31.8.2016

Kirje itselleni 2 vuoden päähän

Moi Paprika! 

Todella toivon, että nyt kun luet tätä kirjettä itseltäsi kahden vuoden kuluttua, et todellakaan tee sitä missään koulun penkissä tai koulun käytävällä. Syksyllä 2016 koulun aloittaminen kesäloman jäljiltä tuntuu nimittäin niin kamalalta, että olisi kohtuullista jos olisit päässyt näistä syksyistä eroon jo tähän mennessä.

Tänä syksynä sinulta puuttuu paljon asioita: opiskelumotivaatio, uusi juomapullo, siisti koti sekä ripaus itsetuntoasi. Olet ollut vähän allapäin joistakin asioista syksyn myötä sekä kokenut, että et ole ehkä parhaimmillasi kun syksyn tullessa atooppinen ihosi oireilee. Näistä ikävistä seikoista huolimatta sinulla on maailman ihanin tytär, uusia ystäviä, parhaita ystäviä, uusi koulureppu, uusi kalenteri ja paljon muuta onnellista elämässäsi.

Toivon, että sinä siellä kahden vuoden päässä olisit saanut jo työpaikan itsellesi sellaisesta työtä, josta oikeasti nautit, etkä vain tee koska on pakko. Toivon, että olet saanut järjestettyä asuntoasiatkin niin, että pystyt ihan oikeasti nauttimaan siitä missä olet. Olisi myös mukavaa jos vihdoin olisit löytänyt oikean tasapainon liikunnan kanssa. Tarkoitan siis, että sopivasti ja säännöllisesti. Ei huhkien, pakottaen tai pakonomaisesti, vaan kuten parhaalta tuntuu ja sitä mikä parhaalta tuntuu.

Aislakin on varmasti jo todella iso tyttö. Toivottavasti olet osannut nauttia jokaisesta arjenkin väsyttämästä hetkestä tyttäresi kanssa. Yritän nyt muistaa ottaa paljon valokuvia, jota niitä on sitten olemassa silloin kahden vuoden kuluttua, mitä katsella.

Rakas minä, olethan itsellesi armollinen, mutta kuitenkin perheellesi, ystävillesi ja koulullesi tunnollinen. Nähdään, moi!


30.8.2016

Mitä sain kesältä?

Tein kesän alussa listan niistä asioista, joita tahtoisin tältä kesältä. Huomenna alkaa koulu, joten ajattelin nyt olevan hyvä ajankohta sen tarkastelulle, kun kesä on ohi. Toteutuneet asiat ovat vihreitä ja ei-toteutuneet punaisia.

1. Pyöräretki perheen kanssa
Haha, vahva aloitus, mutta siis todellakaan en ole pyörää kuin seisottanut telineessä. Alkukesästä pyöräilimme ehkä kerran tai kaksi. Pyörässäni olisi jonkin verran laitettavaa ja se tuntuu ylitsepääsemättömältä, selkeästi.

2. Piknik kavereiden kera
On ollut monenkin laisia piknikkejä rannalla ja ei-rannalla pitkin kesää. Sekä kera kavereiden, että ihan vain perheen kesken! Ihan parasta!


3. Viikinsaarijuhannus
Perinne jatkukoon ensi vuonna! Nyt ei natsannut, mutta sen sijaan nautimme juhannuksesta ja grilliruoasta äitini pihassa oikein idyllisesti. Näkyy myös postauksen kuvissa.

4. Huvipuisto
On käyty Särkänniemi ja Linnanmäki. Seuraavana vuonna sitten, kiitos delfiinihomman (ja koiramäen), tippuu tuo ensimmäinen pois. Tänä kesänä huvipuistoilut on kuitenkin ollut koko perheen mieleen ja lapsi osoittautui oikein rämäpääksi, kuten ajattelinkin.

5. Mökkeily
Kerran on mökillä käyty, joten lasketaan. Nyt loppukesästä vietettiin siis aikuistenilta vuokramökillä ja oli kyllä kerrassaan mahtavaa. Tästä inspiroituneena olen alkanut haaveilemaan tammikuulle omien synttäreiden juhlimista kaveriporukalla mökillä. Olisi niiiiiin niiiiin hienoa!

6. Slackline
Voi apua miten harmittaa, että tämä nyt vähän jäi.

7. Takapihatreenit
Samoin tämä. On ollut ihan todella laiska liikuntakesä, kun aina kun olen innostunut, on tullut jotakin: selkäkipuja, flunssaa, festareilla taittunut nilkka tai jotakin muuta. 

8. Asukuvat
Kyllä blogissa on muutamia kesäasuja nähty. Toki olisin mielelläni kuvaillut vieläkin enemmän, mutta tänä kesänä on kamerakin lomaillut.

9. Perheretki jonnekin
Alkukesästä retkeilimme extempore Turkuun Caribiaan ja Superparkkiin ja oli kyllä ihanaa. Myöhemmin kesällä kävimme vielä minun perheeni kanssa Heurekassa ja Serenassa, niin että yövyimme jossakin kartanossa jonka nimeä en kuollakseni muista. Se oli myös ihana reissu. Niin ja sitten Aislan kanssa kävimme isäni kanssa siellä Ruotsissa, joka oli ikimuistoinen reissu sekin.

10. Kavereiden näkeminen
Sanotaan, että harmillisen vähän edelleen, mutta enemmän kuin pitkänä, kylmänä ja pimeänä talvena.


11. Freedom -festarit
Oli aivan todella huikeaa, että tällainen asia järjestyi! Kiitos vielä lastenlikoille täälläkin, tämä oli tärkeä viikonloppu tänä kesänä ja oli ihanaa saada vähän parisuhdeaikaa pidemmin.

12. Parhaimmat kemut 3 -vuotiaalle!!
Oli kahdet pienet ja lämpimät juhlat ja nyt meillä asuu jo tosi iso tyttö. Päivittäin hän itsekin sanoo seistessään seinää vasten, että "katso äiti, mä olen jo näääin iso!".

13. Relaaminen/Syksyn unohtaminen/Hetkessä eläminen
Nämä hetket nyt jäivät jo pari viikkoa sitten, kun olen niin kova stressaamaan, mutta kesällä on kyllä ollut paljon hetkiä, kun olen osannut vain nauttia. Ihan oikeasti.


9/13 on mielestäni jo huikean hyvä suoritus ja aionkin nyt taputtaa itseäni olkapäälle. Kesä on ollut nopea, aurinkoinen ja tärkeä. Nyt kesän lopussa tuntuu jo, että olen lomaillut ehkä muutaman päivän liikaa, mutta jännittää kumminkin palata takaisin arkeen. Huomenna tieni käy kouluun ja toivon vain, että saan tänään nukuttua edes vähän. Nyt aion kuitenkin suunnata yrittämään!

PS. Olen alkanut tosiaan tekemään myös niitä videoita, joita en ole nyt tänne kaikkia jakanut. Ne löytyy YouTube-kanavaltani, joka kannattaa tilata!

21.8.2016

Kun ei ole mitään asiaa

Pitkästä aikaa. On houkutellut viimeiset vapaat hetket ennen arjen alkua eli lomailu ja löhöily. Olen kyllä myös tehnyt vähän videoita, jotka löytyvät kanavaltani (joka kannattaa ehdottomasti tilata). Olen kärsinyt tosiaan myös vähän sellaisesta valkoisen paperin syndroomasta, kun tekstiä ei vaan synny, vaan ruutu vilkkuu valkoisena edessä. Ei ole sillä tavalla ollut mitään sanottavaa.


Eikä ole kyllä oikeastaan nyt myöskään mitään uutta. Edelleen jännittää arjen alkaminen. Kurjaa kun menee viimeiset vapaat tämmöisten ahdistusmyllerrysten keskellä, mutta niin se minulla aina. Töissä olen käynyt vähän myös sijaishommia tekemässä. Se on ollut ihan mukavaa vaihtelua arkeen kyllä myös, sillä työ mitä olen tehnyt, on minulle niin mieleistä.

Tajutonta stressiä on aiheuttanut myös hajonnut uuni. Se hajosi oikeasti jo kesällä, mutta koska vasta syksyn lähestyessä on alkanut tehdä mieli laittaa uunissa ruokaa, siitä on tullut ajankohtaista, haha. Ei vaan, ollaan me pikkuhiljaa sitä hoidettu koko kesä.  Kävi laskuttava korjaaja ja kaikki, mutta uuni ei edelleenkään toimi. Ei oltaisi haluttu ostaa uutta, koska kulutusyhteiskunta. Tänään tehtiin kuitenkin päätös ostaa uusi uuni ja mietin kumpi kestäisi pidempään: karvalakkimalli vai uuni hienoilla toiminnoilla?


Kirjoitin myös uuteen kalenteriin lukujärjestyksen ja aika kiireiseltä tuntuu, muutamat arkiset vapaat ei paljoa lohduta. Tämän vastapainoksi haaveilen 10-kortista tankotanssimaan ja akroilemaan. Aion sen ostaa kyllä, sillä jostain on tälle vuodelle revittävä aika liikuntaan, että saa pidettyä ajatukset kasassa ja hymyn huulilla.

Anteeksi tämä päiväkirjamaisuus, tuntuu nyt juuri oikealta. Nämä haikeat kesäkuvat rannalta sopii hyvin haikeaan syysfiilikseeni. (Vaikka oltiin eilen Viikinsaaressa kuuntelemassa musiikkia maailmalta ja se oli kesäistä ja ihanaa!)

Mitä teille kuuluu?

15.8.2016

Oho, kesä meni jo!

Keväällä, kun jäin kesälomalle lähes suoraan työharjoittelusta, alkoi harmittamaan, että ei päässyt välissä takaisin kouluun. Olisin tahtonut sluibailla luennoilla ja juoda aamukahveja rauhassa opetuksen säestyksellä. Aika pian onneksi tulin järkiini ja tajusin olevani lomalla ja lakkasin haikailemasta koulun perään.


Pääsinkin sitten niin kovaan lomamoodiin, että en yhtään tajunnut, että joskus se lomakin päättyy. Ei onneksi vielä ihan justiinsa, mutta ensi viikolla ajattelin jo laittaa lapsen hoitoon ja opiskella itsenäisesti (kun vaan muistan kertoa sen huomenna päiväkotiinkin!). Koko kesän loman päättyminen tuli tosiaan yllärinä, kun lähdettiin sinne Ruotsiin ja ajattelin kun siellä oli kylmää ja syksyistä, että tämä koskee vain Ruotsia. Sitten tultiin Suomeen ja täällä oli vielä kamalampaa.


Tavallaan pidän myös syksystä. Pidän uudesta kalenteristani, pidän kerrospukeutumisesta, pidän teestä ja kynttilöistä, pidän ruskasta. En vain pidä siitä, että kaikki tapahtui niin äkkiä. Jäi Yyterin reissut, jäi ystävien tapaamiset, jäi liikunta ja jäi kaikki. Tuntuu, että olen saanut kesältä myös hirmu paljon enemmän, mitä osasin odottaa. Tuntuu, että rantapäiviä oli enemmän kuin minään kesänä aiemmin, mutta kaikki vain päättyi liian lyhyeen.


Olen siis ehdottomasti kesän lapsi, vaikka olen alkanutkin nauttimaan myös muista vuoden ajoista, joita meillä täällä Suomessa on. Lapsen kautta vuoden aikojen muutos ja niistä kertominen ja niiden ihailu tuntuu jotenkin paljon mielekkäämmältä, kuin pelkästään itse ihastellen, että ooh, mikä räntäsade!

Toivon hartaasti vielä lämmintä maanantaille 29. päivä, sillä silloin tapaan vielä ystävän, jota piti nähdä koko kesä. Aina vaan ei saa aikaiseksi <3

13.8.2016

Kun kolmevuotiaalle annetaan meikit!

No niin! Hiljaisuus ei ole suinkaan ollut kiinni siitä, että en olisi tehnyt mitään tällä kertaa. Valjastin nimittäin tuon meidän neitokaisen omaksi maskeeraajakseni ja kuvasin koko lystin videolle. Sitten editoin niin pirusti ja itkin ja revin hiuksiani ja kiukuttelin. Lopulta onnistuin. Oli tavallaan aika hauskaa puuhaa koko homma, joten voisin ryhtyä siihen toisenkin kerran. Katsotaan!

Videon upotan tähän alle, mutta jos tykkäätte, niin tilatkaa toki minun kanavani sekä nostelkaa peukkuja siellä YouTuben puolella. Saa tähänkin kommentoida, kuten aina. Jee!


8.8.2016

Miten ne hippifestarit sitten meni?

Hei vaan toverit, täällä minä taas olen. Hiljaisuus on johtunut niistä hippifestivaaleista Ruotsissa ja reissu olikin oikein mukava. Erilainen, viihdyttävä. Ehdottomasti olen menossa toisenkin kerran Urkultiin, jos vain on mahdollista. Mieluiten otan kyllä silloin mukaan koko perheeni, rattaat sekä ehkä jopa ystäviä.


Festarit olivat suunniteltu erinomaisesti lapsiperheille ja Aislan ehdoilla minä siellä meninkin, vähän vähemmän musiikkia ja enemmän leikkipaikkaa. Ei kumminkaan minua haitannut, kun yleisfiilis oli niin onnellinen koko tapahtumassa. Kyllä me musiikkiakin kuunneltiin, ei vaan niin paljoa. Rattaat olisi olleet hyvät, niin olisi voinut itse vielä kuunnella musiikkia lapsen nukahdettua, mutta toisaalta, tulipahan nukuttua hyviä unia, kun nukkui lapsen kanssa lähes yhtä kauan. Siltikin olen superväsynyt nyt kotona. Huh huh.


Reissuhan oli tavallaan ihan helppo, mutta on se vaikeaa nykyään tottua taas siihen, että joku on iholla 24/7 kun on jo päässyt siitä osuudesta vähän arjessa eroon, kun on päiväkoti ja kaikki. Peseytyminen, wc:ssä käyminen ja kaikki muu sellainen olisi ollut leiriolosuhteissa tietysti helpompi hoitaa, jos vanhempia olisi ollut paikalla kaksi eikä yksi. Onneksi jonkin verran apua saimme isältäni, mutta kyllä vain tulin likaisena kotiin, kun oli helpompaa olla likainen kuin selviytyä virtaavaan jokeen peseytymään lapsen kanssa. Kyllä huokaisin helpotuksesta, kun Suomen päähän pääsimme ja sain lätkästä tabletin minusta tarpeekseen saaneen lapsen kouraan. On meinaan kiukuteltu puolin ja toisin, heh.


Toisaalta äitinä ja tyttärenä tämä on ollut meille yhteinen ainutlaatuinen reissukokemus. Vietimme paljon aikaa kahdestaan ja keskityimme toistemme seuraan älykännyköiden tai muiden sellaisten sijaan. Leikimme leikkipaikalla, ajelimme minijunalla (ja oikeallakin Vaasaan, josta lähdimme laivalla ukin kanssa), shoppailimme ja ruokailimme kahden kesken. Yritin välttää "ei" ja "älä" -lausahduksia, mutta kyllä vaan niitä pääsi enemmän kuin kotiolosuhteissa ja välillä tuntui, että hälyä on nyt hiukan liikaa minun keskittymishäiriölleni. 

Kokemus oli pienistä seurueen kiukutteluista huolimatta unohtumaton ja hieno. En voi uskoa miten kaunis, ajattelevainen, huomaavainen, taitava ja viisas tytär meillä on. Mahtavaa.

Olen ajatellut myös paljon vloggaamista. Sellaisia hommia varmaan tulossa tässä lähiaikoina, jännittävää.