15.8.2016

Oho, kesä meni jo!

Keväällä, kun jäin kesälomalle lähes suoraan työharjoittelusta, alkoi harmittamaan, että ei päässyt välissä takaisin kouluun. Olisin tahtonut sluibailla luennoilla ja juoda aamukahveja rauhassa opetuksen säestyksellä. Aika pian onneksi tulin järkiini ja tajusin olevani lomalla ja lakkasin haikailemasta koulun perään.


Pääsinkin sitten niin kovaan lomamoodiin, että en yhtään tajunnut, että joskus se lomakin päättyy. Ei onneksi vielä ihan justiinsa, mutta ensi viikolla ajattelin jo laittaa lapsen hoitoon ja opiskella itsenäisesti (kun vaan muistan kertoa sen huomenna päiväkotiinkin!). Koko kesän loman päättyminen tuli tosiaan yllärinä, kun lähdettiin sinne Ruotsiin ja ajattelin kun siellä oli kylmää ja syksyistä, että tämä koskee vain Ruotsia. Sitten tultiin Suomeen ja täällä oli vielä kamalampaa.


Tavallaan pidän myös syksystä. Pidän uudesta kalenteristani, pidän kerrospukeutumisesta, pidän teestä ja kynttilöistä, pidän ruskasta. En vain pidä siitä, että kaikki tapahtui niin äkkiä. Jäi Yyterin reissut, jäi ystävien tapaamiset, jäi liikunta ja jäi kaikki. Tuntuu, että olen saanut kesältä myös hirmu paljon enemmän, mitä osasin odottaa. Tuntuu, että rantapäiviä oli enemmän kuin minään kesänä aiemmin, mutta kaikki vain päättyi liian lyhyeen.


Olen siis ehdottomasti kesän lapsi, vaikka olen alkanutkin nauttimaan myös muista vuoden ajoista, joita meillä täällä Suomessa on. Lapsen kautta vuoden aikojen muutos ja niistä kertominen ja niiden ihailu tuntuu jotenkin paljon mielekkäämmältä, kuin pelkästään itse ihastellen, että ooh, mikä räntäsade!

Toivon hartaasti vielä lämmintä maanantaille 29. päivä, sillä silloin tapaan vielä ystävän, jota piti nähdä koko kesä. Aina vaan ei saa aikaiseksi <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rauhaa ja rakkautta!