

Toissa kesänä aihe tuli meille ajankohtaiseksi, kun ostettiin lastenistuin polkupyöriin ja oikeastaan vähään aikaan ensimmäiset pyörät meille itsellemmekin. Lapselle ostettiin tietty kypärät ja niin itsellekin. Tästä sain kuulla naurua, että hahaha näytän varmaan hauskalta potta päässä, aika noloa. Anteeksi mitä? 

No sitten koin tämän efektin uudelleen nyt talvella, kun alkoi tämä luisteluhomma. Lapsi sai luistimet, äitikin ja kypärät päässä mentiin taas. Sunnuntaina täydellä jäällä katselin, että vain yhdellä aikuisella lisäkseni oli kypärä päässä. Anteeksi mitä? Saati se, että edes suurella osalla lapsista ei ollut kypärää. MITÄ??

Ensimmäinen pyöräretki!
Olen ollut niin järkyttynyt tästä. Itsehän lopetin kypärän käyttämisen lapsena salaa vanhemmiltani jossain iässä, koska se oli noloa. Heti kun tulin järkiini, niin kypärä tietenkin palasi päähän. Pyöräillessä luotan kyllä ajotaitooni, mutta ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Joku voi ajaa minua päin tai voin vaikka saada sairaskohtauksen satulassa ja kuinkas sitten suu pannaan. Sama pätee luisteluun, luotan taitoihini kyllä, mutta voin kuvitella miltä tuntuu mennä takaraivo edellä jäähän.

Seiskaluokkalaisena olin ystäväni kanssa luistelemassa syrjäisellä pienellä jäällä, jossa ei taatusti liikkunut kukaan. Siellä oli sellainen punainen painava metallinen maali, jota kiekkoillessa käytetään. Joltain oli jäänyt myös kiekko kentälle ja potkimme sitä kaunoluistimillamme maaliin ja meillä oli joku hauska peli ehkä meneillään. Kiekko meni sinne ihan maalin perälle ja tämä ystäväni kurotti luistimen terällään tuota kiekkoa pois maalista. Samalla hän piti kaksin käsin kiinni maalin yläreunasta. Ihan vilahduksessa vain tämä ystäväni, siinä ihan vieressäni, mätkähti selälleen maahan niin, että se punainen metallinen maali tuli hänen otsaansa. Hänen päänsä siis kolahti ensinäkin siihen jäähän takaraivo edellä että painava maali mätkähti otsaan. Olimme siellä syrjäisellä jäällä, ketään ei näkynyt missään ja minulla ei ollut puhelinta mukanani. Ystäväni pysyi tajuissaan koko ajan, onneksi, mutta hänen otsansa alkoi turpoamaan niin että toinen silmä alkoi muurautua umpeen. Menin ihan paniikkiin, mutta sain muistaakseni soitettua hänen äidilleen ja hätäkeskukseen tämän kaverin omasta puhelimesta. Sitten en muistakaan enempää. Ystävä lähti jollakin, en tosiaan muista millä, sairaalaan ja minä menin kotiin itkemään. Tilanne oli ihan kamala.

Ystävälleni ei kuitenkaan käynyt sitten pahasti tässä tilanteessa, vaan selvittiin lähinnä säikähdyksellä, mutta voitte vain kuvitella kuinka pahasti olisi voinut käydä. Entä jos meillä olisi ollut kypärät päässä? Luulen, että sairaalaan ei olisi ollut niin kova kiire.

Tämä äiti voisi kyllä huolehtia, että toi kypärä olisi vielä paremmin otsankin suojana!
Olen myös kuullut tarinoita muista onnettomuuksista jäällä ja pyörän selässä jotka ovat ihan yhtä totista totta. Kaikissa niissä ei ole käynyt niin onnekkaasti, kun meille kävi silloin seiskaluokalla. Meidän perheessä ei tosiaan pyöräillä tai luistella ilman kypärää, ei lapset eikä aikuiset, ihan sama kuinka noloa. Kuinka teillä?

8 kommenttia:

  1. Sama käytäntö täällä, pyöräilevällä/luistelevalla aikuisella kypärä myös päässä. Esimerkin voima on valtava! Ja silti on tullut 5-vuotiaan kanssa jo keskusteluita, että miksi hänellä pitää olla kypärä pyöräillessä, kun naapurin lapsilla ei ole. Hyvin on kyllä pysynyt kypärä päässä, kun on saanut järkisyitä sen käyttämiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, sitä odotellessa kun lapsi yrittää keplotella siitä eroon! :/ Koska ihan pöllö miksi kaikki ei käytä. Silloin ei tarvitsisi kyseenalaistaa ja siihen suhtautuminen voisi olla vakavempaa!

      Poista
    2. Joo, onneksi meillä tuntuu olevan fiksu 5v, joka järkisyyt saatuaan kyllä laittaa kypärän päähän (eikä meillä kyllä pyöräillä vielä ilman aikuista ja pyörähän ei liiku ilman kypärää päässä), jospa tämä fiksuus säilyy sinnekin asti, kun pyörällä liikutaan ilman vanhempia.

      Poista
  2. Hyi apua tuo mitä ystävällesi kävi ://. Kypärä on kyllä ehdoton, iteki teininä ajattelin noloa mut onneks nyt fiksumpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä kamala ja yllättävä tilanne! Ja joo teininä talvitakkikin joka peitti navan oli nolo :D

      Poista
  3. Pyöräillessä totta kai käytän itsekin kypärää. Luistellessa taas en. Silloin on kuitenkin hyvin pieni mahdollisuus loukkaantua toisin kuin pyöräillessä. En tee koskaan muuta kuin vain luistelen rauhallisesti ja käsillä saa useimmiten kyllä otettua tukea tai edes pidettyä päätä ylhäällä, koska tilanteisiin ehtii reagoida toisin kuin pyöräillessä. Toisaalta eihän se suuri vaiva olisi kypärää luistellessakin ottaa, mutta vie se ärsyttävästi tilaa, kun muutenkin on paljon tavaraa mukana ja muutenkaan en tykkää yhtään pitää kypärää, varsinkaan pipon kanssa, tuntuu inhottavalta. Mutta siinäpähän sitten kärsin omasta tyhmyydestäni, jos joskus jäällä jotain sattuu. Koska tietenkin siihenkin pieni mahdollisuus on aina olemassa, että päähän osuu. Ja eiväthän esim. taitoluistelijatkaan kypärää pidä. Jos olisi joskus muinoin katsottu, että riski päävammalle on suuri, olisi sellainen varmastikin tullut pakolliseksi, kuten jääkiekossa taas ymmärrettävästi on. Niin ja lapset on eri asia, mielestäni heillä tulee olla kypärä, koska taidot on huterat, eikä luistelu muutenkaan yleensä lapsilla ole pelkkää radan kiertämistä etuperin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan, itsehän siinä kärsii, mutta miun mielestä myös esimerkki on aika suuri juttu. Ei varmaan tulisi lapsille niin kovasti mieleen, että tahtovat kypärästä luopua, jos edes suurin osa aikuisistakin sellaista käyttäisi. Taitoluistelijoilla on varmaan aika hyvä kehonhallinta ja parempi jääkiin allaan. En tiedä, ei ole kovin tuttu laji. :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!