27.4.2016

BID, IBA ja kukka-asetelmia

Ajattelin vielä näin puolivälissä viikkoa palata hieman viime viikonlopun tunnelmiin, eli blogipäivään ja -gaalaan, sillä en ole aiemmin ehtinyt. Olen siis kerran aiemmin jo päässyt gaalailusta nauttimaan pari vuotta sitten ja täytyy kyllä kehua, että tämä kerta oli paljon mahtipontisempi ja kauniimpi kuin edeltävä. Kattilahalli oli todella kaunis tila (oikeastaan juuri sellainen paikka, jossa menisin mielelläni naimisiin, jos joskus menisin naimisiin) ja se oli somistettu hyvin näyttävän yksinkertaisesti.

Tila oli mahtava, koska vaikka siellä oli paljon ihmisiä, se oli korkea ja sai sen tuntuvaan varmasti vielä tilavammalta, mitä se olikaan. Järvenpään kukkatalon kukat koristivat paikkaa myös kauniisti. Näyttävät kimput, jotka kohosivat ihmisten pään päälle, veivät todella huomion ja pienemmät, pöydissä olevat kukkaset, loivat tunnelmaa. 


Aloin miettimään, että voisi ehkä joskus itsekin panostaa ja ostaisi siivottuun kotiin tuoreet kukat pöydälle. Ostan hyvin harvoin kukkia, mutta tykkään kyllä käydä ihan ammattilaisen kimpun valitsemassa kukkakaupasta, jos niin teen. Joskus olen viemisiksi yrittänyt ostaa marketista kukkaa, mutta ne aina näyttävät niin nuutuneilta, kun todellisuudessa samaan rahaan olen aina saanut liikkeestä kauniita, erikoisempia kukkia. Koska kaikenhan täytyy olla mahdollisimman erikoista, haha.

Minähän en siis niinkään kukista mitään ymmärrä, kuin että ovatko ne elossa vai eivät. Meidän ruukussa elävät kasvit harvoin ovat, joten siinäkin mielessä leikkokukat silloin tällöin eivät olisi paha vaihtoehto meidän perheeseen. Ei tarvitsisi pettyä kun ne kuolevat. Niin ja ehkä ammattilaisen kimppu tosiaan säilyisi hieman kauemmin kauniina kuin se markettikukka. Tällaiset kimput varmasti piristäisivät myös ihan tavallista omaa arkipäivää (vink vink rakkaalle puolisolleni). 


Viihdyin päivätapahtumassa ja iltagaalassa siis oikein mainiosti. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja tutustua kaikkiin uusiin tuotteisiin. Olin hieman pettynyt kun päiväohjelmassa tarjottavista sormiruoista ei ollut mikään kasvissyöjälle sopiva, kunnes kotona jälkeenpäin valitettuani selvisi, että briossi ei olekaan makkara vaan leipä. Hyvin olisin voinut syödä. Hahha. Söin (ja join) sitten iltaohjelmassa senkin edestä.


Päiväohjelmassa olleet kukat säilyivät tosiaan oikein kauniina vielä iltaan asti ja kun valaistus iltaa kohden vaihtui, niin vaihtui tunnelmakin sitten menevämmäksi sinisten valojen loisteessa (myös minulla, terveisiä snäpistä t. peikkopaprika siellä).

Postaus toteutettu yhteistyössä Järvenpään kukkatalon ja Blogiringin kanssa.



25.4.2016

Gaala-asu


Päivätapahtuman asusta jäi kuvat sitten ottamatta kokonaan, mutta onneksi sain tämän illan asun ikuistettua. Demi otti kuvat, kiitos siitä! Näin minä sitten asustin viime postauksessakin vilahdelleen mekon. Tässäkään asupostauksessa en tahdo tehdä poikkeusta, joten käykäämme läpi asun hinta ja mistä se on hankittu. 

Mekon ostin tosiaan kirpputorilta ihan tätä tarkoitusta varten ja se maksoi muistaakseni 10e. Sukkahousut ostin myös uutena, tosin -70% alennuksesta, joten hinta taisi olla lopulta jotakin 3e:n luokkaa. Boleron olen saanut äidiltäni, mutta olen värjännyt sen itse ruskeaksi, kun aiemmin se oli joku hieman omituinen liila. Minulle joka tapauksessa ilmainen (en nyt ala laskemaan värjäyskuluja). Kengät on nolosti samat, kuin kaksi vuotta sitten gaalassa, koska ne nyt vain sattuivat sopimaan asuun ja minä en sovi etikettiin muutenkaan. Nekin on ostettu silloin kirpputorilta ja muistelisin hinnan olleen myös sen 3e. Koruista Kalevala-rannekoru on saatu isältäni lahjaksi ja toinen rannekoru ystävältä lahjaksi. Kaulakorut ovat kaikki ostettu erilaisilta kirpputoreilta: netistä ja ihan perinteisiltä. Niiden yhteishinta on yhteensä varmaan suunnilleen 10e. Bindejä (joita siis tuossa otsassa) hain Aurinko-kaupasta Kampista ja niiden hinnat oli yhteensä 2,50e. Näin ollen asun kokonaishinta-arvio (mitä se minulle on maksanut) on 26e. Jos kaksi vuotta sitten asun hinta oli 40e, niin olen aika ylpeä näistä säästöistäni. Hhaha.

Minä en oikeastaan tiedä, että kuinka näyttää juhlavalta ja tyylikkäältä. Yritän aina parhaani, mutta esimerkiksi hiuksiahan en osaa laittaa tai meikata. Kuvissa ei nyt näy, mutta minulla oli tuossa molemmin puolin sellaiset letit, jotka omasta mielestäni oli ainakin ihan kauniit. Valitsin asun, meikin ja korut tälläkin kertaa lopulta sen mukaan missä on mukava olla. Missä viihdyn. En voisi kuvitella pukevani päälleni mitään näyttävää, räikeän väristä, mekkoa ihan vain koska se näyttää hyvältä. Minä viihdyn näissä väreissä ja minusta nuo sukkahousut tuntuivat jo aika räikeiltä ja shokeeraavilta. Onneksi aurinko laski näiden kuvien jälkeen, hehe.

Sellainen asu. Miltä näyttää ruutujen toisille puolille? 

19.4.2016

Tärkeä juhla minulle ja kurkistus juhla-asuun

Heti alkuun tahdon pahoitella, että kuvat ovat tällä kertaa otettu puhelimella, sillä muistikorttini kamerasta on tällä hetkellä muussa käytössä. Ja minunhan piti päästä postaamaan heti, eikä esimerkiksi huomenna. Olen nimittäin niin jännittynyt. Viikonloppuna on blogijuhlat (eli Inspiration Blog Awards -gaala) ja uu jännittää, kutkuttaa ja mahassa kiertää. Toivottavasti viimeinen ei tuota mitään lopullista tulosta ollenkaan.. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Heh.

Nämä juhlat ovat nimittäin minulle aika merkittävät. Ensimmäisen kosketukseni mihinkään oikeasti sosiaaliseen, joka tulee blogin kautta, oli näissä juhlissa. Olin pitkään katsellut blogeista, kuinka bloggaajat olivat tavanneet keskenään ja heillä oli huikeita porukoita ja bileitä. Minä vain nyyhkin yksin näppäimistöni äärellä (no en oikeasti). Minäkin halusin. No hupsista heijaa, sitten juuri nämä kyseiset blogikemut, jotka ovat nytkin tulossa, olivat lähestymässä. Tapahtui käänteen tekevä asia some-elämässäni: Demi pyysi minua aveciksi juhliin. Olin hämmentynyt, ihmeissäni ja iloinen. Totta kai lähtisin, vaikka väkisin. Panikoin pitkään, että mitä tällaisiin juhliin voi pukea ja olenko tarpeeksi fiini. Katselin muiden aiempia postauksia samoista juhlista ja mietin näytänkö lähellekään sopivalle noihin juhliin. Ostin hienon mekon. (Kaikki postaukset näihin aiempiin juhliin liittyen näkee täältä.)

Juhlat olivat mahtavat, minulle jäi todella kultaiset muistot niistä ja tutustuin uusiin, huikeisiin tyyppeihin. Pian tämän jälkeen pääsinkin Kaksplussalle ja juhlia tuli enemmän, mutta nämä ovat ne kultaisimmat muistoissani. Tällä kertaa sainkin itse kutsun, koska tämä ja sattumoisin kuulun Blogirinkiin. Tuntuu, että olen ehkä edistynyt tällä blogiurallani, kun saan itsekin kutsuja, vaikka tietyllä tapaa koen aikamoista taantumusta nykyisin.

Nyt olen sitten innoissani valikoinut taas mekkoja. Ostin yhden päivälle ja yhden illalle. Kirpparilta molemmat, kuten minulla tapana on, mutta olen niiiin tyytyväinen. Maksoin niistä hieman enemmän kuin kirppismekoistani yleensä, eli yhteensä 20€, mutta olen onnellinen etten pihistellyt tällä kertaa.

Päiväohjelman mekko näyttäisi olevan alkuperältään Indiskaa ja huh, en ole koskaan raaskinut ostaa sieltä mitään, vaikka vaatteet siellä on ihania. Tällaista boheemia mekkoa olen halunnut jo pitkään ja tuo on supermukava ja hyvännäköinen päällä mielestäni! Ihaninta on se, että tätä tulee varmasti käytettyä myös arkena.


Illan mekoksi halusin jotakin juhlavampaa ja tämä kukkamekko oli ihanan mallinen päällä mielestäni, Muutenkin, kukat. Nehän on juhlavia? Hehe. Ongelmani on aina näyttää juhlavalta, kun olen tällainen rentun ruusukka, mutta aion laittaa hienot korut tuon lisäksi. Tykästyin kovasti kukkien väriin, sillä en pidä kovin värikkäistä vaatteista. Tämä on värikäs olematta värikäs, ihanat murretut sävyt.


Vielä uupuu siis sukkahousut ja meikkejä kaipaisi meikkipussini (ja korutkin ovat vasta matkalla luokseni), mutta katsotaan mitä ehdin, sillä lauantaina jo mennään. En malta kyllä odottaa. IIK IIIK IIIIIK. Ja ai niin, tämän vuoden spesiaalein osuus: Mukaan matkaan lähtee tietysti ihana Agu ja ihan oikea hotellihuone on meillä varattuna viikonloppua varten, JEE IIK JEE!

17.4.2016

No olihan ne lapsimessut kivat joo

Hei mekin oltiin lapsimessuilla viikonloppuna. Meidän päiväksi valikoitui lauantai, koska perjantaina oli arkisia menoja ja tämä sunnuntai olisi ollut raskas, kun huomenna on taas arkisia menoja. Sunnuntait on kiva vain relaa toisinaan. Lauantai oli siis meidän päivä. Matkattiin neidin kanssa kaksin junalla ja se oli tytön mielestä siistein juttu pitkään aikaan. Tietysti olin vielä vähän paisutellut hommaa puhumalla siitä viikkoja etukäteen ja näytellyt kuvia leikkivaunuista. No hei, toimi. Oli niin kilttiä lasta sekä mennessä että tullessa.


Itse messuilla oli aika paljon tungosta, minkä osasin jo vähän arvata, kun näin oli viime vuonnakin. Itse en ehkä mikään maailman suurin tarjoushaukka ole ja jos jotkut tykkää messuilla shoppailla kassit täyteen ja tilin tyhjäksi, niin minä tykkään lähinnä tuijotella, ihailla ja hypistellä. Jos sitten johonkin tykästyn, niin hankin sen jälkeen päin, maksoi mitä maksoi. Usein yritän bongailla tuotteita myös käytettyinä. Tälläkin kertaa selvittiin reissusta alle 20€:n ostoksilla. Matkaan tarttui Aislalle huppari 8€, kaksi kirjaa 4€ sekä sateenvarjo (jota neiti oli hartaasti toivonut jo pitkään ja nyt se sattui olemaan edullinen) 5€. Juuri sopiva määrä tavaraa mielestäni. 


Meidän messut sisälsi kaiken tutustumisen lisäksi kaikkia pisteitä, joissa lapset oli huomioitu. Oli temppurataa, värityskuvia, kilpailuja ja erilaisia satuhahmoja. Muumit oli aika pop. Ja Ville Viikinki jostain syystä, haha. Itsestä oli hauskaa viettää tällaista vähän erilaista äititytär laatuaikaa tällä kertaa. Aluksi surkuttelin, kun Toni ei töiltään päässyt mukaan, mutta tavallaan olen ihan tyytyväinen, kun kukaan ei huutanut taustalla jatkuvasti, että "mennään jo". Aisla tekee sitä huomattavasti vähemmän vastaavissa tilanteissa.


Kotiin lähtiessä alkoi jo väsy painamaan sekä äitiä ja tytärtä, joten olin kyllä iloinen, kun maksoi lopulta sen verran enemmän mitä juna maksaa, kuin bussi, kun lapsi sai leikkiä junassa viimeisenkin puhdin pois. Illalla neiti nukahti ihan ennätysnopeutta petiin, kuten äitikin. Oli aika raskasta, mutta siltikin sen arvoista. Eniten tykkään kun pääsee tapaamaan blogityyppejä, vaikkakin tällä kertaa kaikkia vähän vilaukselta, mutta kumminkin. Ensi viikonloppuna sitten paremmin, kun Indiedays Bloggers' Inspiration Day & Inspiration Blog Awardsit koittaa. Iik, en malta odottaa. Kirjoitan varmaan vähän päivään liittyvästä vaatetuksesta tällä viikolla, jos suinkin missään välissä ehdin. Iik.

14.4.2016

Asioita joita odotan tällä hetkellä

Kovasti aina puhun hetkessä elämisestä ja yritän sitä suorittaa, mutta kun nyt on niin paljon asioita, joita odotan, niin tahdon niitä listata ylös. Ihan jo oman pääni selkeyttämiseksi, mutta haluan jakaa nämä myös teille. Ihana kevätmieli ja kevätmenot!

  • Perjantai. No tämä ihan ensimmäisenä, joka viikko kumminkin sama homma. Heh. Huomenna se on, viikonloppu tarkoittaa aina aikaa ihanan tyttöni kanssa.
  • Lapsimessut! Jee! Lauantaina me mennään. Matkustamme Aislan kanssa junalla kaksin ja tätä on nyt suunniteltu pitkään. Toissa päivänä kävimme jo kaupassa ostamassa eväitä junaan ja lapsi oli ihan tohkeissaan. Ihana muru. Oletteko te tulossa?
  • Maanantaina tulee opettaja käymään työssäoppimispaikallani ja tuskin maltan odottaa, että hän pääsee kuulemaan (toivottavasti) hyvää palautetta minusta. Olen niin hyvä. Aion olla niin maireana paikalla.
  • Indiedays Bloggers' Inspiration Day & Inspiration Blog Awards!!! AAAAA tuskin maltan odottaa! On kuulkaas monia ihania blogirinkiläisiä, monia muita ihania bloggaajia, on ihana mekko, on hotelli ja on ihana avec illalle. Tästä ei voi tulla kuin hauskaa!
  • Auton huolto. Okei, tämä kuulostaa oudolta, mutta pelkään, että jään sen kanssa tien päälle vielä joku kerta. Ihanaa, kun tämän jälkeen ei tarvitse enää huolia. Haha.
  • Kesäloma. Kyllä. Minä lomailen. Tai ainakin aion ilmoittaa päiväkotiin, että meillä ei ole hoidon tarvetta kesällä, koska kesätyön haku on osoittautunut niin haastavaksi ja varahoito on toisessa päiväkodissa.

Sellaisia asioita odottelen tällä hetkellä! Millaisia asioita sinä odotat? 

10.4.2016

Jos metsään haluat mennä nyt, niin mene ihmeessä

Joka kevät jostain syvältä sisältäni kumpuaa sellainen fiilis, että on pakko päästä metsään. Talvella ei tule lähdettyä pimeään metsään samoilemaan, mutta keväisin on ollut tapana käydä nuotiolla ja metsässä kävelemässä. Rakastan metsän rauhaa ja tuoksuvia puita. 


Tänään oli meidän kevään ensimmäinen metsäretki, ja koska oli niin hyvä päivä, toivon että tämä ei jäänyt viimeiseksi. Kovassa kiireessä aina se vain jotenkin jää. Ihanaa, kun nyt oli aikaa. Pelkäsin kamalasti, että noinkohan tuo melkein kolmivuotias jaksaa kävellä maastossa, mutta valittiin juuri sopiva reitti. Matkaa laavulle ei ollut kuin vajaa puolikas kilometri ja suurin osa matkasta oli todella leveää polkua. Sanottiin kävelemään lähtiessä, että tämä on sellainen polku, jossa kaikkien täytyy kävellä itse, eikä neiti edes yrittänyt sen jälkeen syliin, vaan käveli itse reippaasti.


Puolikas kilometri kuulostaa lyhyeltä matkalta, ja niin se olikin, mutta juuri sopiva tälle kokoonpanolle. Paikanpäällä sai sitten talsia tarpeekseen vielä lähimaastossa ja tutkia metsän ihmeitä. On niin hienoa, kun tuon ikäinen lapsi alkaa jo ymmärtämään hyvän päälle ja tällainen metsäretki oli tytölle huikea elämys. Tahtoo kuulemma lähteä toisenkin kerran ja muu perhe on kyllä samaa mieltä.


Muutenkin huomaan itsestäni, että olen turhan vieraantunut luonnosta, vaikka asumme metsän vieressä. Tekisi hyvää viettää enemmän aikaa siellä. Haaveilen jostain ihan oikeasta vaellusretkestä ja äitini on itseasiassa lupautunut lähtemään kanssani sellaiselle. Olen ollut kerran Saariselällä vaeltamassa joskus teininä ja muistoni ovat aika hatarat, joten hieman perehtymistä tämä asia  vaatii, ennen kuin suin päin sukkelaan sinne metsään sukelletaan. Varusteeni kaipaavat täydellistä uusimista. Ainoastaan kengät saattavat olla käyttökelpoiset. Ei ole esim. rinkkaa, makuupussia, trangiaa jne. Mitähän kaikkea sitä tarvitseekaan?

Kuinka usein te käytte metsässä? Millainen suhde teillä on luontoon?

6.4.2016

Minun someni ei ole kiillotettu

Aina puhutaan niin kamalasti somen silottelusta ja kuinka bloggaajat kirjoittaa vain kivoja juttuja ja laittaa kivoja juttuja niiden kodista ja ruoasta. Ah, tavaraa on vähän ja valkoinen koti kiiltää samalla kun syödään superia superimpaa superfoodia. Olen pitänyt sitä juttua aina ihan paisutteluna, mutta nyt olen ottanut vaaleanpunaiset lasit silmiltäni ja katsellut kriittisemmin. 

Saatan "silotella" toisinaan itsekin!
Olen hoksannut, että ainoa syy miksi minun someni ei kiillä, on se, että ketä minä seuraan. Siitähän se oikeastaan on kiinni. Valitsen listalleni helposti arkisia, elämän makuisia blogeja jotka käsittelee myös hieman syvällisempiä aiheita ja joiden jokainen postaus ei ole yhteistyö, vaikka ei niissäkään mitään vikaa mielestäni oikein tehtynä ole tietysti. Seuraan toki nykyään myös paljon monien kiiltäviä koteja ja hymyileviä kasvoja, mutta tajuan jotenkin suodattaa, että eihän kenenkään elämä oikeasti ole niin mutkatonta. 

Kyllähän sitä voi luoda itselleen somemaailman, jossa seurailee Instagramista tai blogeista vain niitä puunattuja kämppiä ja posliininukkeja, mutta turha mielestäni valittaa, kun kaikki valehtelee eikä kerro totuutta elämästään, kun realistisiakin vaihtoehtoja löytyy (esim. omat suosikkini Blogiringiltä Karhupoikani KoDA, MammaMiia ja Puutalobaby). 

¨

Itse kaikki päätämme ketä seuraamme, on myös aitoja, arkisia ja elämänmakuisia blogeja. Seuratkaa niitä jos pintaliito ärsyttää. Niin minä teen, vaikka kyllä sellaiset kunnolla kiillotellut blogit antavat hauskaa kontrastia tuolla lukulistalla.

Millaisia blogeja te tykkäätte seurata? Ärsyttääkö arki vai kiillotus?

3.4.2016

Stressin ja kiireen purkua ja selittelyä (sekä messulippujen voittaja!)

Huh. Sama virsi jatkuu eli kiirettä pitää. En suinkaan ole unohtanut, että olisi listattavana uudet lemppari blogini ja paljon muitakin juttuja blogiin, jotka ovat ajatuksissani olleet. En kuitenkaan ole voinut, ikävä kyllä, myöskään unohtaa kouluun ja töihin liittyviä tehtäviä. Nyt kun olen työssä oppimassa, niin illat ovat jääneet aamuherätyksien vuoksi niin lyhyiksi, että en ole edes konetta viitsinyt avata (eli en ole saanut niitä koulujuttujakaan sen koommin tehtyä). Tuo meidän taaperoinen kun nukahtaa niin myöhään, että ei siinä sitten enää paljoa itse ehdikään. 


Olen niin hidas toimissani. Aina luulen meneväni ajoissa nukkumaan, mutta hupsista, iltapuuhissa menee usein tunti. Teen nimittäin aamuksi kaiken valmiiksi: valitsen meille vaatteet, lataan kahvinkeittimen, teen aamupalan, teen lounaan, mahdollisesti välipalan, käyn suihkussa & harjaan hampaat (ja muut sellaiset puuhat) ja sitten vielä pakkaan laukun. Siihen menee yllättävän kauan. 

Tuleva viikko tulee olemaan aikamoinen puristus. Minulla on harjoittelussa suoritettavia tehtäviä, muita koulutehtäviä, kolmena iltana töitä sekä kaksi aivan liian aikaista aamua omaan makuuni. Aion niin käydä nukkumaan lapsen kanssa samaan aikaan ainakin huomenna ja ylihuomenna. Viikonloppuna luvassa on onneksi taas ystäviä, kuten tänäkin viikonloppuna oli. Se antaa kyllä voimaa, kun on voimia nähdä edes jotakuta, joka ei liity mitenkään mihinkään suorittamiseen. Niin tai ihminen, joka kuuntelee suorittamistilitystäni. 


En oikein tiedä millaisen kuvan annan arjestani, mutta kyllä välillä mietin, onko tässä mitään järkeä juosta pää kolmantena jalkana joka paikkaan. En kuitenkaan tahdo luopua iltatyöstäni, niin kauan kuin sitä jatkuu, sillä tykkään siitä hommasta todella paljon ja saan siitä hyvän mielen. En siis todellakaan tee sitä rahan takia loppu peleissä, vaan olen iloinen, että voin saada rahaa tuollaisesta hommasta. Työssäoppimisessa saan hyvän mielen kyllä myöskin, kun tiedän, että minusta on siellä myös apua, sen lisäksi että itse opin. Koen myös olevani aika hyvä hommassa, vaikka sekin välillä mietityttää, onko se minun juttuni.

Kuvissa viime päivien meininkejä!
Kevät on aina vähän tällaista aikaa, kun kaipaa muutoksia. Mietin paljon olenko oikealla alalla ja asunko (tai elänkö) sillä tavalla kuin tahtoisin. Toivoisin jotain isoa muutosta elämään ja arkeen. No, 7 viikkoa kesälomaan. Niin tai kesätyöhön. Tai en tiedä vielä mihin. Kuumottavaa. (Hyvät kesätyönantajat, olen loistava ja ahkera työntekijä! Yhteystietoni löytyvät Yhteydenotot-välilehdeltä.)

Ja vielä hei! Lapsimessujen lippujen voittaja on.... TÄTÄÄTÄTÄÄDÄDÄÄDÄÄ:


Eli Katzukka! Onnea! Olen sinuun yhteydessä pikimmiten.