30.1.2016

Tekeekö hyväntekeväisyys sinusta hyvän?

Niin. Tämä asia on alkanut vaivaamaan minua lähiaikoina ihan todella paljon. Etenkin nyt kun vastaanottokeskuksia on tipahdellut kuin sieniä sateella (ja hyvä niin) ja jengi tuntuu ilmoittelevan jatkuvasti facessa tai muualla somessa kuinka he taas ilahduttavat ja taas veivät tavaraa vain hyvää hyvyyttään näille turvapaikanhakijaressukoille. Niin tai mihin tahansa muuhunkin kohteeseen.

Minun mielestäni on aivan ihanaa, että ihmisillä on puhdas sydän ja he tahtovat hyvää muille kanssaeläjille tällä pallolla. On ihanaa, kun ihmiset tahtovat antaa omista vähistään sen minkä pystyvät. On ihanaa jos jollakin riittää aikaa vaikkapa viedä yksinäinen vanhus ulos tai pitää seuraa jollekin muulle sitä tarvitsevalle. Se on tärkeää ja sen pitäisi mielestäni olla osa jokaisen meidän elämää. Pitäisi osata antaa pyyteettömästi ilman, että tiedossa on sinulle itsellesi palkkiota.

Mielestäni on myös ihan ok kertoa asiasta facebookissa, jos vaikka epäilee, että omat ystävät tahtoisivat toimia samoin, mutta eivät tiedä mitä kautta sen tekisivät. Jos itsellä on sellainen olo, että osaisit neuvoa ja antaa suuntaa omille ystäville, että mistä lähestyä hyväntekeväisyyttä. Ongelma syntyykin siinä kohtaa, kun aletaan nostaa itseä alustalle, että tässä nyt minä teen tätä hyväntekeväisyyttä, katsokaa, näin hyvä minä olen! Miksi sitä täytyy mainostaa? Eikö se hyvä mieli riitä?

Tiedättekö? On sellaisia ihmisiä, joiden on päivitettävä aina someen se tapahtuma, kun he saavat hyvän mielen jotakuta auttamalla. Ikään kuin tämän hyväntekeväisyyden tekeminen tekisi heistä jotenkin hyvän ihmisenä. Kun sehän ei yhtään ole asian ydin, vaan tarkoitus on auttaa jotakuta. Tarkoitus ei ensisijaisesti ole luoda itselle hyvää mieltä tai tekemällä tehdä itsestään sydämellistä tyyppiä tai luoda itselle lämpimän ihmisen imagoa, vaan tarkoitus on ihan vain auttaa muita. Tottahan se on, että joka kerta kun antaa oman panoksensa muille, siitä tulee hyvä mieli myös itselle, mutta onko sellaisen ihmisen motiivit, jotka jakavat tämän hyvän mielen tekonsa joka kerta someen aidot?

Minun silmissäni ainakin hieman uskottavuus rapisee. Toki olen iloinen tosiaan, että ihmiset tekevät kauniita tekoja, mutta pitäisikö hieman alkaa miettimään niitä motiiveja, jos jokainen niistä on jaettava ja näytettävä muille?


Mitäs mieltä te olette tästä? Teettekö hyväntekeväisyyttä tai vapaaehtoistyötä? Onko teillä tällaisia ystäviä sosiaalisessa mediassa? Ärsyttääkö?

6 kommenttia:

  1. Tää on niiiin totta! Itekki julkaisin kyllä instassa kuvan laatikoista joita olin lähös viemään,mut samoin ku julkaisen muitaki päivän tekemisiä. Mut sitö en tosiaa ymmärrä, et hyvää tehdään vaan siksi, että sais sit näyttää kaikille kuinka mahtava ihminen sitä onkaan.

    Jos mulla ois paljp rahaa ja haluisin lahjoittaa ison summan,niin en todellakaan kertois siitä julkisuudessa vaan tekisin sen nimettömänä. Jotenki tuntus väärältä mainostaa ja hankkia mainetta itelle sillä, että auttaa muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu enkä minä ainakaan tuomitse niitä, joilta toisinaan kuva tai kaksi lipsahtaa, mutta miula ainakin on somessa sellaisia tuttavia, jotka ihan oikeasti jakavat jokainen kerta sen muille, kun tekevät jotakin hyvää itse muille. Tulee sellainen olo, että vain omaa egoa täss nyt buustaillaan. Ja just noin miekin tekisin jos olis semmoisia rahoja :D

      Poista
  2. Mä koen, että on pääasia että tekee hyvää. Vaikka hyväntekijä kailottaisi asian koko maailmalle hesarin etusivua myöden, se avun kohde on silti saanut sen avun. Jos tällainen ilmiö, että avusta julkisesti saa kiitosta, madaltaa kynnystä tai jopa motivoi ihmisiä tarjoamaan apua, niin minusta se on aina parempi niin, kuin että sitä apua ei olisi. Toki on hieno piirre ihmisessä, jos tekee näitä asioita "kaikessa hiljaisuudessa" mutta kyllä mä itse näen että se ei siltä avulta vie arvoa vaikka sen antaminen ei hiljaisuudessa tapahtuisikaan.

    Siis jokainen tyylillään, kunhan auttaa sitä joka apua tarvii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai tärkeintä on, että apua annetaan ja sitä on saatavilla, mutta kyllä jotenkin vaikuttaa aika egoistiselta auttamiselta miun silmään.. Eikä se tosiaan vie siltä avulta arvoa, mutta kyllä tällainen itsensä jalustalle nostaminen on muuttanut minun käsitystä muutamasta tuttavasta :( Olisin pitänyt mielummin aiemmin, pyytteettömän mielikuvan.

      Poista
  3. Olisin tullut sanomaan samaa, kuin Jesica. Sille maahanmuuttajalle esimerkiksi on varmasti aivan se ja sama, mikä motiivi auttamisen takana on, kun saa esimerkiksi lahjoituksena takin. Kunhan saa sen takin. Ja eihän tässä nyt muulla sitten olekaan merkitystä oikeasti, vaikka nyt sillä että ärsyttääkö asiasta kertominen sinua vai ei. En tiedä, jotenkin tosi turha aihe ärsyyntyä vaan mielestäni. Mitä sitten, jos joku saa hyvää mieltä lisäksi vielä asian muille jakamisestakin? Miten se hyvän mielen saaminen, vaikka se olisi sinusta väärästä syystä, voi olla mitenkään huono asia. Ei ymmärrä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon nyt koittanut pitkään vastata siule tähän, koska en tiedä miten selittäisin tätä asiaa siule :) Mutta siis tosiaan, kyllä miuta itseäni avunsaajana vähän ottais pattiin jos joku nostais egoaan jossain somessa miun kustannuksella, kun on päässyt miuta auttamaan. Enkä nyt puhu siis mistään pelkistä maahanmuuttaja-avustuksista vaan ihan vaan tuollain teoriassa, et jos joltain saisin apua ja somessa jakaisi ja boostailisi itseään sillä, että onpas nyt päässyt auttamaan jotain huono-osaisempaa tyyppiä, eli minua. Ja tuskinpa olen maailman ainut ihminen jota tämä asia ärsyttää :D Mutta kyllä mie pystyn myös ymmärtämään tuon teidän näkemyksen, tää oli vaan miun omani :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!