31.5.2016

Kukkamekossa baariin


Toistan varmaan itseäni aika pahasti nyt, mutta asukuvat ovat tosiaan se asia, johon tahtoisin kovasti blogissa panostaa. Näitä on kiva julkaista, näihin on kiva runoilla ja tykkään katsella itseäni jälkeenpäin. Oi kyllä. Tykkään katsella itseäni. 

Tämä asu oli minulla perjantaina, kun lähdimme kaupungille humputtelemaan. Joku on saattanutkin jo etukäteen arvella, että minä en ole se tyttö pikkumustassa punaisilla huulilla, vaan oma tyyli kulkee matkassa myös baarissa. Toisaalta en myöskään käy siellä bailumestassa, missä voi tavata tytöt pikkumustissa. Hah. No kumminkin, perinteisesti tahdon kertoa teille asun hinnan. 

Sukkahousut ostin viimeisimpään Indspiration dayhin ja esittelin siinäkin asupostauksessa, mutta koska ne säilyvät lähes ehjinä ja ovat mukavan niin ne. ~5€ oli se niiden hinta. Mekon olen bongannut joskus kirpputorilta 2€:n hintaan jostain korista pohjalta mytystä ja olen tosi onnellinen tästä löydöstä! On meinaan mukava. Bolero on kirpputorilta myös ja muistelisin sen hinnaksi 2€ myöskin. Kengät olen saanut taas, ah niin ihanalta, äidiltäni. Kiitos. Tämän asun hinnaksi tuli siis 9€. Olemme saavuttaneet taas perinteisen asun hintani, joka yleensä heittelee siinä kymmenen euron molemmin puolin. Hienoa.

29.5.2016

Kun lapsi lähtee yökyläilemään..

Rehellisesti sanottuna en edes muista, koska viimeksi meillä olisi ollut Tonin kanssa aikaa ihan vain kahden kesken niin, että Aisla olisi ollut hoidossa. Joskus.. Talvella? Onneksi tilanne korjattiin menneenä viikonloppuna, kun tyttö lähti innokkaasti yökyläilemään fammun ja vaarin luo (kiitos sinne), jopa kahdeksi yöksi. On vaikeaa järjestää yhteisiä hetkiä, kun toinen työskentelee (ja opiskelee) myös viikonloppuisin ja lapsenlikat on vaipaina tietysti vain viikonloppuisin. Nyt kävi tuuri, meillä oli kerrankin yhtä aikaa vapaata, joten täytyi ottaa ilo irti. Onneksi otettiin. Oltiin niiiiin tämän tarpeessa! 


Perjantaina vapaus oikein kutkutteli ja tuntui ihan hassulta olla kahdestaan ja keskustella ilman keskeytyksiä ihan mistä vain. Tietysti käytiin sitten Alkon kautta ja suunnattiin kotosalle hieman nautiskelemaan ostoksistamme. Oli tarkoitus mennä eräisiin kemuihin, mutta ne olivat peruuntuneet, joten kaikki ovet oli avoinna. Pohdittiin pitkästi, että haluammeko viettää koti-iltaa vai nähdä kavereita, sillä kummatkin ovat aika harvassa aikuisten kesken olleet. Päädyimme kavereiden näkemiseen. Oikeastaan yhden ja lähdettiin kaupungille humputtelemaan Aislan kummisedän kanssa. Oli superhauska ja rentouttava ilta, niin kivaa!


Lauantaina nukuttiin pitkään ja mietiskeltiin, että pitäisikö oikeasti tehdä jotain eikä vaan löhöillä, mutta ei keksitty mitään mitä olisi tehnyt mieli tehdä, joten päädyttiin vain ravintolasyömiseen. Intialaiseen juhlapöytään vaan, oi nam! Minä se en niin välittänyt noista vegaanihommista viikonloppuna, mutta koska en tahdo olla ehdoton, niin en ollutkaan. Katselen asiaa sitten taas huomenissa, kun uusi viikko alkaa. Voisin kirjoitella näitäkin ajatuksia taas, sillä ne ovat ehkä hieman selkeytyneet.

Illaksi haimme herkkuja ja pidimme sitten sen koti-illan elokuvien parissa. Olipas ihanaa katsoa elokuvaa niin, että ei tarvinnut pelätä lapsen heräämistä kesken leffan. Katseltiin kaksi elokuvaa, minun valitsemani ja Tonin valitsema. Yllättäen (oikeasti yllättäen) jälkimmäinen oli PALJON parempi. En ikinä tahdo katsoa puolisoni valitsemia elokuvia, mutta aina kun katson, ne on hyviä. Olisikohan syytä muuttaa omaa asennetta..


Mutta huh, olihan viikonloppu. Ihanaa oli hakea lapsi kotiin sitten lopulta ja suukotella pehmeitä poskia, mutta kylläpäs nautinkin kahden keskeisestä ajasta, jonka tärkeyttä aliarvioin arjessa jatkuvasti. Onneksi tilanne nyt vähän kesän myötä muutenkin muuttuu, vaikka ei tietenkään Aisla ole enempää varmasti hoidossa, mutta meillä voi olla iltaisinkin aikaa olla kaksin, kun minulla ei ole niin aikaisia herätyksiä. Niin ja ei tarvitse pyytää lapsenvahtia minun töiden takia, niin ehkä sitten parisuhteen takia voi.

Kuinka usein muilla pariskunnilla on keskenään aikaa ja mitä silloin tehdään? 

26.5.2016

MINÄ OLEN VOITTAJA AINAKIN TÄNÄÄN

Viime jouluna, kun loma alkoi, kirjoitin tekstin jonka lopetin isoon huokaisuun. Kun tiivis syksy arjen myllerryksistä oli ohi, tuntui että olin niin keveä, että olisin voinut leijailla tieheni. Tänään en tiedä kuinka kuvaisin tätä vapauden tunnetta, joka on vielä kevyempi kuin joululoman alkaessa. Näin jälkeenpäin luettuna naurattaa, kun luen tätä postausta, jossa ihan tosissani luulin, että kevään kolme kiireisintä viikkoani oli silloin. Ei todellakaan ollut. Siitä se kiire vasta alkoi. Kuulostan todella typerältä, kun olen luullut, että tuota on kiire. 

Kiire on sitä, kun iltaisin olet niin väsynyt, että et jaksa enää edes löhöillä. Jos aiemmin ei jaksanut kiireen keskellä lähteä salille tai nähdä kavereita, niin kevään aikana en ole kiireen takia jaksanut puhua puolisolleni iltayhdeksän jälkeen enkä heilauttaa sormia näppäimistöllä, kuten olette saattaneet huomata. Entinen minä olisi luovuttanut. Olisi jäänyt koulu kesken tai tehtävät tekemättä. Olen joko kasvanut vastuuntuntoiseksi tai sitten minusta on tullut turhan ylpeä luovuttamaan. Ihan sama, kuinka vaan, minä tein sen. Selvisin tästä keväästä, vaikka oli päiviä, kun iltaisin en jaksanut kuin itkeä kuinka väsyttää.

Viime syksynä en voinut kuvitellakaan mitään tällaista, kun koulu alkoi. Silloin itkeskelin koulun vessassa sitä kulttuurishokkia, kun siirryin kotoa ihan tuntemattomaan ympäristöön. Koulu oli vaihtunut hoitovapaani aikana, oppilaat olivat vaihtuneet koulussa, ohjaava opettaja oli vaihtunut, opintovalintani olivat vaihtuneet ja en todellakaan muistanut kuinka kaikki järjestelmät toimivat. Olin ihan pihalla. Luin juuri itkunsekaisen postaukseni ensimmäisestä koulupäivästäni ja pystyn vieläkin palaamaan helposti noihin fiiliksiin. Ne oli kamalia. Olin niin yksin.

Toissapäivänä saattoi olla samanlainen itkunsekainen fiilis, kun tapahtui eräs väärinkäsitys opettajan kanssa siitä, että onko tenttini mennyt läpi vai ei. Luulin että ei, vaikka todellisuudessa näin ei ollut. Olin niiiin pettynyt itseeni. Snäppiseuraajat tietääkin (olen siellä ja instassa molemmissa peikkopaprika, jos kiinnostaa, vink vink). Tänään kuitenkin oli toisenlainen fiilis. En ihan saanut valmiiksi kaikkia tehtäviä, mutta aivan melkein. Enää ihan minimaalinen rutistus, harjoitteluraportti opettajalle ja se olisi siinä. Toinen opiskeluvuoteni. Vielä 1,5 vuotta jäljellä. Tuntuu ihan helvetin hyvältä. Aion lopettaa tämän postauksen kuten sen aiemman ennen joulua: PUUUUUUUUUUUUUUUH.

Ensimmäisen kuvan postasin Instagramiin ensimmäisenä itkunsekaisena koulupäivänä. Toisen otin tänään vähän vielä ryytyneempänä, mutta ilme sentään on muuttunut.

23.5.2016

Mitä minä tahdon kesältä?

Kuten olenkin varmaan maininnut, niin minähän lomailen koko tulevan kesän Aislan kanssa. Odotan siis, että tulevana kesänä minulla on rutkasti aikaa erilaisille toimille. Ajattelinkin listata tähän alle hieman asioita, joista kesäni toivottavasti koostuu. Eli seuraavanlaisista asioista. Kuvat ovat viime kesäisiä.

1. Pyöräretki perheen kanssa
Tämä oli koko viime kesän projekti, eikä oikealla retkellä taidettu käydä kertaakaan. Nyt toivon saavani kesästä enemmän irti, kun tiedän mitä kiire on.

2. Piknik kavereiden kera
Muistan eräänkin Arboretum-piknikin, josta jäi erittäin kultaiset muistot!  Näitä lisää, kun lapsetkin jo leikkivät keskenään.

3. Viikinsaarijuhannus
Jospa tästä "kaupunki"juhannuksesta saisimme meidän porukalle perinteen. Viime kesänä saari oli ihanan autio ja raikas, kun vettä satoi. Muistan vain kasvien vihreyden ja hyvän ruoan. Oli niin huippua.




4. Huvipuisto
Olen niin huvipuistotyyppiä ja luulen, että toi meidän pieni rämäpääkin voisi olla. Tahtoisin neidin viedä laitteisiin ja käydä niissä itsekin. Särkänniemi on kyllä aika nähty, mutta uusi laite olisi kyllä siistiä käydä testaamassa.

5. Mökkeily
Koska kesä, aika ja luonto. Kaikki mökkikutsut huomioidaan.

6. Slackline
Viime kesän lopulla vasta muistettiin koko homma, joten tänä vuonna täytyisi skarpata jo alkukesästä. Ihan mielettömän leppoisaa ja tehokasta liikuntaa, voin vain suositella!

7. Takapihatreenit
Ensimmäiset on jo toteutuneet, mutta näitä lisää. Eli pariakroparin kanssa treenejä, joo!

8. Asukuvat
Näitä on ollut blogissa lähiaikoina harmillisen vähän, joten josko kesä tsemppaisi, kun pukeutuminenkin on toivottavasti monipuolisempaa.

9. Perheretki jonnekin
Kyllä! Viime kesänä käytiin laivalla, josko tänä kesänä jotain muuta? Kyllä laivakin kelpaa, mutta tahtoisin jotakin ikimuistoista.




10. Kavereiden näkeminen
Kun kerrankin on aikaa, niin pitää tankata ystäviä syksyksi <3

11. Freedom -festarit
Tänne olemme Tonin kanssa kaksin menossa. Liput on jo hommattu, joten yksi lukkoon lyöty meno kesäksi. Näistä tulee niin kivaa. Onko joku muu tulossa?

12. Parhaimmat kemut 3 -vuotiaalle!!
Nämäkin pirskeet olisi edessä ja autosynttäreiden suunnitelmat ovat jo korkealentoisia!

13. Relaaminen/Syksyn unohtaminen/Hetkessä eläminen
Tästä pitkästä listasta huolimatta tämä on se tärkein. Ei stressiä.


Mistä teidän kesä koostuu? Tuleeko listalle samanlaisia asioita? Onko teillä lomaa tiedossa vai meneekö kesä töissä?

18.5.2016

Fiilikseni vegaaniruokailusta

Ajattelin, että nyt on hyvä hetki kertoa kuinka eloni vegaanina on sujunut, kun vaikeuksia on tullut näköpiiriin, kun alan rentoutumaan. Nimenomaan, rentoutumaan. Olen siis 1,5 viikkoa syönyt vegaanisesti, lukuun ottamatta hunajaa, jota olen nauttinut kohtuudella silloin tällöin. Kerroin aikeistani muutama postaus aiemmin täällä. Sen jälkeen olen vahdannut silmä kovana, että en laittaisi mitään eläinperästä suuhuni.

Ongelmakseni vegaanina on muodostunut luisuminen suureen vehnän ja sokerin syöntiin, joka on tehnyt olostani hyvin turpean. Aiemmin olen syönyt usein välipalaksi rahkaa tai maustamatonta jugurttia ja soija- tai kauravaihtoehdot ovat usein joko hyvin täynnä sokeria tai inhottavan makuisia. Mielelläni söisin tilalla vaikkapa hedelmiä, mutta ikävä kyllä, olen allerginen melkein kaikille. Pystyn allergioiden vuoksi syömään banaania, melonia ja kaksi klementiiniä/satsumaa/mandariinia kerrallaan. Ne alkavat tulla korvista jo näin 25 vuoden jälkeen. Marjoissa syötävien kirjo on lähes yhtä laaja. Niin ja pähkinöissä.


Miten siis voisin olla vegaani ja jättää ylimääräiset leivät sun muut houkutukset pois ruokavaliostani? Se on vähän mysteeri vielä, vaikka periaatteessa hyvin tiedän paljon sopivia vaihtoehtoja. Ehkä nämä seikat kuitenkin ovat vain tekosyitä, kun olen selannut liikaa sipsikaljavegaaneja Facebookissa ja haluan maistella kaikkea rasvaista ja turvottavaa..

Ostin myös nahkakengät kirpputorilta. No mutta tavallaan varoittelin tästä ja olen edelleen sitä mieltä, että käytetty nahka on ok ja on ihan eettistä ostaa sitä, jos se muuten menee roskiin. Tarkalleen ottaen en edes ostanut niitä itse, vaan äitini osti, kun olimme yhdessä kirpparilla. Mutta joo, minä ne tahdoin. El Naturalistat, oli pakko.

Vihdoin päästään siihen mistä aloitin kertomaan, eli repsahdus. Siis syödessä, eikä vain näissä uusissa kengissä. Kaikki alkoi tänään töissä, kun rentoutuneena unohdin olevani vegaani ja olin jo melkein kaatamassa lasiini piimää, kunnes tajusin, että piimässä saattaa olla maitoa. Haha. Selvisin pettymyksestä, mutta töiden jälkeen kävin hyvin nopeasti kaupassa ja teki mieli taas jotain vehnäpullaa: Rinkeleitä. Nopea selaus tuoteselosteesta: Ei maitoa, ei edes herajauhetta, eikä kananmunaa - voin ostaa. Kotona rinkeli paahtimeen ja Keijua päälle. Nam nam, mutustelin menemään samalla lukien kaikkea mitä eteen tuli: mainoksia, kännykkää ja lopulta rinkeleiden tuoteselostetta: Voi. Niinpä tietysti. Ostin VOIrinkeleitä. Voihan voi.


Aion kumminkin vielä toistaiseksi määrittelemättömän ajan jatkaa samalla linjalla ja heti kun olen tuhonnut vegaanisen pakastepizzani (joita saa muuten Lidlistä), niin aion alkaa työstämään ruokavaliota myöskin hieman terveellisempään suuntaan. Lupaan.

15.5.2016

Mitä huomioida päiväkodin aloituksessa?

Viime syksynä, kun Aisla aloitti päivähoitoa, muistan googlailleeni kovasti, että mitähän toimenpiteitä tämä minulta vaatii. En oikein löytänyt vastauksia tai jos löysin, niin tuntui, että niissä oli aika paljon kaikkea turhaakin. Olisin kaivannut sellaiset realistiset ohjeet siihen, että mikä on tarpeellista ja mikä ei. Onko jotakin ostettava ja mitä ne siellä päiväkodissa vaatii. Ajattelinkin nyt koota listan niistä asioista, joita ainakin meidän päiväkodissa vaadittiin ja mitä tuli huomioida. Ihan sillä tavalla realistisesti tosiaan.

1. Vaatteiden nimikointi. Tämä oli se oikeastaan kaikista tärkein asia. Jokaiseen päiväkotiin tuotavaan vaatteeseen lapsen nimi. Itse olen kirjoittanut vaan tinnerillä, mutta kuulemma myös sellainen valkoinen kankainen teippi, jota apteekissa myydään, on aika hyvä myös jos ei halua vaatteeseen kirjoittaa. Sitten tietysti on niitä kaikkia lafkoja, jotka painaa tarroja juuri sinun lapsen nimellä, kun tarpeeksi maksat.

2. Sisätossut. Sillä ei ole mitään väliä millaiset ne on. Saat ihan itse päättää ja meillä ainakin on ollut ihan sellaisia perinteisiä kankaisia, joissa on nahkainen pohja. Kirpparilta ostin kahdet vissiin jonkun vajaan 5€:n yhteishintaan. Ei tarvitse olla mitkään 50€:n desingtossut, vaan vähemmälläkin pärjää ihan mainiosti.

Näin hyvin pysyy nämä meikäläisen nimikoinnit....
3. Ulkovaatteet. Tämä oli kohta, joka mietitytti itseäni kovasti. Mitä jos niillä muilla lapsilla on jotkut superulkoiluvaatteet ja meidän ulkoilukamat on ihan surkeat? No ei. Ihan hyvin se lapsi pystyy siellä päiväkodissa ulkoilemaan niillä samoilla vaatteilla kuin kotonakin, kunhan muistat vaan laittaa niihin lapsen nimen ja ei haittaa jos ne menee sotkuun. Tietysti jokaiselle kaudelle pitää olla siihen sopivat vermeet ja asusteet, mutta ei päiväkotia varten tarvitse erikseen mitään uusia ulkoilukuteita hommata, jos kotona ulkoillaan yhtälailla. Itse olen pitänyt kerrospukeutumista parhaana. Jos en ole varma mitä pukea, niin vien päiväkodin lokeroon (niin tai no se on siellä vissiin aina) villahaalarin, niin saavat ammattilaiset sitten siellä päättää millä tarkenee ulkoilla. Kyllä ne osaa. (Kurakelillä taas liputan kurahaalarin puolesta, mutta perinteiset kurahousut ovat ihan yhtä hyvät varmasti.)

4. Unilelu. Ajattelin, että päiväkotiin saisi viedä sen oman lempparilelun kotoa, joka sitten toisi turvaa, niin kuin joissain paikoissa kai onkin, mutta meillä se ei mennytkään niin. Meidän päiväkotiin vietiin ihan oma lelu, joka sitten säilyy siellä. Aluksi tuntui vähän pöhlältä, että eikö sitä lempi nallekarhua, mutta nyt asia tuntuu jo fiksummalta: Herra nallukka ei jää koskaan matkan varrelle ja koska hänen ei tarvitse matkustaa, niin pysyy hän myös paljon puhtaampana. Hyvä näin, kyllä se lapsi tottuu tähänkin tyyliin, kun ei tiedä muusta. Hahha.


5. Vaipat. Jos siis tarve näille. Meillä oli vielä syksyllä, mutta ei enää. Tarravaippoja paketti ja lisää pyydetään kun tarvitaan.

6. Kysy. Siinäpä oikeastaan taisi olla ne tärkeimmät, joita itse mietiskelin kovin ennen päivähoidon alkua ja sen alkuvaiheillakin vielä, mutta nyt ne tuntuvat jo aika itsestäänselvyyksiltä. Kysymällä pärjää kaikista parhaiten.

Te joiden lapset on jo päiväkodissa, tuleeko teidän listaan vielä enemmän kohtia tai oletteko jostakin eri mieltä? Ja ne jotka aloittaa, onko tällaisesta listasta iloa?

14.5.2016

Jatkan lausetta

Ajattelin piiitkästä aikaa vastata tällaiseen valmiiseen kyselypohjaan, kun näitä on mielestäni aina hauskaa lueskella muilta, kun tekstiä on sopivan vähän ja olen niin laiska lukija. Kevyttä ja kepeää lauantai-iltaan, kas tässä!
En ymmärrä… Lihansyöntiä!
Seuraavaksi ajattelin… Muokata pari kuvaa tähän postaukseen omasta lärvistäni!
Viime aikoina… Olen syönyt liikaa vehnää ja sokeria. Olen myös haaveillut kodista, jossa olisi oma piha. Tää on tämä joka kevään juttu.
En osaa päättää… Haluaisinko muuttaa enemmän maalle vai kaupunkiin.
Muistan ikuisesti… Kun Toni teki lumihankeen sydämen asuntolahuoneen ikkunan alle. Niin ja siellä sisällä luki tietysti Paprika.
Päivän paras juttu… oli nähdä rakkaita ihmisiä.
Noloa myöntää, mutta… olen hokenut kaikkialla olevani vegaanisella ruokavaliolla. 
Viikko sitten… Olin yhtä väsynyt kuin tänäänkin.
Kaikista pahinta on… ajanpuute.
Salainen taitoni on... kerätä draamaa ympärilleni. Ei ehkä kovin salaista niille joiden kanssa on tunnettu pidempään.
Jos saisin yhden toiveen se olisi... Maailmanrauha tietty.
Minulla on pakkomielle… Tasaluvuista. Äänenvoimakkuus ja kaikki muutkin vastaavat pitää olla aina parillinen luku.
Söin tänään…  Todella todella huonosti ja epäterveellisesti. 
Ärsyttävintä on..Kun asiat jää puolitiehen.
Tekisi mieli… Liikkua!
Minusta on söpöä... Kun lapset kertoo juttuja.
Hävetti… Kun lapseni kyseli ruokakaupassa että "mikä täällä haisee" ja "kuka pieraisi" vaikka kumpaakaan ei ollut tapahtunut.
Olenko ainoa, jonka mielestä... Koirat ei ole kivoja.

9.5.2016

Blogger's Inspiration Dayn asu


Harmitti kovasti Blogger's Inspiration Dayn jälkeen, kun jäi päivän asukuvat ottamatta, mutta nyt vasta hoksasin, että hei nehän otti sen siellä. Täten aion näin pahasti jälkijunassa esitellä päivätapahtuman asuni. Tavallaan tämä ei ole mikään vahinko, sillä olen jo useana päivänä tämän jälkeenkin näyttänyt melko samalta. Lappu vaan pois rinnasta, niin sama look on toiminut arjessani. Emme vain ole törmänneet henkilökohtaisen kuvaajani kanssa sopiviin aikoihin. 

Perinteeksi muodostuneen tavan mukaan asupostausteni pointti ei ole ihannoida nykyisiä muotisuuntauksia ja -virtauksia tai kertoa mikä asu sopii vartalotyypilleni vaan aion kertoa teille asun hinnan. Tämäkin asu oli mielestäni suht edullinen, vaikka olen poikkeuksellisen paljon käyttänyt rahaa tähän ja saanut poikkeuksellisen vähän asuun kuuluvia osia äidiltäni, joka tuntuu olevan silmissäni oikea muotiguru, jos katsoo häneltä saamien vaatteideni määriä. Puolisoni kiittelee, kun kangasta pursuilee ovista ja ikkunoista. 

Asiaan. Mekon ostin siis ihan tätä tapahtumaa varten kirpputorilta ja sen hinta oli muistaakseni 9€. Alunperin se on Indiskaa, joten kun tiedän niiden kolttujen aina maksavan maltaita, niin raaskin törsätä. Sukkikset olivat alesta -70% ja niiden hinta taisi olla kaiken kaikkiaan sitten jotakin 5€:n luokkaa. Kaulakorun olen saanut joskus lahjaksi ja mekon alla oli varmaan joku perustoppi tai joku muu, mitä en nyt muista. Laskettakoon sen hinnaksi vaikkapa 3€, koska epäilen sen olevan lähellä totuutta. Kengät on saatu äidiltä, jotta jotakin edes hänenkin varastoistaan. Harmillisesti hieno laukkuni ei näy kuvassa, mutta sen olen saanut kyllä lahjaksi myöskin. Koko asun hinnaksi minulle tuli siispä 17€, joka on mielestäni oikein kohtuullinen, kun ajattelee, että oli spesiaalipäivä.

7.5.2016

Vegaaniksi?

Viettelin eräänä vuonna vegaanisen lokakuun, kun Docventureksen lihaton lokakuu -haaste oli meneillään ja tahdoin osallistua (siitä täällä). Lihattomasti kun elää päivästä toiseen, niin voisi olla huijausta osallistua ilman mitään muutosta, joten päätin olla vegaani kuukauden verran. Kuukausi oli opettavainen ja valaiseva. Ajattelin hyvin pitkään sen jälkeen, että juustoa!! en tahdo olla vegaani, sillä se on niin hankalaa ja olen valmis kestämään nämä eettiset pulmani, joita mielessäni usein kannan. Ja näin on ollutkin ja tavallaan on edelleen.

Kumminkin. Olen nyt lähiaikoina alkanut fiilistelemään enemmän näitä vegaanihommia ja pohtimaan, että josko sitä taas jonkun pätkän edes olisi itsekin. Tonille kun kerroin, niin vastaus oli, että "ei kai sinustakin tule nyt sellaista muotivegaania?". No niin. Onhan tämä asia nyt tuntunut olevan täällä somessa ja muualla aika pinnalla, mutta minusta se ei ole huono juttu ollenkaan. Päin vastoin, ihanaa jos ihmiset ajattelee. Uskon myös, että Tonin epäilyksissä on jotakin perää, sillä jos päivät pitkät katselen somessa kaikkia vegaanihommia, niin kai se nyt vähän mieleen ja ajatuksiin vaikuttaa. Olen muutenkin usein aika myytävissä.


Aionkin heti maanantaina aloittaa vegaanisen kokeilujaksoni. En ennalta nyt määrittele sen pituutta tai aio olla muutenkaan ehdoton (okei yhtä kuukautta olen miettinyt, mutta en sano sitä ääneen, että se ei sitten velvoita minua mihinkään). Tarkoitan sitä, että jätän kyllä joo maitotaloustuotteet ja kananmunan, mutta en ole heittämässä pois villaisia ja nahkaisia vaatteitani, vaan aion käyttää niitä edelleen. Ehkä jopa käytettynä ostaa. Hunaja on myös sellainen juttu, josta en ole aivan varma aionko luopua. Jos olisin true-vegaani niin totta kai luopuisin, mutta en ole ihan varma mitä uskon tästä mehiläisasiasta. Aion varmaankin syödä hunajaa siltikin.

Ajatukseni siitä, miksi tahdon syödä vegaanista ruokaa, ei ehkä pyöri kuitenkaan niin paljon eläinten ympärillä kun voisi kuvitella. Tai tavallaan pyörii. Minun mielestäni esim. lehmänmaito ei kuulu ihmiselle, kun sitä alkaa ajattelemaan, vaan vasikalle. Olen kuitenkin voinut käyttää (ja aion varmaankin vielä tämän kokeilun jälkeen käyttää) maitotaloustuotteita ja kananmunia, kun en ole ajatellut asiaa. Kuulostaapa pöllöltä näin kirjoitettuna, mutta niin se on mennyt, kun oikeasti ne vähän ällöttää minua.


No sen enempää syitä luettelematta (ymmärsitte ehkä mitä hain takaa tai sitten ette), halusin kertoa asiasta teille. Haluan varmasti kertoa asiasta teille jatkossa vielä lisääkin. Jos tämä olisi vaikka tällainen julkinen kokeilu. Voisin jakaa kokemuksiani ja reseptejä jatkossa, mutta en lupaa mitään, koska olen huono pitämään sellaisia. Katsotaan.

Houkutteleeko vegaanijutut teitä? Oletteko vegaaneja? Ajatteletteko tällaisia asioita ylipäätään?

5.5.2016

Kun et tiedä mitä puolisollesi kuuluu

Olen miettinyt tätä postausaihetta jo pitkään, mutta en oikein ole osannut päättää mitä kaikkea tähän voi avata ja mikä olisi hyvä järjestys tälle kaikelle. Aiheena siis otsikon mukaisesti se, kun emme näe. Nimittäin Tonin kanssa. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miltä tuntuu olla vuorotyötä tekevän puolison kumppani. No nyt olemme saapuneet siihen pisteeseen elämässä, kun työvuoromme menevät ristiin.

Puolisoni tekee töitä iltavuoro-painoitteisesti, kun taas minun työvuoroni ovat olleet päivävuoroa. Näin ollen lapsi on ollut onnellisessa asemassa, kun on saanut olla paljon kotona ja päiväkotipäivät eivät ole venyneet kamalan pitkiksi, mitä pelkäsin, kun tiesin työharjoittelun tulevan. Ikävä puoli on ollut vain se, että ihan tosissaan, me emme ole Tonin kanssa nähneet hetkeen toisistamme muuta kuin toisen asumisjäljet asunnossa. Toki on ollut myös muutamia läpsystä vaihto -tilanteita, mutta ei ne paljon lohduta. 


Toki, jos tämä itsessään ei tunnu liian raskaalta, olen lisäksi käynyt iltatöissä kahtena iltana viikossa. Jossain vaiheessa, ehkä kuukausi takaperin, tuntui niin kiireiseltä, että olisin takuuvarmasti jättänyt tämän iltahomman jos se ei olisi minulle niin mieleinen. Nyt ne työt on ohi ja olen onnellinen, että en luovuttanut, sillä aika meni oikeasti todella nopeasti ja työ oli palkitsevaa. Onhan Tonillakin ollut vapaapäiviä, mutta niistä on useat hetket kuluneet hänen viikonloppuopintoihin. Tähän väliin täytyy kertoa, että ilman äitiäni ja siskoani emme olisi kyllä pärjänneet millään. Kiitos heille lapsenhoitoavusta näin julkisestikin.

Minun piti tulla siis valittamaan kuinka syvältä on, kun ei ehdi nähdä toista tai vaihtaa kuulumisia. En oikeastaan tiedä useinkaan mitä puolisolleni kuuluu, koska emme tapaa toisiamme. Toki vaihdamme viestejä puhelimitse, mutta sekin on hieman haastavaa, kun toinen on tosiaan sitten viestittely hetkellä aina töissä, niin ei oikein sekään toimi. Viikon vaikein hetki on keskiviikkoisin, kun pitäisi toimittaa lapsen päivähoitovuorot seuraavalle viikolle, etkä tosiaankaan tiedä mitä se toinen miettii tai mitä menoja teillä on. Huhhuh.


Näiden ajatusten saattelemana voinkin sitten kertoa päätöksestäni lomailla kesällä. Aiemmin ajattelin, että töihin on mentävä, vaikka pakolla, koska minähän se en saa kesällä sitten rahaa mistään, jos en tee jotain sen eteen. Tämän kevään jälkeen olen enemmän kuin varma siitä, että vietän ansaitun 2kk loman lapsen kanssa, joka on myöskin sen loman ansainnut. Ja mitä raha-asioihin sitten tämän lomailun puolesta tulee, niin kuukausittainen opintotukeni on kumminkin aika kanan pieraisu sen jälkeen kun siitä ottaa päivähoitomaksun pois, jota ei sitten kesältä mene. Ihana kesä. Tule jo. Ja kesäkuvathan ovat viime kesäisiä!

1.5.2016

Meidän lapsiperhevappu

Me ollaan vietetty vappua kotona ja se on ollut enemmän kuin kiva ratkaisu. Meillä oli ystäväperhe yökyläilemässä ja oli kivaa, kun neidille oli hieman seuraa tarjolla. Myös muutaman kuukauden ikäinen kummityttöni yökyläili perheen mukana ja oli niiiin ihanaa päästä nuuskimaan ja sylittelemään vauvaa! On käsittämätöntä miettiä, että joillain on ihan oikeasti kaksi lasta (tai enemmän!) ja noin vaan he hoitavat kaikki lapset. Hatun nosto teille!

Tehtiin kasvishampurilaisia soijapihvillä, tsatsikilla ja fetalla. Täytyy kyllä vähän itseäni kehua, sillä yhdistelmä oli todella loistava. Suosittelen lämpimästi. Herkuteltiin paljon muutenkin. Oli köyhiä ritareita, munkkia ja Pepsiä. Nam nam. Perinteinen vappu ei siis meidän toimissa juuri näkynyt muutoin, kun ostettiin lapsille puhallettavat jätti-ilmapallot ja vähän serpentiiniä, jotka olivat kyllä hitti. Oli ihanaa viettää aikaa oikein kunnolla ystävien kanssa, kun muuten arjessa jää niin vähän aikaa ystäville aina. Yökyläily on kätevää, kun saa sitten ihan ajan kanssa olla yhdessä. Olen niin iloinen, että minulla on tällaisia ystäviä, joiden kanssa yökyläily onnistuu puolin ja toisin. 


Tänään kun vieraat lähtivät, niin kävimme me perheen kesken käymässä vähän Tampereella katselemassa meininkejä. Aluksi sanoin, että en todellakaan halua vappuna keskustan rysikseen, mutta sieltä vaan itseni taas löysin. Kävelimme pienen ympyrän kaupungilla. Vapputorilla kävimme yhden onginnan verran ja ryntäsimme äkkiä tiehemme. Oikeasti halusimme sitä paisti mennä ongintaan, mutta kun onginnan pitäjä veti röökiä kojunsa edessä, tuli vähän sellainen olo, että ei tehnyt lapsen kanssa mieli mennä oikein ehdon tahdoin siihen chillailemaan, joten valitsimme viereisen narun vedon. Tosi noloa siltä myyjältä. Hyi.


Tämä sunnuntai oli ensimmäinen kerta taas hetkeen, kun meillä oli ylipäätään aikaa nähdä koko perheellä, kun tuo meidän perheen isi tekee iltavuoroja paljon töissä ja minä teen aamuja. Tästäkin aiheesta olisi kiva kirjoittaa jotakin ja ehkä kertoa enemmän meidän nykyisestä arjesta, jota on tässä työssäoppimisjakson kuluessa eletty, kun minulla on ollut lisänä vielä iltatöitä. Aika hektistä on ollut. Onneksi kesäloma lähestyy kohisten ja tänään tuntuikin jo kesältä, kun lokit liihotti Laukontorin yllä ja aurinko paahtoi. Tästä inspiroituneena ostin Aislalle sellaisen pitkähihaisen uimapaidan Prisman alesta. Onkohan ne ihan turhake vai hyödyllisiä? 


Palailen asiaan taas, kun sopiva hetki tulee. Toivottavasti tällaiset kuulumispostaukset ei ole ihan tylsiä teidän mielestä, sillä minusta on ihan hauskaa kirjoittaa tällaisiakin. Nämä ovat niitä ehkä arkisempia, jotka kertovat jotakin meidän ihan oikeasta elämästä mitä eletään. Näitä kun ei sillä tavalla käsitellä aihe kerrallaan, niin kuin melkein noissa kaikissa muissa postauksissa. Jos kukaan nyt ymmärsi mitä haen takaa. Hah. Ihania päiviä kaikille <3