29.9.2016

Olen melko surkea kummi

Arkaluontoisesta aiheesta on hyvä hypätä toiseen sellaiseen. En tiedä mikä tämä sisäinen avoimuuden puuskani nyt on, mutta tässä on aihe, josta ajattelin, että en ainakaan kirjoita koskaan. Suuri vaara aiheessa on nimittäin se, että kuulostan vihaiselta, katkeralta tai loukkaantuneelta. Niin tai että saan aikaiseksi asianomaisissa ihmisissä vastaavia fiiliksiä. Aihe on nimittäin kummius. Alkuun voin tunnustaa, että itse olen ollut aivan paska kummitäti kummipojalleni ja se hävettää minua todella paljon nyt, kun minulla on oma lapsi ja ymmärrän koko homman pointin. Nyt kun on tämä alta pois, voimme siirtyä todelliseen aiheeseeni. Nimittäin Aislan kummeihin. Niin tai eihän meillä mitään virallisia kummeja ole, kun emme kirkkoon kuulu, mutta tahdoimme silloin lapselle "kummit" siltikin pyytää. Ajattelimme, että kummeilla on muitakin tehtäviä kuin henkinen johdatus.

Silloin kun teimme valintoja kummitätien ja -setien suhteen tahdoimme tietysti valita sellaisia ihmisiä, joiden ajattelimme olevan tasapainoisia ja mallikelpoisia yksilöitä, jotka varmasti ymmärtäisivät luoda suhteen lapsen kanssa. Sen enempää selostamatta sitä, että keitä nämä kummit nyt ovat, niin täytyy sanoa, että 4/5 onnistui tehtävässään juuri kuten toivoimme, enkä tahdo heitä kritisoida millään tavoin, vaan lähinnä kiittää. Kiitos.

Onnistuimme kumminkin valitsemaan myös yhden kummin, joka ei tätä tehtävää täyttänyt (kuten en itsekään ole siis täyttänyt täydellisesti kummipojalleni, tuhannesti anteeksi taas siihen suuntaan). Viime kesänä sitten Aislan syntymäpäivien aikaan, tämä yksi Aislan kummeista tahtoi omasta tahdostaan jättäytyä pestistään kokonaan. Olin järkyttynyt ja tyrmistynyt. Surullinen ja hämmentynyt.

Tosi asiahan on se, että ei tuo kolmivuotias edes muista tätä kummia, kun aiemmasta tapaamisesta on vuosi. Itselläni on myös yksi tällainen kummi ollut lapsuudessa, joka ei pitänyt yhteyttä. Sen vuoksi asia sai minut niin tolaltaan. Muistan kuinka ala-aste ikäisenä mielessäni on käynyt ajatuksia siitä, että miksi tämä ihminen ei ole tahtonut olla kummini ja olen kokenut, että hän on minut hylännyt ihan omasta tahdostaan. Nyt aikuisena tietysti ymmärrän, että asia ei ole näin, vaan tilanteet muuttuvat. Etenkin kun näissä molemmissa tilanteissa on kummi itse ollut pestin vastaanottaessaan melko nuori ja lapsetonkin itse. Pelkään kuitenkin, että oma lapseni, jonka niin mielelläni kasvattaisin erossa kolhuista, joutuu ajattelemaan samoja aatoksia lapsena, kun on herkkis kuten äitinsä.

Me toivoimme kummeja valitessa, että nämä olisivat henkilöitä, joilla voisimme jollakin tapaa vielä täydentää perheemme tukiverkostoa ja että voisimme saada tarvittavaa tukea vanhemmuuteen näiltä henkilöiltä. He olisivat henkilöitä, jotka loisivat erityisen suhteen lapseen ja olisivat niitä turvallisia aikuisia, jos me vanhempina emme joskus ole oikeanlaisia aikuisia lähestyttäväksi. 

Tämä ei ole mikään avoin tilitys siitä, että miksi tämä kummi oli näin paska, sillä mikään ei koskaan ole niin yksiselitteistä enkä missään nimessä tahdo, että tämän vuoksi väliemme tulisi olla mitenkään vihamielisiä. En tahdo olla vihainen, katkera enkä loukkaantunut. Se mitä olen tästä oppinut, on, että velvollisuus on tietysti myös minulla itselläni turvata lapselleni nämä aikuiset myös jatkossa, eikä vain valita ja olettaa, että kaikki järjestyy kuten minä tahdon ilman, että ilmaisen mitä tahdon. Tämä on avoin tunnustus siitä, että olen ollut aivan paska kummi kummipojalleni ja nöyrimmät pahoitteluni siitä, että minä en tajunnut, että myös vanhemmalla on rooli tukea kummeja kummiudessa, eikä vain kummin kuulu olla tukena siinä vanhemmuudessa. Näin minä sen nyt näen. Kantapään kautta oppineena toivon, että nämä neljä muuta kummia pysyvät meidän matkassa mukana, kuten ovat ihanasti tähän asti pysyneet ja ovat rakkaita meille kaikki. (Ja vielä kiitos ja anteeksi tälle pois jättäytyneelle, jos satut tätä lukemaan. No hard feelings.)

Oli pakko lisätä tähän tällainen vielä nimetön, ihan vastasynynyt minivauva, kun tähän törmäsin! Ihan semipieni vauvakuumehan tällaisista tulee <3

Onko teillä odotuksia lapsienne kummeille tai millä perusteella kummit ovat valikoituneet? Millaisia kummeja olette itse? 

25.9.2016

Mistä meillä riidellään?

Tämä on vähän arka aihe alkaa kirjoittamaan tänne, että en tule loukanneeksi ketään osapuolia tai ala rääpimään liikaa perheasioita, mutta tällä tavoin teoreettisesti voin mielestäni kertoa aiheesta. Siis siitä mistä meidän perheen aikuiset äityvät sanaharkkaan usein miten. 

(Niin ja pieni oikaisu tähän väliin koskien yhtä aikaisempaa postaustani: Toni juo useampia teelaatuja kuin yhtä vain.)

Postauksen kuvat tasapainottakoon aihetta, ah nostalgia!
Miesten/naisten työt. Mehän emme periaatteessa halua jaotella tämmöisiä hommia perheessä ja on ihan ok ylittää "rajoja" ja minä voin vaikka vaihtaa lampun tai maalata seinän ja Toni pestä pyykkiä tai vaatettaa lapsen päivähoitoon (omalla tyylillään). Ongelmaksi muodostuukin se kohta, kun pitäisi vaihtaa auton renkaat, ottaa rikkinäinen uuni pois paikoiltaan tai vaikka porata hylly seinään. En minä tahdo. Eikä puolisokaan toisaalta tahdo muistaa päivähoitovuoroja, huolehtia siitä että lapsella on sopivan kokoiset vaatteet vaatekaapissa tai myydä Facebook-kirppiksellä ne pieneksi jääneet. Jotenkin kuitenkin, vaikka näitä "miesten" tai "naisten" hommia (sanoisin ennemmin Tonin tai Paprikan hommia) tulee vaikka niitä vältetään, niin silti toisinaan niiden kohdalla alkaa se kinastelu, että kenenkäs homma tämä nyt oli. Ihan molemmin puolin.


Siivous. Me emme ole kovin siistejä ihmisiä, mutta nautimme puhtaasta kodista varmasti molemmat. Kun on arki ja eri aikataulut on vaikeaa järjestellä niin, että siivoisimme vaikka tiettynä päivänä viikossa, sillä voi hyvin olla, että sinä päivänä olen yksin lapsen kanssa kotosalla. Ylläpito siivous ei selkeästi ole myöskään meidän perheen juttu, kun lapsikin on oppinut, että lelut voi siivota "sitten aamulla"...... Tästä en ole erityisen ylpeä kasvattajana, mutta lapsi on vasta kolme, vielä ehdimme oppimaan kaikki. Sillon kun se siivouspäivä sitten joskus luonnistuu, meillä on aika hyvin rutinoituneet ne, että kuka siivoaa mitäkin: Toni hoitaa usein lastenhuoneen sekä olkkari-eteinen akselin. Minä puolestani hoidan keittiön ja vessan. Sitten toimisto jää sille kuka ehtii (tai siivoamatta, siinä on ovi jonka saa kiinni!). Ristiriitakohta, joka tässä asiassa muodostuu, on tosiaan se siivouspäivien ulkopuolinen asia ja ne kaikista ällöimmät/työläimmät jutut: Kuka huolehtii jääkaapista/leipälaatikosta kaiken pilaantuvan pois? Kuka vie biojätteen? Entäs muut roskat? Kuka huolehtii vessansiivouksen, jos viikkosiivoukselle ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa? Kuka siivoaa suihkukaapin tai entäpä lattiakaivon? Kenen tehtävä on keräillä pöydille jääneitä astioita tai lattialle levitettyjä vaatteita? Ei näistä onneksi liiaksi enää tapella, mutta kyllä ihan mielenosoituksellisista syistä jääkaapissa toisinaan seisoo syömättömiä ruokia, jotka olisin voinut heittää pois jo. Hupsista.


Päiväkotiasiat. Ensimmäinen kina tästä alkoi, kun lappuun piti kirjoittaa, että kumpaan ensisijaisesti ollaan yhteydessä, jos päiväkodissa sattuu jotakin. Molemmat tahtoivat sen pestin. Sitten taas kaiken huolehtiminen päiväkotiin ei ole kummankaan lempihomma. Lippulappuihin vastailu, päivähoitovuorojen ilmoittaminen, lapsen kuravaatteiden ja muiden tarvittavien muistaminen tai liivattomien karkkien vienti päiväkotiin ei todellakaan kuulu kummankaan meidän suosikkipuuhiin. Niinhän siinä sitten usein käy, että nämä hommat ovat jonkun nimeltä mainitsemattoman perheenjäsenen hommia, joka ei jatka aiheesta enempää, ettei ala marttyyriksi.


Oma aika/yhteinen aika. En tiedä kuinka yleistä tämä lapsiperheissä on, mutta voisin kuvitella sen olevan yleistä. Ennen lasta kun on ollut molemmille itsestäänselvyys, että tällaista on, sen kun vain menee ja tekee. Sitten kun se yhdenkin hengen aika menee ihan minimiin ja sekin pitää jakaa kahden aikuisen kanssa, niin kyllä se on vähän vaikea paikka, että kuka saa ja mitä saa. Kun tähän vielä lisätään vuorotyö-twisti niin, että vapaita viikonloppuja on kuukaudessa yksi tai kaksi, joista toinen menee vakiokäyttöön opiskeluihin ja arki-iltapäiväisin toinen onkin taas töissä, eikä vapaalla, niin hetkittäin on hankala muistaa milloin olisi ollut muualla kuin töissä/koulussa/lapsen kanssa. Näin on molemmilla. Saati, että puhuttaisi siitä yhteisestä ajasta. Nekin hetket, kun lapsi on hoidossa, on usein sellaisia, että minulla on viikonloppumenoja ja toinen on töissä, joten sen vuoksi lapsi on hoidossa. Sitten ei enää viitsi sen lisäksi laittaa lasta hoitoon, vaikka ihana tukiverkostomme sen varmasti sallisi. Välillä tällainen kiristää välejä, mutta ehkä aina sitten vasta yleensä, kun omaa päätä kiristelee jo liikaa. Tai silloin kun on varastanut aikaa lapsen nukkuessa ja unohtanut sen oman unentarpeensa.

Mitkä ovat teillä ne ikuiset riidan aiheet? Mistä kinastellaan?

23.9.2016

Kahvipurkeista säilytykseen (DIY)

Olen askarrellut nämä muuhun säilytykseen tarkoitetut kahvipurkit jo joskus aiemmin, mutta en ole tajunnut jakaa teille tätä oivallista DIY-juttua (joka on siis tasoa lapsikin osaisi). Tässä se siis tulee.


Huomasin Facebookissa paikallisessa kirppisryhmässä, että meidän naapuri lahjotti pois monta kahvipurkkia, joissa oli jotain mainostekstejä kyljissä. Mietin pitkän tovin, että haalinko itselleni taas projektin, joka seisoo ikuisuuden kaapissa, mutta otin riskin.

Pienen ikuisuuden jälkeen ryhdyinkin sitten tuumasta toimeen ja aloin päällystämään kahvipurkkeja, kuten olin mielessäni visioinut. Välineiksi tarvitsin servettejä, värillistä teippiä ja kuvioteippiä, erikeepperiä, vettä sekä pensselin. 

Tässä servetin kuvio oli jo valmiiksi hieman tuollainen silmää hämäävä, en saanut efektiä itse aikaiseksi!
Irroittelin serveteistä toisen kerroksen pois varovasti repien (sen valkoisen). Lantrasin erikeepperiä veteen reippaasti niin, että pystyin sivelemään sitä purkin kylkeen pensselillä ja sivelin purkin kauttaaltaan sillä. Sitten lisäsin purkin päälle valitsemani servetin kuvio-osuuden ja sivelin vielä sen päälle myös erikeepperiä. Toistin tätä pari kierrosta niin, että purkin alkuperäinen kuvio jäi varmasti piiloon.



Purkin kuivuttua laitoin kannen ja servetin väliin jääneeseen tyhjään koloon vielä kuvioteippiä. Sitten vain täyttelin purkit erilaisilla jauhoilla ja ne pääsivät säilytykseen meidän vetolaatikoihin. Tussilla kirjoitin vain päälle, että missä purkissa on mitäkin. Erittäin ilmatiivis ja hyvä jauhonsäilytykseen mielestäni! Ehkä vähän pieni, mutta olleet meille ihan sopivia, kun laitan sitten loput jauhoista säilytykseen jonnekin kaapin perukoille. Nämä ovat ne purkit, jotka ovat sitten nopeasti käden ulottuvilla. Niin ja voihan tällaissa säilyttää vaikka mitä muutakin.

19.9.2016

Bloggaajien hyvinvointipäivä

Olin niiiiiin superinnoissani, kun sain kutsun Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:ltä bloggareiden hyvinvointipäivään. Ensinäkin olin ihmeissäni, että voiko tämä olla totta, sillä kutsu kuulosti niiin houkuttelevalta ja ihanalta. Tarjolla oli siis curlingia ja melontaa Kisakalliossa ja sen jälkeen kylpyläelämyksiä Päiväkummussa. Huh.

Tietysti mahdollisimman pian näpyttelin vastaukseni, että kyllä joo todellakin lähden. Paria päivää aiemmin olivat vielä Aislan isovanhemmat pyytäneet häntä yökyläilemään ja mietin vain, että onko tottakaan, että voi natsata näin hyvin. Olen edelleen varma, että olen tehnyt kyllä jotakin hyvää tämän ansaitakseni tai sitten joku isompi taho todella tietää kuinka lopen uupunut olen ollut ja kuinka raskas tämä arjen jatkuminen taas onkaan. Oli kuinka vaan, minä pääsin ja onneksi pääsinkin.


Pienellä porukalla pääsimme todella ihan tosiaan testailemaan noita lajeja, vaikka olin vielä samana aamunakin ihan varma, että kuuntelemme varmaan kumminkin jotakin luentoa powerpointilta, että ei voi olla totta. Syy miksi tämä tuntui niin kovin uskomattomalta, oli se, että olen koittanut mennä koko kesän melomaan. En ole vain saanut aikaiseksi. Nyt pääsin ja se oli ihanaa! Terapeuttista, rauhoittavaa. Aion todellakin vuokrata kajakin täältä kotiseuduiltakin lähiaikoina, jos vain vielä ennen talvea joudan. 


Curlingilta puolestaan en odottanut oikein mitään, sillä laji ei ole pahemmin minua kiinnostanut, mutta paikan päällä sainkin oikean elämyksen! Sehän oli kivaa (ja vaativaa!) Nautin ihan todella paljon lajikokeilusta, sillä seuramme oli niin rentoa ja mukavaa, että oli mukava heittää vähän vitsiä eikä tarvinnut verenmaku suussa viskoa kuulia..kiekkoja? Mitä ne nyt onkaan. Kyllä te tiedätte. Harjatessa meinasi kyllä vähän verenmaku päästä huulille, että onneksi sitä ei tarvinnut niin kamalasti tehdä, haha.

Päiväkummun lounaspöytä oli taivaallinen... Ja tulen hakemaan synninpäästöä tähän repsahdukseen dieetiltä sitten joku toinen kerta......................
Kylpylältä en myöskään odottanut kovin paljoa, sillä olin selkeästi kohdentanut odotukseni kohti melontaa. Kylpylät ovat omassa mielessäni sitä paitsi aina samanlaisia: äänekkäitä, täynnä ja ihoa kirveltävää (t. atoopikko). Jälleen sain positiivisesti yllättyä, sillä Päiväkummun kylpyläosasto olikin erittäin rauhallinen ja sopi täydellisesti rentoutumiseen, jota kaipasinkin. Oma suosikkini oli ehdottomasti suolasauna, jossa hierottiin suolaa iholle ja hengailtiin sitten matalassa lämpötilassa ja annettiin suolan tehdä tehtävänsä. Käytän kotonakin sellaista suolasaippuaa iholle puhdistamaan ja kosteuttamaan, mutta en ole ikinä tajunnut, että voin hieroa ihan oikeaa suolaa iholleni. Esimerkiksi kotikaapista löytyvä ruususuola voisi olla mainiota. 

Tein lauantaista myös My Dayn YouTubeen päivästä, sen voit katsoa tästä alta. (Ja kandee tosiaan käydä tilaamassa kanava, niin saa kaikista muistakin videoista sitten ilmoituksen! Siellä on muitakin!)



15.9.2016

Meidän keittiön kaapit ovatkin täynnä...

Tänään jossain ihmeellisessä innostuspuuskassani päädyin siivoamaan keittiön kaappeja. (Siis todella ihmeellisessä.) Sain tehdä muutaman mielenkiintoisen havainnon asioista, joita olemme syystä tai toisesta huomaamattamme haalineet kaappien täydeltä.

Tämä ensimmäinen asia ei oikeastaan ollut ylläri lainkaan, sillä aloitin tämän jo 16 -vuotiaana asuntolassa asujana. Meillä on nimittäin ihan hitosti teetä: Mitä enemmän erilaisia, sen parempi. Itse tosin juon vain 3-4 laatua ja puolisoni yhtä. Meille saa tulla teelle. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy ne teet, joita usein vieraille tarjoillaan.


Aikamoinen määrä erilaisia jo itsessään, mutta koska mikään ei ole riittävästi, meillä on myös hyllyssä purkitettuina muutamia lisämakuja, kas näin.


..Ja ehei! Ei siinä vielä kaikki! Näiden kuvassa näkyvien purkkien takana on tietysti vielä vähän lisää teetä..


Krhm. No onneksi enempää teetä en asunnosta löytänyt. Tuhoan sitä kyllä parhaillaan, sillä kupissani on tällä hetkellä ihanaa laventeli-anis-kamomilla (?) teetä, joka on kaikista paras iltateeni. Toinen asia, jota meillä on yllättävän paljon, on mausteet. Olen joskus ostanut tällaisen kätevän maustehyllyn Lidlistä ja täydentänyt noita purkkeja aina kun on päässyt loppumaan.


Vaan eiväthän nuo nyt riitä alkuunkaan, sillä pitäähän ruoan maistua! Liesituulettimen päällä meillä lepäileekin vielä tällainen setti. Noissa ankoissahan on tietysti myös suolaa ja pippuria.


..Eikun hetkinen, ne suolat ja pippurithan löytyy myös hellan välittömästä läheisyydestä. (Kuten myös chili, valkosipuli-yrtti-joku, sokeri ja vähän erilainen suola..)


Oikeasti voin paljastaa teille, että oikeasti olen ihan surkea ruoan maustaja. Käytän aina samoja juttuja niitäkin ja laitan turhan varoen. 

Seuraava asia, jota huomasin hamstranneeni oli GoGreenin kaikenmaailman linssit, kikherneet ja pavut. Huomaamattani otan aina jokaisella kauppareissulla pari tällaista mukaani, vaikka oikeasti käytämme paljon ruoan laitossa myös kuivia linssejä, soijarouhetta, härkäpapurouhetta, härkistä, juustoja ja sun muita proteiininlähteitä, joten nämä jotenkin kai sitten jäävät sinne kaappiin. Viime kerralla otettiin taas purkki kikherneitä, kun luulin, että meillä ei olisi yhtään mitään tämmöisiä helppoja ja nopeita kaapissa. No hah!


Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä meidän kaapista löytyi tuplana "todella usein tarvittavat" tomusokerit, tummat siirapit ja vaaleat siirapit. Niin ja tietysti kaakaojauheet! Tummaa kaakaota oli pari purkkia ja tuosta Oboysta on juotu ehkä kerran. Niin joo ja sitä on vielä 1kg toisessa kaapissa. Juodaan kaakaoo ehkä kerran puolessa vuodessa. Nämä kaikki ovat todennäköisesti tulosta siitä, kun on lähdetty jollekin leipomisostoksille ja tsekattu nopeasti onko ainesosia kaapissa. Todettu että ei ole, mutta siis todellisuudessa kaikki näistä ovat lähes täysinäisiä. Ensi kerralla tsekataan sitten vähän paremmin.  


Sellaisia hamstrauskohteita meidän kuiva-ainekaapissa. Haastan teidät kaikki muutkin selvittämään mikä on teidän hamstrauksen kohteita, jollei tule heti äkkiseltään mieleen!

14.9.2016

Olen hukassa

Kouluvuosi on oikein mallikkaasti alkanut kuten edeltäjänsä: kaikki on hukassa, etenkin minä itse. En tiedä missä pitäisi olla ja koska ja mistä aloittaa rehkiminen. Kaiken kruunaa se, että lukkari näyttää tosi paljon tyhjää, mikä enteilee aina pahasti sitä, että itse kannattaisi tehdä jotain sillä välillä. En vain ole tosiaan keksinyt kunnolla, että mihin tarttuisin. Sitten "itsenäisesti opiskelen" kotosalla, eli touhuan kaikenlaista maan ja taivaan välillä saaden päivän aikana aikaiseksi jonkun yhden ajatuskartan. Huh.


Omaa keskittymistäni myös hieman varjostaa lapsen epäviihtyvyys päiväkodissa. Viime syksyn pienen totuttelun jälkeen päiväkoti on ollut tytön mielestä kiva paikka, jonne on aina mielellään lähdetty. Vaan ei tänä syksynä. Kotona jo alkaa itkun tihrustaminen, kun täytyy lähteä. En usko, että päiväkodissa olisi syy vaan ikävä kyllä lapsikin tajusi, että ikuinen lomailu olisi ihanaa. Sydäntä särkee viedä itkevä lapsi hoitoon. Toivon niiiiin paljon, että tämä vaihe menisi nopeasti ohi.

Olenkin ryhtynyt keksimään keinoja, joilla tämä menisi tosiaan nopeasti ohi. Tänään päiväkodin jälkeen esimerkiksi keksimme, että kun kotiin päästään niin piirretään isin, Aislan ja äidin kanssa kaikki kuvat joilla voimme kertoa toisillemme, että mikä on kivaa koulussa/päiväkodissa/töissä. Itse piirsin ruokatarjottimen delisalaatteineen. Krhm. Lapsi löysi kuitenkin monta kivaa juttua, joten en usko, että siellä päiväkodissa niin kamalan kurjaa on. 


Onko teillä muilla ollut samanlaisia tilanteita? Oletteko kehitelleet joitakin keinoja päästä niiden yli vai oletteko vain antaneet aikaa? Itse ajattelin, että jos saan viljeltyä lapselle sitä hommaa, että kuinka kiva päiväkoti hänellä on, niin pian hän innostuisi itsekin. Helppo yrittää innostaa, sillä päiväkoti on oikeasti kiva.

Kaiken tämän päiväkodin raskauden varjolla ei meidän voimistelun aloitus sujunut kovinkaan leppoisasti. Aislalla on ollut nyt siis yksi kerta sellaista voimistelua, jossa kuuluisi olla ihan itsekseen muiden lasten kanssa ja vanhemmat odottelee käytävässä. Ensinäkin nämä vanhemmat mokasivat, kun oltiin ensimmäisellä kerralla justiinsa ajallaan, ehkä jopa hieman myöhässä, kun meidän varautunut tyttönen saattaisi kaivata pientä totuttelua ensimmäisellä kerralla. Sitten hän istuikin isänsä sylissä koko voimistelun, hupsista. Tällä viikolla on kuitenkin uusi kerta ja olemme sopineet, että mennään todella hyvissä ajoin ja se sopii neidille. Toivotaan, että tämän viikon kerta on parempi!


Muutoin meille ei kuulu mitään. Blogin lopetus on pyörinyt viimeisen kuukauden niin lähellä, että on ollut hetkiä jolloin olisin näpytellyt hyvästi -postauksen, jos vain olisin jaksanut avata tietokoneen. Nyt kuitenkin olen nyhjässyt taas jostakin tyhjästä motivaation ja inspiraation! Se tuntuu mielettömän siistiltä ja haluan antaa rakkaalle blogilleni jatkossa enemmän aikaa. Ja teille etenkin, rakkaat lukijat. 

11.9.2016

Muutoksen tuulia?

Syksy on minulle sellaista muutoksen aikaa, kun kaipaan ihan hitsin paljon jotakin muutoksia elämääni. Katselen asuntoja, leikkelen hiuksiani tai aloitan uuden harrastuksen. Tänä syksynä olen etsinyt muutosta myöskin epätoivoisesti mm. värjäämällä hiuksiani ja suunnittelemalla niitä harrastushommia. Kaikki on vain niin vaikeasti toteutettavissa tämän kaiken kiireen keskellä. (Olen siis "aloittanut" opinnäytetyön tekemisen....)


Sitten on sellainen juttu, johon olen kaivannut muutosta koko vuoden, mutta väsymyksen ja muiden syiden varjolla en ole saanut aikaiseksi. En ole saanut puristettua itsestäni sitä, että treenaisin säännöllisesti ja katsoisin vielä tarkemmin mitä suuhuni pistän. Nimittäin 1,5 vuotta sitten, jotkut ehkä muistaa, oli minulla kova kuntoiluprojekti meneillään ja olinkin dieetillä. Se toimi. Nämä postauksen kuvat ovat siltä ajalta, mutta ikävä kyllä nyt on käynyt niin, että muistutan nykyään paljon enemmän tuota "ennen" kuvaa (ellei pahempaakin, hupsista).

Kun viime syksy tosiaan kiireineen saapui, niin karsin niistä mistä osasin: omasta hyvinvoinnistani. Tai voinhan minä aika hyvin, kun herkuttelin ahdistukseen kun oli niin kiireistä. Tämä mennyt kesä jatkoi linjaa oikein mukavasti ja nyt jo ahdistaakin aika paljon, kun pitäisi etsiä jotain puettavaa. 


Nyt sitten tarjoutui mahdollisuus päästä testaamaan Fitverstaan ohjelmapakettia, jossa sain siis ohjeet koti- ja salitreeneihin sekä ruokavaliopohjaan. Mahdollisuuden tultua tajusin, että tässä on se kaipaamani muutos, sillä rakastan kun on meneillään jotain pikkuisia projekteja elämässä ja tämä sopii hyvin. Nyt etenkin kun otin tämän somepaineen tähän mukaan, niin ei kehtaa lipsua, haha.

Valitsemani Gym & Home -paketti on tosiaan sellainen, joka on varmasti minulle hyvä, kun en aina pääsekään kuntosalille, jos Toni on töissä, niin voi soveltaa sen mukaan treenejä miten onnistuu. Toivon kovasti, että kun tämä rykäisy on sen kuukauden mittainen, innostuisin jatkamaan senkin jälkeen. Katsotaan! Iloinen sain ainakin olla, kun ruokavalio-ohjeet oli aika paljonkin erilaiset kuin aiemmalla dieetilläni, niin tulee tosiaan jotakin muutosta ihan oikeasti!

Tämä postaus on tosiaan tehty yhteistyössä Fitverstaan kanssa.

Olisikohan tälle aiheelle blogissa lukijoita, jos kirjoittelen enemmänkin?

8.9.2016

Koulupäivän asu


Pitkästä aikaa oltiin perheen kanssa matkalla jonnekin niin, että olin pukeutunut johonkin muuhun kuin verkkareihin, niin sain nakitettua oman asukuvaajani hommiin. Sain myös ihanan pienen rakkaani kuviin poseeraamaan kanssani, haha.

En aio tällä kertaa käydä hänen asuaan läpi, sillä hänen housujensa hinta kirvoittaa silmiini kyyneleet edelleen. Kyllä, ne ovat Me&I -merkkiset ja kyllä ne eivät olleet kirpputorilta. Lopun ehkä tiedätte ja minä en uskalla enää ikinä mennä lastenvaatekutsuille.

No mutta sitten voimme siirtyä iloisempiin aiheisiin eli minun asuuni, joka ei kyllä ole kovin edullinen sekään, tällä kertaa, uusien kenkien ansiosta. Ostin siis ihan uudet kengätkin ja ei, en ole voittanut lotossa, vaan jotenkin aloin vissiin kesällä ajattelemaan olevani rikastunut mystisesti, mitä ei ole siis tapahtunut. Nyt olen palannut takaisin ruotuun ja lakkaan ostelemasta asioita. Niin siis kengät on hienot, mutta maksoivat 30€. Se kolminkertaistaa asubudjettini jo pelkällään. Lisäksi päälläni on legginsit kirppikseltä 1€, mekko kirppikseltä 3€, laukun ostin kaverilta hintaan 2€, bolero (tai mikä lie) on kirppikseltä 2,50€ ja aurinkolasit Tampereen Vehmaisten K-Marketin kyljessä olevassa ihmeellisessä kaupassa ehkä 10€.

Näin ollen asuni kokonaisbudjetiksi tuli ennätykselliset 48,50€ eikä vielä ole edes talvi! Kuulostaa ihan hullulta summalta, kun normaali budjettini on tosiaan ollut suunnitteen sen kybän verran. Toisaalta sitten taas tämä on muutenkin ikimuistoinen asu, sillä en ole saanut mitään äidiltäni, vaan ostanut itse. Selitettäköön tätä hieman myös sillä. Asu oli minusta kiva, värikkäät kengät vaatii tasapainoksi hiukan vähemmän väriä. Syksyllä on muutenkin mukava pukeutua, kun pääsee laittamaan kaikenmaailman kolttuja ylleen, jotka on koko kesän muhineet kaapissa odottaen aikaa kun hiki ei valu. (Paitsi on valunut kuitenkin, kiitos ihanien lämpimien päivien <3)

4.9.2016

Elämäni aakkoset

A Akrobatia. Lempi harrastukseni ja ikuinen intohimoni, vaikka välillä vähän laiskemmin. (Olisin tietysti voinut mainita myös tyttäreni nimen, mutta se olisi ollut niin itsestään selvä vastaus heti alkuun.)
B Banaani. Toinen hedelmistä joita voin syödä, muille olen allerginen. Se toinen on meloni.
C Cashew-pähkinät. Parhaita ikinä, voisin napostella näitä niinku vaikka koko ajan.
D Deadline. Näitä nyt on opiskellessa, mutta käytännössä minun elämässäni tarkoittaa päivää jota edeltävänä iltana itketään, stressataan, ahdistutaan ja huudetaan.
E Elämä. Kaikki sen sisältö, joka on välillä niin tuskaista ja veemäistä, mutta pääasiassa olen onnellinen tästä elämästä, jota elän.
F Fair play. Ihan hyvä asenne tietty myös pelatessa, mutta myös elämässä. Pitää olla reilu, rehellinen ja kunnioittaa muita kanssaeläijä (vaikka ei aina olisikaan ihan yhtä mieltä).
G Gelatiini. Se on nimittäin sellainen sana, jota en aiemmin ikinä muistanut, kun yritän aina selosteista lukea, että ei tulisi liivatetta syötyä. Se on niiiin ällöä.
H Hankaluus. Olen aika hankala tyyppi, etenkin jos joutuu asumaan kanssani.



I Ihana. Termi, joka tulee aina ensimmäisenä mieleen, kun yrittää keksiä jostakusta jonkun kivan jutun.
J Joulu. Ennen en tykännyt joulusta yhtään, mutta nyt oman lapsen kautta perinteet alkaa tuntua mukavilta ja joulussa on taas hohtoa.
K Koulu. Rytmittää tätä arkea hyvin vahvasti.
L Loma. Toinen juttu joka rytmittää tätä arkea ja josta nautitaan ehkä kumminkin hitusen enemmän kuin edellisestä.
M Matkailu. Ennen innosti niin paljon, mutta lapsen saannin jälkeen olen halunnut kääriä hänet visusti pumpuliin, työntää kuplan sisälle ja pysyä kotikunnassa. Vaan kyllä se tuolla jossain syvällä kytee.
N Nauru. Yritän repiä huumoria vaikeistakin jutuista ja yleensä niistä saa sen parhaimman huumorin itse asiassa.
O Oleminen. Tällä tarkoitan sitä, että elämässä pitää pysähtyä päivittäin miettimään sitä hetkeä edes vähän missä on nyt.
P Puoli tyhjä. Lasi siis, olen aika pessimistinen, mutta yritän aina vähän muuttua siihen toiseen kantaan, jotta osaisin löytää hyvät puolet asioista ensimmäisenä.



Q Quesadilla. Eli vähän kuin tortillat, jotka on niin hyviä. (Hahha, tää oli vaikea.)
R Rakkaus. Pitäisi muistaa enemmän ja aina vaan enemmän näyttää läheisille, mutta rakastan kyllä paljon.
S Salatut elämät. Ei näistä pääse millään vaikka vuosi vuodelta on vain surkeammat!
T TV. No siis Salkkareiden lisäksihän olen muutenkin telkkarin suurkuluttaja. En kuitenkaan koskaan katso pelkästään telkkaria, koska en pysty keskittymään. Sen sijaan katson jotain kun jumppaan, teen jotakin käsilläni tai vaikka muokkaan kuvia. Mitään näistä kolmestakaan en voi tehdä ilman jotain muuta, kuten telkkaria tai seuraa.
U Unohtelu. Tavarat hukkuu ja lääkäriajat unohtuu. Kyllä te tiedätte.
V Valmistuminen. Mantrani,jota toistan koulussa päivittäin, haha. Kyllä se vielä koittaa ja sitten pidän valtavat bileet.
W Wellness. Oikeasti oli nyt semivaikea kirjain, mutta siis sitä kohden. Joskus sujuu vähän paremmin kuin toiste.
X Xylitoli. Okei, en halua vain luopua mistään kirjaimesta, jotka on aakkosissa, mutta siis kyllä mie syön vaikka xylitolpastillejakin. Lapsen pastillit loppuu alta aikayksikön kun mutsi pääsee osingoille. Herra Hakkaraisissa on liivatetta, josta olen vähän katkera.
Y Yö. Olen sellainen yöeläjä iltavirkku, että oksat pois. Aamut on ihan kamalia.
Z Zen. Tätäkin kohti olisi kauhean kiva pyrkiä, mutta ikävä kyllä aika usein olen aika epäzen. Olisi hienoa esim. meditoida säännöllisesti.



Å Åke. Ainoa sana, joka opetettiin ala-asteella tälle kirjaimelle. Se on kai nimi, mutta voi symbolisoida huonoa ruotsinkielen osaamistani, joka nolottaa tosi paljon.
Ä Äiti. Me ollaan äitin kanssa kuin kaksi marjaa, ikävä kyllä. Löydän päivittäin itsestäni sellaisia piirteitä, joista voin kauhistella olevani kuten äitini, mutta niin kai käy kaikille vanhemmille. Oikeasti tykkään äidistäni tosi paljon ja esim. raskausaikana hengailin vain äidin kanssa.
Ö Öö. Kun puhun tai pidän vaikka esitelmää, niin öö puhun öö tällai öö.

PS. KUVISSA ELÄMÄNI OIKEAT AAKKOSET <3