28.2.2016

Aika lapsen kanssa on terapeuttista

Olin tuossa ihan pari postausta takaperin ihan todella stressaantunut elämästä ja ahdistunut koulujutuista. Olen tavallaan vielä vähän jälkimmäistä, mutta vaikka en ole tehnyt mitään stressiä lievittävää (paitsi ihan vähän opiskellut alta pois), niin on alkanut helpottamaan. Kulunut viikonloppu oli se stressiä helpottava tekijä, vaikka tosiaan ne koulutehtävätkin jo etenee johonkin suuntaan.

Olen nimittäin saanut viettää aikaa tyttäreni kanssa oikein kunnolla. Viime syksyn jälkeen on alkanut kasaantumaan paineita vähän kaikesta. Joko koen olevani laiska opiskelija, huono ystävä, liikun liian vähän tai sitten syön epäterveellisesti. Nämä edellä mainitut asiat aiheuttavat paljon huonoa mieltä ja uupumusta. Merkittävin on kuitenkin se paine, jota koen ollessani liikaa erossa lapsesta. Sellainen koulupäivän mittainen päivä neljästi viikossa on ihan ok määrä mielestäni, mutta sitten kun joudun opiskelemaan iltoja ja enemmän päiviä, niin ikävästä tulee kova.


Ystävät eivät sano, että olen kamala kun en ehdi nähdä. Opiskelutoverit eivät sano, että oletpas laiska. Terveelliset elämäntavat vilkuttavat vain minulle itselleni peilistä, ei kukaan sano, että oletpas lihonut. Lapsi sen sijaan sanoo, että äiti onpas ikävä. Lapsi sanoo, että haluaa äidin ruokkivan, pesevän hampaat ja laittavan nukkumaan. Lapsi itkee. Ja siitä tulee todella huono mieli ja omatunto. Tavallaan joutuu punnitsemaan paljon asioita ja laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen. On ne ryhmätyön kaverit ja sitten on se lapsi ja mietit mitä valita. Olen myös niin tunnollinen, että koen paineita ihan ilman, että kukaan niitä on minulle edes luomassa. En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä, enkä tahdo tehdä tehtäviä huonosti. 

Perjantaina alkoi tavallaan hiihtoloma, mutta olen kyllä joutunut opiskelemaan siltikin. En ihan niin paljoa onneksi, kuin arkena. Toni on tehnyt iltavuoroa nyt ja me ollaan Aislan kanssa nautittu toistemme seurasta täysillä. Lauantaina leivottiin ja laitettiin ruokaa. Tänään käytiin pitkästi ulkoilemassa ja löydettiin metsän reunalta täydellinen pulkkamäki. Mahtavia päiviä tuon persoonallisen taaperon kanssa. En kestä mitä oivalluksia hän suustaan päästelee jatkuvasti.


Siellä pulkkamäen reunalla oli kaksi alakouluikäistä poikaa, jotka myös saivat minut niin hyvälle mielelle. En tosiaan ole hirveästi tutustunut tämän alueen pulkkamäkiin ja tämä löytämämme sijaitsi niin, että se näytti kovasti laskevan kohti autotietä. Nämä ystävälliset pienet pojat kertoivat meille, kun kyselimme, lähialueen muistakin mäistä ja neuvoivat kuinka tästä kyseisestä voi laskea menemättä tielle. Niin fiksuja poikia. Ehkä nuorisolla on edelleen toivoa, haha.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata ihan yksikseen taas kohti Helsinkiä, siitä lisää blogissa varmaan alkuviikosta! Tiistaina vielä loppupuserrus kouluhommissa, jotta voi aloittaa hyvillä mielin lomailun. Keskiviikkona lähdetään matkaan ja mennään kyläileen taas ihanan Jonnan luona. Torstaina kutsuu Aislan ukki (eli isäni) ja sunnuntaihin olisi tarkoitus viipyä. Ihanaa päästä reissaamaan. Toni ei lähdekään tällä kertaa mukaan, kun on töissä, vaan vain me tytöt lähdetään. Katsotaan mitä tulee, kun ajoa tulee tosiaan se 1000 km.


Yritän mahdollisimman pian tehdä postauksen suosikeista niistä blogeista, joita olette linkkailleet. Vielä toki mahtuu mukaan blogeja, joten linkkailkaa ihmeessä vielä, jos tulee joitakin mieleen. Ihania hiihtolomia teille ketkä viettelette sellaista nyt juuri! 

2 kommenttia:

  1. Kiireetön arki ja yhdessä vietetty aika lasten kanssa on kyllä ihan parasta ♡ Täälläkin on nautittu viikonloppuna mitä parhaimmista ulkoilusäistä ja pulkkailusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niin on <3 Me ollaan aika laiskoja talviulkoilijoita oltu tänä talvena, mutta kyllä piristi pulkkailu! Luistimetkin hommattiin alkutalvesta, mutta innostuksen jälkeen vähän hyydyttii... :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!