8.8.2016

Miten ne hippifestarit sitten meni?

Hei vaan toverit, täällä minä taas olen. Hiljaisuus on johtunut niistä hippifestivaaleista Ruotsissa ja reissu olikin oikein mukava. Erilainen, viihdyttävä. Ehdottomasti olen menossa toisenkin kerran Urkultiin, jos vain on mahdollista. Mieluiten otan kyllä silloin mukaan koko perheeni, rattaat sekä ehkä jopa ystäviä.


Festarit olivat suunniteltu erinomaisesti lapsiperheille ja Aislan ehdoilla minä siellä meninkin, vähän vähemmän musiikkia ja enemmän leikkipaikkaa. Ei kumminkaan minua haitannut, kun yleisfiilis oli niin onnellinen koko tapahtumassa. Kyllä me musiikkiakin kuunneltiin, ei vaan niin paljoa. Rattaat olisi olleet hyvät, niin olisi voinut itse vielä kuunnella musiikkia lapsen nukahdettua, mutta toisaalta, tulipahan nukuttua hyviä unia, kun nukkui lapsen kanssa lähes yhtä kauan. Siltikin olen superväsynyt nyt kotona. Huh huh.


Reissuhan oli tavallaan ihan helppo, mutta on se vaikeaa nykyään tottua taas siihen, että joku on iholla 24/7 kun on jo päässyt siitä osuudesta vähän arjessa eroon, kun on päiväkoti ja kaikki. Peseytyminen, wc:ssä käyminen ja kaikki muu sellainen olisi ollut leiriolosuhteissa tietysti helpompi hoitaa, jos vanhempia olisi ollut paikalla kaksi eikä yksi. Onneksi jonkin verran apua saimme isältäni, mutta kyllä vain tulin likaisena kotiin, kun oli helpompaa olla likainen kuin selviytyä virtaavaan jokeen peseytymään lapsen kanssa. Kyllä huokaisin helpotuksesta, kun Suomen päähän pääsimme ja sain lätkästä tabletin minusta tarpeekseen saaneen lapsen kouraan. On meinaan kiukuteltu puolin ja toisin, heh.


Toisaalta äitinä ja tyttärenä tämä on ollut meille yhteinen ainutlaatuinen reissukokemus. Vietimme paljon aikaa kahdestaan ja keskityimme toistemme seuraan älykännyköiden tai muiden sellaisten sijaan. Leikimme leikkipaikalla, ajelimme minijunalla (ja oikeallakin Vaasaan, josta lähdimme laivalla ukin kanssa), shoppailimme ja ruokailimme kahden kesken. Yritin välttää "ei" ja "älä" -lausahduksia, mutta kyllä vaan niitä pääsi enemmän kuin kotiolosuhteissa ja välillä tuntui, että hälyä on nyt hiukan liikaa minun keskittymishäiriölleni. 

Kokemus oli pienistä seurueen kiukutteluista huolimatta unohtumaton ja hieno. En voi uskoa miten kaunis, ajattelevainen, huomaavainen, taitava ja viisas tytär meillä on. Mahtavaa.

Olen ajatellut myös paljon vloggaamista. Sellaisia hommia varmaan tulossa tässä lähiaikoina, jännittävää.

2 kommenttia:

Rauhaa ja rakkautta!