9.2.2016

Räkää ja sviittibileitä!

Me ollaan oltu kipeitä ja kuumeisia, joten siksi päivien hiljaisuus. Ei ollut voimia avata tietokonetta näpytelläkseni, joten se näkyi täällä ja koulussa. Ei olisi kyllä ollut yhtään aikaa sairastaa, mutta ehkä se olikin sen tarkoitus. Levätä. Ensimmäisenä päivänä jo koin kamalaa levottomuutta, kun oli niin toimeton olo ja ahdisti, kun ei oikein mitään saanut tehtyä. Pari päivää pitelin päästäni kiinni, ettei se hajoa käsiin, kun kipu oli niin kova ja sitten päätin olevani terve ja lähdin Helsinkiin sviittibileisiin. Olin odottanut niitä niiiin kauan, joten onneksi olin vähän terveempi sentäs, kun niiden aika koitti.

Niin tai jos rehellisiä ollaan, niin ihan lopullisen päätöksen lähdöstä tein puoli tuntia ennen kuin bussi lähti kohti Tamperetta ja Onnibussia. Pakkasinkin kevyimmän repun ikinä (ja sisältö riitti ihan hyvin, ihan vaan tämmöisenä vinkkinä itselleni jatkoa varten) ja hyppäsin bussiin odotellakseni Tampereen päässä Onnibussia. Hieman oli päätä huimaava meno, kun tuulessa ja tuiskeessa tarvoin, mutta kun päätös oli tehty, niin lähdettävä oli. Pari tuntia bussissa kävi myös ihan mukavasta levosta ja Helsingin päässä oli jo ihan kiva fiilis.


Jonnan bussi oli saapunut Kamppiin tovin ennen minua ja hän olikin vastassa minua ja jatkoimme yhdessä lounastamaan. Oli vähän sellainen olo, että olin herännyt unesta ja kaikessa hälyssä oli todella vaikeaa keskittyä, mutta oli ihanaa nähdä Jonnaa piiitkästä aikaa taas. Lounaan jälkeen koukattiin alkossa ja jatkettiin matkaamme kohti Agun vuokraamaa sviittiä!

Vaikka emme tosiaan pitkästi joutuneet kävelemään, niin huomasin, että sellainen jaloillaan olo juuri ehkä vielä vähän pahensi fiiliksiäni ja perillä olo olikin vähän sekava jotenkin. Pienellä istumisella homma meni kuitenkin onneksi ohi. Kun muutkin vieraat saapuivat paikalle koruesittelijää myöden ja tuli juotua hiukan kuohuviiniä, niin kyllä se olokin alkoi jotenkin yllättäen normalisoitua ihan kokonaan. Jotenkin tosi kummallisesti siis...... Siinä vaiheessa, kun illan live-esiintyjämme veteli suomalaisia popklassikoita, niin itse olin jo hyvinkin terveissä fiiliksissä... Haha.


Kaikin puolin ilta jatkui senkin jälkeen rennoissa, lämpimissä ja hauskoissa tunnelmissa. Oikein unohtumatonta. Suosittelen kaikille muillekin arjen puurtajille siellä ruudun toisella puolella, että unohtumattomat bileet saa kun maksaa sviitin yöksi ja menee sinne bailaan. On tilaa useammallekin ystävälle ja joku muu siivoo jäljet. Niin ja pari mahtuu yöpymäänkin.

Tiedossa on juhlat myös tulevana viikonloppuna, joten helmikuu taitaa olla aika menevä tällä kertaa. Hauskaa vaihtelua tämäkin. Etenkin, kun nyt lapsi pääsee Tonin vanhemmille tulevana viikonloppuna, kun nyt jäi kuumeilun takia välistä. Oli iso juttu tuo väliin jääminen nimittäin. 

Tämän postauksen kuvat ovat lähes koko saldoni koko pirskeistä, ihan en nyt pysynyt siinä hommassa mukana, mutta toisella kertaa sitten vähän isommin. Nuo Sevanin hummus- ja falafel-hommat saatiin kokeiluun juhlia varten. Oli oikein hauska vaihtoehto vaikkapa sipseille.

8 kommenttia:

Rauhaa ja rakkautta!