20.6.2016

Minä bloggaajana

Aina ajoittain tulee sellainen fiilis, että onkohan tässä koko blogissa mitään järkeä. Olenkin näitä tunnelmia ennenkin jaellut teidän kanssa. Toisinaan vain valkoinen ruutu hohkaa naamalla, ei ole mitään sanottavaa ja pelkkä kameran ajattelu oksettaa. Se tässä bloggaamisharrastuksessa onkin kaikista haastavinta, että sen tulee olla säännöllistä. Olen aina kova innostumaan, mutta sitten se laantuu. Kuten liikunnasta ajoittain. Blogi on elämässäni ehkä kaikista säännöllisin harrastus, jota jaksan sujuvasti puuhailla viikosta toiseen. Siksi en missään nimessä tahdo tästä tuotoksesta luopua.


Hoitovapaalla ollessani ajattelin enemmän kävijämääriä, postausaiheita ja -ajankohtia, kuin mitä nyt viime syksyn jälkeen olen tullut pohtineeksi. Olen päättänyt lakata murehtimasta, sillä aiemmin minulla oli mielessäni suuria portaalihaaveita, mutta sen kaltainen kunnianhimo on ehkäpä laantunut. En koe enää, että blogin kautta saadut tavarat tai huomio olisi sillä tavalla tarpeellista, millaiseksi sen ehkä joskus koin. Olen palannut vähän sinne alkulähteilleni: Tärkeintä on se, että tämä on kollaasi minulle. 


Blogisisältöön nämä ajatukset tuskin ovat juurikaan vaikuttaneet tai tulevat vaikuttamaan. Toki olen päässyt kyllä sellaisen asian yli kuin postaustahti, joka ahdisti syksyllä kamalasti, kun en ehtinyt niin usein. Nykyisen kanssa olen ihan sinut, vaikka se ei olekaan niin usein, se on säännöllinen. En vain tahdo alkaa kilpailemaan. Joskus huomaan ajautuvani liikaa siihen suuntaan ja silloin täytyy vain himmata, sillä sitä en tahdo. Tahdon tehdä omaa juttuani, omalla tavallani. Edelleen kaikista rikkainta antia, mitä olen blogin kautta saanut, on ne ystävät, eivät kävijämäärät. 


Tietysti arvostan jokaista kävijää siellä ruutujen toisella puolella, mutta tärkeintä on itselleni tiedostaa se, että kirjoittelisin näitä ihan samoja juttuja ilman, että teitä olisi siellä niin paljon kuin on. Kommentit ovat minulle rikkaus ja rakkaus, mutta eivät välttämättömyys. Joskus lannistuin, kun oli postauksia, joissa ei ollut kommentteja. Nykyään se ei ole niin vakavaa ja niin sen kuuluukin mennä. Ihania aktiivisia kommentoijia teitä siellä kyllä on, kiitos siitä <3

En tiedä oliko tämä postaus nyt vähän aivojen suoltamista näytölle vaiko ihan jotakin uutta luettavaa, mutta koin tarpeelliseksi purkaa tätä fiilistä. Tässä se nyt tuli sitten niin, haha.

4 kommenttia:

  1. Oikein kauniita kuvia sinusta! Ja bloggaamisen suhteen on varmasti tärkeintä se, että itsellä on tekemisen kanssa hyvä olla. Ihanaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia <3 Mä niin jaan noi ajatukset etenkin tuosta säännöllisyydestä. Munkaan elämässä ei ole ollut harrastuksia jotka olisivat säännöllisiä. Alkuinnostus on aina lakannut ja laantunut johonkin. Blogi on ainoa, joka on pysynyt matkassa jo vuosia. Tavallaan se on luonut mun elämään tietynlaista rytmiä vapaa-ajan käyttöön. Enää se oma aika ei ole semmoista ajelehtimista vaan kirjoitan paljon. Suunnittelen, kuvaan ja naputtelen. Tuntuu jotenkin turvalliselta kun aina on jotakin mitä tehdä ja mistä saa iloa. Sitten on myös niitä hetkiä kun ei ole mitään sanottavaa. Ei kerrassaan mitään. Niitä päiviä varten mulla on isohko luonnoskansio josta sitten postaan jotakin niiltä hetkiltä kun sanottavaa on ollut yli äyräiden :D se on semmonen takaportti. Sitten se inspiraatio aina jostakin ajan kanssa tulee. Blogihan on tavallaan kuitenkin taidetta. Se fiilis tulee ja menee. Ei kenenkään inspis voi sykkiä nonstoppina. Joskus se on luomisen tuskaa ja aina ei huvita. Se kuuluu asiaan.

    Kävijämäärät on kävijämääriä. Ne on toisaalta tunnustusta mutta toisaalta taas ne ei ole se itseisarvo eikä niiden varaan voi rakentaa sitä omaa juttuaan. Sun blogista näkyy ettet sä tuijota postatessasi analytiikkaa ja se tekee siitä niin aidon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miula on ollut tuommoisia luonnoskansioita, mutta nykyään aikaa tuntuu olevan liian vähän, että kulutan ne loppuun enemmän kuin olen tuottelias, mut se oli kyllä tosi kätsy systeemi joskus! :) Ja kyllä tähän omaa luovuutta saa purkaa joo! Ja en jaksa tuijottaa, ei tunnu minulta. Kiitos Jasmine <3

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!