3.4.2016

Stressin ja kiireen purkua ja selittelyä (sekä messulippujen voittaja!)

Huh. Sama virsi jatkuu eli kiirettä pitää. En suinkaan ole unohtanut, että olisi listattavana uudet lemppari blogini ja paljon muitakin juttuja blogiin, jotka ovat ajatuksissani olleet. En kuitenkaan ole voinut, ikävä kyllä, myöskään unohtaa kouluun ja töihin liittyviä tehtäviä. Nyt kun olen työssä oppimassa, niin illat ovat jääneet aamuherätyksien vuoksi niin lyhyiksi, että en ole edes konetta viitsinyt avata (eli en ole saanut niitä koulujuttujakaan sen koommin tehtyä). Tuo meidän taaperoinen kun nukahtaa niin myöhään, että ei siinä sitten enää paljoa itse ehdikään. 


Olen niin hidas toimissani. Aina luulen meneväni ajoissa nukkumaan, mutta hupsista, iltapuuhissa menee usein tunti. Teen nimittäin aamuksi kaiken valmiiksi: valitsen meille vaatteet, lataan kahvinkeittimen, teen aamupalan, teen lounaan, mahdollisesti välipalan, käyn suihkussa & harjaan hampaat (ja muut sellaiset puuhat) ja sitten vielä pakkaan laukun. Siihen menee yllättävän kauan. 

Tuleva viikko tulee olemaan aikamoinen puristus. Minulla on harjoittelussa suoritettavia tehtäviä, muita koulutehtäviä, kolmena iltana töitä sekä kaksi aivan liian aikaista aamua omaan makuuni. Aion niin käydä nukkumaan lapsen kanssa samaan aikaan ainakin huomenna ja ylihuomenna. Viikonloppuna luvassa on onneksi taas ystäviä, kuten tänäkin viikonloppuna oli. Se antaa kyllä voimaa, kun on voimia nähdä edes jotakuta, joka ei liity mitenkään mihinkään suorittamiseen. Niin tai ihminen, joka kuuntelee suorittamistilitystäni. 


En oikein tiedä millaisen kuvan annan arjestani, mutta kyllä välillä mietin, onko tässä mitään järkeä juosta pää kolmantena jalkana joka paikkaan. En kuitenkaan tahdo luopua iltatyöstäni, niin kauan kuin sitä jatkuu, sillä tykkään siitä hommasta todella paljon ja saan siitä hyvän mielen. En siis todellakaan tee sitä rahan takia loppu peleissä, vaan olen iloinen, että voin saada rahaa tuollaisesta hommasta. Työssäoppimisessa saan hyvän mielen kyllä myöskin, kun tiedän, että minusta on siellä myös apua, sen lisäksi että itse opin. Koen myös olevani aika hyvä hommassa, vaikka sekin välillä mietityttää, onko se minun juttuni.

Kuvissa viime päivien meininkejä!
Kevät on aina vähän tällaista aikaa, kun kaipaa muutoksia. Mietin paljon olenko oikealla alalla ja asunko (tai elänkö) sillä tavalla kuin tahtoisin. Toivoisin jotain isoa muutosta elämään ja arkeen. No, 7 viikkoa kesälomaan. Niin tai kesätyöhön. Tai en tiedä vielä mihin. Kuumottavaa. (Hyvät kesätyönantajat, olen loistava ja ahkera työntekijä! Yhteystietoni löytyvät Yhteydenotot-välilehdeltä.)

Ja vielä hei! Lapsimessujen lippujen voittaja on.... TÄTÄÄTÄTÄÄDÄDÄÄDÄÄ:


Eli Katzukka! Onnea! Olen sinuun yhteydessä pikimmiten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!