30.3.2016

Tankotanssi on palannut

Kirjoittelin joskus aikoja sitten hieman tankotanssista, jonka kuitenkin vuosien myötä vähän tässä hukkasin. Oikeastaan tankoilu ei koskaan ole ollut minulle mikään ensimmäinen laji, josta viehättyisin. Tämä ihan vain siitä syystä, että minulla on niin tajuttoman huonot lihakset, että en jaksa kannatella itseäni vielä(kään) tarpeeksi. Siis käsissä, jalat pelittää hyvin, mutta se ei tässä lajissa oikein riitäkään.

Tykkään todella paljon harrastaa pariakrobatiaa, mutta emme ehdi parini kanssa treenaamaan yhdessä niin paljoa, kuin olisi ihanteellista, joten jotakin muuta on kiva tehdä lisäksi. Jonkin verran olen käynyt kuntosalilla, mutta nyt kiireisen arjen keskellä kaikista helpointa olisi valita laji, jota voisi ihan kotona harjoittaa. Niin ja meidän olohuoneessahan on tönöttänyt tuollainen tanko jo parin vuoden ajan. Nyt päätin vihdoin sijoittaa sen niin, että siinä voi tosiaan tehdä jotain.


Laji jäi minulta oikeastaan muuton yhteydessä, kun kerrostalossa naapuri valittikin kymmenen jälkeen jos aloin tangolla tömistelemään. Aisla puolestaan nukahtaa usein vasta puoli kymmenen, joten silloin ei ole enää järkeä aloittaa temppuilemaan. Nyt kuitenkin neitokainen on kasvanut jo niin isoksi tytöksi, että jumppaaminen sujuu minulta hyvin joko hänen kanssaan tai sitten istutan hänet vaikka pelien tai telkkarin ääreen. Täydellistä.

Pitkään Aislan syntymän jälkeen liikunta oli minulle sitä "omaa aikaa" ja tapa rentoutua. Jälkimmäistä se on edelleen, mutta nyt kun tyttö alkaa jo ymmärtää asioita ja olemaan enemmän itsekin mukana, en missään tapauksessa aio liikkua pelkästään häneltä piilossa, vaan tahdon olla myös hyvänä esimerkkinä. Haluan, että tyttäreni näkee kuinka liikunta on osa päivittäistä elämää ja hänkin saa liikkua mukana. Tähän minun täytyy tosiaan kiinnittää vielä enemmän itsekin huomiota, ennen kuin lähden taas salille piiloon jumppailemaan.


Tankoilu on tosiaan hauskaa ja mukavaa koko perheen puuhaakin (vaikka eniten se minun juttuni siltikin on), kun meidän perheessä isi vetäisee hienoimmat temput ja Aislakin osaa jo roikkua niin, että mikään ruumiinosa ei kosketa maata. Äitikin kykenee jälkimmäiseen, hehe. Tankoilu on itseasiassa sellainen laji, jonka ansiosta olen joskus uskaltanut taas olla julkisesti pienemmissä vaatteissa, kun tunneilla täytyy olla lyhyet shortsit ja napakin mielellään paljaana, niin saa paremmin pitoa tangosta liikkeissä. Siinä liikunnan tohinassa sitä ei edes huomaakaan kuinka lyhyet ne shortsit nyt olikaan. Siinäkin mielessä voin siis suositella lajia kaikille epäröijille, eikun kokeilemaan vain!

2 kommenttia:

  1. moi! sulla on niin ihana blogi :) lueskelin monta postausta taaksepäin kun en ollut hetkeen käynyt kurkkimas ootko postannut. aivan ihania kuvia Aislasta muutama postaus taaksepäin, onpa se söpö tyttö! :) ja siihen postaukseen jossa pohdiit blogia ja sitä kun et oo ehtinyt kirjoittaa niin paljon ja hyvin kun haluaisit, niin mä tykkään sun blogista hirveesti eikä postaukset oo ollu lainkaan huonoja, päinvastoin :) aurinkoista kevättä ja tsemppiä ressiin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista <3 Kiva kuulla, että postaukset ei teille lukijoille vaikuta huonoilta, ehkä nostan omaa rimaani liian korkealle toisinaan :) Pitää vähän höllätä! Ja Aisla on kyllä ihana, ihan totta :D <3

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!