16.6.2016

Minusta ei tullutkaan vegaania

Hitusen päälle kuukausi sitten aloitin vegaanisen ruokailun ja hetkeä myöhemmin tuskailin sen haasteita ja sitä, että mokia sattuu toisinaan kaupassa väsyneenä, kun ei osaa ajatella. Hah. Ostin silloin siis VOIrinkeleitä.

No sen jälkeen skarppasin hieman, kunnes huomasin, että on paljon tilanteita, joissa en vaan kehtaa kieltäytyä. Koen vähän noloksi sen sepostamisen, että tahdon olla vegaani. Lisäksi ihan tosissaan, välillä tekee mieli juustoa. Olen ollut armollinen itselleni: Vaikka olen toisinaan syönyt hyvinkin ei-vegaanisesti, se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi palata vegaanisiin ruokatottumuksiin sitten taas kotosalla.
Tarkoitukseni ei ollutkaan tämän kokeilun myötä alkaa vegaaniksi ja alkaa olla ehdoton kaikessa. Tarkoitus oli löytää sellainen balanssi elämässäni, jossa osaisin käyttää vähemmän kananmunia ja maitotaloustuotteita arjessani. Aiemmin jompaa kumpaa oli melkein joka ruoalla ellei molempia. Tahdoin löytää taas ne vegaanituotteet takaisin arkeen. Niin on käynytkin. Jugurtit, rahkat ja maidot ovat korvaantuneet ja Oatlyn iKaffesta en esimerkiksi tahdo luopua koskaan. En kuitenkaan ala juomaan kahviani mustana kyläillessä, vaan otan sen maito tilkan, kun sitä on tarjolla.
En usko sellaiseen totaaliseen kieltämiseen muutenkaan ruokavalion suhteen. Ei pidä olla itselleen liian ankara: Niin kauan kuin minusta tuntuu hyvältä olla vegaaniruoalla kotona, syön sitä. Jos mieleni tekee joku kerta ostaa vaikka fetajuustopaketti, voin sen tehdä. Nyt olen siinä vaiheessa, että syön ruokani mieluusti vegaanisena kotona ja nautin siitä. Kesä, kasvikset ja sitä rataa, mutta mieli voi kylmässä syksyssä olla toinen ja silloin minun täytyy se sallia itselleni.
Toisaalta tuntuu helpottavalta sallia itselleen tällainen palloilu, toisaalta on hankalaa selittää tuttaville, että olikos sitä nyt vegaani vai vegetaristi. Tuollaiset määritelmät ovat muutenkin niin suppeita.. No oli miten oli, niin aion tosiaan jatkaa samaan malliin tästä edes, vaikka puhuinkin kuukauden mittaisesta kokeilusta. Olen ollut oikein tyytyväinen. (Niin ja kaikki postauksen kuvat on tällä kertaa Instagramistani, oon siellä peikkopaprika!)

6 kommenttia:

  1. Tää linja kuulostaa tervejärkiseltä :-)

    VastaaPoista
  2. Tämä vaikuttaa hyvälle! Jos ruokailu muuttuu stressiksi niin se syömisen ilo katoaa. Liian rajoittava ruokailu on stressaavaa ja ainakin minulla kaatunut nopeasti. Kaupan päällisiksi tullut morkkis epäonnistumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep todellakin, pitää kuunnella aina itseään, eikä väkisin pusertaa :)

      Poista
  3. Veganismi on kyllä niin iso ja kokonaisvaltainen asia, että sitä on varmasti hyvin vaikea noudattaa, jos sydän ei sano että se on ainoa oikea tie. Itse oon ollut vegaani pitkälti yli vuosikymmenen ja mulle veganismi on ollut alusta asti helppoa ihan vain siksi, etten yksinkertaisesti kykene muuhun. :) Mutta varmasti, jos koittaa olla vegaani "väkisin", eli silleen että se ei tunnu 100% omalta ja oikealta, niin vaikeaksi menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep kyllä näin on. En tiedä miten muilla vegaaneiksi/kasvissyöjiksi alkavilla se muutos menee, mutta itsellä on jotenkin.. Hmm.. Miten sen nyt sanoisi. No siis kun olen ollut koko ikäni kasvissyöhä, niin ei ole sillä tavalla tarvinnut ikinä tehdä eettisiä valintoja sen suhteen, koska on tuntunut ihan järjettömältä syödä lihaa. Ihan 100% samaa olo miula ei ole maidosta tai kananmunasta. Ehkä ennemmin sellainen, että jos on helposti mahdollisuus muuhun, niin miksi lapata niin järjettömiä MÄÄRIÄ niitä tuotteita suuhunsa. Tai sillä tavalla. No nyt meillä onkin sitten kauramaidot, -kermat ja -jugut käytössä koko perheellä kotioloissa. Joten uskon voivani vaikuttaa tällä pienemmälläkin panoksella, etenkin kun opetan jo lapsenikin käymään eettistä pohdiskelua tällaisissa asioissa.. :) Jos tästä nyt tajusi mitään :D

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!