12.1.2016

Loma on ohi

Tänään oli ensimmäinen päiväkoti- ja koulupäivä kuukauden mittaisen joululoman jälkeen. Huikeaa, miten kuukaudessa ehtii tosiaan unohtamaan sen kaiken stressin. Kuin myöskin sen, että minä ihan tosissani pystyn selviytymään kodista, perheestä ja opinnoista samaan aikaan.


Eilen illalla ahdisti kyllä oikein urakalla kun ajattelin aamuheräämistä, lapsen herättämistä, pukeutumista, kotoa poistumista ennen puolta päivää ja kommunikointia kaikkien luokkakavereiden kanssa. Päivä olikin ihan tosi kiva. Oli mukavaa keskustella aikuisten juttuja ja saada aikaansaanut olo pelkästään poistumalla jo aamulla kotoa. Meikkasin myös pitkästä aikaa ja ah, se tuntui niin hyvältä, vaikka viihdynkin myös ilman meikkiä. Koulussa keskusteltiin vuorovaikutustaidoista ja vaikka aihe kuulostaa aika tylsältä ehkä, niin minun mielestäni se on todella mielenkiintoista ja oli kiva tunti. Tuli myös niin helpottunut olo, kun sain vuoden ensimmäisen tehtävän tehdyksi iltapäivällä. Tapani mukaan en kuitenkaan voinut palauttaa sitä kuin vasta äsken, kun sain oikoluettua sen sadannen ja tuhannen kerran. Pelkään aina että olen käsittänyt tehtävän annon ihan väärin.

Lapsi meni myös innoissaan päiväkotiin ilman itkuja ja ilmeisesti päiväkin oli ollut oikein mukava. Tätä pelkäsin myös aika paljon etukäteen nimittäin, että kuinkas nyt sitten taas pitkän loman jälkeen orientoidutaan päiväkotiarkeen, mutta onneksi näin ihanasti, vaikka muutoksia ryhmässä oli tammikuulle tullut. Ihana ja reipas tyttöni <3

Huomaan jännittäväni jo etukäteen tehtäviä, joita en ole vielä edes saanut. Tästä tavasta tahdon kyllä eroon, sillä muuten voi tulla aika raskaat seuraavat kaksi vuotta vielä. Huh.


Iso huokaus kuitenkin taas, sillä eihän tämä taas ollutkaan niin kamalaa kuin etukäteen mielessäni aprikoin. Ehdin vain liikaa tottumaan brunsseihin, lököilyyn ja aikaan. Oikeasti taidan siltikin nauttia enemmän tästä aikuisten arjesta. On vähän sellainen olo, että lapsikin odottaa nykyisin enemmän ohjelmaa päiviin, kun on siihen jo päiväkodissa tottunut.

No mutta sellaisia kuulumisia tänne, tuli vain vahvasti sellainen olo, että on välillä aikaa tällaiselle ihan vain kuulumisille ja tajunnanvirralle. Olisipa kiva joku päivä kuvata ihan perinteinen päivä kuvina -postaus, jos vain muistaisin. Nyt kun tämä arkikin on niin erilaista, kuin aiemmin. Katsotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!