17.3.2016

Kun blogi ei ole sitä mitä haluan

Kun viime syksynä aloitin koulun, olin juuri aika pitkälti saanut blogin siihen tilaan, että kirjoitin säännöllisesti (mielestäni) laadukkaita juttuja. Syksy kauhistutti monella tapaa, mutta ei vähiten sen suhteen, että miten ehtisin kaiken keskeltä kirjoittaa blogia. Suunnitella blogia ja toteuttaa ideoita. Uskoin kaiken kuitenkin lutviutuvan jotenkin kohdalleen ja aikataulujen jotenkin joustavan ja venyvän. En voinut arvatakaan kuinka paljon niitä kouluhommia sitten tulikaan ja kuinka täydeksi kalenterini muodostuikaan.

Olen ollut viime aikoina aika surullinen blogin tilasta: Täällä se on ja usein mielessä, mutta koska kirjoittaminen ei ole niin säännöllistä kuin jossain kohtaa, niin aiheet on usein vähän hakusessa tai ideat ovat niin työläitä, että aika ei riitä.

Odotan itseltäni aika paljon kovempia suorituksia blogin suhteen, mutta en missään nimessä halua lopettaa, vaikka sekin on risteillyt toisinaan mielessäni. Pohdin paljon, että miksi ihmeessä haluan jakaa elämääni tuntemattomille ihmisille ja mikä tässä kiehtoo, mutta en osaa sanoa. Tavallaan tämä on luovaa toimintaa siinä muodossa, jonka minä parhaiten osaan. En ole kovin hyvä piirtämään tai tanssimaan, mutta tästä nautin.

Toisinaan tahtoisin myös kirjoitella mielipiteistäni ehkä hieman kärkkäämmin kun sen nyt teen, mutta toisaalta en halua tulla käsitetyksi väärin ja saada ilkeitä kommentteja. Olen kyllä aika jämpti joissain mielipiteissäni, mutta en vain ehkä osaa ajatella kovin mustavalkoisesti, vaan ymmärrän kyllä monenlaisia mielipiteitä, vaikka en olisi niiden kanssa samaa mieltä.

En oikein osaa sanoa miksi aloin kirjoittelemaan tällaisia aiheita, mutta ehkä kaipaan hieman armoa siitä, että postauksien määrä on pienentynyt viime syksyn jälkeen ja laatukaan ei ole varmaan sitä kaikista parasta. Toki tiedän sen, että todennäköisesti kukaan siellä ei ole minua tuomitsemassa tai no.. Vaikka olisikin, niin minun juttunihan tämä on. En vain tykkää epäonnistua missään ja sanoa, että nyt en pysty, mutta nyt on sanottava. Nyt en pysty parhaimpaani. Siinä se nyt oli. Ihanaa kun kumminkin luette, se on minulle tärkeää. 

Tässä vielä kuva sängystä, jossa pitäisi viettää muutama tunti enemmän vuorokaudessa, jos ajatus sitten kulkisi mukavammin. Heh.


14 kommenttia:

  1. En muista oonko aikasemmin kommentoinu,mut lukenu oon! ÄLÄ LOPETA! :) <3

    VastaaPoista
  2. Aivan samat aatteet tällä hetkellä mielessä.

    Aikaa ei vaan yksinkertaisesti löydy. Pitkät koulupäivät, perhe, ystävät ja koti. Ja olisi kiva joskus nukkuakkin, yöt meillä menee todella huonosti joten puhti päiviin on täysin rajallinen.

    Blogiini ei oo pitkään aikaan tullut oikeesti mitään järkevää sanottavaa! Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie niin ymmärrän tuon, mutta elä siekään ole liian ankara itsellesi! Miun mielestä siun postaukset on ollut ihan tosi kivoja edelleenkin :) Tsemit sinne myös!

      Poista
    2. Kiva kuulla! Pikku hiljaa, kun aamuaurinko paistaa jo ennen 7 niin on parempi mieli jo ja päivätkin jo muutenkin pidempiä! :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, kun kommentoit :) <3 Ihanaa kuulla, että ei haittaa!

      Poista
  4. Kiitos, että kirjoitat. Minun ja monen muun iloksi.

    VastaaPoista
  5. Pieni tauko voi tehdä hyvää. Itse painiskelen myös blogin kanssa, mutta päivänkin tauko auttaa. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se tekee myös hyvää, että ei ole blogi 24/7 mielessä, mutta olisi kyllä kivaa silti, kun olisi enemmän aikaa :/ Kiitos tsempeistä ja sinne myös <3

      Poista
  6. Ymmärrän noi fiilikset niin hyvin, taistelin ihan samojen ajatusten kanssa monta kuukautta viime vuoden loppupuolella! Mun mielestä laatu ei ole sinänsä sulla huonontunut vaikka päivityksiä on tullutkin harvemmin, ja sehän on musta tosi hyvä - mieluummin luen harvemmin mut hyviä juttuja kuin sit sellasta et pakottamalla pakotetaan jotain höttöä joka toinen päivä :) pidä ihmeessä pieni tauko jos tuntuu että sitä tarviit mut älä vaan lopeta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia kannustuksesta ja toivottavasti siun fiilikset on jo jääneet kauas taakse :) <3 Kiva kuulla, että sisältö ei vaikuta ihan laaduttomalta, sillä itsestä toisinaan siltä tuntuu, kun ei ole aikaa oikolukea ja viilata niin paljon, kuin joskus ennen kun ei olisi tullut kuulonkaan yhdeltä istumalta postailla, kuten nyt joutuu tekemään :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!