5.7.2016

Freedom Festivaalit 2016, oi kyllä!

Nyt tiistaina alkaa olla vihdoin sellainen olo, että voi saada jotakin kirjoitettua railakkaasta viikonlopustamme. Kaappasin muuten silloin blogiringin instatilinkin, josta voi vieläkin bongailla tunnelmia lisää. Sanoisin, että en suotta jännittänyt, kivoja juttuja nimittäin pitääkin aina vähän jännittää. Tai ei pidä, mutta minä kyllä jännitän.

Edellisessä kappaleessa mainitsemani "railakas" oli kyllä ensimmäisen päivän osalta vähän liioittelua. Ei oltu edes aamulla herätty mitenkään aikaiseen tai mitään, mutta päivä tuntui olevan kahdelle kokemattomalle hitusen liikaa. Etenkin, kun unohdettiin syödä ja molemmille iski kamala päänsärky jo alkuillasta. Mepäs sitten lähdettiin kotiin puolen yön maissa, vaikka oli tarkoitus jatkaa jatkoillekin. Onneksi oli vielä toinenkin päivä aikaa.


Lauantaina olimme tosiaan sen verran viisastuneita, että emme sännänneet alueelle heti aamutuimaan, vaan suuntasimme kaupan kautta hakien ruissipsejä ja karkkia evääksi. Muistimme myös ruokailla festareilla ihanan Fafa'sin kojussa ja joimme paljon vettä (ja kaljaa). Näillä eväillä jaksoikin sitten pidempään, kuin aiempana iltana ja lähdimme vasta torilla istuskelun (festareiden jälkeen) ja pikaisen Suvilaiva vierailun jälkeen kotosalle. Oli kyllä niin hieno ilta, kun oli hyvää seuraa ja rento tunnelma.

Sain kyllä itse pienen haaverin jalkaani, kun olin oikaisemassa viimeisen keikan aikana pois yleisöstä tuolin kautta, kun muualta ei mahtunut. Tuolin pohja hajosi ja minä tietysti tipuin sen mukana. Se oli sellaista kovaa muovia, joten teki melko syviä viiltojani jalkaan, jonka lisäksi astuin nilkkani nurin samassa rytäkässä. Kyllä muuten nolotti. Etenkin, kun kaikki varmaan luuli, ajankohdasta johtuen, että olisin ollut niin humalassa. Olen vain tapaturma-altis. Ei meinanneet muuten ensiapupisteellä uskoa nimeäni oikeaksi, haha.


Itse festivaalit olivat mukavat, kotoiset ja lämpimät. Henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä enemmän urbaanista katumaisemasta, mikä oli festareiden alue, kuin mitä joistakin puistofestareista, joissa on mutaa ja likaa paljon enemmän. Erityisesti nautin löytäessäni alueelta posliinipytyn, vaikka kyllähän sitä piti verestää nuoruusmuistoja (olen kyllä vieläkin aika nuori) bajamajassakin. Yhtä pahalle haisi edelleen. Sulavasti siirryn nyt aiheesta toiseen: Festariruoka oli taivaallista. En tosin syönyt kuin sitä falafelia, mutta tykkäsin niin paljon erilaisten mahdollisuuksien olemassa olosta, että ehdottomasti plussaa siitä, artistien ja kaiken muun lisäksi. Ainut harmituksen aihe oli yhden lavan akustiikka, jossa tuntui myös artisteja harmistuttavan, kun toinen soittava bändi soi oman musiikin päälle. Itse tietysti korjasin tämän seisomalla jatkossa kaiuttimen vieressä.

Jos vain ensi vuonna on Freedom Festivaalit ja jos vain esiintyjät ovat yhtä paljon omaan mieleen, niin takuulla yritän päästä paikalle. OLI IHANAA!

2 kommenttia:

  1. Näyttääpä lepposalta meiningiltä! Nyt tuli kauhea huumas viikonlopun ruissiin :--)


    www.lauraheinikki.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kauhea miunkin tekisi mieli lisää festareita kun oli niin kivaa! Kivaa ruissia! :)

      Poista

Rauhaa ja rakkautta!