6.3.2016

Sukupuolisensitiivisyys ei ole beigeä

Marja Hintikka Livessäkin näkyy olevan aiheena sukupuolisensitiivinen kasvatus ensi viikolla ja olen hautonut tällaista postausta mielessäni jo pitkän tovin, kun meillä koulussakin on aiheesta keskusteltu. Demikin näytti postanneen aiheesta aika samoilla ajatuksilla kuin minäkin. 

Bongasin muutama päivä sitten Facebookissa kyselyn, jossa kysyttiin vanhemmilta, että kasvattavatko he lapsiaan sukupuolisensitiivisesti ja aika monen vastaus kuulosti suurin piirtein tältä: "En mä ainakaan ala pukemaan lastani beigeen koska vaaleanpunainen/-sininen on kiellettyjä", "En voi sietää, kun lapsilla on vaaleanpunaisia tai -sinisiä vaatteita, ite valitsen mieluiten sellaisia, joita ei mielletä kummallekaan sukupuolelle" tai että: "Kyllä lapsen pitää tietää onko hän tyttö vai poika". Mielestäni nämä tyypit eivät ehkä ole tajunneet mistä on kyse. Sukupuolisensitiivisellä kasvattamisella tarkoitetaan sitä, että lapsi saa itse valita. Jos tyttö valitsee sen vaaleanpunaisen vaatteen tai prinsessalelun, hän saa sen valita, mutta niin saa poikakin jne. 

Yritetään siis karistaa nämä jaottelut siitä, mitkä ovat "tyttöjen juttuja" tai "poikien juttuja". Aikuisiltahan sekin malli on lähtöisin. Eikä kyse ole itse asiassa vain siitä, että puhuttaisiin vaatteista tai leluista, vaan myös siitä, kuinka me aikuiset suhtaudumme lapsiin. Kun me puhumme pienille pojille, on sävy usein eri kun tyttöjä puhutettaessa ja toisin päin. Koulussa oli puhe myös siitä, että usein tulee käytettyä myös tietynlaisia termejä lasten kohdalla, esimerkiksi tytöt ovat usein sieviä tai herttaisia kun pojat taas potria tai vaikka ihan vain komeita. Minun mielestäni ainakin pitäisi puhutella lasta sukupuoleen katsomatta eli niin, kuten tämän lapsen kanssa nyt on tässä paras. 

Usein huomaan keskusteluissa sukupuolisensitiivisyydestä, että ne aikuiset loukkaantuvat, jotka pukevat poikansa siniseen ja tyttönsä punaiseen, mutta ei kukaan teitä halua loukata. Itse ainakin tahdon herätellä hieman sitä ajatusta siitä, että tarkoitus ei ole poistaa pallolta värejä ja pukeutua harmaaseen, vaan pyrkimys on siihen, että kaikki saisivat itse tehdä vallinnan siitä mitä pukevat ja yksinkertaisuudessaan lasta kuultaisi tässä asiassa. En näe mitään perusteluita näille olemassa oleville lelu- ja värikoodeille, joita nykyisessä maailmassa niin usein tunnutaan viljelevän. Tämän vääryyden kitkeminen ei kuitenkaan vaadi kuin sitä, että hieman kiinnitettäisiin huomiota näihin ongelmakohtiin ja toimittaisiin sitä vastaan, kuinka on vain totuttu tekemään. Ei kukaan vaadi olemaan ääripää tai tyrkyttämään lapselleen sitä, mitä on mielletty yleisesti vastakkaiselle sukupuolelle, vaan tarjoamaan mahdollisuuden lapselle kaikkeen yli "sukupuolirajojen".

Silloin kun Aisla oli vauva, uskoin itsekin toimivani oikein, kun sanoin, että lapselleni ei mitään vaaleanpunaista osteta, mutta eihän se nyt niin mene. Nyt meidän neiti on kova Frozen-fani ja saa todellakin Frozen-vaatteita ja tyllejä, mutta yhtä lailla hän tykkää autoista ja toivookin kovasti kesällä auto-teemaisia syntymäpäiväjuhlia, enkä näe yhtään syytä, miksi en niitä toteuttaisi. Itse uskonkin kohtuuteen. Vaikka pidän kolmatta sukupuolta hyvänä ajatuksena, niin kyllä minä sukupuolineutraalisuudesta huolimatta tahdon lapselleni sukupuolista opettaa ja kertoa, että hän on tyttö. Sen sijaan en missään nimessä tahdo, että hän ei joskus saisi jotakin tehdä, koska hän on tyttö.


Mitäs lukijat ajattelee sukupuolisensitiivisyydestä? Huomoitteko sitä arjessa? Kuinka?

12 kommenttia:

  1. Todella hyvä kirjoitus!<3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. No siusta vähän osasinkin arvata, kun oot niin fiksu ja ajatteleva muutenkin, hihi :)

      Poista
  3. Just näin meilläkin! Elle ei edes mene mitenkään stereotyyppisen prinsessatytön lokeroon, niin on kamala ajatus että me yritettäisiin häntä semmoiseen pakottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonkin ehkä lukenut joskus siulta jonkin postauksen aiheesta? Kuulostaa tutulta :)

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus, joka herätti ajatuksia! Meidän kohta 2-v tyttö on aika pojan näköinen ja asumme Englannissa, jossa lapsen sukupuoli mainitaan pronominien takia lähes joka lauseessa. Siksi käytän hänellä mahdollisimman tyttömäisiä vaatteita, sillä jostain syystä minua loukkaa joka kerta, kun kuulen "you have such a sweet little boy!" Kun hän kasvaa, saa tietty valita itse vaatetyylinsä. Lempilelut tällä hetkellä ovat nukke ja junarata. Aion myös kertoa hänelle, että hän on tyttö, äiti on tyttö ja isi on poika. Olisihan se nyt aika hämmentävää, jos ei omaa sukupuoltaan tietäisi. Kun hän tuosta kasvaa, aion kyllä myös kertoa, että jotkut tytöt tuntevatkin olevansa poikia ja toisin päin, eikä siinä ole mitään pahaa. Näin ollen, mikäli hän tuntisikin olevansa poika, hän tietäisi sen olevan hyväksyttyä ja ihan ok. Toivottavasti näillä eväillä kasvaa tasapainoinen lapsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu siinä mielessä suomenkieli on hyvä, kun tuota sukupuolta ei tarvitse mainita noin.. Eikös ruotsinkielessä ole nykyisin olemassa myös joku kolmas vaihtoehto, jota voi käyttäää? Englanniksi ei taida olla? :/ Mikähän siinä on, että usein ihmiset kokevat loukkaavana kun omaa lasta pidetään toisen sukupuolen edustajana, kuin hän on? :o Olen kuullut tuota ennenkin.. :) Ennen kaikkea tärkeintä on miun mielestä ainakin juuri tuo hyväksyvä ilmapiiri, että mitään ei kielletä!

      Poista
  5. Itse sain pienenä leikkiä pikkuautoilla ja minulla oli oma Shell-parkkitalo ja se oli tärkein leluni. En koe olevani mitenkään poikkeuksellinen että leikin mielummin autoilla kun naapurin Sara leikki Baby Bornilla.
    Mutta hyvä kirjoitus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sen pitäiskin mennä miun mielestä ja ihan kaikissa perheissä :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!